Social Media Icons

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Vapaa-aika - katoava luonnonvara

11 kommenttia , , Share It:
Muutama päivä sitten karkasin Jumboon ruokaostoksille. Yksin. Autossa kihersin ajatukselle syötön jälkeisestä kakkavaipasta jota minun ei tarvitsisikaan vaihtaa. Oksennukselle, joka lankeaisi H:n niskaan. Kun laitoin radion päälle kuunnellakseni Radio Novaa (anteeksi vain novailijat, mutta ysärilattarit...), jotain päässäni naksahti. Yhtäkkiä tajusin, miten statukseni onkaan muuttunut sitten viime kesän. Kuuntelen kassialmojen hittimusaa farkkuvolvossa ja innosta pinkeänä lähden metsästämään tarjousmansikoita. Minulla on kotona lapsi joka puklailee merkkivaatteille ja jonka kakat valuvat poikkeuksetta pitkin reisiä. Minuun on pinttynyt vähälaktoosisen maidon tuoksu ja tuntemattomankin vauvan itkiessä tunnen sirojen F-kupin maitokassieni täyttyvän elämäneliksiiristä. Soitan kauppakeskuksen parkkipaikalta tiedustellakseni kuinka ensimmäiset 15 minuuttia ilman minua ovat sujuneet.

Kun H. tulee alkuillasta töistä kotiin, olisi minulla teoriassa vapaa-aikaa. Teoriassa. Minne minä menisin? Harrastaminen kuntosalilla jäi työttömäksi jäätyäni rahanpuutteen vuoksi, enkä ole toistaiseksi osannut voimistella Vantaan uljaissa metsissä omatoimisesti. Niinpä minä päädyn leikkimatolle lapsen kanssa uskottelemaan, että kuukauden ikäinen ihmelapseni ymmärtää jotain lelujen päälle (toistaiseksi olen vain itse niistä innostunut). Sitten kutsun H:n paikalle ja käsken hänenkin hämmästellä.
Olen tosin vakavissani alkanut harkita juoksuharrastuksen aloittamista. Enää tarvitsen tukevat urheilurintaliivit ja juoksurattaat...
En toisaalta ole tuntenutkaan tarvitsevani "omaa aikaa". Riittää, että H. on kotona, kuin henkisenä tukena, jolloin tiedän, että päiväunien pakottavan tarpeen iskiessä voin tarvittaessa tyrkätä naperon avokille.

Jotten kuitenkaan tipahtaisi täysin ajan kelkasta, sovin minä lähteväni yhdessä ystäväni kanssa laskemaan varpaita parin viikon kuluttua. Ajatus pelottaa. Uskallankohan lähteä yhdeksi yöksi pois kotoa? Entä jos H. ei osaakaan hoitaa tyttöä niin kuin minä? Koska olen viimeiset puoli vuotta käytännössä katsoen nyhjännyt kotona, päätimme yhdessä, että minun on lähdettävä. Ja H:n on opittava pärjäämään yksinkin Himmun kanssa.
Sitten heräsi toinen pelko. Tiedättehän ne kotiäidit, jotka käyvät kerran vuodessa ulkona  -  hiukset krepattuina, luomet sinisinä, huulet punaisina. Joiden juhlavaatetus on joskus ollut trendikästä, joskus istuvaa ja nykyään enää yliampuvaa. Minä en todella halua enkä aio olla sellainen. Hakusessa on silti juhlavampi laukku, johon voin kätevästi sujauttaa rintapumpun. Rintapumpun! Miten tiikeri pääsisikään raidoistaan?

Miten te käytätte vapaa-aikanne? Milloin irtauduitte ensimmäisen kerran lapsestanne pidemmäksi toviksi?

PS. Tämä postaus jää kuvattomaksi, sillä vaativa äänimerkki kuului makuuhuoneesta....

11 kommenttia:

  1. Vielä en osaa vapaa-ajasta sanoa mitään, ku vaavi on turvallisesti masussa viel, mut pakko sanoa että kirjotat kyllä niiiin hauskasti ja sulla ei ainakaan sanavarasto oo köyhä!! :D

    VastaaPoista
  2. Mä kävin ihan ekan virallisen vapaa-aikana pitämässä silloin kun Väpä oli 4kk, koska oli se nyt PAKKO juhlia 20v synttärit! Aluksi oli tosi outoa, mutta kun pakotti itsensä uskomaan, että mä en ole ainut, joka Väpän kanssa pärjää. Olin ihan ihmeissäni seuraavana päivänä kun en ollutkaan soittanut tuhatta tarkastuspuhelua ja itkenyt ikävää. Aluksi tuli huono-omatunto siitä, mutta oikeasti se vapaayö teki vaan hyvää!Nykyään vietän vapaa-aikani salilla tai ystävien kanssa kahvilla. Mä oon varmaan ihan kauhea ihminen, mutta mä tarvin kyllä sen, että mä muutaman kerran viikossa pääsen salille ja ystävien kanssa kahville. Olo on aina niitten jälkeen niin energinen ja jaksaa taas mennä ja riehua Väpän kanssa. :---) Jotkut tarvii enemmän, jotkut vähemmän ja riippuu tietenkin ihan päivästä, että tuleeko sellainen olo, että "hetkeksi pois" vai ei..Tsemppiä! Kyllä se menee hyvin, sun pitää vaan luottaa ja uskoa, että kyllä H pärjää. :--)

    VastaaPoista
  3. L, käytä sitten kaikki aika hyödyksesi! :D Superkivaa kuulla, että tykkäät! Välillä kun kotona kiroilen kun merimies ja nalkutan kun vanhakin vaimoke, tuntuu sanavarasto aika köyhältä. ;)Essi, ymmärrän sua täysin! Onneksi tytsyn tuleva kummitäti asuu lähistöllä ja nähdään usein. Eli en mä ihan yksikseen himassa homehdu. ;) Mä muuten nauran vieläkin sille sun ja R-udin vaatepostaukselle. Aloin miettimään, että tuoltakohan se mun suihku-ja vaatemarina kuulostaa. Oli ihan kiva saada vähän uutta perspektiiviä! ;)

    VastaaPoista
  4. Silloin kun Emma oli 3kk. Vietiin se mun äidille yökylään ja lähdettiin juhlistamaan vappua :) Olihan se ihanaa piitkästä aikaa, mutta silti sitä mietti joka minuutti Emmaa ja miten ne pärjää, välillä oli lähellä etten lähtenyt baarista pois äidin luo :D Ja hyvin niillä kuitenkin oli mennyt. Tänään lähden mieheni kanssa juhlistamaan 1-vuotis hääpäiväämme ja Emma hoitoon mun tädin luo. Luulen että tällä toisella kertaa osaa rentoutua eri tavalla, tai ainakin toivon niin. :)Muuten vietän sitä omaa aikaa 4 kertaa viikossa jumpissa käyden, matkoineen kaikkineen 2,30h kerrallaan. 4kk oon näin tehnyt, saa mies ja tyttö sitä isi tytär aikaa :)

    VastaaPoista
  5. vapaa-aika, mitä se on? :D kolme lasta ja mies aina töissä...luksusta jos sattuu joskus kauppaan pääsemään ilman yhtään lasta. laskin kerran et oon nuorimmaisen elinaikana (9kk) ollu 4 kertaa jossain (jos kaupassa käyntiä ei lasketa) ilman yhtään lasta. pakko myöntää et alkaa jo kaivata aika suuresti ees yhtä iltaa ilman lapsia ja mielellään miehen kanssa.

    VastaaPoista
  6. heips:D mulla on kaksi alle kaksi vuotiasta tyttöä ja suosittelen oman ajan ottamista silloin tällöin jos vaan mahdollista. Tekee niiiiin hyvää ja on mukava jutella kavereiden kanssa kaikesta muusta kuin lapsista. Esikoisen kanssa kävin ekaa "yksin ulkona" kertaa miehen siskon polttareissa kun vaavi oli vaan 6 viikkoa (hui!) ja tän pikkukakkosen kanssa tais olla sillon kun hän oli noin 3kk... ja nyt huomenna päästään viettämään parisuhdeaikaa kahdestaan kun lapset on isomman kummitädillä hoidossa, leffaan ja syömään, ihanaa. Eli kannattaa ottaa kahdenkeskistä parisuhdeaikaakin aina kun joku tarjoutuu avuksi.Tekee kaikille hyvää jos vanhemmat pääsevät välillä joko yksin tai yhdessä tuulettamaan aivojaan ;D

    VastaaPoista
  7. Mä oon vakaasti päättänyt, että mies saa pärjätä pojan kanssa ihan yhtä hyvin kuin mäkin. En tykkää ajatuksesta, että aina kun vauva itkee, se lykätään mulle, koska saan sen kuitenkih hiljaiseksi. Ihan kuin mies olisi jotenkin huonompi! Tälläistä olen seurannut sivusta, enkä tykkää... Mutta saa nähdä, miten sitten oikeasti käy. :DKiva, sä karkaat kaiken kiireen keskellä JUMBOON! Ja me käydään siellä kerran tai pari vuodessa hypersuper vaateostoksilla... :D Täällä kun ei ole (vielä) edes henkkamaukkaa! :( Jos Porvoossa lähtee vaateostoksille, niin sitten mennään Vero Modaan, Jim&Jilliin, Lindexiin ja Seppälään. Köyhää :D

    VastaaPoista
  8. hei koska teillä on muuten ristiäiset? :) tuli vain mieleen

    VastaaPoista
  9. Näemmä en ole ainoa vapaa-aikaprobleemien kanssa painiskeleva äiti-immeinen! On se oma aika kuitenkin tärkeää, on hyvä ladata akkuja varastoon.Jossu, hahah! Enpä ole tullutkaan ajatelleeksi, että meidän viikottainen ruokaostos(helvetti) voisi olla jollekin ihan luksusta! :D Asuin aiemmin Töölössä ja käytiin kaupoilla Forumissa ja Kampissa, joten tuo Tammisto/Vantaanportti tuntuu aika pystymetsältä... :PMiu, meillä ristiäiset 14.8, siitä onkin tulossa postausta myöhemmin tänään tai huomenna kutsukortteihin ja tarjoiluihin liittyen. :)

    VastaaPoista
  10. Taisin lähteä ns.`` kunnolla`` ulos kun Aino oli 4kk mutta tulin yöksi kotiin. ja se yö oli ihan hirveä. Oon tarvinnu semmosia hetkiä kun voin itse käydä vaikkapa ruokakaupassa, mutta silti on kiire jo kotia ja puhelinta on vilkastu sen 10 kertaa ;) Nykyää ei ulos huvita lähteä kun olen nii laiska käyttämään rintapumppua ja Ainohan ei suostu syömään korviketta (eikä ekaan 4kk syöny kunnolla pullosta) Mut kyllä se hyvää tekee, pitää pieni levähdys tauko. Vaikkakin meillä nuo hetket on nykyään sillon kun Aino nukkuu.

    VastaaPoista
  11. Moi!Tämä on kyllä ollut kiva blogi lukea varsinkin kun elämäntilanne on monilta osin sama. Poikaystävä alkoi ehdottamaan että käytäisiin yhdessä keskustan kaupunkifestarilla kun vauva oli n. 5 vkoa, ajatus tuntu pelottavalta ja me harjoteltiin niin ett menin kavereiden kanssa illaks istuskelemaan rannalle kekkereihin ja isä hoiti vauvaa. Maitomäärän arviointi oli vaikeeta ja se söi kaiken pumpatun maidon ja korviketta päälle. Tuttipullon kanssa ei ollu mitään ongelmaa. Ja sitte uskallettiin jättää vauva hoitoon isän äidille ja niillä oli menny vielä paremmin se ilta. Anopilta tullu tekstari ett hyvin menee- kyllä rauhoitti mun illan. Yöksi kotiin ja jätin alkoholin väliin että pääsin heti imettämään kotona. Onneks tosiaan tajusin ottaa rintapumpun keikalle, se oli pelastus. Tosin bajamajassa maitoa pumppailessa tuli aika epätodellinen olo :)Anu

    VastaaPoista