Social Media Icons

torstai 30. kesäkuuta 2011

Isäainesta

8 kommenttia , Share It:




Kuka on se mies joka asuu meillä? Millainen hän on? Mistä hän pitää? Mitä hän tekee? Kuka on H?

Yhteistä matkaa on nyt takana miltei kuusi vuotta. Kaksi vuotta sitten ostettiin sormukset ja luvattiin mennä naimisiin, sitten joskus. Kun Himmu ilmoitti itsestään marraskuussa 2010, oli H. ikionnellinen. Hän oli tuolloin vielä armeijassa, mutta mahdollisuuksien mukaan järjesti aikaa erilaisiin raskausajan kontrollikäynteihin ja vauvatavaraostoksille. Raskausajan alussa H:n oli kai vaikeaa ymmärtää että vauva on tulossa. Hän ei juurikaan puhunut asiasta eikä vaikuttanut kovinkaan innostuneelta, vaikka sitä olikin. H:n tapa välittää ja rakastaa on vain erilainen kuin minun. Hän osoittaa rakkautta ostamalla kuplavesimasiinan, jotta saisin imettäessäni juoda jotakin muuta kuin kraanavettä. Hän kantaa kauppakassit ja hieroo hartioita pyytämättä. Hän laittaa ruokaa ja imuroi. Hän ei koskaan innostunut erityisesti silittelemään vatsaani tai valehtelemaan, kuinka hehkuva olinkaan odotusaikana. Mutta kuten sanoin, hän vain osoittaa rakkauttaan eri tavalla. Vaikka joskus mun tekstit saattaa vaikuttaa siltä, että H. on vaan tunnevammainen riesa, on se oikeasti ihan rakastettava yksilö ja ennen kaikkea erinomaisen hyvä isä, paras isä Himmulle.

Kun Himmu syntyi, oli H. sanoinkuvailemattoman onnellinen. Hetkeen hän ei osannut sanoa mitään, ei tehdä mitään. Hän itki nähteni ensimmäistä kertaa vuosiin. Kun kätilöt patistivat minut suihkuun, jäi H. kylvettämään Himmua. Kun tulin suihkusta, ja saimme ruokaa synnytyssaliin, ei hän malttanut laskea tyttöä käsistään. Vielä nytkin jaksamme tuijottaa vauvaa tuntikausia. Sen pieniä sormia ja varpaita, vaaleita hiuskiehkuroita. H. ei puhu paljoa, muttei hänen tarvitsekaan. Se ylitsevuotavan ylpeä ja rakastava katse kertoo kaiken. Hän ylpeänä työntelee lastenvaunuja kadulla, eikä ole valmis tinkimään mistään Himmua koskevasta hankinnasta, oli kyse sitten Pirkka vs. Libero-kosteuspyyhkeistä tai vatsan kuplia rikkovista tipoista  -  vain paras on kyllin hyvää hänen pienelle prinsessalleen. Silti ilmiömäisintä ja yllättävintä oli (uskokaa tai älkää), että hän päivitti facebook-statustaan ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ja lisäsi kuvan Himmusta.

H. piti isyyslomaa reilun viikon verran. Sen pidempää aikaa hän ei tällä hetkellä kykene lomailemaan, sillä hänellä on oma yritys, jota hänen täytyy pyörittää. H. tekee pitkää päivää ja viettää aikaa harrastustensa parissa iltaisin (ei sentään joka ilta, mutta useita kertoja viikossa). Tällä hetkellä olo on aika yksinäinen, vaikka lähipiiri löytyykin ihan kivenheiton päästä. Yhteistä aikaa löytyy päivittäin tunnin verran. Yhteinen iltapalahetki katkeaa pohjattoman nälkäisen lapsen ruokkimiseen. Oma aika on lähinnä suihkussa käymistä. Yövalvomiset hoidan minä, koska neitokainen on täysimetyksellä (korvikkeisiin en ole enää halunnut koskeakaan, raukkaparka saa niistä vatsanväänteitä).
Uskon kuitenkin, että kunhan elämä taas tasaantuu, löytyy yhteistä aikaa ja ennen kaikkea energiaa.

Miten muut lapselliset? Millainen on isän rooli lapsen synnyttyä? Onko parisuhde muuttunut?

8 kommenttia:

  1. Isi rakastaa! Nooa menee kaiken muun edelle ja pojilla on ihan omat jutut keskenään. En malta odottaakaan kun poika kasvaa isommaksi, että mitä tuleva tuo tullessaan! Parisuhde on sen verran muuttunut että asioista keskustellaan enemmän ja ollaan enemmän myös yhdessä. fyysinen yhdessäolo on vähentynyt pienesti muttei liikaa!

    VastaaPoista
  2. Kyllä meilläkin isi rakastaa Väpää eniten maailmassa ja sen kyllä huomaa! Nyt kun Väpällä on tuo uhma alkanut, isi osaa ehkä enemmän laittaa rajoja kun taas minä kyynelehdin kun pikkuinen Väpä itkee sydäntäsärkevästi kun ei saa muumipehmolelua kylpyyn. Ja niinkuin myös Hanna, minä odotan myös innoissani sitä, kun Väpä kasvaa ja tulee isojen poikien jutut kuvioihin ja isin kanssa varmaan silloin enemmän juttuja tehdään. Sääli! :< :---D Minun mammanpojasta tuleekin EHKÄ isinpoika!Ja parisuhde, ai mikä parisuhde? Välillä tuntuu kun oltaisiin vaan kämppiksiä, kahden keskeiset ajat on ihan kortilla. Välillä toisen naama suoraan sanoen vaan vituttaa ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin lopullisesti.. Silti sitä vaan jossain mielensopukoissa haluaa yrittää ja on meillä oikeasti kivaakin silloin, kunhan kahdestaankin jotain tehtäisiin. :---) Ja voin sanoa, että kyllä on parisuhde muuttunut! Mutta eikös se kaikilla muutu, kun lapsi tulee kuvioihin?

    VastaaPoista
  3. Jarkko on maailman paras isä <3 Se hoitaa niin lempeästi eikä hermostu, toisin kuin minä.Kun oltiin synnyttämässä Jarkko oli vierellä mutta ei paljon puhunut, yritti hieroa mutta kielsin, ei tuntunut siinä tilanteessa hyvälle.Meillä on mennyt kotityöt ja vauvanhoito vähän nurinniskoin, Jarkko hoitaa vauvan syötöt, koska multa ei tuu maitoa, minä vaihdan vaipat, pesen, puen ym. Näiden lisäksi teen vielä kotityöt, vaikkakin Jarkko hoitaa imuroinnin, mutta kaiken muun teen itse, vaan koska Jarkko on maailman paras ja rauhallisin isä <3 Kiitos siitä .

    VastaaPoista
  4. Täälläkin mies on ihan rakastunut tuohon tyttöön :) Buban hoitaminen tulee jaettua aika fifty-fifty. Mies on meillä se hauskuuttaja, joka saa tytön kikattamaan vatsa kippurassa!Parisuhde on meillä pysynyt ennallaan. Yhteistä aikaa saadaan köllöttämällä sohvalla kaikki kolme! Ja onneks tyttö käy iltaisin nukkumaan ennen meitä, jolloin saadaan pari tuntia ihan kahdenkeskistä aikaa ;)

    VastaaPoista
  5. Uskaltaisin minäkin väittää, että Marko rakastaa poikaansa vähintään yhtä paljon, kuin minäkin. Rooliin oli alussa vaikea saada otetta ( nuoriahan mekin vielä ollaan..) mutta nämä ensimmäiset 6 kuukautta ovat olleet melkolailla mäkisiä mutta pikkuhiljaa parempaan päin! :)

    VastaaPoista
  6. Meidänkin isi rakastaa pojua kaikista eniten maailmassa ja tulee varmasti rakastamaan kaikkia tuleviakin lapsia ihan yhtä lailla. Harmittaa vaan, kun se pääsee aina vasta viideltä töistä niin pojat ei kauaa ehdi puuhailla päivällä. Poikaystävä justiin yks päivä harmitteli sitä, että kun poju aina nukkuu silloin, kun hän pääsee töistä. :( Meidän pojulla on yleensä se klo 12-17 se virkein aika päivästä ja illalla enemmänkin vaan nukkuu.Parisuhde on mennyt huonompaan suuntaan, kun ei enää oikein tehdä mitään yhdessä. No paitsi katotaan telkkaria, mutta sellainen läheisyys puuttuu. :( Mä vaan väsyn päivän aikana niin paljon, kun poju tarvii huomiota, ettei sitä huomoita enää jaksa yhtä lailla jakaa kun hän pääsee töistä :( Mulle on muutenkin tullut semmoinen, etten jaksa sitä, että mua koko ajan halaillaan tai pussaillaan. Tarvitten koko ajan omaa tilaa, enkä tiedä mistä se johtuu! Ennen aian käperryttiin toisiimme, kun mentiin nukkumaan, mut jotenkin se ei enää huvita.Joo voisin lopettaa kirjoittamisen etten pura meidän kaikkia huolia sulle! :)

    VastaaPoista
  7. Isänrakkaus kukoistaa siis muillakin. :-) Buuhanna, teillä on näemmä muuttuneet asiat hyvään suuntaan, onnittelen! Essi, mä olen miettinyt myös, että kaiketi tää vaan kuuluu tähän aikaan. Silti on jotenkin rankkaa huomata, ettei olekaan sen toisen elämän keskipiste ja ettei itsekään enää pidä sitä omaa kultaansa kaikkein tärkeinpänä. Mulla on myös tuollaiset kämppis-fiilikset heräilleet, enpä muista, koska oltaisiin viimeksi edes pussailtu. :DDDSini, mä nostan sulle hattua, kun Marko on lähdössä inttiin ja muuta, varmasti aika kova ja stressaava paikka jäädä viikoiksi ihan yksin. Kaikesta vastaan tulevasta paskasta huolimatta oot jaksanut tosi hyvin. <3Teddybear-, mullakin on ollut noita "älä koske muhun"-fiiliksiä. Tuntuu, että lapsi vie kaiken ajan ja energian, eikä toinen edes niin kiinnostakaan. Ohimenevää?Ja meilläkin neiti jaksaa posottaa aamupäivästä alkuiltaan, sitten vaan nukkuu - eli juuri niinkuin teilläkin, silloin kun mies tulee kotiin, on vauva unessa. Höh.Kiitos paljon sulle rehellisestä kommentista, on lohdullista huomata, ettei ole fiilistensä kanssa yksin.

    VastaaPoista
  8. Miten muut lapselliset? Millainen on isän rooli lapsen synnyttyä? Onko parisuhde muuttunut?Meillä Markolle poika on kaikki kaikessa. Musta tuntuu, että se on kyllä hänelle tärkeempi kuin minä :D Marko on ihana isä, ei suutu vaan on tosi rauhallinen ja kärsivällinen. Tykkää pitää poikaa sylissä ja naurattaa häntä. <3Meillä siis 6kk poika. :)Vauva on lähentänyt meitä sikäli, että nyt asioista keskustellaan ja päätetää enemmän yhdessä kuin ennen.

    VastaaPoista