Social Media Icons

perjantai 6. toukokuuta 2011

Lohturuokaa pahimpaan paniikkiin

7 kommenttia , , , Share It:



Minun tapani käsitellä tunteita on vatsa kiittää-laatuinen. Vyötärönympärys luonnollisestikin venyy uusiin mittoihin kiitos vauvan, mutta karamellin syöminen ja mehun litkiminen ikävään & alakuloon on suorastaan uhkarohkeaa ja tuhoisaa. H. lähti reissuun ja minä ikävissäni söin kolmessa päivässä paketillisen jäätelöä, kaksi pussia karkkia ja yhden suklaamuffinssin (luonnollisestikin nipistin tämän kaiken energian muista aterioista, ja halailin vessanpönttöä verensokerin laskiessa useampaan kertaan). Voi lapsiraukkaa. Nyt kun H. palasi takaisin, olin varma, että morkkikseen voi kuolla. Entä jos minulle onkin toden totta puhjennut raskausajan diabetes jota minä "hoidan" tällä tavoin?

Tänään, neuvolakäynnillä parin päivän herkuttelu näkyi vaa'alla. 1kg/viikko. Neuvolatätini käyttäytyi muutenkin jotenkin kummallisesti, tutki tietojani pitkään ja naputteli konetta minua tutkiessaan. Hän mittasi kohdunkorkeusmitan kahdesti ja paineli alavatsaani pitkään, käski hengitellä ja muuta, ja sitten kulmat kurtussa meni koneensa ääreen kirjaamaan ylös jotakin. Hän unohti merkitä sf-mitan (kohdunkorkeus) neuvolakorttiini, joten sitä en saanut kuulla. Sitten hän varmisteli, että olen varmasti varannut ajan sokerirasituskokeeseen. Minulla on tunne, ettei minulle kerrota ihan kaikkea. Onko jokin vialla? Pitäisikö minun huolestua?
Neuvolatarkastuksen jälkeen olen ollut varpasillani ja vaalinut jokaista potkua, kuin vaivaista elonmerkkiä vauvaltani. Koko iltapäivän ja alkuillan olin hulluuden partaalla, tuntui, ettei mitään tapahtunut. Hiiren hiljaista, liian hiljaista. Itku kurkussa mietin sohvalla maatessani, että tässäkö se nyt oli. Nytkö se kuoli? Vaimeita pikkuliikkeitä lukuunottamatta (joita tuntui siis vain pari) oli kuolemanhiljaista. Neuvolassa tosin sanottiin, että nyt kun vauva on jo näin iso, on unirytmikin erilainen ja yhtäjaksoista unta riittää pidempään. Yritin lohduttautua sillä, ja ajatuksella keltanokkaisuudestani. Illalla elokuvaa katsoessa alkoi tärähdellä. Pieni kantapää kohoili pallona pallean seudulla tasaiseen tahtiin ja vasemmassa kyljessäni hän venkuloi itseään parempaan asentoon, tauotta. Helpotus ja onni oli sanoinkuvailematon! Minä kannan sisälläni elämää, elävää elämää, aiemmasta hiljaiselosta huolimatta.

Kun kyseessä on ensimmäinen lapsi, ensimmäinen raskaus, on kaikki niin uutta ja hämmentävää. Mistä huolestua, mistä ei? Tunnen oloni maailman paskimmaksi ihmiseksi, kun soitan äitiyspoliklinikalle ja valitan vatsakivuista, joihin ei löydykään mitään selitystä, jotka maagisesti helpottavatkin kun kurvaamme kätilöopiston pihaan. Tunnen haaskanneeni muiden aikaa, kun kaikki onkin hyvin (vaikka tietenkin toivon, että kaikki on hyvin). Viime käynnillä tosin ultraäänitutkimuksessa pilkotti keskivartalolihava, yläkäyrillä koikkelehtiva "vilkasliikkeinen, hengitysharjoituksia tekevä sikiö", jonka kasvua olisi syytä seurata tiuhempaankin tahtiin. Siltikin lähdin päivystyksestä korvat punaisina, kun lääkäri tympeänä totesi, että panadolia saa huoletta syödä viisikin nappia päivässä, kaksi kerrallaan.
Kotimatkalla keltaisen M-kirjaimen hohtaessa taivaalla himoitsin ohikiitävän hetken verran suklaajäätelöä, mutta hylkäsin ajatuksen kuvitellessani miltei viisikiloisen vauvan maailmaantuloa puolentoista kuukauden päästä.

Niin, minä olen lohtusyöjä. Särkylääkettä tehokkaampi apu stressipäänsärkyyn on Marie-keksipaketti ja yleiseen alakuloon tepsii Ben & Jerry'sin supersuklainen jäätelö. Toistaiseksi en ole kyennyt uudelleenohjelmoimaan itseäni niin, että himotuksen kohteena maailman potkiessa päähän olisi tuoreparsa, mutta optimistisena odotan senkin päivän vielä koittavan. Vielä optimistisempana katson tulevaisuuteen, annan mahdollisuuden jälkipolvelle  -  lapseni haluaa hylätä valkoisen sokerin ja turhat herkut. Minä olen jo liian turmeltunut yksilö.

7 kommenttia:

  1. No onneksi meillä kummallakaan ei ole enää pitkä aika synnytykseen. Pitää vaan nyt ottaa itseä niskasta kiinni vissiin molempien meidän, sillä ei ole sitten kiva kättärillä vertailla vauvoja viereisissä vieroitushoitopaikoissa (hmm...en tiedä onko niillä omat paikat pullanmussuttajaäitien lapsille)Mulla tosiaan eilen todettiin se raskausdiabetes ja ilta menikin telkkua katsellessa ja huomioidessa kaikki mainokset : tuota en saa syödä, enkä tuota. Nälkä. Otan hedelmän, en suklaata. varsin ärsyttävää.Lapsen isä just eilen kysy onko mulla mitään ongelmaa, mitä ei ole tullut vielä. No raskausmyrkytys oli vain uhkana ja liitoskivut ovat pieniä, mutta muuten oon kyllä harrastanut tän raskauden oirelistan alusta loppuun.

    VastaaPoista
  2. Mulla ollut kaksi kertaa raskausdiabetes ja sain insuliinin siihen. ekan raskauden aikana puolivälissä ja toisen aikana pari viikkoa ennen synnytystä. Molemmissa raskauksissa mulla on ollut myös raskausmyrkytys.esikoinen syntyi rv 37+1 3,5kg 51cm ja nuorempi rv 41+0 4,3kg 53cm. Hengissä selvittiin ja silleen. Mun raskausdiabetes johtui kuulemma siitä että olin pullean puoleinen jo ennen raskaaksi tuloa. Se on hyvä että ne tarkkailee noita verensokereita ja muuta. Tosin en usko että mun raskausdiabetes edes vaikutti juurikaan poikien syntymäkokoon. olen n. 180cm pitkä ja molemmat pojat oli pitkiä, eivät niinkään pulleita. :)

    VastaaPoista
  3. Huoh. Toivottavasti säästyt raskausdiabetesdiagnoosilta. Itse kävin tänään ä-polilla kun lakkasi vauvan liikkeet kokonaan, en ollut eilisen päivän ja tämän aamun aikana tuntenut juurikaan mitään. No, hyvä että kävin. Kaikki on onneksi ok, meidän Onni on vaan niin rauhallinen. Mutta Onni painaa jo melkein 1500g vaikka näillä viikoilla painoa "pitäisi" olla vain noin 1000g. Huoh. Ihan oikeassahan mulla se raskausdiabetesdiagnoosi sitten on. Mut siis passitettiin sokerirasitukseen ilman mitään "oireita" enkä tiennyt, että poitsu onkin jo kunnolla yläkäyrillä. Mun verensokeriarvot on olleet tosi hyviä kokoajan (vaikka välillä oon lipsunutkin) mutta nyt ei auta lipsua. Kaksi kontrolliultraa tulee vielä, lääkäri vaan totesi että iso poika tulee. Huoh. Nyt siis viikkoja 27+1.Tsemppiä ja tosiaan jos sulla tuo diagnoosi tehdään niin eihän tässä muu auta kun ottaa niskasta itseään kiinni :) Sulla nyt on aika lyhyt aika enää, onneksi. Mulla vielä se pyöreästi kymmenen viikkoa...

    VastaaPoista
  4. Onko sulla siis sokerit koholla? Jos on ja vauva on iso niin silloinhan tosiaan voi olla raskausdiabetestä. Ja taas jos on esim proteiinit koholla, päätä särkee ja ylävatsakipuja, ne on raskausmyrkytyksen oireita. Täysillä viikoilla lievä raskausmyrkytys (oikeammin pre-eklampsia eli raskausmyrkytystä edeltävä aika) on yleinen ensisynnyttäjillä. Eikä yleensä aiheuta vaaraa, mutta vaatii tietty varmuuden vuoksi seurantaa. :) Minä olen vain se kauhuesimerkki ;)

    VastaaPoista
  5. Oi mutsi mutsi, ollaan sitten yhdessä kättärin pullanpyöräyttäjät. ;)Ihanaa Ennie kuulla, että kaikki meni hyvin molemmissa raskauksissa raskausmyrkytyksistä ja raskausdiabeteksesta huolimatta. Eikä sunkaan lapset mitenkään tajuttoman suuria sitten olleetkaan, rd:stä huolimatta, kun olet itsekin noin pitkä. :-)Anski, ikävä kuulla! Sullakaan ei kyllä ole enää paljoa jäljellä, viikot alkaa tuossa kohtaa kulumaan aika humisten, ne vaan menee ja menee ja musta ainakin tuntuu välillä, että aika loppuu. Saitko sokerirasituskokeesta siis huonot tulokset?Poikkeama, ei onneksi ollut sokeria pissassa, ja sokerirasituksessa olen käynyt kerran, sillon arvot oli mitä loistavimmat, nyt joudun tiistaina muistaakseni uuteen sokerirasitukseen. Kolme kertaa on ollut proteiinia virtsassa, mutta raskausmyrkytysdiagnoosia en ole onneksi saanut. Mulla on ollut paineet koko ajan aika alhaiset, luokkaa 110/68 ja muita raskausmyrkytyksen oireita ei ole ilmaantunutkaan. Epäilivät vaan jonkin tulehduksen pesivän mussa, hiivan ehkä, mutta asiaa ei sen kummemmin tutkittu.

    VastaaPoista
  6. Mulla oli loppuajalla samansuuntainen tilanne....ja jouduin käymään pari extra kertaa tarkastuttaa noi hommelit :/ lopulla sit paineet nous ja sain lähetteen sairaalaan...jossa venäläistaustainen lääkäri sanoi ensimmäisenä minut nähdessään ( Olet hyvin, hyvin väsynyt) OOKOO :DD olin että mitä?!! (enkä siis oikeesti ees ollu väsyny) sit se sanoki "että parasta olisi jos jäisit tänne yöksi, hoitaja antaa unilääke ja aamulla käynnistetään synnytys" :D noh enpä sitten käynnistykseen kerennyt kun seuraavana yönä alkoi tapahtua! ..siitä ei sitten sen enempää.. ei mitään mukavia muistoja..säästän sut ;D Onnea, sulla on kohta nyytti sylissä <3

    VastaaPoista
  7. Joo, sain huonoja tuloksia sokerirasituksesta (http://miracleofourlove.blogspot.com/2011/04/kaatuuko-maailma-pullasta.html). Mulla oli 1h ja 2h kuluttua glukoosilitkun juomisesta olevat arvot koholla :( Ja siitä sitten samantien raskausdiabetesdiagnoosi...

    VastaaPoista