Social Media Icons

perjantai 5. elokuuta 2011

Muuttumisen kohteena sanavarasto

10 kommenttia , , , Share It:
Kuva täältä.

 Sen jälkeen, kun meistä H:n kanssa tuli perheellisiä, on sanavarastoomme iskenyt salakavalasti kaksi ilmiötä: lauseet alkavat sanoilla "meillä" tai "miten teillä" ja sanavaraston söpöstyminen. Paska on kakkaa ja suihkuun mennään nakupelleinä. En edes kehtaa kertoa, millaisia kakanpäkistys(kannustus)loruja ja vaipanvaihto-oodeja meillä päästetäänkään ilmoille. Keskustelun avauksina toimivat "meillä nukutaan...". "meillä käytetään...". Me, me, me.
H:kin on vain isä enää, ja minä puhun itsestäni äitinä. Ystäväni katsoi minua vähän vinoon sanoessani "äiti keittää meille kahvia", vaikka lapsi nukkuikin parvekkeella vaunuissa.
Venytän ääntäni ja puhun kimeällä äänellä hyvin onnistuneesti. Murisen, imitoin milloin heliumpalloa milloin formulaa, kiljahtelen innostuneesti ja laulan radiossa soivan musiikin mukana. Ulkopuolisen silmin näyttäisin luultavasti (aamun kofeiinitankkauksen jälkeen) kimittävältä yli-innokkaalta Maija Poppaselta. Voiko tällaisten vanhempien (äidin, H. tyytyy katselemaan minua epäluuloisena) kanssa kasvaa normaaliksi aikuiseksi?

Se, että Himmu on innostunut jokeltelemaan ja kiljahtelemaan, villitsee meitä (minua) entisestään. Jos seura tekee kaltaisekseen, tulee ihmelapsemme ensimmäinen sana olemaan kimeästi kiljaistu "kakkavieras". ("Me emme pidä kakkavieraista meidän vaipassamme, me häädämme ne pois, pois, pois!")

Tunnustaako kukaan muu meluavansa älyvapaasti tällä tavoin? Entä onko sanavarastonne muuttunut lapsen saamisen myötä?

10 kommenttia:

  1. kyllä mä voin olla (kyseenalaisen) ylpeä siitä, ettei kukaan muu oo voinu opettaa mun lapsia kiroamaan :D (veijon eka sana on takuulla "vittu" tai "hiljaa", joista eka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen ja toka on yleisin koiralle sanottu asia).no ei meil mitään nedflanderstyyppisiä kakkelipakkeleita ole mut eihän pikkuvauvan uloste oo paskaa! se on sheebaa tai tordea tms :D

    VastaaPoista
  2. Pakko myöntää, mä kuulostan täällä kotona aivan samalta kun sinä varmasti! Äiti sitä, isi tätä :D Minä on muuttunut meiksi :)Mekin kannustetaan kun huomataan kakan olevan tulossa! pinnistellään yhdessä ja pidetään vauvan jalkoja ylhäällä :DHyvä myöskin kuulla etten ole ainoa.

    VastaaPoista
  3. Mulla on joku sekopäinen tapa toistaa lauseita lässytyksen lisäksi. "Vallilan paras vauva, Vallilan paras vauva, lässynlässyn, Vallilan paras vauva"

    VastaaPoista
  4. Näin meilläkin, kiljahtelua, toistelua, lässytystä! Tosin vaikka kakka on kakkaa, käy meidän lady gagalla eikä hienot naiset muutoin puhu asiasta...heh! Äitiä ja isää välttelen viimeiseen asti, ellen sitten tosiaan puhu vauvalle. Miehelleni haluan edelleen olla Rakas, Aarre, Minä tai jotain muuta kuin äiti.Vaateasioista sen verran, että kun odotusaikana emme tienneet onko vauva tyttö vai poika, kertyi vaatekaappiin niitä sukupuolineutraaleja vaatteita vinot pinot. Nyt on ollut ihana lisäillä sitä vaaleanpunaista joukkoon! En tosin itse ole ostanut yhtään sellaista vaatekappaletta mutta silti kaappi on täynnä niitä, kiitos ihanien lahjapakettien. Odottaessa tein minäkin hyviä kirppislöytöjä, usein sellaisia vaatteita joista näki ettei niitä oltu käytetty kertaakaan. Kierrättäminen on pelkästään järkevää, ja voi mikä ilo hyvistä löydöistä tulikaan! Mukavaa vkonloppua! Joko teillä nyt on ristiäiset?Terveisin, Hanna.

    VastaaPoista
  5. Meillä (miten tää sana tuleekaan niin helposti) miehen kyllä pitäisi vähän karsia sanomisiaan. Ei kai se ole mikään ihmekään jos Bubba on heti puristelemassa toisia vauvoja pyllystä, kun isä puhuu kotona rivoja! :D

    VastaaPoista
  6. MEILLÄ ei enää kiroilla, puhuta paskasta (se on aina "rippe" koska se on sanana hauskempi kuin "kakka"), kusesta (pissa) tai koroteta ääntä kunnolla edes huutaakseen toista toisesta huoneesta. Sinne toiseen huoneeseen kävellään jokin typerä ilme kasvoilla, että "voisitko sä vaihtaa vaipan?" eikä niinkuin ennenvanhaan: "TUU VAIHTAA VAIPPA."On on ottanut ME-sanan käyttöön, on myös syystä kunnoituskin kasvanut toista kohtaan. Huomaan katsovani ihaillen, kun kakkamasiina työntää rippeä vaipattomana suoraan peitolleni ja A yrittää pitää kakkamasiinan vispaavia jalkoja paikoillaan, ettei ne osuisi siihen rippevuoreen.Myöskin äänenkorkeus nousee, laskee, välillä hiljenee ja välillä suustani pääsee sellaista lässytystä että! Mutta en ole huolissani. Toivon sen olevan ohimenevää samalla tavalla kuin tuo ohikiitävä vauva-aika. Vauva-aikana saa hölmöillä :)Mutta äidiksi en osaa itseäni kutsua. TIEDÄN ja TUNNEN olevani äiti, mutta en osaa sanoa itseäni äidiksi. Kuin myöskään A:ta isäksi. Ehkä se luonnistuu jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  7. Voi ei kuullostaa niin tutulta! Meidän vauva on kasvanut jo isoksi ja edelleen puhutaan et tuleeko kakka,otetaanko kakka pois. Ja lauseita pitää toistaa kyllästymiseen asti! Missä on vaippa,missä on vaippa, namnamnamnamnam,heiheiheiehiehei.:D Kaverit kattoo kyllä joskus kieroon kun lässytän keittiössä pojalle et äiti tuo maitoa kulta niin ja tuoko äiti teillekin maitoa! :D

    VastaaPoista
  8. Itse ei edes pahemmin ole tultua ajateltua asiaa, ehkä silloin kun poikani oli sen 1-5 kk ihmettelin miten muutuinkaan tällaiseksi.Ja nykyään pojan ollessa kohta 11 kk lässytän yhä samaan malliin, tosin jo niin tottuneesti, ettei se ole mielestäni outoa.Olen unohtanut, että kaupassa on muita ihmisiä kun siellä käymme, laulan hiljaa pojalleni "mamamama-maitoa, nyt haetaan mamamama-maitoa.." <-- Tuon tyylistä ja minusta on uskomatonta, että se ei ole enää ollenkaan outoa :D Saatan varmasti vaikuttaa sekopäiseltä äiti-ihmiseltä sivustakatsojan mielestä, mutta minä ja poikani ollaan ainakin onnellisia. Hassuttelu on jokapäiväistä edelleen, tanssin ja hypin pojan edessä, kiljun ja murisen. Murina on kai aika kivaa, ja minustakin on kiva kuunnella pojan imitointia, joka ei muistuta kyllä murinaa pätkääkään.. Ehkä jonkun 50 vuotta tupakoineen ihmisen ääntelyä enemmin? :D Ihania nämä ovat ja ihania ovat hurahtaneet äidit ;-)

    VastaaPoista
  9. Voin vain kuvitella tuota kujerrusta, mutta sehän on vain positiivista, koska vauvan on helpompi seurata äidin puhetta, kun hän muuttaa äänensävyjä ja -korkeutta puhuessaan vauvalle :)

    VastaaPoista
  10. Kyllä meillä ainakin lässytetään ja keksitään kaikenlaisia hölmöjä lauluja ja loruja, vaikkei tuo pikkuinen mitään ymmärräkkään vielä.. Kai siitä ihan normaali ihminen kasvaa kuitenkin! :D

    VastaaPoista