Social Media Icons

lauantai 7. toukokuuta 2011

Valtava

Ei kommentteja , Share It:


rv 33+5


Rantapalloa muistuttava olemukseni ei ole ollut mitä parahinta katseltavaa, joten mahakuvat ovat uupuneet jo jonkin aikaa. Maha alkaa ihan oikeasti tuntua isolta. Se on kuin valtava etureppu, joka vetää minua etukönöön ja painaa niin kovin, että sitä pitää tukea tyynyllä kyljellään nukkuessa. Ja mikä parasta, se on tiellä, koko ajan. Se yli ei voi taipua, ei kiertyä. Sukkien laittaminen jalkaan on varsinainen performanssi, joka aikaansaa paitsi huvittuneita katseita ja epätoivoisia huokauksia myös huonoa oloa. Närästää, ja tuntuu, että pyörryn kun kumarrun eteenpäin. Kaiken lisäksi maha tuntuu valahtaneen alas, niin että se näyttää roikkuvalta mätisäkiltä. Sokerina pohjalla on tietenkin vauvan liikkeet, jotka näkyvät mahan "venymisenä" toisessa kyljessä. Onko tuon valtavan pömppiksen suojissa ihan oikea ihminen? Toistaiseksi päässäni pyörii vain mielikuva vihertävästä tummasilmäisestä alienista, jonka asennosta en osaa oikein tehdä selkoa.

Alan ihan aikuisten oikeasti ymmärtää vanhoja ihmisiä ja heidän vaivojaan. Jok'ikinen aamu tunnen olevani vähintäänkin 70-vuotias. Jalat ovat turvoksissa niin, ettei nilkkoja enää erota polvesta, kihlasormus puristuu sormimakkaroiden väliin, iho on laikullinen ja olo kuin Suomen taipuisammalla rautakangella. Muita ihastuttavia vaivoja on aamupahoinvointi, närästys, alituinen jano ja kamala vessahätä. Jos jo raskausaikana oloni on tällainen, haluanko herätä maailmaan viisi tuntia nukkuneena? 

Odotusaika on siitä tuskallista, että kun ei ole vielä sitä lasta, ei täällä, ei osaa arvostaa niitä "hyviä hetkiä" (koska niitä ei ole, potkutkin sattuvat). On päiviä, jolloin kykenen tuntemaan vain suurta närästystä ja turvotusta. Ehkä olen mielikuvituksen yksilö, ehkä, kun en osaa visioida pieniä nappisilmiä ja haistaa vauvantuoksua (sen sijaan kykenen varsin hyvin haistamaan avokkaani vessanraikastamisen säästölinjaisuuden aromin). Sanotaan, että ennen vauvan tuloa ei osaa selittää, miksi haluaisi olla vanhempi. Mutta kun se syntyy, keksii miljoonia syitä siihen, miksei pystyisi olemaan olematta vanhempi. Niin kai sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti