Social Media Icons

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Sokerirasitus vol. 2

7 kommenttia , Share It:


Seuranani Anna-lehti parin kuukauden takaa & Angry Birds




Odotus palkittiin, kun aamupäivällä sai taas syödä!


Kun kerrankin ajattelin ryhdistäytyä kuvien suhteen, ei mukaan tarttunut kuin kännykkä. Toivottavasti nämä ei jää kauhean pieniksi ja sumeiksi. Enjoy!


Tänään, raskausviikoilla 34+2, oli surullisenkuuluisa sokerirasituskoe toistamiseen. Edellisellä kerralla arvot olivat siis ihan hyvät, todella hyvät oikeastaan, mutta Aarteen huimasta kasvusta johtuen minut passitettiin uuteen sokerirasitukseen sokerivauvaepäilyn takia. Huomenna selviää, onko kyse vain epäilystä. Toivotaan parasta!

Te, jotka ette ole koskaan sokerirasituskokeessa käyneet, onnitteluni. Se on nimittäin kokemus, josta ei jää makeita muistoja. Ensin alla pitää siis olla 12h mittainen paasto, jonka aikana saa juoda yhden lasin vettä. Jo puolen vuorokauden paastoaminen aikaansaa huonoa oloa ja sietämätöntä kuvotusta, eikä asiaa varsinaisesti paranna piikkikammoisuus ja kadonneen verisuonen metsästys. Paaston jälkeen otetaan verikoe, jossa selvitetään verensokerin paastoarvo. (Mulla se oli 4,9, mikä oli kuulemma ihan hyvä.) Sitten sain juotavakseni puoli litraa sokeriliuosta, joka on niin makeaa, että sitä on jo vaikea niellä, ja josta tulee jano, mutta koko rasituskokeen aikana ei siis saa syödä tai juoda mitään.
Ensimmäiset kolme kuvaa ovat ensimmäiseltä puolelta tunnilta. Sen jälkeen oloni oli niin hirveä, etten pysynyt edes pystyssä. Koko maailma pyöri silmissä, oksetti, pyörrytti ja väsytti. Päätin sinnitellä laboratorioon, jossa otettaisiin uusi verikoe tunti sokerilitkun nauttimisen jälkeen. Kun sairaanhoitaja kutsui minut laboratorioon, pysyin hädin tuskin tolpillani. Verikokeen ottamisen jälkeen pyörryin. Minulla on hataria muistikuvia siitä, että minut nostettiin johonkin sänkyyn ja vietiin käytävälle, ja kun tulin tolkkuihini, oli minulla niin huono olo, että nukahdin. Heräsin enää viimeistä, kahden tunnin verikoetta varten, jonka jälkeen hoitaja ei päästänytkään minua heti liukenemaan vaan vaati, että jään hetkeksi istumaan ja juomaan mehua ennen kuin hyppään auton rattiin.
Tänään Peijaksen sairaalassa sokerirasituksessa oli kolme ihmistä, kaikki raskaana, ja kaikki pyörtyivät. On hoitajilla mahtanut olla melkoinen aamu.

En rehellisesti sanottuna usko, että kenellekään on voimauttavia sokerirasituskokemuksia, mutta omia kokemuksiaan saa vapaasti jakaa.

7 kommenttia:

  1. Mä yritin sitä kaksi kertaa, mutta molemmilla yrityksillä oksensin ennen sitä piikkiä, joka otetaan tunti sokerin jälkeen! :( En oo siis koskaan onnistunut siinä ja saattaa hyvinkin olla, että tämä meidän 4,4kg vauva oli sokerivauva. Mittailin kyllä sitten kotona tunti ruokailun jälkeen sokeriarvoja ja ne näytti aina hyviäarvoja.

    VastaaPoista
  2. Mulla odottais toi piakkoin. En todellakaan innolla oota! Yleensä jos ei oo saanu syyä ennen verikoetta niin olen pyörtyny, onneksi tässä raskauden aikana piikkikammo on hiuuukan pienentyny mutta silti. Ois ees kiva saaha joku tuttu seuraksi odotushuoneeseen.

    VastaaPoista
  3. Mie kun kävin silloin rv 25 tienoilla tässä testissä, oli mulla niin järkyyyyyyyttävä jano että vetasin sokerilitkun ykkösellä alas. Hoitaja oli aivan äimän käkenä ja rupesi änkyttään, meinasi kuulemma vettää rastin seinään. Olihan se aivan hirviätä schaissea mutta se jano oli jotain aivan uskomatonta. Ja soli kuitenkin nestemäistä se litku, oisin varmaan juonu kuravettä siinä jos ois tarjottu.. =D

    VastaaPoista
  4. mä en käyny kertaakaan, jälkeenpäin vaan vähän ihmetytti kun väpäkin oli niin iso eikä mennyt kunnolla yli lasketunajan edes. :omutta ohitse postauksen, mä oon niin hirveessä vauvakuumeessa että tuli TAAS luettua koko sun blogisi läpi! :-DD mä en selvii tästä

    VastaaPoista
  5. Mä kuulun siihen harvalukuiseen joukkoon, joille sokerirasitus ei ollut niin kaamea kokemus. 12h paasto oli yötä vasten, joten se ei sotkenut syöntirytmiä muuten kuin sen verran, että aamupala oli vasta kokeen jälkeen. Odotin koetta ihan kauhuissani, kun olin kuullut vaan tosi huonoa siitä, mutta missään vaiheessa ei tullut huono olo eikä huimannut. Se litku oli kyllä tosi pahaa!

    VastaaPoista
  6. Sun blogi on kyllä noussu ihan lemppariksi. Toi videopostaus tuolla aiemmin oli tosi symppis ja sun juttelua kuuntelis jatkossakin ihan mieluusti. :)

    VastaaPoista
  7. Teddybear-, tosi ikävä kuulla! Jotenkin sitä toivoisi, että olisi jotenkin helpompi tapa selvittää asia, kuin tällä tavoin rääkätä.Kannattaa tosiaan (jos mahdollista) ottaa joku mukaan, laboratorion käytävällähän sitä vaan istuskellaan, kaikkien flunssaisten nieluviljelyyn jonottavien vieressä lukemassa Anna-lehteä vuodelta 2003.Eveliina, mäkin join sen aika mukisematta, oli niin kauhea jano! Mutta siitä litkusta mulle ainakin tuli entistä isompi jano... :-DEssi, tieto lisää tuskaa. Ole onnellinen ;) Voih, miten voit saada vauvakuumeen näistä teksteistä, musta tuntuu, että aina valitan ja valitan... xDSini, you lucky bastard! Sulla varmaan toimii sitten extrahyvin tuo haima. :)Anonyymi, superkivaa kuulla, että oot pitänyt mun jorinoista! Laitan tuon korvan taa, ehkäpä teen uuden videopostauksen jossain vaiheessa. Se oli niin mukavan helppoa, pölistä vaan, luonnistuu multa kirjoittelua paremmin. ;)Snna, tosi ihanaa kuulla! Kävinkin sun blogia jo kurkkailemassa ja liityin lukijoiden kaartiin, nyt odottelen kuulumisiasi vastavuoroisesti. :)

    VastaaPoista