Social Media Icons

maanantai 30. toukokuuta 2011

Ei ennenaikaisuudelle

2 kommenttia Share It:



Toiseksi viimeinen raskausviikkojen virstaanpylväs on nyt virallisesti ohitettu  -  raskausviikko kolmekymmentäseitsemän, viikko, jolloin lapseni on täysiaikainen. Kaksi viikkoa ja kuusi päivää laskettuun aikaan. Se tuntuu enää niin kovin vähältä. Toisaalta, jokainen nesteturvotuksen täyteinen aamu on liikaa.

Olen viime aikoina pohtinut, että olenko jollain tapaa kadottanut itseni. Mihin katosi vanha minä, se tyyppi, joka haaveili alkoholittoman Suokki-piknikin sijaan Kroatian matkasta? Miksi minä silitänkin kestovaippojen flanelli-imuja juhlamekkoni sijaan? Naistenlehtitilaukseni on vaihtunut erilaisiin vauvalehtiin. Saippuaoopperoiden sijaan katson Vanessaa ja pikkuväkeä tai Vauvan tarinaa. Kun lähdin taannoin kirpputorille suunnitelmissa löytää jotain itselleni, mistä löysinkään itseni? Hypistelemästä kestovaippoja, hoitoalustaa ja vauvanvaatteita. Mitä ostinkaan itselleni? En mitään. Tästä hieman harmissani totesin H:lle, että ei, en löytänyt niitä kestoliivinsuojia sieltä, en kertakaikkiaan. Muoti-ja lifestyleblogien seuraaminen on vaihtunut koukuttaviin raskaus-ja vauvablogeihin. Mitä?
Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että tänä kesänä haaveilisin pienestä tonttupukuisesta bulleroballerosta, en olisi kertomassa tätä teille, sillä olisin luultavasti kuollut nauruun.

Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen joutunut toteamaan, ettei raskaus ole muuttanut minua paljoakaan. Kuukautisten aikoihin elämä oli rankkaa, suorastaan ylitsepääsemättömän kurjaa, eikä raskaus ole kutistanut tunneskaalaani teelusikalliseen. Materialistinen minäni nostaa päätään, kun syön silmilläni Armanin ja Benettonin lastenvaatteita  -  yhtä kyvyttömänä ostamaan sellaisia uutena kuin aina ennenkin. Jos aiemmin yritin vakuutella itselleni olevani sporttinen, niin nyt siihen tarvittiin vain sporttisen oloiset yhdistelmävaunut (tosin raskauskiloinen olemukseni tuskin henkii sportikuutta vielä pitkiin aikoihin). En ole koskaan ollut erityisen tyytyväinen kehooni, joten rantapallo-olemukseni ei ole radikaalisti muuttanut mitään.

Raskauden myötä olen oppinut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Olen joutunut toteamaan, että on niin paljon asioita, joiden kulkuun en voi itse vaikuttaa. En pysty hallitsemaan kaikkia ja kaikkea, en pysty edes välttämättä vaikuttamaan oman kehoni toimintaan. On hassua, että jokin näin odottamaton ja yllättävä käänne elämässäni tekee minusta hetki hetkeltä varmemman ja iloisemman. Kyllä, tässä minun täytyy olla. Kyllä, minä haluan olla äiti.

2 kommenttia:

  1. Ehkä ironistakin kuinka samalla tavalla olisin ajatellut vuosi sitten, jos olisin kuullut mikä tilanne tänä kesänä on. Todistaa taas sen, ettei me kaikki kolmikymppisetkään olla niin valmiita kuin ne muutamat kypsät anonyymit tällä tontilla :)Mutta en oikein usko meidän kadottaneen itseämme, tässähän sitä lähes joka päivä prosessoidaan nimenomaan minua ja minun reaktioita vallitseviin olosuhteisiin. Ei ennen voinut olla kiinnostunut liivisuojista, miksi olisikaan. Nyt tilanne on se, että tissistä vuotaa jo nestettä, liivinsuoja on vähän tärkeämpi kapistus kuin uusi kynsilakka. Ja jos elämä heittäisi niin, että saataisiin sikana rahaa, hankittas semmoset tissit missä olis hana valmiina!Kun ei ole kokemusta, sitä mielellään hankkii kaiken varalta. Olen jo nyt päätynyt myymään osaa hankinnoistani pois, mutta nekin tuntuivat aluksi tosi tärkeiltä. Mitä lähemmäs h-hetki tulee, sitä varmemmin tuntuu että kaikki mitä tarvitaan on rinta ja riittävästi rakkautta.Itse naureskelin vauvalehdille kunnes ostin ekan. Jäin koukkuun, sillä 13-vuotiaasta lähtien muotilehtiä lukeneena oli jo vähän semmonen tää on nähty olo. Oikeastaan olen yllättynyt kuinka normaaleja ja kivoja juttuja vauvalehdet sisältävätkään. Enemmän äitiys-sekoboltsismia löytyy kyllä netistä!Ainakaan mä en oo kadottanut itseäni, vaan löytänyt ihan uuden minun. Semmosen johon on jopa huojentavaa tutustua pitkäksi venähtäneen teini-iäen jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Muutokset pitävät elämän mielenkiintoisena! Muutot, uudet työpaikat, lapset sun muut ovat kaikki pieniä kriisejä, joista yleensä selviää entistä ehompana.

    VastaaPoista