Social Media Icons

tiistai 9. elokuuta 2011

Kun tutti syrjäytti sylin

14 kommenttia , , , , , , Share It:
Kuva lainattu kuvapankista


Raskausaikana tein periaatteellisen päätöksen olla antamatta lapselle tuttia. Niin monien muiden lupausten lailla rikoin tämänkin kun lapsi päätti imemisen tarpeen iskiessä vihaisena imeskellä mitä tahansa omista sormistaan minun kaulanahkaani  -  rintaa lukuunottamatta.
Tutti auttaa nukahtamaan, tutti tepsii kun olo virkeä ja tarve laittaa suuhunkin jotakin on kova. Olen kuitenkin pistänyt merkille, että lasta sylissään pitävät kanssaihmiset tuuppaavat lapsen johonkin muualle ja tunkevat tutin suuhun raivarin iskiessä. Tai sitten kun Himmu jokeltelee, tulee paniikki, ja he työntävät tutin suuhun. Ja jos hän ei sitä jostain syystä huoli, päättävät he itsepintaisesti pitää tuttia niin kauan suussa, että suu sulkeutuu ja imeminen alkaa. Olen seurannut tätä samaa ilmiötä myös esimerkiksi joukkoliikennevälineissä ja kaupoissa. Tutti suuhun ja turpa kiinni.

Itse nostan lapsen syliin, hyräilen ja hyssyttelen. Olemalla läsnä yritän rauhoittaa huutavaa lastani. Tai kun hän jokeltelee, juttelen takaisin. Vuorovaikutusta, miten vanhanaikaista!

Miten silikoninen tai luonnonkuminen imeskeltävä härpäke voisi korvata läheisyyden tai lohduttavan sylin? Milloin tutti syrjäytti sylin?

Sitten on vallan toista koulukuntaa, joka julistaa kasvattavansa itsenäisiä ja muista riippumattomia yksilöitä. Kasvatusmetodien aateliin kuuluu jättää huutava lapsi yksin, koska ennen pitkää hän lopettaa.Tottakai lopettaa, kun huomaa, ettei kukaan tule. Mutta millainen itsetunto rakentuu sellaisten kokemusten päälle? Että kun on hätä ja paha olla, ketään ei kiinnosta, kukaan ei auta? Kuinka turvallinen tunne siitä jää? Miksi pienen lapsen pitäisi olla itsenäinen?
Tämän koulukunnan ihmiset katsovat minua paheksuvasti, kun bussipysäkillä keinuttelen vaunuja, jotta vauva nukahtaisi. He nauravat rintarepuille ja kantoliinoille. Ajatus perhepedistä puistattaa heitä. Kun pidän lasta sylissä, he pudistavat päätään ja sanovat, että jos tuo nyt tottuu siihen, tulee se aina istumaan sylissä. Vielä viisivuotiaanakin. Hymyilen ja sanon, että istukoot vaikka viisitoistavuotiaana, kyllä nämä reidet kestää.

Mitä mieltä olette?

14 kommenttia:

  1. Vauvan tarpeisiin vastaaminen on turvallisen kiintymyssuhteen ja hyvän itsetunnon perusta. Ja jatkossa sen itsenäistymisenkin :)Syliä, kosketusta, hellyyttä, johdonmukaista tarpeisiin vastaamista, tunnetasolla läsnä olemista - niistä on perusturvallisuuden tunne tehty. Joten jatka entiseen malliin ja epäilijöille voit iskeä kouraan vaikka Keltikangas-Järvisen Hyvä itsetunto -kirjan, joka on muuten mainio kirja ihan kaikille, suosittelen! JP.S. Kiitos mukavasta ja todella upeasti kirjoitetusta blogista! Kaikkea hyvää teidän perheelle:)

    VastaaPoista
  2. Kyllä sitä sylissä tulee pideltyä, mutta rajansa kaikella. Ei se ole kivaa koittaa saada kodissa jotain aikaiseksi ja toinen on perseessä kiinni koko ajan. Ja kun syliin ei pääse, raivoaa niin kauan ennen kuin äiti antaa periksi...Tuttia vain kun itellä joku asia kesken ja pitää vähäksi aikaa vaimentaa.. =D Sylissä tutti lentää heti pois ♥Sun tekstejä on kiva lukea, mutta vuorovaikutus on vähän olematonta.

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä siitä että lapsi kaipaa läheisyyttä ja syliä, mutta jotkut vauvat eivät esim nukahda syliin kovin helposti vaan juurikin esim tutin kanssa vaunuihin (nimimerkillä kokemusta sekä syliin nukahtajasta että vaunuihin yksin nukahtajasta) joten en lähtisi kärkkäästi arvostelemaan muita jotka esim bussissa tuttia suuhun tunkevat ;DLisäksi yhden lapsen kanssa on vielä helppoa pitää kokoajan sylissä mutta eipä vaan enää kahden ... aika usein tulee käytettyä tutti suuhun ja sitteriin taktiikkaa jos tahtoo esim kerrankin juoda kupin kahvia rauhassa tai vaikka keskittyä hetkeksi isompaan siskoon :Dmutta toki huudattaminen ja hylkääminen yksin huutamaan paha mieli pois on aika kamalaa, sitä en toki harrasta...

    VastaaPoista
  4. Yöunille käydessä Eelille ei kelpaa nukahtamiseen oma sänky vaan mun syli. Isä sanoi tossa yks päivä, että "nukuta noin vaan, kohta se on koko ajan sylissä." Mitä sitten? Täytyy kyllä myöntää, että pelottaa hieman, jos Eeli myöhemmin haluaa olla sylissä 24/7 - mutta se on sitten sen ajan ongelma. Nyt Eeli on vain 1kk vanha enkä usko, että noin pientä vauvaa pystyy lellimään pihalle sylkyttelemällä iltaisin. Tuttia meillä käytetään, jotta saadaan vauva hiljaiseksi, kunnes maito on valmis. Imemistarvetta esiintyy vain nälkäisenä - vielä :)Myöskin, jos vauva kitisee omassa sängyssään ennen nukahtamista, isken tutin suuhun, hyssyttelen, silittelen, en jätä yksin kitisemään, mutta en ota syliinkään. Jos kitiseminen menee itkuksi, nostan syliin ja rauhoituttua lasken taas omaan sänkyyn, kun uni alkaa enemmän painamaan taas (tämä sen jälkeen, kun syliin illalla on jo nukahdettu, mutta herätään kun siirretään omaan sänkyyn).En näe ongelmaa tutissa tai sylkyttelyssä :) Se, että äiti vauvan kitinään iskee metrossa vain tutin suuhun, ei ole mielestäni mikään ongelma. Tuollaisesta tilanteesta ei näe kokonaisuutta, ja jokainen lapsi on erilainen tarpeineen. Jossakin tilanteessa kelpaa tutti, jossakin tilanteessa syli. Sen tietää vain jokainen äiti itse paremmin, eikä se vieressä istuva sivustakatselija.

    VastaaPoista
  5. Vauvaa ei voi pitää liikaa sylissä. Niin se vaan on.Ja tutti suussa _leikkiviä_ lapsia minä en ymmärrä. Enkä ihan sitäkään, että jos vauva/lapsi hermostuu johonkin hupsuun asiaan (esim. kädestä otetaan jotain tai leikit ei onnistu) niin suuhun laitetaan tutti. Eihän hermostuminen ole imemisen tarvetta, eihän? Mutta olenkin tutittoman lapsen äiti, mistäs minä mitään tiedän :D (Meillä Into on syönyt ja imeskellyt kaikkea omista nyrkeistä leluihin ja pikkukiviin, odotamme että oraalivaihe loppuu joskus armeijaiässä.)Vielä sellainen juttu, että ainakaan meillä ei ole toteutunut mikään "nyt kun kerran teet niin sitten se on aina vaatimassa asiaa x". Vauvavuosi oli yhtä vaihetta toisensa perään, kaikki nukutukseen, syömiseen, itkuihin tai mihin tahansa ongelmaan keksityt ratkaisut piti aina säännöllisin (tai säännöttömin) väliajoin vaihtaa uusiin. Pidä vain lastasi sylissä "liikaa", kohta se kömpii siitä kiemurrellen pois! ;)

    VastaaPoista
  6. meillä koitettiin katastrofi öiden takia pakko opettaa tutin syöntiin mutta eipä oppinu.nyt kiittelen ku ei tartte vierottaa..myös sitä kamalaa huudatusta harrastettiin meillä iltasin ja onnistuneesti illat ja yöt ovat meillä nykyään rauhallisia ei nukutuksia vaan lapsi sänkyyn ja ite viettämään laatuaikaa vaikka telkkarin eteen:) ei meillä tosin muuten huudateta ja tota iltahuudatustakin neuvolan ja lääkärin käskystä kun talossa ei oltu vuoteen nukuttu yhtään yötä ilman sataa heräämistä.reilu 1,5vuotta tais mennä että nukuttiin kokonainen yö..musta siinä huudatuksessa ei oo pahaa jos sen tekee ohjeiden mukaan.meillä koitettiin kaikennäköstä ennen sitä ja mikään muu ei auttanu..huudatuski olikohan kolmannella kerralla.mutta jokainen tavallaan ja joikasen lapsi on erillainen:)

    VastaaPoista
  7. Taisinpa itsekin raskausaikana sanoa, ettei tuohon suuhun tuttia laitettaisi. Tuttia syö, mutta ei me sitä muuten vaan anneta. Otan kans ensin syliin ja rauhoittelen siinä. Se on paras tapa! :) Tuttia meillä käytetäänkin oikeastaan uniivälineenä. Poika on tottunut nukahtamaan rinnalle imemiseen, mutta jos ollaan jo syöty, eikä vieläkään tullut unta niin annan sitten tutin. Tutti on aina mukana kaikenmaailman kaupparaivareiden varalle, mutta yleensä mielummin otan syliin ellei sitten ole kädet täynnä kamaa.Mulle on appivanhemmat huomautellut siitä, että liian helpolla otan syliin ja lohduttelen. Viime vierailulla sain kommentin: "Ei se itku pahaksi ole, kyllä välillä saa itkettää" En mä halua jättää mun lasta lattialle itkemään! Mun tehtävä on olla äiti ja hoitaa lastani silloin, kun sillä on pahamieli! Ja voin myöntää, että poju on sylivauva ja johtuu varmasti pitkälti minusta, kun aina sylittelen häntä, mutta ketä se haittaa, että lapsi viihtyy äitinsä sylissä?? Ehtii sitä siitä vieroittaa myöhemminkin. Syli on lapsen paras paikka. :)

    VastaaPoista
  8. Huh.Nyt oli kyllä pakko kommentoida. Vaikka oonkin jo jonkun aikaa ollut koukussa sun blogiin, aikaisemmin ei oo tullu pakottavaa tarvetta kommentoida.Harvoin nimittäin tulee tippa linssiin blogia lukiessa, nyt kuiteskin pätkä ”Kun pidän lasta sylissä, he pudistavat päätään ja sanovat, että jos tuo nyt tottuu siihen, tulee se aina istumaan sylissä. Vielä viisivuotiaanakin. Hymyilen ja sanon, että istukoot vaikka viisitoistavuotiaana, kyllä nämä reidet kestää.” veti hiljaseks. Huh. Jos joskus saan lapsia, tohon pätkään kiteytyy se, millainen äiti haluaisin olla. En nyt osaa kunnolla hehkuttaa sitä, miten liikuttunut oon tosta asiasta. Joten ehkä tyydyn vaan sanomaan huh ja kiitos.

    VastaaPoista
  9. Niin on meilläkin periaatteet karisseet, yksi toisensa jälkeen. Mutta niinhän se elämä menee. Minä olen päättänyt luottaa täysin omiin vaistoihini vauvan hoidossa, en enää edes lue netistä mitään keskustelupalstoja tms, hyviä neuvoja. Läheisten neuvot ja vinkit kuuntelen, ehkä poimin sieltä jotain, yleensä en. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee. Meillä ei ole IKINÄ huudatettu vauvaa, ei hetkeäkään, niin etteikö syli olisi ollut heti tarjolla. Ja meillä on niin tyytyväinen ja reipas vauva, että se ei ole voinut olla väärin.Tuttia meillä käytetään vain nukahtamisen apuna, toivon ettei sitä jatkossakaan muulloin tarvitsisi käyttää. Niin ja eihän meilläkään alunperin missään nimessä tuttia pitänyt edes käyttää. Kuten ei pitänyt antaa korvikettakaan.

    VastaaPoista
  10. meillä vauva saa olla sylissä paljon. tuttia käytetään, mutta olen yrittänyt nyt vähentää sitä. mieluummin otan vauvan syliin ja juttelen. en ole kuitenkaan mikään superäiti. usein hyssytän tutillakin vaikkapa sylin lisäksi enkä aio potea siitä syyllisyyttä.

    VastaaPoista
  11. minä ihmettelin vauva-aikana, että mikä on tutin tarkoitus? En sitä oikeastaan koskaan lykännyt vauvan suuhun vaan rahoittelin ihan muilla keinoin.Sukulaiset kysyivät aina lapsen alettua itkemään, että missä on tutti. Vastasin vaan, ettei missään.Kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen, laitoin taas tutin suuhun ja aloin käyttää sitä kauppareissuilla. "hei täähän on kätevä kun ei ala kitinät". Siis, täh? Kyllä tähän maailmaan mahtuu ääntä.Onko sen tarkoitus todellakin saada lapsi vaikenemaan?Tutti on varmasti yksi näitä ikuisia äitien riidanaiheita. Jokainen tavallaan minun puolestani. Jos toinen tykkää tutista ja kokee sen käytännölliseksi, niin en missään nimessä tuomitse. Meille tutti oli turha.

    VastaaPoista
  12. ja samaa mieltä olen, että olen superonnellinen, jos lapseni suostuu vielä teini-ikäisenä syliini tulemaan ja hakemaan lohtua! Tämä syli ei sylittelemällä kulu :)

    VastaaPoista
  13. Minua kanssa ihmetyttää/ärsyttää kun näkee sitä, kun vauva vähän inisee tai koittaa jutella niin heti tuttia aletaan tunkemaan suuhun ! Eihän se lapsiraasu opi edes puhumaan jos ei anneta tilaisuutta jokellella ja muutenkin mielestäni olisi hyvä koittaa jollain muullakin konstilla lohduttaa sitä lasta kun vain sillä tutilla!

    VastaaPoista
  14. Olisin kovin mielelläni lähettänyt sinulle sähköpostia avatakseni paremmin sanaista arkkuani, mutta valitettavasti en löytänyt mistään osoitetta. Yritän nyt siis ilmaista itseäni niin että kehtaan lähettää tämän kommentinkin; Löysin blogisi toissapäivänä. Ahmaisin sen alusta loppuun samointein. Monen postauksen kohdalla pysähdyin miettimään, muutamien kohdalla jopa ( semisti noloa... ) tihrustin itkua. Jotenkin niin... tuttua, vaikka silti niin kaukaista lapsettomalle ihmiselle. Blogisi on aivan ihana, vaikutat ihmisenä aivan ihanalta ( epäilyttävän paljon samoja piirteitä, höristelin esimerkiksi drama queen- kuvailulle kovin ) ja ennenkaikkea - perheesi on ihana :)

    VastaaPoista