Social Media Icons

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Hetkeäkään en kestä yksin

17 kommenttia , , Share It:
Vaunujen käyttöfunktio on salakavalasti muuntunut lapsen kuljettamisesta kauppakassein laskualustaksi.


Olen otettu. Minä ainakin äitinä olen siinä määrin ihana, ettei minusta kannata laskea hetkeksikään irti. Minua eivät korvaa tutit. Himmu syö tuttia, mutta vain kun minä olen näköpiirissä. Jos odotutan itseäni typerillä verukkeilla kuten vessakäynnillä, koituu kohtalokseni paitsi kiukkuinen lapsi, myös hyvin, hyvin napakka ote hiuksistani. Vaunut on ihan jees vaan silloin kun ne ovat liikkeellä. Kerään katseita vaatekaupassa rullaamalla vaunuja hyllyjen ympäri (edestakaisin rullaaminen ei hämää meidän supernokkelaa yksilöämme) samalla yrittäessäni katsella vaatteita. Tämä on juosten kustua shoppailua, jos jokin. Kotona käyn vessassakin lapsi rintarepussa.

Tällaiset piirteet ovat mielestäni (toistaiseksi) vain hellyyttäviä ja pakolla hyväksyttäviä ominaisuuksia tytössämme. Hän saa kaiken tarvitsemansa läheisyyden. Eräs sukulainen totesi nokkelasti, että "voi voi, sinun täytyy, Himmu, kasvaa itsenäiseksi tytöksi" ja vielä lähtiessämme söpötti tyttöä ja käski olemaan kiltisti. Pahoin pelkään, että pian puolentoista kuukauden ikäisen tyttäreni ei tarvitse tälläkään viikolla kasvaa itsenäiseksi isoksi tytöksi ja että jatkan hänen paapomistaan vailla huonoa omaatuntoa.

Viihtyvätkö teidän lapsenne yksin esimerkiksi vaunuissa? Vai onko siellä ruudun toisellakin puolen äitiä ylipaljon rakastavia nilkkupuluja? Miten suhtaudutte lapsen tarpeeseen olla lähellä? Löytyykö keskuudestamme kantoliinailijoita?
Vinkkejä onnistuneisiin vaunulenkkeilykokemuksiin otetaan vastaan.

17 kommenttia:

  1. Aiemmin Eliel suorastaan rakasti vaunuilua. Nykyään hän ei suostu makaamaan vaunuissa selällään, ei sitten millään. Etenkään, jos häntä ei väsytä. Silloin pitäisi päästä äitin syliin. Ja oikeastaan, väsyneenäkin äitin syli olisi oivaakin oivempi paikka. Myönnän itsekin saaneeni pitkiä ja hieman arvosteleviakin katseita kaupungilla, kun kannan toisessa kainalossani kiljuvaa 7-kiloista pikkumiestä ja yritän toisella kädelläni vaivalloisesti ohjata vaunuja oikeaan suuntaan. Minä kyllä kantaisin poikaa mielelläni, vaan selkäni ja hartiani eivät ole aivan samaa mieltä. Rintareppu on meillä ollut kyllä todella kovalla käytöllä, siihen on helppo lykätä poika, joka tahtoo vain olla sylissä. Saa olla lähellä, mutta silti käteni ovat vapaana. Suosittelen lämpimästi, jollet jo käytä!

    VastaaPoista
  2. Meillä tykätään vaunuilla ja helposti hujahtaa se pari kolme tuntia...kunhan siis vaunut vaan liikkuvat suht säännöllisellä rytmillä :DDRintareppukokeilu jäi kahteen kertaan, en tykänny.. :o vessa/suihkureissuilla köytän pojan sitteriin :--D

    VastaaPoista
  3. Miellä pieni mies viihtyy hyvi yksin esim. sängyssään tai sohvalla katsellen milloin barbaboja, milloin verhoja. Itku tulee vain yksinäisyydestä harvoin. Myin juuri mun kantoliinan pois ja rintareppua käytän ja tulen käyttämään kun jarkolla alkaa koulu.Vielä ei ole ollu ahkerassa käytössä.Pikkumies biihtyy hyvin vaunuissa, mutta sellanen vinkki et vuoraa mahollisimman ''tiiviiksi'' vaunujen koppa. on turvallinen olo. ei välttämättä auta mut aina voi yrittää :)

    VastaaPoista
  4. meillä myös vaunujen tulee olla liikkeessä, että tytteli siellä viihtyy, lopulta sitten nukahtaa. joskus viihtyy paremmin kun laskee kuomun alas, että näkee ympärilleen, jos on paha päivä, ei vaunuissa ole välttämättä yhtään hyvä olla, silloin vain syli kelpaa. vessaan/pukemaan ehdin hyvin silloin kun tyttö kattelee sitterissä/lattialla lelukaaren killuttimia. tai sängyssään barbapapa mobilea. ikuisuuksiin nämäkään keinot ei kuitenkaan riitä, vaan jossain vaiheessa kyllästyy ja kitisee niin kauan kunnes mamma on taas näkösällä.

    VastaaPoista
  5. Minulla kans tyttö oli jatkuvasti sylissä, joten oli pakko hankkia kantoliina. Siellä tykkää olla ja nukkua, vaikka liinaan laitto on aina yks luku sinänsä! :) Nyt helteillä ei olla käytetty, mutta vaunuissa nukkuu, jos ovat liikkeessä ja nyt kun on ikää tullut lisää viihtyy hereilläkin vaunuissa välillä katsellen ja huitoen leluja. Tietenkin riippuen päivästä. Eli vaihtelevalla menestyksellä! :)

    VastaaPoista
  6. Minusta pientä lasta ei voi helliä liikaa. Äidin läheisyys on älyttömän tärkeä ja kyllä sitä saa antaakin. Mä pidin kans aluksi pojua vaan koko ajan sylissä ja se nukkui päikkäritkin siinä (sinne meni oma aika!) Nykyään hyödynnän jo aika paljon sitteria, mutta siltikään en voi pitää katsetta erossa siitä hymyilevästä/nauravasta/nukkuvasta/ihmettelevästä/ymsyms. vauvasta vaan koko ajan ollaan yhteydessä! :)Kantoliinasta en tiedä mitään, mutta olet saattanut lukeakin blogistani, että olen rakastunut rintareppuun! Ah, niin kätevä! :)Meni muuten tosi kauan tutkiskellen tuota kuvaa... ihmettelin ja kääntelin päätäni kunnes hahmotin, mitä ja mitenpäin siinä ollaan! :D

    VastaaPoista
  7. Suosittelen lämpimästi (näin kesähelteillä kirjaimellisesti) kantoliinaa tai ergonomista kantoreppua. Meillä käytettiin shoppaillessa aina liinaa, koska en halunnut laittaa lasta kauppojen kärryjen tarjottimille ja vaunujen kanssa shoppailu oli hankalaa. Sitominen ei ole vaikeaa, mutta jos sulla on joku liinaileva kaveri, niin kannattaa pyytää hiukan apuja alkuun. Kyllä ohjeita ja youtube-videoita katsomallakin saa sidonnat onnistumaan jos ei kavereilta löydy jeesiä. Rintareppuja en suosittele. Niissä asento ei ole lapselle ergominen. Lapsen asento täytyy olla "masu masua vasten", jalat leveässä haarassa ns. sammakkoasento jossa peppu alempana kuin polvet ja tukea aina polvitaipeesta polvitaipeeseen. Ergonomisia kantoreppuja on esim. Tuli, Manduca, Ergo ja Wompatti.

    VastaaPoista
  8. Jos maha on täynnä, eikä väsytä, löytyy meiltä "itsenäinen" lapsi, joka leikkii mielellään lattialla kun äiti syö tai käy suihkussa. Parhaimmillaan 1½tuntia köllötettiin lattialla naama hymyssä, kun äiti siivoili ympärillä. Mutta alussa tuokin oli varsinainen takiainen, nyttemmin näyttää viihtyvän melkein paremmin lattialla, sylissä kun äiti ei anna istua ja pitäisi siis saada seistä koko ajan.Vaunut on lempparit, varsinkin jos ne liikkuu. Silloin on hyvä nukkua!

    VastaaPoista
  9. meillä oli koliikkivauva, sekä nyttemmin kai luokitellaan kuuluvaksi siihen vaativien vauvojen luokkaan. En tiedä, ei ole niin väliäkään. Mutta ensimmäisen 3kk minä toimin vaan tissinä ja sylinä. Kuljin myös vauva sylissä joka paikkaan, ja iltaisin makasin vain sohvalla ja syötin. Välillä kun en jaksanut, mies hyppi jumppapallon päällä huutava vauva sylissä. En uskonut edes silloin, että sillä olisi oikeasti nälkä 30 min välein. Mutta koska se hiljeni tissille, niin sittenhän me tissiteltiin.Sohvi on nyt 6kk. Noin kuukausi sitten mies opetti sille nukahtamisen omaan sänkyyn tutin kanssa. Ihan kiva idea, mutta nyt ei viihdytä enää vaunuissa. Eikä siinäkään olisi muuten ongelmaa, mutta koira pitää käyttää pari kertaa päivässä ulkona vauvan kanssa. Ja näillä helteillä 8kg vauva manducassa ei ole sitä ihaninta, mistä olen haaveillut. Vaunuissa kyllä viihdytään, mutta sinne ei enää osata kunnolla nukahtaa.Joskus tuossa vähän aika sitten luin huvittuneena kun kerroit miten Himmu saa "raivarin", eli potkii ja heiluu. Ihanaa, että tuollaisiakin vauvoja on. Meillä kun on huudettu kurkku suorana jo synnäriltä lähtien. Tänään suuri huuto ja kyynelee tuli siitä, kun en antanut Sohvin syödä vakuutuspapereita. Elämä on julmaa :DMutta tsemppiä! Itselläni on aina vaunujen tavaratilassa myös manduca, jos ja kun Sohvi saa jonkun huutoraivarin kesken lenkin. Ja niitä tulee, myös kesken rankkasateen ;)

    VastaaPoista
  10. Meidän 6kk neiti, Emma, on aina viihtynyt hyvin vaunuissa. On niin helppoa lähetä minne vaan esim. kahville kun tyttö leikkii itsekseen, katselee ihmisiä ja hihkuu innosta, vaikkei vaunut liikkuisikaan.Samaten leikkimatolla aina leikkinyt yksinään, joskus 5min pätkiä, joskus 30min. Suihkussakin saan käydä rauhassa kun laitan vaan sitteriin ja telkkarin eteen, toinen hyvä paikka on eteisessä masulleen peilin eteen, on mukavaa katsella itseään peilistä :DKyllä Emma on aina halunnut olla paljon sylissäkin ja paljon olen pitänytkin, nykyään ehkä tulee pidettyä enemmän lattialla, että oppisi joskus konttaamaan kun harjoitus on kova. :)Mielelläni olen Emmaa sylissä aina pitänyt, välillä on kävelyille lähdetty niin että Emma kulkenut Manducassa.Musta tuntuu että toi läheisyyden tarve/yksinolo on luonne kysymys, ainakin osittain. Kyllä se Himmukin vielä ehtii itsenäistymään, ei noin pienen kuulukaan olla itsenäinen. Niin paljon sylissä kun toinen sitä vaatii :)En osaa yhtään vaunulenkkeilykokemuksia jakaa, Emman on aina laittanut vaunuihin niin ilosena se siellä aina on, joskus tulee kiukku mutta silloin auttaa tutti ja pupu.

    VastaaPoista
  11. Meillä Sonja halusi pikkuvauvana olla lähes koko ajan sylissä. Ja sylissä häntä pidettiinkin. Mä uskon lapsen itsenäistyvän paremmin, kun tietää hänellä olevan turvasatama (eli äiti) johon palata vaikeuksien tullen. Nyt Sonja on jo 9kk ja on itsenäisempi kuin ennen, tosin läheisyyttä saa vieläkin aina kun tarvii.

    VastaaPoista
  12. Meillä Bubba viihtyy vaunuissa, varsinkin jos kuomu on laskettu alas niin että vaunuista käsin näkee muutakin kuin työntäjän. Usein vaunuissa on jokin lelu, esim. hymyhelistin (osoittautunut tosi näppäräksi matkaleluksi), jos meinaa tulla itku keskellä prisman hedelmäosastoa. Rintarepussakin tuo viihtyy erinomaisesti. Oon miettinyt manducan ostamista, kun tällä hetkellä käytössä oleva on vaan 9,5kg asti ja lisäksi se on vanha ja nuhjuisen näköinen... Sekä vaunuilua että rintareppuilua valitettavasti rajoittaa se iänikuinen kipu, joten kokemusta on lähinnä kauppareissuista automarketteihin.Kotona Bubba joutuu vähän pakostakin olemaan yksin aika paljon (ts. ei sylissä vaan esim. lattialla tai sitterissä leikkimässä), kun en pysty sylissä pitämään pitkiä aikoja. Aika pitkiä aikoja tuo viihtyy varsinkin sitterissä, lattialla tulee kiukkukohtauksia kun ei pääse eteenpäin vaikka tahtoisi. Läheisyyttä tyttö saa niin paljon kuin tarvitsee, omalta osaltani sylissä pitäminen sattuu mutta köllötellään sitten sohvalla ihan lähekkäin tyytyväisinä :)

    VastaaPoista
  13. Ihana asenne :) Nuo lapsoset ovat pieniä vain hetken, kannattaa nauttia tuosta tarpeellisena olosta! Lapselle kaikista parasta on juuri se tuttu ja turvallinen aikuinen, joka on lähellä ja läsnä.

    VastaaPoista
  14. himmun lisäksi Tissilä on rakastunut myös muhun palavasti. Sen katse ei vaan ole yhtä lempeä kuin Himmun vieressä, vaan lähes eläimellinen. Hän tahtoo nukkua vieressäni, olla sylissäni ja tulla kanssani vessaan. Yöllä nukkuessaan hän pitää otetta rinnasta KOKO YON ja kantorepun hankinta on mielessä jo kun kantoliina on hankala nopeisiin läheisyydentarpeisiin esim. kokkaillessa.Nyt se kylläkin nukkuu tossa VIERESSÄ, varmaan näkee ihastuksestaan unia :D

    VastaaPoista
  15. Minna, mä kokeilin vaunujen vuorausta, mutta meillä on pehmeä lämpökoppa, joka on kyllin lämmin näillä helteillä muutenkin, eikä reunojen "tukkiminen" varsinaisesti parantanut tilannetta. Nyt ollaan pystytty vaunuilemaan jopa 1,5h, mutta julkisissa liikennevälineissä silmät räpsähtää auki sekunneissa..Verskinen, ikävä kuulla koliikki-itkuista. Mun mielestä asenne jolla suhtaudut vauvan "vaativuuteen" on ihailtava - sittenhän toinen tarvitsee enemmän huomiota ja läheisyyttä. Tuntuu, että moni vanhempi pesee kätensä ja jättää lapsen huutamaan, jos itku ei lopu syötön ja vaipanvaihdon jälkeen.Pitää sanoa, että Himmu on äärimmäisen helppo lapsi. Yösyöttöjä on kaksi yössä, ja koska imetän, on se vielä helpompaa: kaivan tissin esiin, annan lapsen napata kiinni, otan hyvän asennon ja nukahdan. Himmu syö tyytyväisenä ja minä nukun (heräisin aivan varmasti, jos ei söisi). Herään jossain vaiheessa ja silloin lapsi jo nukkuu, tissin on räkäissyt jo pois. Päivällä meillä nukutaan tosi heikosti, yleensä kahdet, kolmet 15-30min pikkupäikkärit, joiden aikana en uskalla kolistella tai käyttää edes mikroa, koska silloin on takuuvarmasti hoidettavana kiukkuisena kesken unien heräävä lapsi. Kovin pitkiä aikoja tuo ei viihdy yksin, mutta onneksi H. ottaa hienosti osaa lapsenhoitoon töistä tultuaan. :)Oi mutsi mutsi, Tissilä taisi tehdä neitokaiseen lähtemättömän vaikutuksen - hetkiä teidän lähtönne jälkeen ei enää kelvannut viltti, tutti, syli tai vaunut. :D Mä olen riemuissani näyttänyt kuvia kaikille meillä vieraileville poloille. Prinsessa-nimitys, jonka tytsy sai laitoksella isältäni, on saanut aivan uuden ulottuvuuden - nyt on prinsessallakin sadun prinssi, joka kurvasi puistoon yhdistelmävaunuilla! :D

    VastaaPoista
  16. Mäkin haluaisin kovasti toitottaa kantoliinan tai ergonomisen kantorepun puolesta (ilman pakottamisen makua, tietty :D). Rintareppu on epäergonominen lapselle ja kantajallekin, siksi niissä on rajoitetut kantoajat. Ergonomisissa kantovälineissä sitä ei ole, joten kantaa voi vaikka vuorokaudet läpeensä huutavaa rakkauden hedelmää (been there, done that). Ergonomian lisäksi nassu menosuuntaan matkustava pieni saa hurjan viriketulvan päin kasvoja, eikä hänellä ole mahdollisuutta piiloutua siltä väsyessään. Rintarepuissa toki voi kantaa myös masu masua vasten kantajan kanssa, mikä ei ikävä kyllä poista sitä epäergonomisuutta. Mutta kantaminen on aina hyvä juttu, siinä lapsi saa läheisyyttä ja olla ikään kuin kestosylissä koko ajan :) Mikäs sen kivempaa. P.s. me asutaan kanssa Vantaalla (Tiksissä) ja käytetään lähes pelkästään kantoliinoja, vaunuja on käytetty ehkä kymmenen kertaa, ja poika on nyt 5kk. Voin jelpata alkuun pääsemisessä, jos tunnet tarvetta. Mun kokoelmasta saa myös kokeilla erilaisia liinoja :) (jade.paukkunen@metropolia.fi)

    VastaaPoista
  17. :) Minä ilmoittaudun jonkun asteiseksi liinailijaksi. EI mikään 24/7 liinailu, mutta kodin ulkopuolella kylläkin. Kätevää esim matkustaa, kun repussa on tavarat ja tyttö sylissä liinassa ja jää kädet vielä vapaiksi.Juuri tuoreimpaan blogimerkintään tulikin ensinmäinen teksti meidän liinailusta.

    VastaaPoista