Social Media Icons

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kyllä, hän tunnustaa

22 kommenttia , Share It:
Joo-o, kovasti se Himmu tuntuu omalta.

Hän, avopuolisoni, tunnustaa olevansa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isä. Kunnan lastenvalvojalle varattu aika oli tänään, ja ajattelin, että kyse on vain pikaisesta paperilla hoidettavasta asiasta. Väärin. Lastenvalvoja oli kylmän kalsea vanhempi nainen, joka kuultuaan yhteenmuutostamme vasta raskauden aikana vaati tehdä pidemmän kaavan mukaan selvityksen isyydestä maistraatille, siitäkin huolimatta, että yhteiseloa on takana miltei kuusi vuotta ja sormuksetkin on vilkkuneet nimettömissä pian kaksi vuotta. Pidempi selvitys maistraatille piti sisällään liudan henkilökohtaisia ja hiukan kornejakin kysymyksiä, kuten "milloin olette aloittaneet yhteisen sukupuolielämän" ja "oletteko olleet säännöllisesti sukupuoliyhteydessä siitä lähtien". Kysymyksiä sateli luonnollisestikin ehkäisystä, mikä oli mielestäni huvittavaa, sillä oli kyseessä mikä ehkäisymuoto tahansa, on turvakaukalossa nukkuva nyytti todiste siitä, että asiasta puhuminen on hiukan myöhäistä ja että minä tuskin olen neitsyt  -  viimeinen isää ei ole nimettävissä, äitikin on neitsyt-tapaus on sattunut parisentuhatta vuotta sitten eikä tämä ilouutinen ole uusinut minunkaan kohdallani. Oli kysymyksiä mahdollisista muista seksikumppaneista ja kihloista. Mielessäni mietin, että mitäköhän ihmettä Vantaan maistraatti tekee tällaisella tiedolla. Eikö olisi ollut selvempää kysyä isältä, että tietääköhän, että miten lapsia tehdään ja että onko hän voinut tehdä sellaisen minun kanssani. Huvittavinta koko tilanteessa oli, kun tuo virkailijaparka punasteli ja anteeksipyydellen moneen kertaan totesi, että maistraatti haluaa asiasta virallisen selvityksen. Itse istuin lähinnä huvittuneena tuolissani ja vastailin avoimesti kysymyksiin sukupuolielämästäni. Onpahan mappeihin täytettä, vaikka sitten mun seksielämästäni; sen alkamisesta, sen säännöllisyydestä ja ehkäisystä.
Selvityksen viimeinen kohta sai minut nauramaan partaani, kun virkailija totesi, että kertomuksemme täydentävät toisiaan, eikä erillistä selvitystä niiden paikkansapitävyydestä tarvitse tehdä. Niin, mulla on sellainen paha tapa käydä lastenvalvojan luona lurittelemassa omiani. Ja isäkin taitaa olla joku kadun mies....

Jotenkin tilastojen valossa tuntuu hurjalta, että avoliitossa syntyneen lapsen isyyden vahvistaminen on tehty näin vaikeaksi ja viralliseksi. Avoparien lapsiperheitä oli viime vuonna 15 000 edellisvuotta enemmän, kaiken kaikkiaan 117 000, kun taas avioliitossa elävien lapsiperheiden määrä on pienentynyt tasaiseen tahtiin jo vuosia, viime vuonna määrä putosi 68 000 ja kokonaismääräksi jäi 446 000.

Vähän mietityttää, että miksi automaattisesti ajatellaan, että avioliitossa oleva nainen synnyttää aviomiehensä lapsen, mutta avopuolisoina elävien vanhempien uskollisuus toisiaan kohtaan olisi kiistanalaisempaa ja isyyden vahvistamisesta pitää nostattaa oikea byrokraattinen performanssi. Mitä mieltä olette?

22 kommenttia:

  1. No kyllähän tuo melkoiselta hulabaloolta ja kovin henkilökohtaisiin asioihin meneveltä kuulostaa.. Meidän lapset ovat avioliitossa syntyneitä, mutta moni kaveri on valitellut avoliitossa syntyneen lapsen isyyden todistamisen olevan nöyryyttävää ja koomistakin. No onpahan asia hoidettu nyt teidän kohdallanne kuitenkin kaikkine uteluineen. Hyvä niin.Niin ja huomasin tänään mukavan jutun sinusta Vauva-lehdessä. :)

    VastaaPoista
  2. Mekin varmaan sitten joudutaan tuohon ruljanssiin, kun olen synnyttänyt tämän "äpärän" :) Olemme asuneet yhdessä nimittäin 12/2007 lähtien, mutta kun taloa alettiin rakentamaan A muutti kirjansa isänsä luokse ja minä vanhempieni luokse, vaikka molemmat täällä mun vanhempien luona asutaan.

    VastaaPoista
  3. Pian kolmen äiti, onnekas! itse koin tuon tilanteen lähinnä huvittavana, mutta ujompaa tai herkempää ihmistä tuollainen ristikuulustelu saattaa nöyryyttää.Katsoin niitä Vauva-lehden kuvia järkyttyneenä, vaikkakin haastatteluaamuna, muutoinkin anti-fotogeneettisenä ihmisraatona, tiesin, etten siltä huonovointisuudelta ja ennen kaikkea siltä turvotukselta kykenisikään näyttämään hehkuvalta hot mamalta. No, paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.. ;)Mickey, onnea koitokseen! Teillä onkin mielenkiintoinen tilanne edessänne. On muuten varmaan ihanaa rakentaa juuri sellainen talo, kun itse haluaa! Ja pohjakaavakin on mieleinen ja toimiva, kun saa itse vaikuttaa. Miten sujuu raksalla masun kanssa?

    VastaaPoista
  4. se vauva -lehden juttu tännekin nähtäville! t. ei lehteä vielä ostava :)

    VastaaPoista
  5. Voi jestas mitä kysymyksiä :D Melkein harmittaa ettei me päästä tollasiin vastailemaan!Hyvä juttuhan se Vauva-lehdessä oli, hauskaa lukea tutusta ihmisestä :)

    VastaaPoista
  6. No ompa ihmeellistä. Meille tulee vasta syyskuussa 2 vuotta seurustelua täyteen, eikä olla kihloissa, mutta ei meiltä kyselty yhtään mitään. Pelkästään papereita allekirjoteltiin. Tosin me oltiin asuttu kuitenkin yhessä jo useempi kuukaus ennen raskaaksi tulemista, mutta luulis nyt kuuden vuoden seurustelunkin riittävän, ettei noin pitkän kaavan mukaan tarvi menetellä.

    VastaaPoista
  7. Meiltä kysyttiin, että olenko lapsen alunsaamisen aikaan pannut muita ja oliko Isimies paikalla kun lapsi on saanut aikansa. Eikä mitään muuta.Ja me ollaan seurusteltu pari vuotta, joista vuosi ollaan asuttu saman katon alla. Eikä mitään kihloja

    VastaaPoista
  8. Huh Huh, onpa ollut kivaa. =DIte joutunut kahdesti allekirjoittelemaan ja onneksi ei mitään kuulusteluja oltu tehty. Kaverit siitä pelottelivat ekan kohdalla kun asuttiin eri paikkakunnilla kun toi toinen puolisko opiskeli eri paikkakunnalla. nimet vaan paperiin molemmilla kerroilla. Ainoa huvittava kysymys oli, että halutaanko yhteis huoltajuus. =D Menin hetkeksi sanattomaksi.. tarviiko tommosta edes kysyä? ='DKyllä itteä ainakin sapettaa, kun avoliitossa ollaan ja tommosta sontaa joutuu tehdä.

    VastaaPoista
  9. MUISTAN! :D ei oltu esikoisen syntymän aikaan viel naimisissa(mentiin naimisiin ristiäisten yhteydessä)ja kyllä me miehen kans naureskeltiin kun niit lappuja täyteltiin ja kysymyksiin vastailtiin.. ;)Olo oli kuin jollain rikollisilla. kun piti niin tarkasti vastailla kysymyksiin. Ite olin vielä lukioissa kirjoilla joten mieheni vaikutti varmaan ko. virkailijan silmissä joltain rentulta joka oli vietellyt vielä kouluikäisen tyttöparan ja sitten jättäisi hänet yksin lapsen kanssa. haha.. nämä on hauskoja..

    VastaaPoista
  10. Meidänki piti vastata vain kysymykseen siitä, onko ukkoni varmasti lapsen isä ja minulta kysyttiin, olenko ollut yhdynnässä muiden kanssa lapsen saadessa alkunsa. Kuulostaa kyllä erittäin oudolta tuo toiminta siellä päin! Liian henkilökohtaista, mitäs se heille kuuluu...

    VastaaPoista
  11. Voih, meillä on vielä edessä tuo tunnustus. Ja mekin muutettiin vasta yhteen kun lapsi oli jo saanut alkunsa..

    VastaaPoista
  12. Meiltö ei kysytty mitään, kun sanoin siellä vaan ekana että jos tämä ei susta näytä Hassanin lapselta niin antaa olla. Sitten se tuijotti meitä molempia ja tulosti paperit. Kysy halutaanko yhteishuoltajuus, sitten vaan nimet alle ja ulos. Oltiin varmaan sellainen vajaa 10min siellä sos.työntekijän luona. Simple!'Nutta joo, olen kuullut näitä tarinoita paljon ja näköjään ne siis on oikeasti totta, että siellä todella voidaan kysyä IHAN MITÄ VAAN!

    VastaaPoista
  13. meil on kokemusta 3 lapsen isyydentunnustuksesta ja ekan ja tokan syntymien aikaan asuttiin eri osotteissa. ekan kohalla kyselivät tosiaan ihan kaikki, muistaakseni melkein asennosta,ajasta ja paikasta lähtien millon lapsi on alkunsa saanu :D tokan kohalla meni jo iisimmin ja saatiin vaan kommentit et voisitteko muuttaa yhteen jos vielä enemmän lapsia teette :D (muutettiin tokan lapsen syntymän jälkeen) kolmannen tunnustus meni tyyliin nimet paperiin ja sillä selvä. oon kyllä joskus miettiny tota isyydentunnustusta et jotenkin tuntuu älyttömältä ainakin niissä tilanteissa et on vuosia asuttu yhdessä, mut ei olla naimisissa. mix ei vois säätää jotain lakia et xx-vuotta yhessä asuneet avoparit ei tarviis mennä isyydentunnustukseen, eikä avioparit.

    VastaaPoista
  14. NINA, ei se yhteishuoltajuus ole niin selvä asia, ettei sitä pitäisi kysyä. Teidän kohdalla varmaan oli, mutta on pareja jotka eivät ole yhdessä lapsen syntyessä, isä tunnustaa isyytensä, mutta äidistä tulee yksinhuoltaja jne. Huh, mitä kysymyksiä, toivottavasti meitä ei hiillosteta noin. :D

    VastaaPoista
  15. Oon lukenu sun blogia jo jonkin aikaa, mutta tämä kirjoitus sai kommentoimaan.Tämä isyyden tunnustus on yksi monista asioista mitkä saa mut ärsyyntymään suunnattomasti. Meillä asia oli ajankohtainen pari vuotta sitten. Oltiin asuttu jo kolmisen vuotta yhdessä, joten mitään tarkempaa kyselyä ei käyty läpi.MUTTA...Ihmettelen, että minkä takia OLETETAAN, että jos oot naimisissa, niin lapsen isä EI VOI OLLA kukaan muu kuin miehesi.... Missä tahansa suhteessa (avo/avio/kihla/mikä tahansa) voi pettää toista. Ei se papin aamen (tai siviilivihkiminen) tee ihmisestä mitenkään "parempaa". Tällä en siis tarkoita, että kaikille pitäisi tehdä dna-testit, vaan että pitäisi käyttää maalaisjärkeä.Tästä aiheesta saa aikaan keskustelua lähes missä tahansa porukassa... :)

    VastaaPoista
  16. Ano: No se toinen (tai siis ennen sitä yhteishuoltajuus kysymystä) kysymys oli ollut että kuinka kauan me ollaan asuttu yhdessä ja sen jälkeen tuo yhteishuoltajuus kysymys jätti kyllä mietityttämään(tai huvituttamaan) =D

    VastaaPoista
  17. olipa ikävää :( Olen kuullut, että vaadittava selvitys vaihtelee maistraatettain/lastenvalvojittain. Vuonna 2002, kun esikoinen syntyi, Helsingissä lastenvalvoja pyysi vain nimet paperiin, jossa olivat ns. keskeiset kysymykset (isälle, onko lapsen isä ja äidille, onko ollut siittämisajankohtaan sukupuoliyhteydessä ko. miehen kanssa) vaikka muutimme yhteen vasta 3kk raskauden alkamisesta ja sitä ennen olimme tapailleet vain reilut 3kk...

    VastaaPoista
  18. Mä olin kuullut "kauhutarinoita" siitä miten lastenvalvojalle pitää tarkasti kuvailla asennot ja muut joissa lapsi on saanut alkunsa.Meillä meni tosin aika helposti läpi tuo tapaaminen. Tunnettu 10v, seurusteltu 3v se riitti tälle tädille.Tulevaisuudessa tuo tunnustaminen tehdään ilmeisesti helpommaksi myös avoliitossa asuville.

    VastaaPoista
  19. Tässä meidän tilanteessa täytyy olla jo valmiiksi ihan kohtalaisen tyytyväinen, että ollaan naimisissa jo. Ei meinaa edelleenkään asuta yhdessä, koska mulla on opinnot toisella paikkakunnalla kesken, eikä muutto yhteen ole tapahtumassa kuin just ennen lapsen maailmaan tuloa.Käsittämätöntä miten edelleen avo- ja avioliitot eriarvoistetaan näin vahvasti.

    VastaaPoista
  20. Kiva juttu oli Vauva-lehdessä :D Olin ihan että WOOOOOOOT?!!

    VastaaPoista
  21. No, nämä nyt ovat tällaisia valtion ja yhteiskunnan toiminnan kannalta oleellisiksi katsottuja byrokraattisia juttuja (avioliitto on sitova sopimus, avioliitto on kimppakämppäämistä ;).Paljon kiinnostavampi kysymys on mitä tapahtuu isyyden tunnistamisen jälkeen. Jos isyyden tunnistanut henkilö ei olekaan isä, ei oikealla biologisella isällä ole mitään mahdollisuutta saada isyyttä itselleen (tapaamisoikeutta jne) jos virallisissa papereissa komeleva nimi ja äiti ei niin tahdo. Valtio saattaa tehdä isyyden tunnistamisen vaikeaksi, mutta kun sen on kerran saanut, se on ja pysyy.Meillä ei isyyden tunnistaminen ollut kuin 2 min alekirjoitussessio lastenvalvojalla. Palvelu oli asiallista ja ystävällistä. Olimme tosin asuneet yhdessä jo 5 vuotta.Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
  22. Isyyslakia ollaan uudistamassa. Nykyisen eduskunnan on tarkoitus helpottaa tunnustamista yhdessä asuvien "avoparien" osalta. Nykyinen lakihan on vuodelta 1975..päivittäminen siis tarpeellista.Lastenvalvoja kysyy kaikilta pareilta samat kysymykset..ainakin näin pitäisi olla (kysymykset asentoihin yms. liittyen eivät asiaan kuulu). Kysymysten määrä riippuu siitä ovatko vanhemmat asuneet yhdessä jo ennen kuin raskaus alkoi (lyhyempi kaava) vai ovatko muuttaneet yhteen vasta myöhemmässä vaiheessa (tällöin kysytään useampi kysymys mm.sukupuoliseen kanssakäymiseen liittyen). Tunnustamisen rekisteröinti vaatii pohjaksi selvityksen, jonka vuoksi kysymyksiä vanhemmille tehdään.Yhteishuoltajuudestakin tottakai kysytään. Muutoinhan äiti jäisi ainoksi huoltajaksi.

    VastaaPoista