Social Media Icons

torstai 7. heinäkuuta 2011

Entä sitten äiti?

4 kommenttia , Share It:
Vauva. Vauva, vauva, vauva. Syöhän se riittävästi? Hengittäähän se? Mitä tuo kitinä tarkoittaa? Entä tämä punoitus, onkohan se vaippaihottumaa?

Entä äiti sitten? Minä? Oliko mulla todella jotain elämää ennen tätä? Kaikki on muuttunut, elämä suistui kiertoradaltaan kun vauva syntyi. Silti tuntuu, että näin on ollut aina. Että meillä on aina ollut pieni vauva, pieni tyttö.

Niin paljon kun odotusajan tuomat muutokset kehossa ärsyttivätkin, ehti niihin jollain tavalla tottua. Laitokselta lähtiessä olin 16 kg kevyempi ja oli jotenkin hassua, kun ei enää tarvinnutkaan vetää vatsaa sisään ahtaassa paikkaa. Iloitsin jaloista, jotka näyttivät taas vaihteeksi ihan oikean ihmisen jaloilta, ei järvessä lilluneen raadon turvonneilta rakkineilta. Pinkeän pallomahan tilalle tuli höllyvää vatsanahkaa. Kasvot kaventuivat entisenlaisiksi turvotuksen laskettua. Rinnat ovat suuremmat kuin koskaan, pinkeät ja syötön välin satunnaisesti pidentyessä kivistävät. Oma keho tuntuu tyhjältä ja keskeneräiseltä. Enemmän omalta kuin aikoihin, mutta silti niin vieraalta.

Raskausaikana vannoin oman ajan nimeen. Että kyllä minä ottaisin aikaa itselleni, en antaisi itseni elähtää. Oma aika on pikasuihku hellekelillä, itkuhälyttimen päivystäessä pesukoneen päällä toimintavalmiudessa. Sydän hakkaa hulluna kun jossain rasahtaa. Onkohan se vauva, onhan sillä kaikki hyvin? Ostoslistan must have-osioon onkin eksynyt merkkiaurinkolasien sijaan vaipparoskis ja vauvainsilkkivillamyssy. Facebook-päivitykset ovat äkisti vaihtuneet vauvapäivityksiin, niihin pahamaineisiin vauvapäivityksiin, joita en ikinä aikonutkaan tehdä. Mutta hei, onhan äärettömän mielenkiintoista kanssaihmistenkin tietää, että meidän pienokaisemme saa nykyään D-vitamiinitippoja! Elämä on tällä hetkellä pelkkää vauva-arkea ja rutiinien etsimistä, mutta olen tyytyväinen näin. Lähestulkoon kaikki, mikä ennen tuntui äärimmäisen tärkeältä  -  kesän alennusmyynnit, terassikausi ja krooninen laihdutuskuuri tuntuu toisarvoiselta ja pinnalliselta. Tuntuu, että mun elämässäni on ensimmäistä kertaa vuosiin jotain tärkeää ja arvokasta, jotain mikä on vain mun. Entinen elämä sellaisena kun sen tunsin tuntuu sisällöttömältä ja paljon onnettomammalta. Sellaista kuuluu tälle äidille.

4 kommenttia:

  1. Itse odotan synnytystä kuin kuuta nousevaa tällä hetkellä! Vauva kääntelee päätään niin, että vihlonta "siellä" ei tunnu laisinkaan hyvältä >:/ Tekisi mieli leikata koko kakaralta pää irti (VITSI) tai ainakin sanoa, että lopeta jo.Itselläni on samoja ajatuksia kuin sinulla oli, eli otan päivässä edes sen 15 minuuttia itselleni käydäkseni suihkussa, rasvatakseni täysin kokonaan oman kroppani ja harjata hiukset :) Saa nähdä kuinka käy!

    VastaaPoista
  2. Ihmeellistä se on miten oma maailma muuttuu kun pieni komentaja tulee ja ottaa vallan. Tällähetkellä oma poika on 8kk ja tein ensimmäisen kunnon ostosreissun (netissä tosin) itselleni. Tilauksessa on vaan yhdet kengät pojalle ja loput 100e ostokset MINULLE!Saa nähdä miten tämä toinen lapsonen joka meille syntyy helmikuussa, muuttaa maailmaa.Ai niin ja tää on ihan kamalaa, nytkin poitsu on sävy sävyyn vaatetettuna hiukset kammattuna päiväunilla. Syönyt ison annoksen puuroa ja kaksi maitoa. Minä: yökkäreissä hiukset pojan muotoilemina (kuolan avulla) pystyssä sohvan pohjalla. Syönyt olen yhden leivän. Minun omaa aikaani on tää koneilu.

    VastaaPoista
  3. Näinhän se on, tervetuloa äitiyden mielenkiintoiseen maailmaan! :) Etenkin esikoisen aikaan, kaiken ollessa uutta, sitä on jotenkin vielä enemmän valmiudessa, kuin sitten myöhemmin toisen tai kolmannen lapsen syntyessä. Mutta silleinhän se äitiys sinussa rakentuu ja kehittyy. Löydät oman tapasi olla äiti yrityksen, erehdyksen ja onnistumisen kautta. Tunnustan olleeni suorastaan hysteerinen äiti esikoisen synnyttyä. Toisen kohdalla osasin suhtautua joihinkin asioihin jo vähän rennommin. Saa nähdä, mitä tämä kolmas pienokainen tuo tullessaan - vielä rennomman äidin vai uudelleen tuon hysteerikon. Oma aika - ah, se kuuluisa puheenaihe. Juuri tässä yksi aamu puhuin ääneen sukulaisten luona, etten ole tainnut pariin viikkoon harjata hiuksiani huolella. Olen vain sukinut sormilla ja sitten vähän muotoilutuotteita päälle. ;) Lasten tukat on kyllä joka päivä kauniisti letitettynä. Omia vaatteita ostan vain harvoin (ja nekin suureen tarpeeseen), yleensä kaupasta tarttuu mukaan lastenvaatteita. On mulla siis toki siistien vaatteiden varasto, mutta niitä tarvitsee harvoin näin kotiäitinä. Yleensä sitä kulkee kotivaatteissa... Mutta se on tätä aikaa. :)Suihku, roskisten vienti, kaupassa käynti - siinä minun viikoittaiset omat hetkeni. Joskus sitten päälle muuta erikoisempaa, niin kyllä siinä arjessa jaksaa. :) Ja se kannattaa muuten muistaa, että vauvan ja lapsen elämä on yhtä vaihetta. Välillä on helpompaa ja välillä haastavampaa. Tsemppiä ja jaksamista arkeen! Nauttikaa pienestä ihanasta ihmeestänne, pikkuvauva-aika on todella nopsaan ohi!

    VastaaPoista
  4. Samaa kuuluu tännekin: omaa aikaa ei tunnu löytyvän ollenkaan. Silti en vaihtais tätä pois mistään hinnasta ja tuntuu, että elän juuri elämäni parasta aikaa<3

    VastaaPoista