Social Media Icons

lauantai 28. toukokuuta 2011

Yön pimeinä tunteina

12 kommenttia , Share It:



Tiedättehän ne yöt, ne illat, jolloin nukahtaminen tapahtuu nanosekunneissa, jo kauan ennen kuin pää ehtii koskettamaan tyynyä? Voin kertoa, että raskaana ollessa sellaisia ei ole. On pohjatonta väsymystä ja sängyssä pyörimistä, ajatusten sekamelskaa ja järjetön vessahätä. Viimeisen kolmanneksen aikana on ollut vain kahdenlaisia öitä; unettomia ja katkonaisia. Jos ei pyöri sängyssä ja pala halusta repiä hiuksia päästään, kun on äärimmäisen kokonaisvaltaisen kehno olo, niin sitten on jalkeilla vailla unta, vaikka väsymys painaa. On kiukuttavaa kuunnella H:n tyytyväistä tuhinaa (olen vakuuttunut, ettei maailmassa ole yhtä unenlahjaista ihmistä) ja kääpiömäyräkoiramme äänekästä, pinnasängyn alta kuuluvaa kuorsausta, kun itse ei saa unta, ei niin millään.

Tänä yönä olen hereillä, harvinaisen hereillä. Viime aikoina minut on vallannut viime hetken paniikki, joka pakottaa tiskaamaan puoli kahdelta yöllä, vain siltä varalta, että jos lähtö synnytyssairaalaan yllättää, ei kotona odota tiskivuorta. Sama paniikki pakottaa keittämään tuttipullot kahteen kertaan, varmuuden vuoksi.  Siitä syystä minä teen yhä uudelleen ja uudelleen hankinta-ja tehtävälistoja. Varmuuden vuoksi. Kuitenkaan en tosissani usko hetkeäkään siihen, että aamulla alkaisivat kivuliaat synnytyssupistukset. Olen varma, että tämä lapsi viivyttelee heinäkuun helteille saakka ja syntyy kuusikiloisena hätäsektiolla. Olen siis paitsi vainoharhainen myös masokisti. Minulla on kummallinen taipumus puuhailla öisin, rättiväsyneenäkin. Silloin kun en ole jalkeilla, piinaan itseäni pää tyynyllä.

Minulla on ollut reilut puoli vuotta totuttautua ajatukseen uudesta perheenjäsenestä. Nyt edessä on enää X määrä päiviä odottamista ja synnytys. Minä olen valmis, minun on pakko olla. Mutta niin moni asia on kesken, vielä hoitamatta, työn alla, suunnitteilla... Olenkohan valmis sittenkään? Tilanteesta tekee sietämättömän se tosiasia, että suurimman osan vuorokaudesta olen kuin nukkuneen rukous. Minä en jaksa, minä en halua, mutta minun on pakko. Niin, niinä yön pimeinä tunteina, kun en siivoa tai siirtele tutteja laatikosta toiseen, minä pohdin tällaisia asioita.

Asioiden tekeminen öisin on jollain tapaa terapeuttista. On viileää, ja tietää olevansa niitä harvoja, jotka ovat vielä hereillä. Silloin on hyvää aikaa laittaa kaapit järjestykseen, kirjoittaa haikuja, lukea vauvalehtiä, jumpata, laittaa suuria määriä ruokaa (pakastamista varten  -  älkää unohtako lähestyvää synnytystä)... Ilman että kukaan puuttuu tekemisiini. Ilman että kukaan neuvoo. Yksin, kaikessa rauhassa. Ja kuolemanväsyneenä.

Mitä te teette unettomina öinä? Miten te olette nukkuneet raskausaikana? Tai sen jälkeen? 

12 kommenttia:

  1. Hereillä, kuinkas muutenkaan. T: 40+1

    VastaaPoista
  2. Hereillä ollaan, vaikka viimeyönä nukutuksi ei tullut viittä tuntia kauempaa! Päässä pyörii miljoona eri asiaa, syynä tämänpäiväinen kätilöopistolle tutustuminen.. (RV36+0)

    VastaaPoista
  3. 36+6 kuittaa! Mikäköhän siinä onkin, että unettomuus alkaa aina väärästä päästä, aamuisin siitä ei ole tietoakaan....

    VastaaPoista
  4. 37+3Mitään ei voi tehdä valmiiksi, kun vielä edessä muutto ensi viikolla. Esikoinen herää klo 7.00 ja mä heräsin jo nyt. Pitäisköhän pistää kone kiinni ja vielä nukkua?

    VastaaPoista
  5. Anu, voi ei! Suosittelen ainakin heittämään unimaskin kasvoille ja menemään lepäämään, josko uni tulisi vielä. Tulisi ainakin levättyä. Tosi kurjasti ihan viimeisillä viikoilla teillä muutto, en voi kuvitellakaan. Meillä oli muutto kun mulla oli viikkoja vajaa 20, ja sekin oli aika tuskaista... Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  6. Täälläkin valvotaan, 39+1... Mulla on ollu tässä raskausaikana tapana lukea näitä blogeja unettomina öinä, esim. tätä sun olen seurannut ihan säännöllisesti. Laiskana ihmisenä en vissiin oo ikinä edes kommentoinut mitään joten pitipä nyt jättää edes joku merkki tänne;) tsemppiä loppuaikaan, toivotaan ettei enää kovin pitkä odotus olis edessä...

    VastaaPoista
  7. Tähän asti olen ainakin nukkunut paremmin, kuin koskaan ennen. Viikkoja 26+2. Toki on myös iltoja, ettei uni heti tule, mutta se johtuu tasan siitä, että olen nukkunut päivällä! Vessassa tulee myös ravattua välillä enemmänkin, mutta sekin johtuu siitä, että olen juonut illalla runsaammin nestettä. Katsotaan miten tilanne muuttuu viikkojen edetessä, mutta nyt on uni maistunut todella hyvin! :) Viime yönä meni taas 10 tuntia oikein makoisasti ja nukahdin samantien, kun sänkyyn pääsin ;)

    VastaaPoista
  8. mulla se unettomuus oli muistaakseeni ennen raskauden puoliväliä,muistan ku heräsin paniikkiin etten haluu olla raskaana ja pohdin osaanko synnyttää ymm,vessassa piti myös ravata ja sairastin myös kauheen flunssan jonka takia kylkiluu murtui ja häiritsi nukkumista...loppuraskaudesta heräsin aina 5 maissa miehen lähtiessä töihin,valvoin pari tuntia ja kävin takasin nukkumaan...nukuin kanssa suhteellisen hyvin loppuraskaudesta ja muistan ku olin varma et synnytys alkaa yöllä ja aamulla heräsin aina pettyneenä..tosin kyllä se periaatteessa alkoi yöllä..:Dzemppiä

    VastaaPoista
  9. Mullakin oli ehkä viimeset 5 viikkoa unettomuutta.. Varmaan oli enemmänkin kyllä, mutta kun kaikkea ei voi enää muistaa :) Lähinnä närästys piti hereillä öisin. Muistan kyllä, että yhtenä iltana menin nukkumaan hyvin ja nukuinkin tosi hyvin ja sikeästi. Siitä seuraavana aamuna meni lapsivesi ja sit se olikin menoa :) että hyvin sain ainakin viimesen yön levättyä ennen synnytystä! Seuraava päivä ja yö kun menikin sitten synnyttäessä. Mä en odotusaikana osannut päikkäreitä nukkua ollenkaan, enkä kyllä muutenkaan hirveesti osaa. Vaikka olis pitäny nukkua, mutta aina sitä keksi jotain muuta mitä "on pakko" tehdä. Sama homma jatkui lapsen synnyttyäkin, kun kaikki sanoo sitä, että nuku silloin kun vauvakin nukkuu. No enhän mä osaa nukahtaa siltä istumalta kun lapsikin nukahtaa! Ja silloin kun lapsi nukkuu, on itellä sitä omaa aikaa kerrankin, eikä sitä halua tuhlata nukkumiseen, kun se oma ja rauhallinen aika on niin kortilla muutenkin. Mä oon tän lapsen ekan vuoden aikana nukkunut päikkärit ehkä 5-10 kertaa. En vaan osaa sitä hommaa ollenkaan! :D Mielummin istun sohvalla 2 tuntia läppäri sylissä ja otan kaiken irti siitä kun saan vaan olla ja istua :)

    VastaaPoista
  10. Mulla viikkoja tällä hetkellä 34+1 ja edelleen nukun ku tukki! Nukahdan lähes heti, en herää yöllä KERTAAKAAN ja nukun puoleen päivään :D Tuntuu, että unenlahjat on vaan parantunu tän raskauden myötä! Koko raskauden oon nukkunu aivan loistavasti. Saa nähdä jos mullaki hyvä onni vielä kääntyy ku oon näin tyytyväinen.

    VastaaPoista
  11. Täällä nyt ei sinäänsä kärsitä unettomuudesta enää (keskiraskaudessa kesti ikuisuus saada taas unen päästä kiinni jos heräsi yöllä), mutta herään pienimpäänkin ääneen. Varsinkin esikoisen yölliseen metelöintiin. Hän nukkuu tooodella levottomasti ja paukuttaa pinnasängyn laitoja. Samoin mies on evakossa, koska en saa nukutuksi, kun hän narskuttaa hampaita ja kuorsa. Jos en saa unta niin tunnustelen pyöreää vatsaa ja mietin kuka siellä asustaa. Jos vauva on hereillä niin nautin niistä liikkeistä, joiden kuulosteluun ei päivisin oikein ole aikaa. Niin se uni yleensä tulee jossain vaiheessa.Paljon unihiekkaa sinulle sinne unettomiin öihin.

    VastaaPoista
  12. Nyt toista lasta odottaessa haikeana muistelen esikoisen odotusta. Haahuilin öisin pitkin asuntoa, järjestelin, ihastelin ja viikkailin pieniä sukkia keskellä olohuoneen lattiaa, söin jäätelöä. Aamulla sitten nukuin pitkään.Vähän on ikävä sitä. Nyt ei voi kuin tuskissaan maata sängyssä ja yrittää kiukulla saada unenpäästä kiinni ja pidättää pissaa. Yövaippakin on käynyt mielessä, ettei tarttisi kokoajan rampata, heh. Aamulla on herättävä seitsemältä, viimeistään kahdeksalta uuteen päivään. Poika on hyvin nukutun yön jäljiltä täynnä virtaa ja sitä on vain äidin mentävä. Ei siis yöllisiä keittiönkaappien järjestelyä.Yritä löytää siis positiivisia asoita myös yövalvomisista ja puuhailuista, (tai niin taidatkin ehkä jo tehdä) joskus vielä kaipaat niitä :) Ja niinhän sanotaan että keho yrittää totuttaa äitiä yöheräämisiin vauvan kanssa. Siitä en tiedä, mutta voihan sen treeninä ottaa.

    VastaaPoista