Social Media Icons

tiistai 10. toukokuuta 2011

Raskaustesti

4 kommenttia Share It:


rv 34+1


Olen syönyt mitä vain, suolaista ja makeaa.
Totta ja tarua. En ole koskaan erityisemmin välittänyt todella suolaisesta ruoasta tai naposteltavista, esimerkiksi sipseistä, eikä sellaiset ole maistuneet nytkään. Aiemmin minut tunnettiin suklaapatukanpopsijana, mutta raskaus on muuttanut mieltymyksiäni makeiden herkkujen suhteen radikaalisti  -  jos ennen kykenin syömään suklaalevyllisen kerralla, tulee nyt stoppi rivin jälkeen. Liian makea ruoka aikaansaa huonon olon.
Parhaiten minulle ovat maistuneet tuoreet kasvikset, marjat ja hedelmät. En koskaan aiemmin liiemmin pitänyt kurkusta, nyt syön kaksi suomalaista kurkkua joka päivä. Myös puolukat, vihreät omenat ja sitrushedelmät ovat maistuneet.

Kahvin tuoksukin on saanut minut voimaan pahoin.
Alkuraskaudessa ehkä, nykyään suorastaan himoitsen kahvia. Raskausaikana olen jostain syystä tykästynyt tummempipaahtoisiin laatuihin. Juon kahvini aina mustana, enkä raskausaikana ole tehnyt poikkeusta pilaamalla hyvää sumppia turhilla lisukkeilla. Yksi perin kummallinen tapa minulla kuitenkin kahvin suhteen on: en ikinä keitä itselleni kahvia kotona. Ikinä. Juon kahvia aina kylässä ollessa tai sitten nappaan sellaisen jostain mukaan ollessani tien päällä.

Voisin nukkua aamusta iltaan.
Naulan kantaan! Uni on kevyttä, ja nykyään herään 1-1,5 tunnin välein vessaan tai vaihtamaan asentoa, mutta unenlahjojani se ei ole vienyt. Öisin unen päästä kiinni saaminen on nykyään hankalampaa, mutta olen ottanut tämän vahingon takaisin nukkumalla pidemmälle aamuun. Monasti hyvin nukutun yön jälkeen herään ulkoiluttamaan koiraa ja syömään aamupalaa, sitten otan parin tunnin päiväunet.
Aiemmin kehuskelin olevani vähäuninen yksilö, pärjääväni vähälläkin unella, mutta nykyisin 9h unta vuorokaudessa on ehdoton alaraja, josta en lipsu (vielä).

Suonenvetoa, närästystä, turvotusta. Kaikkea on ollut.
Kyllä, kyllä ja kyllä. Erityisesti suonenvedot ovat vaivanneet viime aikoina, tosin öisin vain. Närästys on suhteellisen tuore vaiva ja turvotus.... On pitkäaikainen tuttu. Käteni ja jalkani ovat nesteturvotuksesta laikulliset ja pulleat, mikä on aiheuttanut suurta hilpeyttä avopuolisossani.
Blogissanikin olen raskausoireita listannut useaan otteeseen niiden monipuolisuuden vuoksi  -  en koskaan kyennyt ajattelemaan, miten monella tapaa raskaus muuttaa kehoa ja minkälaisia oireita se voikaan saada aikaan. Esimerkiksi jännetupintulehduksen tai ientulehduksen.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En sitten keskiraskauden. En koe raskausarpien täyttämää, pinkeää ja painavaa mahaani erityisen seksikkääksi, puhumattakaan lisäkiloista lantiolla. Pitsialusvaatteet olen saanut hylätä, ja enää eivät mahdu kaikki H:nkaan t-paidat päälle, joten yöpaidatkin on kortilla. Masentavaa.

Paino on siirtynyt uusille kymmenluvuille.
Valitettavasti. Osasyynä on varmastikin kova turvotus, mutta myös alkuraskaudessa nautitut herkut näkyvät kiloina puntarilla.

Tunteet ovat olleet pinnassa.
Olen aina ollut varsin tunteellinen ihminen, eikä raskausaika ole tehnyt poikkeusta. Olen ehkä ollut aiempaa seesteisempi ja kyennyt hillitsemään äkkipikaisuuttani aiempaa enemmän, mutta toisaalta se on varmaankin kompensoinut itkuisuuttani ja ajoittaista alakuloani. Tuntuu, että raskausaikana olen elänyt vahvasti sekä ilon että surun tunteita  -  hauska televisiomainos saa minut kihertelemään naurusta, kuollut kaninpoikanen vollottamaan hysteerisesti viikkokausia.

Hyvä äiti imettää pitkään.
Jos imetys sujuu hyvin ja ongelmitta, aion imettää pitkään. En kuitenkaan tahdo (varsinkaan vielä) ottaa paineita asiasta. Se sujuu, jos on sujuakseen, ja tarvittaessa pyydän apua.

Olen suunnitellut synnytykseni.
Odotan synnytystä innolla, mutta varsinaista suunnitelmaa minulla sen varalle ei ole. Raskauteni on viimeistään opettanut, että joitain asioita ei voi ennalta suunnitella. Uskoakseni synnytys sattuu, joten aion ottaa kivunlievitystä, jos se vain suinkin on mahdollista. Synnytyssairaalaa varten olen pakannut sairaalakassin, jossa on lähinnä tarvikkeita vauvalle, mutta muutoin aion mennä virran mukana. Minä luotan Kätilöopiston osaavaan henkilökuntaan ja heidän ammattitaitoonsa. Minä teen niin kuin käsketään.

PS. 
Tänään, tätä tekstiä kirjoittaessani, suorastaan säikähdin, kun paitani yllättäen kastui. Ensin toiselta puolen, sitten toiselta puolen. Yöpaidassani komeilee kaksi 5x5cm kokoista läikkää esimaitoa. Naurulta ja sokilta en kyennyt hetkeen toimimaan. Tämä on minulle ihan konkreettinen osoitus siitä, että kehoni todella valmistautuu vauvaa varten, mikä tuntuu hurjalta. Silti toivon, että kehoni malttaisi odottaa, niin ettei minun tarvitsisi lähteä hakemaan kestoliivinsuojia, vielä.

4 kommenttia:

  1. Kannattaa kokeilla suonenvetoon magnesiumia :)

    VastaaPoista
  2. Haa! Pitääpä tehdä itsekin tämä kun ei ole enää pitkä aika urakan loppuun. Laitoin sulle ison pinon muitakin vinkkejä hopeatuotteista kommentteihin, toivottavasti joku tärppää. Suosittelen shampoota silti eniten.

    VastaaPoista
  3. ihana masu se on täälläkin! :) eikä sullakaan kauaa enää ole! teillä onkin laskettu aika minun synttäripäivänä ;)

    VastaaPoista
  4. Mä muistan kun mulla tuli saunassa ensimmäisen kerran tilkka maitoa toisesta rinnasta ja olin niin iloinen ja tuntui juuri siltä, että se keho tosiaankin valmistautuu vauvaan :)

    VastaaPoista