Social Media Icons

perjantai 27. toukokuuta 2011

Vaikeaa

3 kommenttia Share It:



Viimeiset pari päivää ovat olleet tapahtumarikkaita, kaikenkaikkiaan. Ne ja jo hetken jatkunut pohjattomalta tuntuva väsymys ovat imeneet mehut musta siinä määrin, etten ole yksinkertaisesti jaksanut istahtaa sorvin ääreen hetkeä pidemmäksi ajaksi. Voisin taas paasata maailmantappiin saakka siitä, miten paljon minua onkaan väsyttänyt viime päivinä  -  nukun 9-10h mittaisia (katkonaisia) yöunia, 4 tunnin mittaisia päiväunia ja silti torkahtelen Salattujen elämien mainostauolla.

Keskiviikkona olimme tutustumassa synnytyssairaalani, Kätilöopiston, synnytysosastoon. Niin innolla kun minä odotankin synnytystä, iski minuun jonkinlainen paniikki kun kätiö esitteli synnytyssalin instrumentteja ja apuvälineitä. Ei, ei, ei, minä en halua istua jakkaralle, en keinutuoliin, en relax birth-laitteeseen.... Ei, minä en halua synnyttää! Luentoa pitänyt kätilö luki minua kuin avointa kirjaa, ja moneen otteeseen kyseli, että pyörryttääkö minua, tarvitseeko minun istua paremmalle paikkaa, oksettaako minua. Hymyillen vastasin olevani ihan kunnossa, mutta tosiasiassa ajattelin, että kyllä, mä haluan pyörtyä, oksentaa ja ikinukahtaa tähän paikkaan, haluan nukkua niin kauan että synnytys on onnellisesti ohi.
Hetkellinen synnytyspaniikki helpotti, kun pääsimme ulos. Nyt se on nähty, minä en osta sikaa säkissä.

Eilisaamu alkoi neuvolalla, ja minut tutkittuaan neuvolatätini totesi, että kyllä, toden totta, on hyvin todennäköistä että tämä lapsi pullahtaa maailmaan ennen laskettua aikaa. Vauvalla on enää kovin vähän tilaa. Kohdunpohjankorkeusmitta ei enää edes pysy käyrillä, ja se on korkeampi kuin sen pitäisi olla edes laskettuna aikana. Paino oli onnekseni noussut vain 300g, vaikka olen viimeisen viikon aikana antanut piutpaut ravitsemussuosituksille. Tämä on elävä todiste siitä, etten pysty radikaalisti vaikuttamaan omaan painonnousuuni tällä hetkellä, koska se on pääasiassa nesteturvotusta.
Eilisiltana alkoivat kummalliset, kiristävät ja puristavat vatsakivut (jotka jostain syystä tuntuivat erityisesti ylävatsassa?), jotka tulivat aaltomaisina ja jotka helpottivat hieman liikkeessä. Tulkitsin ne supistuksiksi. Yhtä kivuliaita supistuksia olen kokenut tuskin koskaan. Päätin silti olla innostumatta asiasta ja olla kellottamasta niitä. Ne kestivätkin reilut 4-5 tuntia, joten lähtöä synnytyssairaalaan ei tullut vielä viime yönä.

Ps. Eilen kävin kirpputorilla toivossa löytää jotain itselleni, ja arvatkaapa mitä löysin? Vauvatavaraa! Käytänhän minä niitäkin, tavallaan...
Siitä, mitä sieltä löysin, saatte postausta vielä myöhemmin tänään.

3 kommenttia:

  1. Ehdin jo ajatella että joko oot synnärillä, tosi toimissa siis. Tsemppiä viimeisiin metriin, kohta se käärö on sylissä :) Kannattaa varmaan nukkuakin nyt niin paljon kun vaan väsyttää, nyt vielä kun voi... :)

    VastaaPoista
  2. En malta odottaa että lähdet synnyttämään ja tuot mukanasi ihanan Arteen sieltä :) Semiä todella todella paljon! Mä olen sitä mieltä, että ei siihen synntykseen nyt vaan kannata ns. valmistua kamalasti - siis mitenkään suunnitelmallisesti. Pakkaat sairaalakassin valmiiksi ja sitten kun h-hetki koittaa niin sä varmasti tiedtä sen.. ja sitten annat vaan mennä! Voin lohdutuksena kertoa, että mun synnytykseni alkamisesta lapsen maailmaan tuloon kesti reilut 64 tuntia ja koko ajan oltiin valmiudessa tekemään hätäsektio sydänäänten tippumisen vuoksi. Ja jos mä olisin yhtään suunnitellut mitään niin olisi hajonnut jo jossain vaiheessa tota matkaa kappaleiksi! Joten, ota rennosti ja luota niihin hoitajiin sekä lääkäreihin :)

    VastaaPoista
  3. Mullakin käväisi jo mielessä, että ootkohan jo synnärillä, kun yleensä kirjoitat paljon tiuhempaan tahtiin. :)Ja tosiaan ei kannata hirveästi suunnitella sitä synnytystä niin ei tuu sitten suurta turhautumista tai pettymisiä. Mulle nimittäin kävi niin! :(

    VastaaPoista