Social Media Icons

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kokovartaloketutus

5 kommenttia , Share It:
Kaappi täynnä vaatteita, muttei mitään päälle pantavaa? Tell me about it.



Viime aikoina olen havainnut masokististen piirteiden minussa nostavan päätään. Lähden vaatekauppaan äärimmäisen huonolla pohjavaatetuksella  -  kapealahkeisilla farkuilla, jotka saa kuoria näillä helteillä pois päältä, napitettavassa paidassa ja nauhakengissä, tietenkin. Jos mahdollista, ruokailen juuri ennen farkkujen sovittamista, niin että vatsa varmasti pullottaa. Mukaan pakkaan tietenkin iloisen mielen (lue: nälkäkuolemaa pelkäävän kääpiön ja tiukan aikataulun)!

Olen tullut siihen tulokseen, että vartaloni on tätä nykyä muodokkaan muodoton. Rinnat ovat isot, mutta niin on takapuolikin. Vatsa on kummallisen höttöinen. Hartiat leveät. Vyötärö on onneksi olemassa, mutta se tuntuu laihalta lohdulta kaiken muun rinnalla. Näitäkö ovat naiselliset muodot, joista synnyttäneet naiset paasaavat? Sovituskopin isot peilit ja pienet seinät luonnottomine valoineen eivät varsinaisesti ole itsetuntoa nostattavia tekijöitä.
Raskausaikana opin karsastamaan sanaa iso. Olen 175 cm pitkä, eli ei minua kääpiöksikään voida kutsua, mutta rantapallo-olemustani luonnehdittiin usein, ystävälliseen sävyyn, isoksi.

Ja koska vaatekaupassa on niin ihanaa, en voinut välttyä palan nousemiselta kurkkuun, kun raakasilkkisiä juhlavaatteita alesta katsellessani totesin ystävälleni, että "eihän täällä ole kuin pieniä kokoja", johon tuntematon avulias kanssashoppailijarouva kiirehti sanomaan: "katsohan tuolta takaa, siellä on niitä isoja kokoja!". Minä tarkoitin, että alerekissä oli vain kokoja 30-36, mutta jäin miettimään, näytänkö todella vaatenumeroa 52 käyttävältä synnytyksen jälkeen.
Kostoksi sille avuliaalle ladylle ostin kapeat, vaaleat Mexxin housut, isoa kokoani, kokoa 42. En ole koskaan (raskausaikaa lukuunottamatta) kriiseillyt kehoni suhteen. Olen tuntenut oloni hyväksi koosta riippumatta. Vaikka olisin minkä kokoinen tahansa, on lohdullista, että asusteet istuvat jokaiselle. Paras ja ihan ilmainen asusteeni on tähän asti ollut hymyni. Vaikka näyttäisin kuinka suurelta tahansa, voin silti näyttää iloiselta ja hyvinvoivalta (ainakin aamukoomasta toivuttuani). Siksipä hymyilin ja kiitin tätä avuliasta ladya vinkistä. Ja salaa toivoin, että olisin pienentynyt hänen silmissään kolmekuutoseksi.

5 kommenttia:

  1. tapaus toissaviikolla tarjoistalosta, kannan vauvaa olalla.toinen asiakas: voi onpa se ihana, minkä ikäinen?mä: kuukaudenta: oijoi, ja toinen näyttää olevan tulossamä:???? ööö, ei oleta: no se on sitten vain tuo mahaei tosiaan paljon belly banditit oo auttanu :D

    VastaaPoista
  2. Apua, nyt tuli mieleeni ihana shoppailureissu, kun lähdimme koko perhe mieheni siskon kanssa Skanssiin (Turussa) shoppailemaan. Jotenkin siinä iski pakkomielle änkeä itseni vanhoihin farkkuihini, ja siis Ainohan oli silloin muistaakseni viikon ikäinen. Sanotaan nyt niin, että sellaisten korkeavyötäröisten kuristusalkkarien kanssa sain ne kyllä päälle, mutta kaikki se kuristus ja puristus sai aikaan järjettömät selkäkivut. Sain sitten juuri ja juuri käveltyä... :D

    VastaaPoista
  3. Minustakin on ihanaa näin raskausviikolla 33, kun ihmiset alituiseen muistuttavat, kuinka iso olen. Pituutta löytyy se 160cm, joten kai he sitten ystävällisesti viittaavat massaan. Hehkun vieläkin sitä, kun raskausviikolla 24 neuvolalääkäri sanoi mahaani siroksi...Suvi

    VastaaPoista
  4. tuun tänne nyt viisasteleen kahden raskauden kokemuksella, että ite pysyn visusti kaukana vaatekaupoista vielä muutaman kuukauden. ehkä sit päälle mahtuukin jo jotain tai saan hyvällä omatunnolla ostaa uusia isompaa kokoa :Doi mutsille välikomma, että miten kukaan voi olettaa että vauvamaha häviää kuukaudessa. edes tarjoustalossa (käyn siel itekin kyl)

    VastaaPoista
  5. Omm, tollanen vetää kyllä todella hiljaiseksi! Ihmiset on niin ajattelemattomia. Multa kysyi yksi urpo kaupassa kun työntelin vaunuja, että jäikö toinen kaksosista vielä sisään, mihin vastasin lakonisesti, että yksi sieltä näytti tulevan, mutta kyllä toinen olisi tullut vielä samoilla supistuksilla.Tottakai vatsa pullottaa, kun esim. vatsalihaksetkin on joutuneet venymään yliluontaiseen asentoon raskausaikana eivätkä ne ihan heti palaudu. Mä olenkin muuten odottanut sun postausta siitä tukivyöstä! Onko siitä ollut MITÄÄN iloa? Viikon päästä olisi tarkoitus suunnata laskemaan varpaita ja piilottaa vatsa. Huomaamaton kokovartalokorsetti olisi paikallaaan....Tuulia, tunnistin itseni. Kaikki kommentit raskausaikana siitä, kuinka kaikki kilot jäi laitokselle saa aikaan tuollaisen masokismipuuskan ja armoa en anna-vimman pukeutua johonkin mikä ei selvästikään istu tai jossa ei ole mukava olla. Ano, kurjaa kuulla. Tuntuu, että kaikista raskaana olevista naisista puhutaan isoina. Eikö se kuulukaan asiaan? Että maha on iso? En ole koskaan nähnyt ketään odottajaa, joka olisi oikein silmiin pistävän tai poikkeuksellisen iso, Suurimman pudottajan kokoluokkaa.Ikuisesti muistan ja olen katkera, kun H:n pikkusiskon ylioppilasjuhlissa rv 38 appiukkoni ja muut H:n sukulaismiehet avautuivat minulle noutopöydässä että raskaana ollessa kaikki maistuu hyvältä ja kuinka kammottavan vaikeaa niitä kiloja on tiputella. "Kiloja, joita sinä olet kerännyt oikein urakalla...". Lautasellani oli siis kanasalaattia, mansikoita ja kaksi erilaista palaa kakkua. Ei auttanut selittää, etten ollut syönyt koko päivänä mitään tai että pääasiassa söin salaattia (ilman kastiketta). Seuraavaksi he siirtyivät kertomaan minulle, kuinka synnytys ei satu. Toivottavasti vältyt keskustelemasta tästä MIESTEN kanssa. ;)Wandabe, musta on vaan kivaa kun tuut viisastelemaan! Vaikutat kivan maanläheiseltä tyypiltä.Mun on ollut näillä helteillä pakko mennä vaatekauppaan, koska en oo ikinä ollut shortsityyppiä, joten sellaisia ei kaapista löydykään entuudestaan.

    VastaaPoista