Social Media Icons

maanantai 9. toukokuuta 2011

Äidillistä

3 kommenttia Share It:


Erinomaisen ihanaa äitienpäivää jokaiselle, teille vauvakuumeilijoille, odottaville äideille ja ihan "oikeille" äideille tietenkin!

Tänä vuonna äitienpäivä on tuntunut jollain tapaa hyvin erityiseltä. Se ei tunnukaan enää vain kultakauppojen kevätsesongilta ja  jonottelulta kukkakaupassa. Yhtäkkiä mieleen tulvivatkin muistot ala-asteella väsätyistä äitienpäiväkorteista, joita piiloteltiin repussa h-hetkeä odottamassa, äitienpäiväaamuna keittiössä hiippailun ja kahvin keittämisen... Mietin, mitä odottaa äitienpäivältä. Kun on itse äiti. Mitä se päivä silloin merkitsee? Mitä minulle, mitä lapselle, mitä H:lle? Mitä minun äidilleni?

Mitä äitiys merkitsee minulle? Millainen äiti minä haluaisin olla? Tämä on esikoiseni ja tässä kohtaa raskautta en edes halua miettiä uutta raskautta, toista lasta. Jos Aarre jäisikin siis ainokaiseksemme, tulisiko hänestä sosiaalisesti kyvytön, itsekeskeinen ja joustamaton  -  siis kauhuskenaario stereotyyppisestä ainoasta lapsesta. Jos lapsia olisi myöhemmin enemmän, suosisinko esikoistani, minun ensimmäistä Aarrettani? Sieluni silmin näen kuvitteellisten pikkukakkosten ja pikkukolmosten katkeroituvan sisarkateuden edessä, alkoholisoituvan ja kieltävän minut.
Pelkään, että minusta tulee sellainen äiti, joka elää vain lapsensa kautta. Että mun facebook-tilapäivitykset tuleekin olemaan täynnä hehkutusta rakkaan lapsoseni kehitystä ja vauvan ummetuspäivityksiä. "Voi jukranpujut, nyt se meidän Pekka-Eveliina meni ihan itse potalle ja kakka oli kiinteää ja haisevaa." Sellainen äiti, jonka päivän asu-tunnisteesta löytyykin vain vauvanvaatekuvia. Ajatuskin siitä, että olisin enää pelkästään äiti kauhistuttaa. Minä tahdon olla muutakin, nainen, avovaimo, ystävä, perheenjäsen. Minä tahdon edelleenkin täyttää omaa vaatekaappiani ja käydä kampaajalla. Minä tahdon olla minä, olla vain lisäksi äiti jollekin toiselle. Huomaan yhä enemmän ajattelevani, että tämä lapsi syntyy liikkuvaan junaan  -  elämä muuttuu, mutta pääasiassa elämme, harrastamme, olemme niinkuin ennenkin. Mökkireissulle lähtiessä pakkaammekin turvakaukalon ensin autoon, Ullanlinnanmäen vapun viettoon lähdemme matkarattaiden kanssa.

Minä haluaisin olla sellainen äiti, jolla olisi aikaa lapselleen. Joka ei istuisi tietokoneella tai television ääressä toimittamassa jotain tärkeämpää. Kammoksun ajatusta "ihan kohta" ja "katsotaan"-äitiydestä. On totta, että äiditkin ovat vain ihmisiä, tarvitsevat vapaa-aikaa, aikaa itselleen, mutta tosiasiassa suurin osa ihmisistä, äitejä tai ei, hukkaa tärkeitä hetkiä, heittää aikaa hukkaan typerien tv-sarjojen ja facebookkailun parissa.
Jo odotusaikana huomaan raivanneeni aikaa oikeasti tärkeille hetkille, olen osannut antaa niille arvoa. Maailma pysähtyy hetkeksi, kun pieni kantapää kopsuttaa palleaa kesken Täydellisten naisten. Mielenkiinto kaikkeen muuhun kaikkoaa, kun lapseni muistuttaa läsnäolostaan vatsani suojissa.

Ennen kaikkea minä haluan rakastaa niin paljon, ettei se jää kenellekkään epäselväksi. Että minun lapseni ei tarvitse ikinä epäillä, hetkeäkään, rakkauttani tai kiintymystäni. En halua, että hän jää pohtimaan, että miksen osoittanut rakkauttani, miksen rakastanut. Minä lupaan rakastaa Aarretta ehdoitta, minä lupaan rakastaa aina.
Jo nyt, ennen kun vauva on edes syntynyt, minä rakastan, rakastan niin paljon että sattuu.

3 kommenttia:

  1. Heii oon 18 vuotias tyttö Helsingistä ja aloin tos noin kuukausi sitten kirjoittamaan omaa lifestyle/fashion blogia. Ois tosikiva saada muilta bloggaajilta kommenttii mun blogista, että osaisin parannella tota yms ;D ja uudet lukiatkaan ei tietenkään olisi pahitteeksi, haha!-Deryahttp://leave-world.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Ei ole epäilystäkään, ettetkö rakastaisi. Sinusta tulee paras mahdollinen äiti Aarteelle.

    VastaaPoista
  3. Minäki mietin samoja asioita just eilen, se vaan tuntuu niin ihmeeltä että on ihan pian itekki äiti. Kun toivotin äidille hyvää äitienpäivää, hän toivotti takaisin hyvää semiäitienpäivää. :D

    VastaaPoista