Social Media Icons

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Synnytys

22 kommenttia , Share It:
Omaperäinen ja persoonallinen otsikko kertoo kaiken tekstin teemasta. Tämä on siis tiivistetty (sensuroitu) versio siitä, kuinka meidän pieni tyttövauvamme saapui maailmaan maanantaina.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä alkoivat supistukset. Epäsäännölliset, jokseenkin kivuliaat supistukset. Aamuyöllä niiden väli tasaantui kymmeneen minuuttiin. Puoli kuuden aikoihin aamulla ne salamyhkäisesti loppuivat ja pettyneenä painelin nukkumaan  -  eikö tänäänkään? Huoli oli tosin vain hetkellinen, sillä puolen tunnin unien jälkeen alkoivat supistukset, väliä viitisen minuuttia. H. oli lähdössä töihin, kun sanoin, että nounou, tänään sulla ei ole työpäivää. Hieman suivaantuneena ja pohtien, josko mitään oikeasti tapahtuukaan hän soitti töihin ja ilmoitti seuraavansa tilannetta tunti kerrallaan. Supistuksista ei tullut kipeämpiä.

Pystyin puhumaan niiden aikana ja lähinnä hengailin niiden välissä. Soitin kätilöopistolle, ja tiedustelin, kuinka kipeitä supistusten pitää olla, ennen kun saa tulla. Synnytysosaston kätilö totesi ykskantaan, että varmasti tiedän, kun lähdön aika tulee. Painelin shiatsuhoitoon vanhempieni luokse ja käskin laittaa synnytykseen vauhtia (paria päivää aiemmin oli samanlaisella käsittelyllä irronnut limatulppa). Vajaan tunnin akupainelun jälkeen tunsin vatsassani kovan pistoksen ja kävin makaamaan sängylle. Kello oli tuolloin 12.10. Hetkeä myöhemmin tunsin poksahduksen, ikään kuin saippuakupla olisi rikkoutunut sisälläni. Sitten huljahti jotain lämmintä. Paljon. Kauhuissani ajattelin ensimmäisenä, että lantionpohjanlihakseni ovat sanoneet itsensä irti ja olin laskenut alleni. Sitten tulin ajatelleeksi, ettei sänky, jolla makasin, ollut minun. Kun hädissäni yritin nousta, hulahti lisää lämmintä nestettä. Päässä raksutti ja sitten lamppu syttyi  -  nyt meni lapsivedet!
Pian lapsivesien menon jälkeen alkoivat todella kipeät, säännölliset supistukset (jotka ilokseni tuntuivat sekä vatsassa että selässä). Tunnin verran kivunlievitykseksi riitti kuuma suihku, lämpötyynyt ja selän hierominen. Sitten H. kävi hakemassa kotoa sairaalakassin. Kaksi ja puoli tuntia vesien menon jälkeen lähdimme ajamaan sairaalaan. Matkalla minuun iski jonkinlainen viime hetken paniikki; nyt se tulee, enkä minä olekaan valmis! Oli kauheaa ajatella, että nyt se todella lähti käyntiin, nyt ei enää käännytä takaisin. Paniikkia ei varsinaisesti helpottanut puhelu kätilöopiston synnytysosastolle, jossa ilmoitettiin, että heillä on sulku päällä. Ehkä surkea ääneni sai puhelimessa olleen kätilön sydämen nyrjähtämään sijoiltaan, kun hän lupasi, että keksii meille jonkinlaisen paikan.
Kolmen aikoihin vaihdoin ylleni sairaalavaatteet ja vetäisin ilokaasumaskin naamalle. Sisätutkimuksessa tuomio oli 3cm auki. Päätin ottaa sairaalamaksusta kaiken irti ja hengittää tunnin ajan (lähestulkoon) pelkästään ilokaasumaskin kautta, kunnes kätilö käski minun hieman koettaa hellittää otettani siitä, jotta vauvan sydänkäyrään saataisiin enemmän vaihtelua. Tein työtä käskettyä ja hengitin vain ilokaasua vain joka toisella supistuksella. Tunti saapumisemme jälkeen olin "positiivisesti neljä senttiä auki", yli neljä muttei ihan viittä (klo 16.30 aikoihin). Asiaan palattaisiin tunnin päästä.
Sisätutkimuksen jälkeen (jolloin siis 4cm auki) alkoivat helvetilliset kivut. En kyennyt kuin kiljumaan ilokaasumaskiin ja itkemään. Tuolloin sain tipan käteeni, koska menetin paljon nestettä hikoillessani ja puuskuttaessani. Siitä tunnista onkin enää vain hataria mielikuvia. Yhden asian muistan kuitenkin varsin elävästi: kivun ja tuskan.
Hieman ennen kuutta kätilö teki sisätutkimuksen. Yhdeksän senttiä auki. Yhdeksän! Viisi senttiä tunnissa! Hän kutsui pikaisesti paikalle anestesialääkärin antamaan epiduraalipuudutusta. 18.20 sain epiduraalipuudutuksen ja kätilö sanoi, että tässä vaiheessa synnytys voi hyvinkin pitkittyä ja ponnistamisen tarve kadota. Tuntui, että heti piikin saatuani aloin tuntea voimakasta halua ponnistaa. Tuntui tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta puuskuttaa ja yrittää olla ponnistamatta. Epiduraali vaikutti kuitenkin siinä määrin, että kuulemma kuorsasin supistusten välissä ja heräsin vain puuskuttamaan. 18.45 sain luvan alkaa ponnistamaan. Se sattui, voi luoja, se sattui! Tuntui, että ihoni repeäisi miljooniksi soluiksi jos työntäisin vähääkään lujempaa. Minua pelotti, jännitti ja halusin kotiin, pois koko tilanteesta. Vaikersin, etten osaa synnyttää, en kerta kaikkiaan osaa, ja että jos saisin nukutuspiikin, jos nukkuisin edes tunnin, synnyttäisin vaikka neljä lasta. Kolmen ponnistuksen jälkeen kätilö sanoi, että uskaltaa pistää päänsä pantiksi siitä, että vauva on maailmassa ennen kello seitsemää. Ja tasan kello seitsemän meille syntyi terve, kaunis, vaaleahiuksinen tyttövauva mitoin 4045g ja 53cm. Meidän pieni Himmu-prinsessamme. Kuusi ja puoli tuntia säännöllisten supistusten alkamisesta.



Synnytyksestä jäi kaiken kaikkiaan hyvät fiilikset (tosin en tahdo lähteä sille tielle vielä hetkeen uudestaan!). Kaikki kävi todella nopeasti, repeämiä ei tullut, ja olin jaloillani heti synnytyksen jälkeen. Eniten minua jäi huvittamaan ihmisten kommentit kovasta painonnousustani ja siitä kuinka en voi synnyttääkään vaan joudun sektioon koska olen fyysisesti niin huonossa kunnossa. Kätilö kiitteli synnytyksen jälkeen, että olin poikkeuksellisen nopea ensisynnyttäjä ja tehokas & tarmokas ponnistaja (lapsi oli maailmassa viiden ponnistuksen jälkeen). Niin, ja kolme päivää synnytyksen jälkeen puntarikin näytti kuusitoista kiloa vähemmän.

.

Himmu sai päivän ikäisenä isältään lahjasi Niiskuneiti-pehmon. H. päätyi tähän valintaan, koska tyttärellämme on samanlainen töyhtö vaaleita hiuksia päälaellaan kuin niiskuneidilläkin.



Sanotaan, ettei ole loppuja, on vain uusia alkuja. Tarina minun raskaudestani päättyy tähän, ja tilalle astuu vauva-arki, kerrontaa meidän arjestamme. Lapsellisesta arjestamme.
Toivottavasti seurailette meidän kuulumisia jatkossakin!

22 kommenttia:

  1. Onnea vielä kovasti pikkuisesta tytöstä! Kiva että synnytys meni hyvin ja nopeasti. Oon vähän kateellinen, oma synnytys kun oli jotain ihan muuta ;) Ja voi kuinka suloinen hän sitten onkaan. Pistää melkeen itkun tulemaan kun katselee näitä kuvia! Paljon jaksamista ja tsemppiä vauva-arkeen.

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon suloisesta tyttövauvasta! (:Täälläkin oli nopea synnytys, 1h ja 57 minuuttia, ensisynnyttäjä olin myös :)Onnellista vauva-arkea myös sinne!T: 3kk ikäisen pojun äippä

    VastaaPoista
  3. Aivan valtavasti onnea! Ihanaa kuulla miten hyvin kaikki meni, ja että selvisit hienosti (ja pöh muille ilkeistä puheista, siitähän saivat!)Ihanaa kuulla kuulumisia, ja hurjasti VIELÄ ONNEA prinsessasta! Tätä ja tulevia postauksia onkin odoteltu, ihanaa että jaksoit käydä päivittämässä (on varmaan vähän muutakin tekemistä;) Ihanaa, onnea, täällä seuraillaan ja mukanaeletään! ♥

    VastaaPoista
  4. Onneks olkoon vielä kerran :') Tuli tosi hyvä fiilis tulevaa synnytystä varten, kun luin tän!

    VastaaPoista
  5. Ihana tarina, ja kaunis pieni tyttönen!jaksamisia vauva-arkeen :))ja kyllä, täälläkin into piukeena ootellaan seuraavaa postausta pienestä!! :D

    VastaaPoista
  6. Tämä maha täälä rauhottu henkisesti kippeitten supistusten ja selän polttojen keskellä... ^^ Onnea pikkuisesta pirpanasta ja kauhean paljon kaikkea hyvää koko perheelle =)

    VastaaPoista
  7. Todella kaunis tyttö tuli. <3 paljon onnea teille. :)

    VastaaPoista
  8. Voi ihana pikkunen tyttönen!! :)Ja tosiaan tosi kiva, kun kävit postaamassa. :)Mullehan tuli kans kiloja hirveästi (23kg) ja nyt on jäljellä enää 3,5kg.Onnea nyt vielä kerran!!! :)

    VastaaPoista
  9. Ihanan neidin saitte! Kovasti onnea! :)

    VastaaPoista
  10. oi, ihanasti kirjoitettu! onnea vielä PALJON suloisesta pikku tytöstä! :)

    VastaaPoista
  11. Täälläkin tirahti itku kertomustasi lukiessa. Onnea ihastuttavasta tyttärestä!

    VastaaPoista
  12. Olen lukenut sun blogia jo parin kuukauden ajan kun sen löysin innoissani myös senkin takia kun laskettuaikakin oli sama :) ja nyt kun itsekkin kotiuduin synnäriltä kävin täältä lukemassa kuulumiset, eli sattui että meidänki tyttö syntyi maanantaina ja sanottiin heti alusta asti Mimmuksi, kun teillä taas on Himmu , todella hauska yhteensattuma :D

    VastaaPoista
  13. Paljon onnea, todella kaunis pikku prinsessa! Kertomuksesi sai omia pelkojani synnytystä kohtaan pienemmiksi. Ajattelen, josko minullakin kaikki menisi noin nopeasti. Teidän vauva-arkea varmasti seuraillen ja uusia postauksia odotellen! :)

    VastaaPoista
  14. ensiksikin onnea hirmuisesti! mulla on synnytys edessä ihan minä tahansa päivänä. la 27.6 :) tää sun tarinas sai mun kyynelkanavat aukeemaan, oon niin herkkis nykyään :') ja varmasti tuun parkumaan kun saan oman vauvan syliini ensimmäisen kerran! ps. harmi että löysin sun blogin vasta nyt, olis ollut kiva seurata koko raskausaika kun on la:t olleet näin lähekkäin.. mutta jatkossa seuraan ainakin!

    VastaaPoista
  15. Onnea Sascia perheineen! Hienosti meni synnytys, tiedän tuon tunteen 5cm/h avautumisesta... se TEKEE kipeää!Mua ärsyttää siis niin paljon nuo sun painoa kommentoineet moukat :( Eivät taida tietää raskaanolosta tai synnyttämisestä juuri mitään. Elä välitä niistä!

    VastaaPoista
  16. Onnea kovasti. Kyyneleet tulivat ihan silmiin, kun luin tarinan ja nuo kuvat.. :)

    VastaaPoista
  17. Ihana kertomus :) Ja onnea vielä oikeen paljon!Sujui teillä vähän sutjakammin kuin meidän 64h, hmmm :D

    VastaaPoista
  18. Onnea onnea <3 Sen postauksen jälkeen kun kerroit tyttövauvan syntyneen oon käynyt monta kertaa päivässä kurkkaamassa että joko olisi tullut synnytystarina! Ihan varmasti seurailen teidän eloa jatkossakin, voikaa hyvin!J & Jr.

    VastaaPoista
  19. Ihanaa että synnytys oli nopea ja meni hyvin. Oikein kaunis lapsi teillä. Onnittelut nyt vielä uudemman kerran myös H:lle. :)-Sbimb

    VastaaPoista
  20. AIvan mielettömän paljon onnea teille, kauniista tyttärestä.:)

    VastaaPoista
  21. Huiiiiii, mua jännittää mun tuleva synnytys (LA 13.11) mutta kertomuksesi oli hyvin, hmmm miten sen nyt sanoisi, inspiroiva! Että vaikka sattuu ja on tuskia ja on ihan kamalaa niin mä varmaan kuitenkin pystyn siihen! :D Sulla on tosi kiva blogi, onnea tästä pienestä ja onnea tulevasta pienestä! :)

    VastaaPoista