Social Media Icons

torstai 12. toukokuuta 2011

Väsynyt

7 kommenttia Share It:
Tämä on yksi niistä päivistä. Taas yksi sellainen päivä, jolloin purraan hammasta yhteen ja elätellään toivoa siitä, että synnytys ei ole kaukana. Takana on 34 pitkää viikkoa ja 4 päivää. Laskettuun aikaan tuntuu olevan silti enemmän aikaa. Niin paljon takana, niin paljon edessä. Koska tämä loppuu?

Soitin neuvolaan tiedustellakseni sokerirasituskokeen tuloksia. Terveydenhoitajani totesi, että arvot olivat ihan hyvät, mutta jotain kummallista sokeriaineenvaihdunnassani on  -  kahden tunnin sokeriarvo pomppasi pykäliä ylöspäin tunnin arvosta. En siis saanut raskausdiabetesdiagnoosia, mutta säännöllisestä ruokailurytmistä kiinni pitäminen ja huonon hiilihydraatin (sokerin) puputtaminen saisi jäädä vähemmälle. Olin tietenkin helpottunut, mutta myös hämilläni. Miten verensokerini voi nousta ajan kuluessa?
Viimeinen tikki puhelinkeskustelussa tuli, kun terkkarini kysyi, mitä minulle kuuluu, miten minä olen voinut. Että minä kuulostan jotenkin alakuloiselta. Alakuloinen ja surkea oloni on tänään ollutkin, ja sen myöntäminen sai aikaan hirvittävän itkukohtauksen. Minä en jaksa enää! Minä en jaksa enää olla raskaana, jos se jatkuu tällaisena. Olo on niin painava, jalat turpoavat tunnottomiksi möhkäleiksi, liikunta aiheuttaa supistuksia ja liitoskipuja, makuuasennossa tulee oksettava olo ja tuntuu, että tukehdun. Yöllä herään 1-1,5h välein vessaan, huonoon asentoon, hikoiluun. Nukahtaminen tuottaa vaikeuksia. On kuuma, on kylmä, kolottaa, oksettaa, painaa, puristaa. Vauva liikkuu niin paljon ja niin kovaa, että voin huoletta hyvästellä yöunet, kun se liikkuu. Olo on niin kokonaisvaltaisen huono, niin väsynyt, etten jaksa enää edes erottaa, mikä vaivaa eniten. Terveydenhoitajani totesi lempeästi, että kyllä vauvan pitäisi nyt vielä pysyä muutama viikko kohdun suojissa, että nyt on vielä liian aikaista. Kyllähän minä sen ymmärrän, täysiaikaisuuteenkin kun on vielä 2,5 viikkoa. Laskettuun aikaan 5,5 viikkoa! Paskamutsifiilikset heräävät kun ajattelenkin, että vauva syntyisi nyt, vain koska minä en jaksa. Uskokaa pois, mikään tunne maailmassa ei ole niin hirveä, kuin se syyllisyys, joka tällaisista ajatuksista herää. Kuinka minä voin ajatella itseäni tällaisessa asiassa? Vauva tarvitsee vielä aikaa, ja minun pitää kyetä antamaan sille kaikki se aika, mukisematta. Se on ehdotonta rakkautta. Minä en ole vihainen vauvalle, minä olen vihainen itselleni. Miksei minun kehoni kykene kestämään raskautta vaivoitta? Mikä minussa on vikana? Onko kyse jonkinlaisesta ylemmältä taholta tulevasta vinkistä, "hei, älä lisäänny, se ei sovi sulle"? Toisinaan mietin, että kestäisinköhän tämän kaiken paremmin, jos lapsi olisi ennalta suunniteltu ja  odotettu? Tekisikö se minusta paremmin valmistautuneen, kärsivällisemmän odottajan? Paremman äidin?

7 kommenttia:

  1. Eikös sitä sanota, että lountoäiti on ihan tarkoituksella tehnyt viimeiset raskausviikot raskaiksi, jotta äiti sitten varmasti haluaa synnytyksen koittaessa päästä jo vauvamahastaa eroon, ja jaksaa painaa synnytyksen läpi.Paljon jaksamista vielä viimeisiä rutistuksia varten! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Toivon näin. Alan jotenkin kallistua sille kannalle, että tämä raskaus jää viimeiseksi, jos olot ei parane...

    VastaaPoista
  3. Oivoi.. Mulla on juuri niin samat tuntemukset ja fiilikset ja kaikki! Kivut..siis ihan kaikki..Itellä viikkoja nyt 33+2..Ja oon kyllästynyt, todellakin. En saa öisin nukuttua, jokanen kyljen vaihto on yhtä helvettiä ja jokanen nousu sängystä ja sen jälkeen ku pitäis kävellä..voi tsiisus.. :( tää ei oo enää yhtää ihanaa..paitsi toi maha on ihana ja ne liikkeet, mutta kyllä mä mieluummin sitä jo sylis pitäisin ku mahassa..Pitää vaa toivoa, että nää hempskatin viikot menis nopeesti siihen LA:han.. Ku mistään ei voi enään nauttia.. Mulla megalomaaniset turvotukset jaloissa, ei pysty kävelemään paljoo paskaakaan. Huhhu, mut tsempit sulle, eiköhän tää tästä!! :D

    VastaaPoista
  4. Vaikka lapsi olisi ennalta suunniteltu niin en usko, että olo olisi yhtään sen parempi. Pääsin juuri toteamaan mielessäni, että onneksi en ole ainut joka valittaa raskaana ollessaan ja mulla on viikkoja "vasta" 18+5, mutta tunnun valittavan ihan joka asiasta. Mutta niin varmasti jokainen raskaana oleva :D Jaksamisia ja voisia viimeisille viikoille!

    VastaaPoista
  5. mulla samoja vaivoja, tuntuu että jalat painaa tonnin ja selkää särkee MUTTA onneks mulla on ihana mies joka hieroo ja auttaa sängystä tai sohvalta ylös, vaihtamaan kylkeä, nostaa tavarat lattialta yms.Kyllä mäkin haluisin jo eroon tästä mahasta, painaa ja puristaa ja ahdistaa.Tiedän tunteen ja toivotan onnea hirmuisesti!Ja tänään viikkoja tasan 34!

    VastaaPoista
  6. Minustakin sinun kroppasi on ilmeisesti juuri kestänyt nimenomaan hyvin raskauden - sinä olet edelleen raskaana :) 10 viikkoa pitemmällä jo nyt kuin mitä minä olen koskaan ollut. Vaivat kuuluvat raskauteen. Ja mitä leuhkimistä tai ylpeilyä onkaan sellaisessa raskaudessa, jossa ei ole ollut mitään "kestettävää"? Paljon hienompaahan se on että selviää ja jaksaa vaikka onkin vaikeaa. :) Näin minäkin yritän ajatella. Ei ole ylpeyden aihe se että on 9 kk raskaana ja selviää ilman ongelmia, vaan se että selviää ongelmista huolimatta.

    VastaaPoista
  7. Hyvä, ettei ollut sitä diabetestä! Ja et ole ainoa, joka on murtunut raskauden alle. Kerron enemmän joskus jos nähdään, koska kyse ei ole missään määrin blogikamasta mun tapauksessa. Mutta se siitä, ei tässä kauaa ole ainakaan näillä oireilla.

    VastaaPoista