Social Media Icons

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Äitiyden kilpajuoksua for dummies

18 kommenttia , Share It:
Meidän äiti tekee teidän äideistä ruokaa!

Kuva bitchmagazine.org
Äitiys, odotusaika ja synnytys ovat jääneet fysiikan nimekkäiden suureiden joukosta, mikä on viime aikaisten havaintojeni perusteella aivan käsittämätöntä, sillä nämä ovat asioita, joita voi ja joita mitataan, monin eri tavoin. Mittarit ovat äärimmäisen herkkiä ja ne värähtelevät tiuhaan äitien vaihtaessa kokemuksia odotusajastaan, synnytyksestään ja lapsistaan keskenään. Pisteytyksen hoitavat toiset äidit (eikä tarvitse olla äitikään) ja voittaja on äideistä parhain, pyyteetön kärsijä ja suunnannäyttäjä kivikkoisella polulla.

Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat! Kuka kärvistelee tuskan hiki otsallaan kolme vuorokautta? Joka kärsii pisimpään, on ehdoton voittaja. Extrapojot irtoavat, jos synnyttää luomuna. Hifistely esimerkiksi doulalla tai voimauttavalla synnytysmurinalla on hardcoretasolla, jonne vain todella ansiokkaat synnyttäjät yltävät. Ponnistusvaiheen on luonnollisestikin oltava lyhyt, jotta voi näyttää toteen, että vuorokausien tuskaisen taistelun jälkeen jaksaa vielä työntää pennun pihalle ongelmitta ja vikkelästi. Koska vaan on niin hyvä, sankariainesta. Jos lapseensa rakastuu ensisilmäyksellä, on luontaista äitiainesta. Lapsen pisteet ovat tärkeät nekin  -  paljonko ja mistä niitä tippui.
Raskausaikana pinnat irtoavat, jos kärsii oudoista mieliteoista ja aamupahoinvoinnista. Suuremmat vaivat raskausdiabeteksesta raskausmyrkytykseen ovatkin vain lihan heikkoutta. Alkuraskauden oireettomuus,... Se onkin oikeastaan merkki siitä, että jokin on vialla (itse tein pisteiden suhteen pohjanoteerauksen toteamalla, että tämä tuntuu vuosisadan pisimmältä krapulalta). Jos lasta on yrittänyt, tuo se ehdottomasti lisätwistiä. Vahinkotapaukset on moukan tuuria, eikä niistä kerää ansioita. Painonnousu ja vatsan koko (se ei saa olla liian pieni eikä liian suuri) ovat niitä asioita, joista kuka tahansa saattaa pisteyttää.
Tuhmien vauvojen äidit (mua jaksaa loputtoman paljon huvittaa, kun puhutaan kilteistä vauvoista. Pitääkö ei-kilteiltä tapauksilta piilottaa viinat ja teräaseet?), ne raukat, joiden kupeitten hedelmät kärsivät koliikista tai  vaikkapa vaikeista allergioista, saavat sympatiapisteitä.
Imetys ja lapsen kasvu tuntuvat olevan pinnalla, kun pohditaan hyvää äitiyttä, mikä tuntuu aika absurdilta, koska ihmiset ovat läpi kasvuaikansa eri kokoisia ja kasvavat eri tahtiin. On selvää, että koska olen pitkä, tuskin lapsestanikaan tulee kauhean pientä. Jos tapaus äiti taas on maahisen kokoinen, on lapsikaan tuskin kuulantyöntäjän mitoissa.

Mistä tahansa sitten pojoja napsiikaan, on niiden rekisteröimiseksi tärkeää, että kaikesta kärsimyksestään huolimatta jaksaa hehkuttaa kuinka hyvin voikaan ja kuinka energinen olo onkaan. "Joo, ihan karsea olo on ollut viimeiset kolme kuukautta, aika menee vessanpönttöä halaillessa. Menin kuitenkin bodypumpiin, latasin täydet painot ja oksensin. Ennen ja jälkeen." And still going strong.

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Mun mielestä loppuraskauden turvotuksessa ja armottomassa krapulafiiliksissä ei ollut kerta kaikkiaan mitään, ei mitään, hehkuttamisen tai tsemppaamisen arvoista. Silti, pisteet niille jotka hymyssä suin (hampaat irvessä) lähtevät sinne bodypumpiin viikkoa ennen laskettua aikaa, siihen ei musta enää ollut. Eihän raskaus ole sairaus, mutta mulle riittivät vallan mainiosti viimeisillä viikoilla reippaat lenkit koiran kanssa lähimaastossa.
Siksi en kai superäititasolle ylläkään, ainakaan muiden silmissä. Yöheräämiset kiukuttavat ja ensimmäisen viikon verran lapsi näytti turpealta, vaaleanpunaiselta rimpulalta. Imetys sujuu kyllä, mutta ajoittain repii hermot riekaleiksi. Jep. Eipä tarvitse lähteä supermutsiuden kärkikahinoihin.

18 kommenttia:

  1. Tää oli maailman paras postaus! Kiitti Sascia :)Oon miettiny, että onkohan tässä äitikisassa kuitenkin 2 sarjaa, höyhen ja raskas. Höyhensarjassa pojot saa helposta raskautumisesta, helposta raskaudesta, vähistä kiloista, helposta synnytyksestä, KILTISTÄ vauvasta, nopeasta palautumisesta jne. Raskaassa sarjassa sit kilvoittelusta ja kärsimyksestä.En oo ite kans tajunnu koskaan tuota KILTTIÄ vauvaa. Sanotaankin aina niille "onko kiltti" -kyselijöille, että "ei oo, tää on harvinaisen julma ja välinpitämätön vauva".

    VastaaPoista
  2. Kiva kun pidit! :-)Jep, tosiaan taitaa olla kaksi sarjaa. Kuka voi parhaiten ja kuka synnytti kolme varttia. Kenen lapsi on ihanin ja KILTEIN. Sitten on ne vaikeat raskaudet ja vaikeat synnytykset, joista aina puhutaan. No, puhuminen ei maksa mitään - jos joku saa henkistä mielihyvää siitä, että lapsi oli täyden kympin tapaus, niin hieno homma. Mua ärsytti tosi paljon, kun ihmiset heti kyseli lapsen synnyttyä, että paljonko saatiin pisteitä (9/10) ja heti kummastuneena perään, että mistä tippui yksi. Ihan kun meidän lapsi olisi jotenkin vähemmän hyvä, kun hän ei ollutkaan kirkkaan pinkki vaan silmälle vähän kellakka. Huoh. Paras tuohon liittyvä kommentti kaveriltani, joka menetti pisteen pontevuudesta vai jäntevyydestä, oli että niiden vauva oli niin pieni, ettei se olisi voinutkaan olla hurjan jäntevän, "toisin kun teidän järkyttävän kokoinen vauva, TYTTÖ vielä!". :DD Sanoin, että ihan normaalikokoinen tuo on, ei käyrien yläpuolella. :-)Hei, mä lanseeraan tuon kiltteysvastauksen heti käyttöön! On jotenkin niin kummallista, että jos lapsi itkee, se on tuhma. Tai jotenkin huono. Onko aikuinen vähemmän kiltti tai hyvä jos se on nälkäinen? Tai jos on kakkoset alla? Puuh!

    VastaaPoista
  3. NIIN totta! Ja yhdyn edelliseen kommenttiin tuosta raskasta ja höyhen sarjasta :D Mulla on ollut nimittäin aina kaikki äärimmäisen helppoa. Raskausaikana ei ollut juuri mitään ongelmia (jos ei lasketa parin viikon närästystä loppuvaiheessa), synnytys oli aika pitkä mutta tosi ihana silti ja Ilias on ollut suhteellisen helppolapsi. Sitten kun sanot nämä jollekkin, joka KYSYY asiasta niin sitten tulee vastaus "aha", "just" tai "kivat sulle". Kaikki tietty odottaa, että valittaisin kaikesta maan ja taivaan välillä, että pääsisi sanomaan jotain sellaista kun "sellasta se on se äitiys, sitä siitä saa kun tekee lapsia" :DMutta hei, niinhän se menee että ikinä et ole toisen äitin mielestä täydellinen äiti - aina puuttuu joku kokemus tai joku juttu, jota et lapsellesi tee/anna. Elämä on rankkaa :D

    VastaaPoista
  4. "toisin kun teidän järkyttävän kokoinen vauva, TYTTÖ vielä!"Hei voiko joku ihan oikeesti sanoa noin toiselle :D Apua!

    VastaaPoista
  5. Sä oikeesti kirjoitat ihan mahtavia postauksia, ei voi muuta sanoa!

    VastaaPoista
  6. Aniina, en voi ymmärtää, miksei ihmiset voisi olla vaan iloisia siitä, että toisilla menee hyvin ja ne on tyytyväisiä oloonsa. Mun mielestä ainakin on hirmuisen hieno juttu, ettei motoksi nousekaan "kipu vakio, vaiva vaihtelee". Enemmän ärsyttää ne alkuraskauden odottajat, jotka rv 6 valittaa painavasta kohdusta (come on!), kun itse on viimeisillään tuskan hiki otsallaan. :DMä varmaan olen itse jotain noiden kahden sarjan välillä, turvotusta ja ketutusta lukuunottamatta raskaus sujui melkoisen kivasti. Mitä nyt loppua kohden supisteli aika urakalla, mutta sekin tiesi vaan helppoa ja nopeaa synnytystä. Mä oon miettinyt monta kertaa hymyssä suin ihan tuota kommenttia. Mä olen itse aika pitkä, 175cm, mutta suvussani melkoisen lyhykäinen, mummotkin on pidempiä. Ei me odotettukaan mitään kaksikiloista saapuvaksi :) Silti koon kommentointi tuntuu olevan ok, oli kyseessä sitten äiti tai lapsi, en ynmärrä.

    VastaaPoista
  7. LauraR, kiitos kovasti! On tosi mukavaa saada palautetta varsinaisista teksteistä. :-)

    VastaaPoista
  8. Tää oli ihan älyttömän hyvä ja ajankohtainen teksi että oli ihan pakko tulla kommentoimaan että jatka saman malliin :)T: Marini

    VastaaPoista
  9. Nää sun tekstit on kyllä aina niin täyttä asiaa! :)

    VastaaPoista
  10. Sä oot supermutsi, just omalla tavallas, just omalle lapselles <3Ja aivan mahti postaus, mä niin rakastan lukee näitä!

    VastaaPoista
  11. Mulle sano yks tuttu viime viikolla että "jos sun loppuraskaus on ärsyttävän helppo, synnytät alle kolmessa vuorokaudessa ja ponnistusvaihe kestää alle puoltoista tuntia niin älä kerro mulle mitään". OOKOO. :DSamainen tyyppi vielä sitten sanoi työkaveristaan, että "on se jo kumma kun sillä on VIELÄKIN kaikki niin helppoa ja ihanaaaa, nooo jospa sillekin kohta valkenis mitä se TODELLINEN ARKI on". MIKÄ HITON TODELLINEN ARKI!??!?! Argh.

    VastaaPoista
  12. Multa ei oo koskaan kysytty mitään lasteni syntymäpitseytyksistä :O Millaset ihmiset niitä kyselee, eihän niisä edes oo mitään merkitystä muille kuin synnärikäytössä seurantaan?Ite oon medimamma, helppouden ja hillittömän kärsimyksen väliltä :D

    VastaaPoista
  13. Tää oli taas niin mahtava postaus, täyttä asiaa! Repeilen täällä yksikseni ja mietin samalla, kuinka paljon oonkaan kerännyt pojoja ja leuhkinut tahtomattani... :D Yritin pitää raskausaikana aika matalaa profiilia mun vaivoista, koska itse ainakaan en jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta. Ja vauva-aikana oon pitänyt matalaa profiilia, ettei kukaan ala valittamaan siitä miten helpolla oon päässyt. Mutta, omasta mielestäni olen ehdottomasti ansainnut helpon vauvan.On kyllä ihan käsittämätöntä, miten äidit ovat kokoajan toistensa kurkuissa kiinni! Kilpaillaan ihan kaikesta ja haukutaan toisia täydellisiksi (oon huomannut, että TÄYDELLINEN on kaikista pahin haukkumasana äitien keskuudessa :D). Mistään ei saa valittaa, koska silloin kerjää vain sääliä. Mistään ei saa hehkuttaa, koska silloin provosoi ja tarkoituksella herättää muissa kateutta. Huhhuh mitä touhua oikeasti! Kel' onni on, se onnen kätkeköön...

    VastaaPoista
  14. Rakastan sun tyyliä kirjoittaa! Mulla ei ole lapsia, eikä ihan heti suunnitelmissakaan eli aiheet ei sinänsä ole mulle ajankohtaisia, mutta silti sun tekstejä jaksaa lukea aina yhtä innolla ja hymynkare suupielissä ja kertaakaan en ole vielä joutunut pettymään. Mahtavaa! Jatka samaan malliin :)

    VastaaPoista
  15. Maria, antaa kateellisten (katkeroituneiden) puhua. Ei niille kommenteille kannata antaa arvoa. Asiatonta puhetta ymmärtämättömältä ihmiseltä.Wandabe, kaverit ja tutut, joilla on lapsia. Pieniä lapsia, mieluusti YKSI lapsi. En voi ymmärtää.Sini, mä olen pohtinut myös tuota täydellinen-haukkumasanaa. Itse olen todennut, että on mahtavaa, jos joku jaksaa lähteä aamuyhdeksältä liikenteeseen, istua kahviloissa imettämässä, pitää moitteettomasti huolta itsestään, kodistaan, laittaa viiden ruokalajin illallisia ja silti jaksaa. Sehän on vau. Tai että ylipäätään jaksaa ja tuntee saavansa kaiken tehtyä. Mulla ei ole sellaista oloa :D

    VastaaPoista
  16. Ellu, kiitos kaunis! Hassua, että tätä lukee ihan normi-ihmiset, ilman vertaistuki-intressejä. Nyt voin kulkea rinta rottingilla ;)

    VastaaPoista
  17. Yritin pari päivää sitten kirjottaa pitkän postauksen, mutta se hävis bittiavaruuteen enkä saanut jäetttyä puumerkkiä. Noh nyt sisi hiukan samaa asiaa sivuten:"Sitten on ne vaikeat raskaudet ja vaikeat synnytykset, joista aina puhutaan."Minä taas olen aivan eri mieltä. :( Minusta aivan nuo vaikeat raskaudet tai ongelmat syntymän jälkeen sivuutetaan täysin. Ei haluta ymmärtää eikä kuunnella, halutaan vaan tunkea pää pensaaseen ja jättää toiset kärsimään omista ongelmistaan. Voidaan kyllä kysyä kuinka voit, mutta vastausta ei haluta kuunnella eikä haluta olla tunteella aidosti läsnä tukemassa. Ja muutenkin se "kiinnostus" näitä "ongelma"perheitä kohtaan loppuu hyvin lyhyeen jonka jälkeen aletaan hokea "teillä on kaikki hyvin, get over it". Ja tämä yleensä tulee eteen varsinkin silloin kun kriisin kokenut perhe alkaa vasta työstää tunteita ja kaikkea kokemaansa. Siihen asti kun ne voimat on menneet täysin päivästä toiseen selviämiseen."No, puhuminen ei maksa mitään - jos joku saa henkistä mielihyvää siitä, että lapsi oli täyden kympin tapaus, niin hieno homma." Minustakin on hassua, että jotkut hehkuttavat pisteitä "meillä oli kympin tyttö, lälläslää". Ok, hieno juttu lapsen kannalta. Entäs sitten? Suurin osa kumminkin ainakin minun mielestäni kumminkin edelleen kysyy pisteitö ihan silkasta mielenkiinnosta ja siitä, että se kertoo lapsen voinnista syntymähetkellä. Toisilla huonompi, toisilla parempi, mutta se ei kerro lapsen paremmuudesta - vain voinnista.Olen minäkin kirjoittanut pariin kohtaan tyytyväisenä että meillä on täyden kahden kympin tyttö - 4/7/9 ;) Ja eräs tuttavani sanio reippaasti kyselijöille että heilläkin oli täyden kympin tyttö 1/3/6 :) Asian voi tulkita niin monella tapaa - ja numerot voi laskea yhteen!Minäkin muuten bongasin teidät vauvalehdestä. (Ja kyselijöille tiedoksi että vauvalehtiähän voi lukea ilmaiseksi kirjastossa, jos ei itselle sellaista tule.) :)

    VastaaPoista