Social Media Icons

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Suurehkoa

8 kommenttia Share It:
Olen pitänyt hiljaiseloa taas jokusen päivän, osasyynä on ollut vappuaaton juhlinta (joka vierähti viiteen aamulla), mutta on meillä tapahtunutkin, ikävä kyllä. (Nyt jo tahdon sanoa, ettei kyse ole synnytyksestä tai kohtukuolemasta, älkää säikähtäkö.) Jos jollakulla on hyviä vinkkejä vatsakipujen lievittämiseen, niin antakaa palaa!

Perjantaina, siis vappuaaton aattona, kahdeksan aikoihin illalla alkoivat kovat vatsakivut, jotka eivät ottaneet hellittääkseen, eivät särkylääkkeellä, lämpötyynyllä, kuumalla suihkulla.. Kolmen tunnin kärvistelyn jälkeen soitin Kätilöopiston sairaalan päivystykseen kyselläkseni kivunlievitysohjeita, mutta hetken kyseltyään kätilö käski minun tulla päivystykseen välittömästi. Autossa matkalla jo mietin kauhistuneena, että nytkö se syntyy. Ja sitten mietin vielä järkyttyneempänä, että jossei Aarre nyt synnykään, niin miten ikinä kestän synnytyskivut. Kun hoipersin paikalle n. klo 22 illalla, kätilö kysyi minulta, olenko varmasti tulossa päivystykseen  -  synnytysosasto kun on aulan toisella puolen. Kuinkakohan kärsivältä olenkaan mahtanut näyttää?
Annoin pissanäytteen ja sen jälkeen pääsin huoneeseen lepäämään, jossa kätilö otti koneella sikiön sydänkäyrää ja (varmuuden vuoksi) supistuskäyrää. Sydänäänet ja sykkeet olivat normaalit, mutta virtsanäytteestäni löytyi proteiinia. Mahtavaa. Mikään muu ei onneksi viitannut raskausmyrkytykseen. Sitten meidät pyydettiin lääkärin tarkastettavaksi. Kohdunkaulan tilanne oli normaali ja hyvä, mutta vatsan päältä ultratessa lääkäri meni jotenkin vaikean oloiseksi. Hän pitkään ultrasi samaa kohtaa vatsastani ja kulmat kurtussa totesi ottavansa mittoja kokoarviota varten. Sitten hän kysyi, olenko käynyt sokerirasituskokeen läpi ja että läpäisinkö sen puhtain paperein. Minulla meni pala kurkkuun. Jokin on nyt vikana, minä näin sen lääkärin kasvoilta. Vastasin, että olen käynyt sokerirasituksessa ja sain oikein hyvät paperit. Saimme kuulla, että Aarre on todellakin iso, vielä normaalin rajoissa, mutta yläkäyrillä, ja että erityisesti vatsanympärysmitta (vauvan, ei minun!) oli huolestuttavan suuri. Kokoarvioksi tuli 2,6kg, kun oikeasti painoa pitäisi olla näillä viikoilla (tuolloin 32+5) 1,8kg. Sain tehtäväksi pyytää uuden sokerirasituskoeajan terveyskeskuksesta ja uuden ajan kasvukontrolliultraan, joka on reilun kahden viikon kuluttua. Jos Aarre kasvaa samaa vauhtia, samalla käyrällä, painaa hän alle kahden viikon kuluttua kolme kiloa (ja laskettuun aikaan on siis nyt 1,5kk). Toisin sanoen, meille epäillään saapuvaksi sokerivauva. Iso sokerivauva. Olemme vielä, onneksi, normaalin rajoissa, mutta silti huoli on suuri.
Tietenkin on helpottavaa kuulla, että Aarre voi ja kasvaa hyvin, mutta... Kasvaako se liiankin hyvin? Joudunko vaihtamaan synnytyssairaalaa? Joudutaanko synnytyksen kulkuun puuttua?
Jokseenkin kauhistuttaa ajatus 4,5kg painavasta kuulantyöntäjästä... Sanoinkin H:lle, että toivottavasti se ei ole tyttö, muutenhan hän on hirvittömän kokoinen michelinbaby syntyessään, karjakon pohkeineen.

Onko teillä kokemuksia isoista tai pienistä sikiöistä? Miten heidän vointiaan on seurattu? Onko johtanut erityisiin toimenpiteisiin?

8 kommenttia:

  1. Hahahha! Ei ne 4,5kg vauvat ihan mitään kuulantyöntäjiä sentäs ole, meidän esikoistyttö oli 4,3kg syntyessään ja kyllä hän oli silti liikuttavan pieni vastasyntynyt, vaikka "iso" olikin :) Ja synnytyskin meni oikein hyvin, toki tikkejä tuli ja välilihakin jouduttiin leikkaamaan, mutta joudutaan nuo kursimiset tekemään monelle pienemmänkin muksun synnyttäneelle :)Että älähän nyt tee kärpäsestä härkästä! Nyt kun huomattiin et vauva on vähän isomman kokoinen, on hyvä et seuraavat ultralla sitä, ettei kasva liian isoksi sun synnyttää. Isoja vauvoja on helpompi käsitelläkin, ja onpahan jostain kuultu sekin, että isompikokoiset vauvat nukkuu yönsä vähän paremmin kuin pienipainoiset, joka meillä piti paikkansa ainakin! :DHyvillä mielin vaan :)

    VastaaPoista
  2. Se piti vielä sanoa, et meillä ei ollut mitään hajua vauvan kokoarviosta. Oli siis täysi yllätys että tuli yli neljäkiloinen. Osasin toki sellaista odotellakin, ihan sellaisen oman intuition perusteella. :D Viimeisin ultra mulla oli rv 21+6 ja siellä vastasi jo viikoiltaan 23+0.

    VastaaPoista
  3. Meillä esikoista seurattiin koska oli pienikokoinen, tuli aina jäljessä "virallisista" mitoista, ja sen takia ultrattiin 4 kertaa loppuraskaudessa. Syntyi rv 41+1 3070g painoisena, nyt 2v ja on pitkä mutta hoikka edelleen. Todennäköisesti jos vauva on todella iso, saatetaan synnytys käynnistää aijemmin tai tehdä suunniteltu secktio, kaverin pojalla 5500g painoa ja pituutta 58cm ja tehtiin suuniteltu sectio LA tienoilla. Nykyään poika on ihan normaalin 2v kokoinen, ei mitenkään huomattavan iso ikätovereihinsa verrattuna. Isokokoiset vauvat kasvavat yleensä ensi kuukausinaan hitaammin kuin pienikokoisina syntyneet.

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että seurailevat tilannettasi. Mutta kannattaa muistaa, että arviot on aina vain arvioita. Mulle sanottiin, että ne on n.500g suuntaan tai toiseen mahdollisesti heittäviä. Meidän esikoisen painoarvio LA:na oli 4,5kg ja pitkänhuiskeaksikin epäilivät (ja pojaksi arvelivat), mutta todellisuudessa 40+5 syntyi 3370g 48cm tyttö. Lapsivettä oli niin runsaasti, että oli hämännyt arvion tekoa. Toisen kohdalla taas arvio LA:na oli 3,7kg, mutta syntyikin 41+4 4,2kg ja 52cm pitkä tyttö. Eka kiireellisellä sektiolla tarjontavirheen vuoksi ja toka imukupin avulla (kokonsa vuoksi) alakautta. Tikkejä tuli, mutta kyllä ne paranee. Jos mahdollista, kannattaa pyytää pelvimetria eli lantion alueen magneettikuvaus, jolla voidaan tarkistaa käsikopeloarvion lisäksi synnytyskanavasi mitat. Eli se, miten ison vauvan mahdollisesti voit alakautta synnyttää. Tämä tehtiin itselleni toista odottaessani ja sain tulokseksi erittäin tilavat käytävät, joista viisikiloinenkin pallero kuulemma mahtuisi. Helpotti tuo tieto huomattavasti.Meillä toinen tyttö kun oli niin reippaan kokoinen, niin oli heti jotenkin valmiimpi. Oli jäntevä, nukkui todella hyvin 3,5viikkoisesta lähes kokonaan yöt putkeen ja söi heti tehokkaasti. Nykyään on 2v hoikka ja pitkä tyttö.Ole huoleti, sinusta pidetään kyllä huolta ja kerro mietteistäsi ja vaadi palvelua. Kyllä sitä saapi, kun vain kehtaa pyytää. Voimia loppuraskauteen ja kaikkea hyvää muutenkin!

    VastaaPoista
  5. Meidän vauvaahan ne arveli semmoiseksi 3.3kg (käsikopelolla kylläkin), mutta lopulta ulos tuli 4.1kg mötikkä, enkä revennyt ollenkaan! Sokerirasituksen tekivät minulla sairaalassa (kun ensisynnyttäjällä yli 4kg lapsi) mutta ihan normaalia se näytti. Ja tosiaan, pieni se tuonkin kokoinen vauva oli ja pieni se on vieläkin vaikka kasvaa hirmuista vauhtia!

    VastaaPoista
  6. Meilläkin venähti naama kun viimeisessä ultrassa antoivat senhetkiseksi painoarvioksi 2,5 kg odotetun 1,8 kg:n sijaan. Nappula syntyi viikon "yliaikaisena" ja 4,2-kiloisena. Äitiysneuvolan kätilö lohduttelli etukäteen (minä kun olin melkoisen synnytyspelkoinen), että lapsen pää on se suurin ulospunnerrettava ja pään koossa ei ole suurta eroa onko lapsi syntyessään 3,8 tai 4,8-kiloinen. Synnytys meni ja tuloksena oli isopäinen nappula. Vähän leikkasivat (puudutuksella tietty) lisätilaa nappulalle tulla ulos, muttei synnytyksessä ollut muuten mitään erityistä "suuren lapsen draamaa". Ja hei, minä olin syntyessäni vielä suurempi, 4,5-kiloinen - en ehkä se maailman söpöin vastasyntynyt, mutta vielä kaukana kuulantyöntäjästä. :o)

    VastaaPoista
  7. Hyvä että seuraavat :) Ja eikä siinä mitään, jos kasvaa isoksi vauvaksi, niin yrittävät varmasti käynnistää synnytyksen ennen laskettua aikaa =)Meillä esikoinen oli 2,5kg vaikka syntyi alle viikon ennen laskettua aikaa, ja painoarviotahan ei rakenneultran jälkeen ole tehty. Joten vauvan pienuus yllätti hieman, ja vaikka olikin pieni mulle tehtiin eppari koska joutuivat imukupilla auttamaan lapsen maailmaan väärän tarjonnan vuoksi (otsatarjonta).Nyt tämä vauva oli rakenneultrassa esikoistakin pienempi, mutta eivät kuulemma seuraa painonkontrollilla, jos ei sf mitoissa yms tule häikkää kasvussa. Vähän jänskättää, että mitäs jos tämä vauva onkin vielä pienempi, tietää sokeriseurantaa enkä saa taaskaan lasta heti vierihoitooni. Ja samalla myös jänskättää, että entäs jos tämä onkin isompi, miten kummassa minä tämän puserran ulos kun viimeksi tunnin sain ponnistella eikä tuo pikku kirppu tullut kuin vasta autettuna ulos.Niin ja esikoisesta kätilöopiskelija antoi käsikopelo arvioksi synnytyssalissa max.3kg ja kätilö 3,5kg.Tsemppiä loppuviikoille! :)

    VastaaPoista
  8. Mulla tehtiin rv 38+0 kokoarvio ja se näytti silloin 3,9kg. Sanoivat, että jos ei synny laskettuun aikaan mennessä niin käynnistetään. Arvioivat, että olisi varmaan laskettuna 4,5kg. Synnytys käynnistyi rv 39+2, mutta eteni hitaasti. Kätilö halusi vielä tehdä koko arvion varmuuden vuoksi ja se näytti 4,8kg. Vartin päästä kokoarviosta makasin leikkaussalissa ja mulle tehtiin sectio. Lapsi oli 4,4kg, mutta todennäköisesti olis juuttunut lantioon ja sectio olis lopulta ollut kuitenkin.En halua säikytellä. Voi olla, että sulla on suurempi lantio ja sieltä mahtuiskin 4,5kg pihalle.Ja tosiaan tää meidän 4,4kg poika on mahdottoman suloinen ja PIENI!! Ei se tunnu yhtään isolta eikä oo edes läski vaan sopusuhtainen! :) Ainut kerta, kun tuntui, että se on iso oli, kun mun vierustoverilla oli 3kg tyttö. Se oli niin pieni, että oma poika tuntui ihan isolta. Mutta pieni sekin on! :)Mulla oli kans ehkä vähän liikaakin tuota herkuttelua ja kätilö sanoi, että ensi kerralla kun teen lapsia niin pitää enemmän tarkkailla syömisiä! Ja niin aion tehdäkin, koska haluan vielä kokea aidon synnytyksen! Ja mulla ei ollut diabetesta.

    VastaaPoista