Social Media Icons

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kummeista

14 kommenttia , , , Share It:


"On meille vauva syntynyt 


ja nimi hyvä löytynyt. 
Nyt tarvitsemme kummia 
ja Sinä oisit sopiva! 
Siks kysymmekin Sinua, 
se Meille oisi kunnia! 
Me ollaan nyt päätetty, 
että teidän tahto on häädetty. 
Halusitte tai ette 
turhaan vastustelette. 
Teistä tulee meidän murulle kummeja, 
vaikka oottekin kelvottomia pummeja. 
Siistikää siis tapanne, 
ja myykää onkivapanne. 
Lapsemme tarvii vain hienointa ja parasta, 
joten jos et hopealusikkaa muuten saa niin varasta! 
Kastetilaisuudessa lausutte ja laulatte virsiä, tästä lapsesta ei tehdä mitään Kirsiä! 
Muuten olette sitten hiljaa, 
ihailette vain meidän Miljaa. 
Juhlassa sovitaan myös hoitovuorot, 
milloin alkaa lapsen baletti ja kuorot. 
Mukana olette aina, 
tiistaina, torstaina ja sunnuntaina!" 


Niin usein näen naistenlehdissä ja keskustelupalstoilla valitusvirsiä siitä, kuinka kummivanhemmat eivät ole yhteyksissä, eivät lahjo pentua riittävästi ja kuinka onkaan tehty huono valinta. Nyt on ystävyys tai sukulaissuhde pilalla. Koska et tuonut nimipäivälahjaksi hopealusikoita.

Tällaista mielipahaa välttääksemme keskustelimme parhaan ystäväni (josta tulee tytön sylikummi) kanssa siitä, mitä kummius meille merkitsee. Mitä me odotamme häneltä. Teimme selväksi, että hänestä ei koskaan tule raha-automaattia ja että kummius ei tarkoita jouluista lahjatulvaa. Me toivoimme, että olisimme yhteydessä vauvan syntymänkin jälkeen usein, puolin ja toisin. Että hän viettäisi aikaa tytön kanssa. Me toivomme, että Himmulla olisi yksi turvallinen aikuinen johon luottaa lisää, ihmissuhde joka kestäisi läpi elämän. Sellainen on arvokkaampaa kuin yksikään onnittelukirjekuoren väliin sujautettu lahjaseteli tai kummilusikka.
Ystäväni A. on eittämättä täyttänyt kaikki toiveemme. Mietin ensin, että mitenköhän suhteeni parhaaseen ystävääni muuttuu, kun lapsi syntyy. Hänellä ei ole omia lapsia, mutta hän jaksaa kanssani hämmästellä tuntikausia meidän ihmeellistä nappulaamme. Hän vierailee luonamme usein ja on auttanut pyytämättäkin käytännön asioissa  -  hän askarteli kanssani ristiäiskutsukortteja ja pitelee lasta sylissään, jos haluan juoda kahvini rauhassa. Raskausaikanakin hän kierteli kanssani lastentarvikekirpputoreja ja herkeämättä kuunteli synnytyskertomustani. Huonoina tai heikkoina päivinä hän vain oli ja kuunteli, oli sydämelläni mitä hyvänsä. Hän tuli laitokselle katsomaan meitä. Ennen kävimme yhdessä kuntosalilla ja lenkeillä, nykyään tepsuttelemme vaunujen (ja tietysti lapsen) kera. Voiko sellaisen ystävän arvoa mitata kummilusikoissa tai joululahjoissa? Ei tietenkään.

Itse muistan, kuinka ihanaa oli, kun kävimme kummivanhempieni kanssa maauimalassa kesäisin. Syntymäpäiväkutsuillani näytin kummitädilleni kaikista salaisimmat juttuni ja kerroin ihastuksistani. Vaikka näimme harvakseltaan, muistan, että hänellä oli aina aikaa minulle. Myöhemmin suhde on hiipunut ja yhteydenpito jäänyt, mikä on varsin harmillista. Toiset kummivanhempani taasen olen tavannut viimeisen viidentoista vuoden aikana kaksi kertaa.

Olemme valinneet kummeiksi myös pikkusisaruksia sekä mun että H:n puolelta, mutta yhteydenpito heihin on varsin erilaista.

Kenet te olette valinneet kummeiksi? Tai aiotte valita? Miksi? Mitä kummius teille merkitsee?

14 kommenttia:

  1. Mulla itselläni ei pienenä kummeja ollut, koska mut kastettiin vasta juuri ennen konfirmaatiota, niin mä en varmaan osaa edes vaatia kummeilta "oikeita asioita". :-D Tärkeintä tietnekin on, että pidetään yhteyttä, mutta ei tietenkään sellaista "sun on pakko soitella mulle joka päivä ja käydä vähintään joka toinen päivä". Mä en myöskään odota, että synttäreinä ja muina merkkipäivinä Väpällä olisi täälä kasoittain vaikkapa noita hopealusikoita, pääasia että muistaa jotenkin. Mua itseäni ärsyttää ihmiset, jotka vauhkoaa noista kummeista ja haukkuu menemään mitä turhimmasta syistä tai jos tulee riitaa niin kiljutaan "SÄ ET OO ENÄÄ MUN LAPSEN KUMMI!".. Joopajoo, mun mielestä noi kummit pitää kumminkin valita niin, että niiden ihmisten kanssa ollaan pidemmälläkin tähtäimellä yhteydessä/väleissä jne. Siksi meillä on Väpän kummeina mun täti, mun paraskaveri, paulin veli ja paulin paraskaveri. Näiden ihmisten ainakin luulisi olevan meidän elämässä aina jollakin tavalla läsnä. :---)

    VastaaPoista
  2. Me ei olla A:n kanssa kauheesti vielä puhuttu kummiasioista, ku ei se nyt vielä ihan ajankohtastakaan ole (mut kohta on, apua!). Ainaki se kummimäärä varmaan halutaan pitää aika pienenä, siis että ei nyt kerralla oteta kuutta kummia vaan vain muutama kummi. Ja silleen, että vaikka yks/kaks "mun puolelta" ja yks/kaks A:n puolelta. Mä en tosiaankaan tiedä ketä omalta puoleltani haluaisin pyytää kummeiksi, koska mulla on ensinäkin kolme parasta ystävää ja sitten viisi sisarusta (paitsi että yks ei kuulu kirkkoon, joten hänestä ei voisi edes tulla virallisesti ainakaan kummia). On niin vaikea valita kavereidenki väliltä, että kenestä niistä nyt kummi tulisi tälle meidän pienelle, koska en halua, että asiasta syntyy sitte sellanen riita, että "mikset ottanu minua" ja että siitä sitte mulle vihoteltaisiin. Mut niin siinä voi helposti käydä.Oon koittanu vähän miettiä, että kuka/ketkä mun ystävistä on ollu eniten yhteydessä muhun raskaudenki aikana, että kellä periaatteessa "kiinnostaa" eniten mun kuulumiset nyt raskaudenki aikana ja muutenki, vauvan vointi ym. Vaikka kaikkia kolmea kyllä varmaan kiinnostaa, mut et kuka/ketkä on jaksanu tehdä sen asian eteen jotaki. On kyllä siinä miettimistä, mut onneksi ei vielä ainakaan kuukauteen tartte miettiä! Vaikeaa onn!

    VastaaPoista
  3. Meidän pienelle sankarille ei tule ns. virallisia kummeja kun ei kuuluta kirkkoon. Kummin ''tehtävät'' silti pysyvät samoina. Arvostamme lapsen kanssa oloa ja tukea. Kummeiksi valittiin yksi minun hyvä ystävä, minun serkku ja vielä lisäksi tuttava pariskunta joilla on vuoden ikäinen pieni tyttö.Kummit ovat vierailleet meillä ja hellitelleet pientä prinssiä, olen hyvin tyytyväinen kummeihin jotka vauva saa.Minulla ei ole kuin kaksi kummia, mutta he ovat olleet hyviä kummeja,käyneet synttäreillä, vieneet retkille yms.

    VastaaPoista
  4. Meidän Bubballa on 5 kummia. He ovat meille oikeasti läheisiä, pitäneet kanssamme yhtä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Heillä on samanlaiset elämänarvot kuin meillä. Valitsimme sen vanhanaikaisen periaatteen mukaan, eli jos kuolisit, kenen haluaisit huolehtivan lapsestasi (vaikka tyttö menisi mitä luultavammin isovanhemmilleen)? Vielä emme ole joutuneet katumaan yhtään kummivalintaa :)

    VastaaPoista
  5. Milon kummeiksi pyydettiin miehen isosisko ja minun isoveljeni vaimoineen. Aivan ihania kummeja ovat vaikka kaukana asuvatkin. Minun veljeni on aina ollut oikein yrmy. Ei osaa näyttää tunteita ja on aika äkkipikainen. Jännitin hirveesti kummiksi pyytämistä mutta kuinkas kävikään..?Veljeni muuttui ihan pehmoksi. Oli vaimolleenkin todennut joskus ennen mun kysymistä et pääseeköhän hän koskaan kummiksi. (ikää 40v) Ihanaa kun sai tehdä veljelle niin hyvän mielen pienellä kysymyksellä.No nyt tälle pikkukakkoselle ollaan kummeja jo mietitty. Ratkaisu olisi toinen veljeni ja hänen tyttöystävänsä. Sekä miehen pikkusisko joka käy kylläkin vasta ensi kesänä riparin. Mut on nyt sit alkuvuodesta ns kummina ja virallistetaan vasta kesällä.

    VastaaPoista
  6. Me päädyttiin pyytämään kummeiksi ystäviä molempien vanhempien puolelta. Sellaisia ystäviä, joihin suhteet ovat jo kestäneet useita vuosia mm. välimatkaeroista huolimatta. Sellaisia aikuisia, joiden arvomaailman vaikutuspiirissä voi varmasti antaa lapsen huoletta varttua. Ihmisiä, joiden toivoisi vaikuttavan lapsemme elämässä.

    VastaaPoista
  7. Me päätettiin pitää kummiluku pienenä. Mulla ja mun siskoilla on kaikilla viis kummia, mutta mun kummeista oon tasan kahden kanssa enää missään tekemisissä, vanhempi sisko on kyllä kaikkien kanssa tekemisissä mutta oikeasti läheinen vain kahden kanssa ja nuorimmalla siskolla on vaan yks kummi säilynyt läheisenä ja tärkeänä. Sama mun miehellä, sillä on vaan se yks kummi jonka kanssa se on enää oikein missään väleissä. Tätä me halutaan välttää viimeiseen asti, ja siksi pienelle tulee kolme kummia: mun kaks parasta ystävää ja miehen veli. Oltiin näistä henkilöistä alusta asti samaa mieltä ja ne on varmasti sellaisia kaikki kolme, jotka oikeasti välittää siitä lapsesta (nyt jo vaikkei se ole vielä(kään.....) syntynyt) ja haluaa viettää sen kanssa aikaa muulloinkin kuin kerran vuodessa synttäreillä. :)

    VastaaPoista
  8. Itselläni on 4,5v kummipoika (samalla serkkuni), josta poden huonoa omatuntoa kun näemme mielestäni liian harvoin. Tietääkseni olen kyllä hänen kummeistaan yksi ahkerimmista (muut muistavat lähinnä merkkipäivinä, jos silloinkaan). Itse haluaisin olla mukana mahdollisimman paljon myös tavan arjessa, välillä tuntuu vain että aika menee liian nopeasti. Ajatuksissa tuo kummilapsi kuitenkin on paljon ja pyrin tarjoamaan apuani ilman pyytämistäkin. Lahjojen suhteen en taida olla mikään "unelmakummi", sillä itse en tykkää antaa juurikaan materiaa. En tiedä olisiko pienelle lapselle kivempi saada lahjaksi leluja/kirjoja yms kuin jotain elämyksellistä, mutta antamalla lahjaksi yhteistä aikaa uskon, että siitä jää jo pienestä pitäen muistijälki, joka toivonmukaan lujittaa suhdettamme ja edesauttaa hyviä välejä myös jatkossa.Mikäli joskus saan omia lapsia, toivon heidän kummeiltaan aikalailla samaa. En todellakaan halua että lapsiani hukutettaisiin tavaramäärään tai totuteltaisiin ajatukseen, että arvo mitataan lahjojen määrässä tms. Kummin perustehtävänä kuitenkin on juuri tuo turvallisena aikuisena oleminen (jos ei nyt lähdetä erittelemään mitä kristinusko määrittelee kummin tehtäviksi), eikä sitä paikkaa mielestäni lunasteta lahjojen määrällä tai hinnalla.

    VastaaPoista
  9. Hauska runo!Me ei kuuluta kirkkoon, eikä K:ta siis kastettu, mutta nimijuhlia vietettiin suvun kesken. Haluttiin pojalle kummit, mutta vähän kyllä joutui niitä miettimään. Ja oikeastaan siitä syystä ettei kummeja tulisi liikaa. Kavereita mietittiin, mutta kumpikaan vanhemmista ei saanut rajattua määrää alle viiteen. Kun niiden päälle haluttiin vielä omat sisaruksemme kummeiksi olisi 13 kummia ollut aika paljon liikaa :) Päädyttiin sitten lopulta vain veljiimme, joten kummeja nyt siis kolme. Joskus mietin että "loukkasinko" parhaita ystäviäni kun en pyytänyt kummeiksi, eikä nimijuhliin kutsuttu muut kuin lähisuku (joita yhteensä yli 40 hlö). Olisivatko he lapsettomina enemmän osana tätä meidän perhe-arkea jos olisivat kummeja? Noh, tälle tulevalle sitten varmaan pyydetään ne kaikki kymmenen kummia :DKummeilta minäkään en odota rahaa tai kalliita lahjoja. (Tai no mun löysiltä broideilta en nyt odota mitään ;) ) Mutta siis, yhteydenpitoa, muistamista ja kiinnostusta. Kun poika on vanhempi jotain mökkireissuja yms. Tulevaisuudessa toivon myös että K voi avoimesti puhua ja kysyä heiltä kaikenlaista. Tähän menessä ovat ainakin luoneet hyvän suhteen toisiinsa. Kummitodistuksessa ovat luvanneet "tukea vanhempia kasvattamisessaan eettiseksi, vastuuntuntoiseksi, ystävälliseksi ja muut huomioon ottavaksi ihmiseksi sekä tukea poikaa itseään milloin maailma tuntuu olevan häntä vastaan, kuunnella häntä, antaa hänelle aikaansa ja neuvoa silloin kun hän neuvoja kaipaa. " :)

    VastaaPoista
  10. ollaan valittu kummeiksi mun vanhin ystävä, jonka oon tuntenut hänen syntymästään asti! ja lisäksi yksi kaveripariskunta, jotka ovat eniten kiinnostuneita tytön elämästä :)henkilökohtaisesti olen sitä vastaan, että sisaruksia pyydetään kummeiksi, koska he ovat jo lapselle tätejä ja setiä. mut tosiaan tää on vaan ja ainoastaan mun mielipide :) itse en vaan halua pyytää sisaruksia kummeiksi, en kummankaan puolelta.toivomme kummeilta samoja asioita kuin tekin. että tytöllä olisi muutama aikuinen ihminen lisää, joihin luottaa. ja toki toivomme, että tytöstä tulee läheinen kummiensa kanssa ja hän viihtyy heidän seurassaan vanhempanakin :) kummit ovat ainakin ihan myytyjä tytön edessä ;)

    VastaaPoista
  11. Ei nyt liity varsinaisesti kummiasiaan, mutta ihanaa jos on tollanen ystävä joka jaksaa lapsen syntymänkin jälkeen olla tukena, auttamassa eikä menetä kiinnostustaan!Oon ihan pikkuisen kateellinen, omat (lapsettomat) ystävät haihtuivat melko hujauksessa.. :)

    VastaaPoista
  12. Mekin ollaan kovin mietitty kummiasiaa viime päivinä, kun päätettiin pitää nimiäiset elokuussa. Mä kutsuisin haltiakummiksi sisaruksemme, mutta kun kumpikin olemme ainoita lapsia, ei tämä onnistu. Siispä piti miettiä uudestaan ja rajaukseksi tuli seuraavaa: kenen arvomaailma on lähinnä omaamme, kuka on aidosti kiinnostunut lapsesta ja tahtoo antaa aikaansa tälle sekä nyt että sitten myöhemminkin?Tätä kautta karsiutui muutama ystävä pois erinäisistä syistä. Itse pidän enää toiseen kummiini yhteyttä, hän on äitini nuorin sisko. "Löysimme" toisemme uudelleen viitisen vuotta sitten oltuamme samassa elämäntilanteessa (meillä ikäeroa 15 vuotta). Hän on aivan huippu ja tuntuu siltä, että lapsella olisi isoäitien lisäksi myös yksi "varamummo".

    VastaaPoista
  13. meillä kolme lasta, joilla yhteensä 11+1 kummia (yx kummi ei kuului kirkkoon, six tämmönen epävirallinen kummi). kax näistä kummeista on meijän sisaruksia, loput ystäviä. ja kahen kanssa mies ei oikein oo väleissä :/ kummeille on sanottu etteu haluta heistä mitn. lahja automaatteja vaan tärkeitä aikuisia ihmisiä lapsillemme. ja niin ovat tähän mennessä olleetkin :) osan kummien kanssa ollaan enemmän tekemisissä, osan vähemmän. mutta toivon että kummit pysyvät lasten elämässä ikuisesti tärkeinä ihmisinä. itselläni on kolme kummilasta ja hävettää miten vähän pidän heihin yhteyttä, mutta tietysti oma perhe vie suurimman osan aikaa.

    VastaaPoista
  14. mun siskolla kävi niin, että hänen kummi lopetti yhteydenpidon kokonaan kun siskoni pääsi ripille :( kummin mielestä 15 vuoden "velvollisuus" oli nyt hoidettu :/

    VastaaPoista