Social Media Icons

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Äitiyteen voikin olla valmis

7 kommenttia Share It:
Ei auta kikkakakkoset, ei siivous, ei sauna, ei seksi. Ei lenkki.

39+1


Hyvää yötä ja huomenta joka kohteeseen!

Tänään olen supistellut koko päivän, kivualiaasti mutta epäsäännöllisesti. Julmaa. Silti joka ainut kerta, kun vatsa pingottuu, tuntuu että tukehdun ja alavatsaa & lantiota polttaa, toivon sen olevan säännöllisen supistusketjun ensimmäinen palanen. Palanen sitä ketjua, joka päättyy siihen kun pentu on ulkona. Jokaikisen supistuskerran jälkeen minä olen valmis juoksemaan eteiseen ja nappaamaan pölyttyneen sairaalakassin kainalooni. Kyllä, äitiyteen voi olla valmis. Minä olen valmis. Olo on aika let's go.

Harmikseni H. ei anna minulle ansaitsemaani draamakuningattaren paikkaa. Ei huomiota ja loputonta kyselyä siitä, kuinka hän voisi auttaa. Sunnuntaiaamuna, kun heräsin veret seisauttavaan, kipeään supistukseen suureen ääneen voihkien, hän närkästyneenä totesi (unenpöpperössä, kello ei ollut kuuttakaan) että jossen aio olla hiljempaa kun toiset yrittävät vielä nukkua, voisin ystävällisesti siirtyä olohuoneen puolelle. Miehet. Niin, ei hänestä ainakaan turhan höösääjää saa, vaikka hän puoliksi leikillään kyselee "joko mennään" minun muljautellessani silmiäni murhaavasti supistuksen saavutettua kipuhuippunsa.

Olen aikeissa ehdottaa tämän kaiken dokumentoimista videolle ja käyttää sitä ehkäisytsempparina yläasteikäisille mopolla suu auki ilman kypärää ajaville nulikoille. Olen melko vakuuttunut, että näky saisi kiimaisempienkin teinipoikien katseet siirtymään AA-kupeista silmiin sekunneissa. Toistaiseksi kukaan ei ole lähestynyt minua tällaisella ehdotuksella, mutta olen toiveikas, kertakaikkiaan.

PS. On jokseenkin huvittavaa, että sairaalakassi on odottanut pakattuna niin kauan, että ehdin jo kerran kadottaa sen. Hädissäni tulin miettineeksi tällä viikolla, että en todella muista, mihin sen olin jemmannut. Pitkän, tuskallisen ja supistusten täyteisen etsinnän päätteeksi kassi löytyi yöpöytäni alta. Sieltä, mihin sen kaksi kuukautta sitten jätin.

7 kommenttia:

  1. Muistan kans kun mulla alkoi yöllä supistukset niin poikaystävä vaan mutisi, että haluaa nukkua nyt! Mä vaan itkukurkus pyysin, että jos vois hieroa mun alaselkää. :) Kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa alkoi heräillä, mutta mulla oli koko ajan semmonen olo, et sori kun vaivaan, mut täs vaan pitäis varmaan synnyttää.

    VastaaPoista
  2. Ääh miten törkeää äijältä! En tajua YHTÄÄN tuollaista. Pitäs olla olemassa kirous, että tollaselle miehelle siirtyis möläytyksestä raskausvaivat kannettavaksi. Oppisivatpahan olemaan.

    VastaaPoista
  3. Kuinka fiiliksissä voi olla nyt?! No ihan hurjan! :-D Alusta asti näitä sun raskausjuttuja seuraillu ja nyt se tapahtuu, ONNEA PALJON AARTEESTA! <3

    VastaaPoista
  4. apua sullahan on pian la! :D kyllä se pian sieltä tullee ;)

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea Aarteesta (ilmeisesti ihanasta tyttöaarteesta) :) ♥

    VastaaPoista
  6. kokeile akupainantaa !! Meillä ja monella muullaki on toiminu, tässä linkki http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html Tsemppiä.

    VastaaPoista
  7. Hienosti huumorilla kirjoitettu. Tsempit loppumetreille , oot niiiiin valmis <3

    VastaaPoista