Social Media Icons

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Pojat on poikia ja tytöt tekee lisää

13 kommenttia , , Share It:
Kuva täältä.

 Sukupuolineutraalista kasvatuksesta kohistaan paljon. Monet tämän suuntauksen edustajat äkkäävät heti sanoa, että tyttöä ei saa pukea tyttöväreihin, koska se leimaa tyttöä ja pakottaa tietynlaiseen sukupuolirooliin urautumiseen. Luettuani Vantaan sanomista mielenkiintoisen artikkelin koskien sukupuolisensitiivisesti kasvattavien päiväkotien pilottihankkeesta innostuin pohtimaan asiaa.

Päiväkodin henkilökunnan toimintaa ja kasvatusta analysoidakseen asennutettiin kamerat päiväkoteihin. Oli aika hurjaa lukea, että videoista kävi ilmi, että kun hoitaja kaipasi apulaista, kolme kertaa neljästä pyydettiin tyttöä. Poikien ei parhaimmillaan tarvinnut siivota edes omia sotkujaan. Miksi jo pienistä tytöistä yritetään muokata vastuunsa tuntevia rauhallisia pikkuapulaisia mutta pojat saavat "olla poikia" - osallistumattomia, rasavillejä päristelijöitä?
Minulla on minua miltei kaksi vuotta nuorempi veli, joka leikki kanssani kotia, barbeilla... Jonka kanssa pelasimme lautapelejä, leikimme kallioilla sotaa. Hänestä oli ehdottoman hauskaa leikkiä kanssani hienoa naista  -  hyökkäsimme äidin vaatekaapille, meikkasimme ja puimme korkokengät jalkaan. Toiset sanovat sellaisen olevan seksististä, mutta vanhempani suhtautuivat asiaan neutraalisti. Mitä sitten? Veljeni on tiettävästi hetero ja suurin piirtein täysjärkinenkin. Me jaoimme kotityöt kun sen aika tuli, enkä ole mummolassa kyläillessä joutunut kattamaan pöytää siksi että olin tyttö. Eikä veljeni välttynyt siltä koska oli poika.
Pikkusiskoni taasen sai aikanaan vanhemmalta lastentarhanopettajalta nootteja, koska leikki poikien kanssa rajuja leikkejä. Sellainenhan ei nimittäin sovi tytölle. Pojat voivat leikkiä rajusti, tytöt eivät. Pojat eivät saa leikkiä kotia tai olla seesteisiä. Ja oikeastaan kivempaa olisi, jos tytöt ja pojat eivät leikkisi keskenään lainkaan.

Mielestäni on aika äärimmäistä, ettei lapsi tietäisi omaa sukupuoltaan. Sukupuoli on iso osa identiteettiä ja persoonallisuutta. Sukupuolirooleihin kasvattavat vanhemmat ja ammattikasvattajat päiväkodeissa, kerhoissa ja kouluissa. Sukupuolisensitiivisessä päiväkodissa tytöt saavat kulkea mekoissa ja leikkiä rekoilla. Siellä pojat saavat tehdä hiekkalaatikolla lihapullia ja laittaa essun päälle. Siellä tytöt ja pojat tietävät olevansa tyttöjä ja poikia, mutta heitä kutsutaan nimeltä. Kyse on siitä, ettei lapselta odoteta tietynlaista käytöstä sukupuolensa vuoksi. Tytön lapsuuden haaveammatti saa olla palomies ja pojan sairaanhoitaja. Enkä näe siinä mitään pahaa. Sellaiseen päiväkotiin voisin laittaa Helmin.

Yhä nykyäänkin törmään tietynlaisiin odotuksiin. Koska olen nainen, tulee minun jäädä kotiin ja hoitaa taloutta hymyillen. Minun tulee marjastaa, leipoa sienipiirakoita ja hymyillen ymmärtää miesten juttuja & harrastuksia. Sellaiseen muottiin en ole mielestäni taipunut, enkä halua sellaista mallia naisesta myöskään tyttärelleni antaa. Minä olen sellainen kuin olen, mutten siksi että olen tyttö. Tai nainen.

Miten sukupuolikasvatus on näkynyt teidän arjessanne? Lapsuudessanne? Mitä mieltä olette sukupuolisensitiivisyydestä?

13 kommenttia:

  1. vastaus: eipä juuri mitenkään. mulla on 2 siskoa, meitä ei kasvatettu sen enempää kokkaamaan tms. kuin ajamaan traktoriakaan. mulla on 2 poikaa, joista kasvaa toivottavasti toiset huomioon ottavia ihmisiä. mä siivoan ja pyykkään, koska pidän siitä. en laita ruokaa enkä silitä, koska en pidä siitä. en ole romanttinen, en askartele. mies laittaa ruokaa, jos tarvis. ja mulla on isompi palkka :D

    VastaaPoista
  2. en ole kiinittänyt huomiota mitenkään kauheasti just näihin kotitöihin kun meitä on vaan aks tyttöä, mutta meillä ihan samanlailla kaikki siivosi, pienempi sai hänelle sopivia kotitöitä. Ja meillä pienenä myös isä osallistui siivoukseen. yleensä tamppasi matot ja imuroi. Nykyäänkin vaikka en asu kotona, isäni pesee lakanapyykkiä, imuroi ja tamppaa matot. Koen että meidän perheessä tasa-arvo on toteutunut.Kun muutettiin miehen kanssa yhteen jaetiinn kotityöt niin että minä siivoan vessat ja pesen pyykit. Joskus imuroin jos ahdistaa. Mies imuroi. Yleensä tiskataan yhdessä. Sen takia että minulla on enemmän kotitöitä, mies hoitaa vauvaa vähän enemmän kuin minä. En näe siinä mitään väärä, pikemmin on hyväksi jos mies pääsee hoitamaan vauvaa paljon! Yritän kasvattaa pojan pesemään pyykkiä, tiskamaan ja tekemään muita pieniä kotihommia iän ja kokemuksen mukaan! En todellakaan oleta että hänestä tulee sohvalla makaava komenteleva mies vaan kun muuttaa sitten joskus kotoa pois osaa hän pestä omat pyykit, siivota vessan ja tiskata.Jos otetaan toinen ääripää, isovanhempani. Vaarini tosin on jo kuollut, mutta siellä taloudessa nainen teki KAIKEN. Toi jopa ruuan vaarilleni suoraan nenän eteen. Noh, näin oli ollut ja tuli aina olemaan. se oli heidän tapansa.Kiitos olen puhunut. :)

    VastaaPoista
  3. Mulle tuli tästä tekstistä mieleen ihan yo-kirjoitukset. Materiaaline olisi ollut tuo lehtijuttu ja tehtävänä kirjoittaa aiheesta oma mielipide aineistoa käyttäen. Oon varma, että oot saanut äikästä L:n! :)Poikani saa leikkiä kotista ja leipoa kanssani minkä mieli lystää. Kotitöihin aion hänet laittaa niin kuin varmasti jokaisen lapsen oli se sitten tyttö tai poika. Vaatteet olen tähän asti ostanut joko neutraalisti tai poikamaisesti. Karsastan kuitenkin pinkkiä pojalleni, mutta peruspunaista löytyy. :)Ja tuo, ettei lapselle kerrota sukupuolta, on kyllä jo niin liioittelua! Voi niitä vanhempia!

    VastaaPoista
  4. Ääh, mulla alkaa tulla jo korvista ulos nykyinen melskaaminen sukupuolikasvatuksesta, neutraalisuudesta, rooleista..Toisaalta mun pieneen päähän ei meinaa millään edelleenkään mahtua ajatus, että tosiaan jotkut ajattevat pojan muuttuvan homoksi jos hänet puetaan pinkkiin. Meillä ei kyllä erikseen ole mitään kasvatuslinjaa koskien sukupuolta. Poika tietää olevansa poika, tunnistaa tytöt ja pojat lähes aina, tietää että pojilla on pippeli ja äiti joka on tyttö niin tissit. Eikä nyt tässä iässä (2v) paljoa enempää tarvitsekkaan eroista tietää. Ja toisaalta onko eri sukupuolten välillä muuta (suurta) eroa kuin nuo fyysiset? Lapsemme tietää olevansa siis poika, sen isompaa numeroa ei siitä tehdä. Lapselta kokonaan oman sukupuolen salaaminen on jo tosi överiä. Kuten kirjoitit, on sukupuoli osa identiteettiä, kuinka hämmentävää lapsesta "salaaminen" mahtaa olla. Ja entäs sitten puistossa yms, joissa yleisesti lapsia joiden nimeä ei tiedetä kutsutaan tytöiksi ja pojiksi. Mitä olen itse huomannut, ns. vanhanaikaiset sukupuoliroolit ja kiinnostuksen kohteet ovat kuitenkin aika sisäänrakentuneita. Poikani on 4kk iästä saakka ollut aivan haltioitunut autoista, mopoista, trkaktoreista yms. Alle vuoden ikäisenä muskarissa oli samaa havaittavissa. Pojat ajelivat mopoilla, tytöt työntelivät nukenrattaita. Välillä sitten kaikki leikkivät yhdessä autoilla, leikkihedelmillä ja nukeilla. Meillä kotona on tarjolla kaikenlaista, leikkieläimiä, autoja, nukkeja, ukkeleita...ymsyms. "Tyttöjen" ja "poikien" leluja. Kaikilla tulee leikittyä, mutta autot ja muut ovat suosikkeja. Poika on myös innostunut kotitöistä, siivoamisesta, ruuanlaitosta ja pyykinpesusta. Niissä hän auttaa sekä äitiä että isää. Myös esim vaaleanpunaisia ja liloja vaatteita löytyy. Kerran joku kommentoikin blogissani että miksi käytän pojallani tyttöjen vaatteita. Tuli vähän semmoinen olo että millä vuosisadalla lukija oikein elää. Liika hössöttäminen on likaa, tässäkin sukupuoliasiassa. Antaa vaan lasten olla lapsia ja tehdä (leikkiä) niitä juttuja joista he tykkäävät. Tytöt tuskin joutuvat alistumaan vanhoillisen kotiäidin rooliin jos heidät pienenä puetaan pinkkiin yms. Nyt loppuu paasaukseni tästä aiheesta. Ehkä enemmänkin vielä voisin jakaa, mutta tämä puhelimella kirjoittaminen on ärsyttävää. Ja varmaan aika vaikeaselkoista.

    VastaaPoista
  5. Lastentarhanopettajana täytyy sanoa, että ainakin meidän päiväkodissa ehdotetaan tytöille ja pojille ihan samoja leikkejä. Pojat ovat mielellään kotileikissä ja tytöt pärräävät mopoilla ja autoilla siinä missä pojatkin. Itse olen ihan halunnut kiinnittää siihen huomiotakin, etten ensimmäisenä aina ehdota tytöille tyttömäisiä leikkejä ja pojille poikamaisia. Ja esim. ruoka-apulaisina meillä on aina tyttö ja poika. Näin sen minusta pitää ollakin, ettei istuteta lasten päähän mitään tiettyä sukupuoliroolia, että näin kuuluu tehdä koska olet tyttö. Ihanan ajattelevainen blogi sulla ja hauska! :D

    VastaaPoista
  6. Mun äiti kasvatti mut ideologialla: nainen pystyy kaikkeen, mihin mieskin, paitsi siittämään lapsia. Niinpä olen sitten kantanut 20 kilon perunasäkkiä, korjannut venettä ja vaihtanut autonrenkaat teini-ikäisestä. Aion opettaa samaa tyttärellemme miedommassa muodossa. Kaikkea voi tehdä (tai ainakin kokeilla), vaikkei se perinteisesti "kuuluisikaan" tytöille.

    VastaaPoista
  7. Ihan samaa mieltä TÄLLÄ kertaa. :D Mikä onkin varmaan ihme. (Verrattuna esim aiempaan prinsessavaate postaukseen.)Näin minäkin ajattelen ja minusta tämä on yhtä pätevä kasvatusmuoto kuin esim. se ruotsin sukupuolineutraalipäiväkoti. :) Molempiin voisin lapseni laittaa. Ja ainakin tämän hetkisessä päiväkodissa pojatkin leikkii nukeilla ja minun tyttäreni autoilla. Kotona meillä ei tosin oikeastaan nukkeja ole, mutta autoja, junia ja traktoreita on ja ne onkin mieleisimpiä.

    VastaaPoista
  8. Toi on taas noita kärpäsestä härkänen juttuja. Oon aatellu sanoo Kaamokselle et se on poika, mut jos tykkää käyttää hameita niin siitä vaan. Musta tuntuu, et tommoset sukupuolisensitiivit on jotain vanhanaikasia juntteja, sillä miksi helvetissä tällasesta asiasta pitää kohkata minkä pitäs olla itsestäänselvää: lapset on samanarvoisia sukupuolesta riipumatta ja saavat tehdä mitä lystäävät ja pukeutua miten haluavat.Ja tottakai lapsien pitää tietää edustavansa tiettyä sukupuolta, miksi ei?

    VastaaPoista
  9. Mulla on kans vähän tulee jo korvista tätä aihetta -olo. Tuntuu, että joka puolella pohditaan tätä sukupuoliasiaa ja kuten Elsakin, minusta siinä ei ole oikein edes mitään pohdittavaa. Se on jotenkin niin itsestäänselvää. Siis toki on hyvä, että asioista puhutaan mutta koen jotenkin etten ole oikein saanut tästä vellovasta keskustelusta vielä mitään uutta irti.Ja juu, oma kokemus on lähinnä se, että jos minä menen johonkin (kauppaan, ravintolaan, kaupungille, you name it) minulta kysytään missä vauva on, jos P menee samoihin paikkoihin, ketään ei kiinnosta koska kaikki olettavat automaattisesti, että minähän sitä hoidan sillä aikaa. Tämä on toki vähän erilainen sukupuolikysymys mutta sukupuolikysymys yhtä kaikki. :D

    VastaaPoista
  10. Kieltämättä tämä aihe on ollut aika lailla pinnalla viime aikoina. Näkyväthän trendit kasvatusideologiassakin, sitä vain en ymmärrä, miksi kaikki uusi olisi aina jotenkin huonoa tai outoa. Puolesta puhujat ovat usein radikaaleja ja vastaan olevat taasen tuntuvat olevan sitä mieltä, että nukeilla leikkivästä pojasta tulee tasapainoton homobalettitanssija.Ano, mä opiskelin alaa vuoden verran ja kyllä pitää todeta, että ammattikasvattajat ovat melko uudistusmielisiä tässä asiassa. Meille painotettiin, ettei saisi kasvattaa sukupuolta vaan lasta. Rohkaista ja kannustaa.

    VastaaPoista
  11. Mä oon samaa mieltä Oi mutsi mutsin kanssa: paljon melua tyhjästä. Luulen, että tuommosia "sukupuolisensitiivisiä" päiväkoteja on ihan normipäiväkodeista ainakin kahdeksan kymmenestä, mutta niissä sitä asiaa ei nosteta esille vaan se vaan on niin. Ja niinhän sen pitää ollakin.Meiän lapsi tulee tietämään että se on poika tai tyttö, enkä tule pukemaan poikaa mekkoon tai hameeseen ennenkuin se osaa itse sitä pyytää jos niin haluaa. Pojalle ei varmaan tule ostettua nukkeja eikä tytölle autoja, mutta jos ja kun mies tekee remppaa autotallissa ja tyttö haluaa olla kaverina, ei sitä todellakaan kielletä. Samoin jos poika haluaa auttaa leipomisessa tai pyykinpesussa niin ollaan vaan iloisia siitä. Eikä ikinä tulla velvoittamaan tytöltä enempää kotitöitä kuin pojalta vain sukupuolen takia - nää on vaan sitten ikäkysymyksiä, että milloin osaa ja voi oikeasti auttaa ja missä hommassa.Ja samaa mieltä siitä, että sukupuolen salaaminen lapselta ja muiden lasten kutsuminen "tovereiksi" tyttöjen ja poikien sijaan on äärimmäistä ja suoraan sanottuna järkyttävää. Kuten sanoit, niin sukupuoli on tosi iso osa identiteettiä. Ja mulla kiinnostaa ihan aidosti, miten ns. täysin sukupuolineutraaleille lapsille selitetään että miksi äidillä on tissit ja isällä ei? Eikö niitä päästetä saunaan ikinä? Tai uimahalliin? Ja miten ylipäätään semmonen äärimmäisen "neutraali" kasvatus on mahdollista toteuttaa pidemmän päälle? Murrosikä? En vaan tajua. Enkä tajua sitäkään, miksi niin pitäisi ylipäätään tehdä. Naiset ja miehet nyt vaan on erilaisia, sekä fyysisesti että myös henkisesti. Se on vaan fakta. Ei siinä oo kyse enää semmosesta "voi tytötkin pelata jalkapalloa"-jutusta, vaan ihan vaan vaikka siitä, että pojilla on munat ja tytöillä ei.

    VastaaPoista
  12. "Naiset ja miehet nyt vaan on erilaisia, sekä fyysisesti että myös henkisesti. Se on vaan fakta. Ei siinä oo kyse enää semmosesta "voi tytötkin pelata jalkapalloa"-jutusta, vaan ihan vaan vaikka siitä, että pojilla on munat ja tytöillä ei."Näistä minun täytyy kyllä olla erimieltä. On toki totta että yleensä, LÄHES sataprosenttisesti tytöt on tyttöjä ja pojat on poikia ja pojilla on munat ja tytöillä ei. Näin ei kuitenkaan ole aina. Ihan geneettisestikin on mahdollista että on esimerkiksi xxy -kromosomisto tai jotain muuta. Tai että on munat, mutta lapsi (tai aikuinen) tuntee olevansa tyttö. Tai löytyy pimppi ja lapsi (tai aikuinen) tuntee olevansa poika. Tätä ei siis sukupuolineutraalius muuta suuntaan eikä toiseen eikä tämä liity tyttöjen ja poikien leikkien roolitukseen vaan nimenomaan siihen identiteettiin, jota yritetään väkisin suunnata sukupuolielimien suuntaan. Tämän takia on näitä sukupuolineutraaleja keskusteluja ja päiväkoteja. Jotta näillä ns. sukupuolettomilal / sukupuolineutraaleilla / väärän sukupuolen kehossa kasvavilla lapsilla olisi mahdollisuus kasvaa onnellisesti siinä omassa identiteetissä ja jotta muut lapset ja aikuiset oppisivat ymmärtämään ettei ole vain tyttöjä ja poikia vaan mon myös lapsia ja aikuisia siltä väliltä. (Ja nämä sukupuoliasia-identiteet eivät ole kasvatuksesta johtuvaa.)

    VastaaPoista
  13. Hyvä teksti. Samat fiilikset. Ja asioista saa meuhkata niin pitkään kun teennäisiä värejä, odotuksia ja tehtäviä iskostetaan lapsien päähän.

    VastaaPoista