Social Media Icons

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Neliviikkoinen

4 kommenttia , , Share It:






Tasan neljä viikkoa sitten puhisin, puuskutin ja otin ilokaasukännit. Tasan neljä viikkoa sitten pyytelin anteeksi kätilöltä piikkikammoani ja sitä, etten jaksa enää. Tasan neljä viikkoa sitten rinnalleni nostettiin tyttövauva, joka näytti vanhalta mieheltä. Yhdeksän appgar-pisteen ryppyinen rusina, meidän täysi kymppimme.

Aika kuluu tavattoman nopeasti. Arki rullaa omalla painollaan ja rutiinit alkavat löytää tiensä tähänkin vauva-arkeen. Sitä siivittävät öiset tissiraivarit, päiväiset kaupparaivarit hedelmä-vihannesosastolla, vaatteidenvaihtoraivarit ja tietenkin äidin ruokailuhetkelle ajoittuva muutenvaanraivari (tässä kohtaa täsmennän, että raivari käsittää meillä järjettömän huiskimisen käsillä, vääntelehdinnän ja erityisen surkean ilmeen. Ei huutoa, luojan kiitos!). Merkkilastenvaatteet (ja mun hiukseni) ovat olleet lähinnä oksennushyökkäyksen kohteena ja D-vitamiinitipat päätyvät vain harvoin suuhun saakka. Silloin kun imetysrintaliivit eivät kastu falskaavan liivinsuojan vuoksi, päättää lapsi virtsata syliini vaippahuollon yhteydessä.
Vastapainona äitiyden ei-niin-tähdellisille hetkille löytyy onneksi vähintäänkin yhtä monta mukavaa muistoa. Hampaaton, tahaton hymy, transsinen merihevosnauru vaippaa vaihtaessa linkoavan pesukoneen päällä, vauvantuoksu, hassut ilmeet, iloiset kiljahdukset leikkimatolla.. Silloin unohtuvat paskamutsifiilikset ja toivottomat, öiset seurusteluhetket.

Kun Himmu ilmoitti itsestään pissatikun muodossa, mietin, miten elämä voisi enää ikinä olla normaalia tai entisenlaista. Ei se enää olekaan. Se on jotain uutta, jotain niin muuttunutta ja erilaista, etten osaa järkevin sanankääntein eritellä mikä on muuttunut. Ehkä on helpompaa vastata kuulumisia kyseltäessä, että meillä on vauva. Neliviikkoinen vauva.

4 kommenttia:

  1. Voih, kirjotat kaiken ei aina niin ihanankaan arjen vaan niin mahtavasti, että ei tästä voi kuin tykätä :)

    VastaaPoista
  2. Mustakin tuntuu uskomattomaölta et 2,5 vko sitte puhisin ja puhkuin ja huusin ja nyt se tuotos tuhisee tossa vieressä!Ja nyt oon jo oppinu nauttimaan pikkusesta ja me nauretaan yhessä jarkon kanssa sen pieruille, kun raukka ei ihan osaa röyhtästä niiin piereskelee senkin eestä :D Nauruja on aiheuttanu myös kun herra vääntä tuskainen ilme päällä kakkaa ja me ei oikein osata ottaa itkua välillä tosissamme kun alkaa naurattaa kun pikkumies näyttää niin huvittavalta itkiessään :)että tällästä meillä..

    VastaaPoista
  3. Sun kirjoitukset on ihan mahtavia :)Meillä täytetään huomenna 3kk, ja on jännä miettiä millaista elämä oli vuosi sitten, en osannut arvatakaan että meillä olis tällainen rakas pikkuylläri. Välillä kaipailen menneitä, mutta mitään en vaihtaisi, yks hymy pikkuiselta tuntuu paremmalta kuin mikään muu maailmassa :)

    VastaaPoista