Social Media Icons

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

What a feeling

4 kommenttia Share It:






Julistan 32. raskausviikon virallisesti alkaneeksi! 

Sikiön paino: 1750 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 27,5 cm 
Koko pituus: 37 cm

SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 29 viikkoa vanha. Se harjoittelee uutterasti nielemistä, ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Kuulostaa vähemmän hygieeniseltä, mutta lapsivesi uusiutuu joka kolmas tunti. Kun sikiö nielee lapsivettä, suolisto täyttyy sikiön ensimmäisellä ulosteella, mekoniumilla, jota kutsutaan myös lapsenpihkaksi. Useimmilla ensimmäinen uloste tulee muutaman tunnin kuluttua syntymästä.
Sikiö reagoi, jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Joskus sikiö voi kurkottautua valonlähdettä kohti ja yrittää seurata sitä silmillään.
Sikiöllä on nyt usein hikka. Voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva, vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiön hikkaamista seuraavat usein sen hengitysharjoitukset.

NAINEN
Tarvitset juuri nyt ehkä ylimääräistä hemmottelua. Mutta kuinka sinä saat sitä? Jos et sitä kerro, tuskin kukaan muu kuin ajatustenlukija voi sitä arvata. Kerro siis kumppanillesi, mitä toivot tai tarvitset. Hän haluaa aivan varmasti hoivata ja helliä sinua kaikin keinoin.
Tässä vaiheessa monet tuntevat ennakoivia supistuksia, kun kohtu harjoittelee synnytystä varten. Ehkä voit toisinaan jopa nähdä, kuinka vatsalihaksesi jännittyvät? Ennakoivat supistukset eroavat oikeista siinä, että ne ovat lähes kivuttomia, epäsäännöllisiä ja saattavat kadota, kun vaihdat asentoa tai liikut. Oikeat supistukset sen sijaan eivät katoa minnekään, vaan niiden voimakkuus kasvaa tasaisesti.
Jos odotat kaksosia, on kohtusi todennäköisesti nyt yhtä iso kuin laskettuna aikana synnyttävän yhden lapsen äidin!

Perinteisesti olemme viettäneet kotona H:n kanssa pienimuotoisia fanfaareja aina sunnuntaisin uuden raskausviikon alkamisen kunniaksi, mutta tänään menemme perinteiselle palmusunnuntaipäivälliselle H:n isovanhempien luokse. 
Alkuraskaudessa varovaisesti halasimme sunnuntaisin, kun mietimme että viisi grammaa painava pienokaisemme on selvinnyt hengissä tästäkin viikosta ja toivoimme parasta alkavalle viikolle. Alkuaikojen, siis ensimmäisen kolmanneksen, epävarmuus ja vauvan menettämisen pelko oli stressaavinta aikaa miesmuistiin. H. oli tuolloin vielä armeijassa ja minut kaiken kukkuraksi irtisanottiin raskauden takia töistäni hieman ennen joulua. En edes halunnut käsittää olevani raskaana, en halunnut ajatella koko asiaa. Tuolloin toisaalta olin huolissani vauvan hyvinvoinnin puolesta, toisaalta halusin olla missä tahansa muussa tilanteessa, olla joku muu. Kaikesta ahdistuksesta, pelosta ja ärtymyksestä huolimatta kaikki tuntui luonnolliselta. Kun annoin itselleni luvan tuntea myös kielteisiä tunteita, aloin nauttia odotuksesta. Pelko ja huoli vaihtuivat hiljalleen onneen ja iloon. Enää en metsästänytkään öisin vessassa käydessäni veripisaroita tai säpsähtänyt jokaisesta vatsanväänteestä. Sen sijaan aloin silmäilemään vauvanvaatteita ja lainasin kirjastosta oppaita odotukseen.

Rakenneultran aikoihin, hieman ennen sitä, tunsin oloni sen verran varmaksi, että uskalsin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Sitä ennen vaikenin raskaudestani (asiasta tiesivät vain perhe ja lähimmät ystävät) visusti. Jo ajatus raskausblogin kirjoittamisesta anonyyminä puistatti minua ensimmäisellä kolmanneksella. Uusille lukijoilleni siis tiedoksi, että tekstejä löytyy hieman ennen raskauden puolivälistä alkaen.
Raskauden puoliväli on ollut kaikista helpointa aikaa tähän mennessä. Tietynlainen varmuus uuden perheenjäsenen tulosta on saavutettu, vatsa ei ole häiritsevän iso, raskausvaivoja ei juurikaan ole. 

Itse olen viime aikoina tajunnut, että raskaus ei oikeastaan rajoita normaalia elämää. Kyse on siitä, miten itse suhtautuu asioihin. Minä lenkkeilen edelleenkin, jumppaan edelleenkin. Minä siivoan, laitan ruokaa, ihan niinkuin ennenkin. Jotenkin koko ajatus siitä, että H. passaisi minua kuin sairasta, tai että rajoittaisin liiaksi omaa elämääni, omaa liikkumistani tuntuu absurdilta. Minä liikun ja puuhailen vointini mukaan, eli pääasiassa ihan niinkuin ennenkin. Liikeessä alkavat supistukset yleensä helpottavat, kun hengitän syvään ja rentoutan kehoni turhista jännityksistä. Fyysisesti minä voin hyvin, todella hyvin! Pienet vaivat ja kolotukset (vaikkeivat ne aina niin pieniltä tunnukaan), ne vain kuuluvat tähän aikaan. Ientulehdukset, rannekanavaoireyhtymät, alhainen hemoglobiini, (kivuliaat) harjoitussupistukset.. Hei, mä olen raskaana, sellaista se on, ei ylitsepääsemättömän raskasta (ainakaan vielä, koputan puuta) kuitenkaan.
Viime aikoina olen myös tuntenut oloni tavallista onnellisemmaksi. Minusta tulee äiti, siis ihan oikeasti! Minun sisälläni kasvaa pieni vauva, maailman rakkain pieni vauva jo nyt. Toisinaan pelkään saaneeni liian paljon hyvää liian helposti. Entä jos tämä kaikki otetaankin minulta pois?

Viimeisen parin viikon aikana olen suorastaan tuntenut, kun Aarre valuu alaspäin aiheuttaen kovaa paineen tunnetta alavatsassa ja erityisesti virtsarakossa. Se ei satu, se tuntuu lähinnä viiden kilon kahvakuulalta virtsarakon päällä. Olen varma, ettei kyse ole supistuksista, sillä se tunne on varsin erilainen. Rukoilen ja tanssin vaikka tiipiin ympärillä, jotteivat tällaiset paineen tunteet yleistyisi jokapäiväisiksi riesoiksi.

Olen miettinyt, että onkohan mahdollista tuntea potkut selkäpuolellakin? Ne eivät tietenkään näy selässä, mutta tunnen ihan selvästi selkään kohdistuvia potkuja aina silloin tällöin. Onko teillä kokemuksia tällaisesta liikehdinnästä?

4 kommenttia:

  1. Meilläkin vaihtui aina sunnuntaisin viikot :) Onnea isoista viikoista! (32+0 on isoviikkosen keskosen raja, 28+0 - 31+6 pieni viikkoisen ja alle 28+0 erittäin pieni viikkoisen keskosen raja.)

    VastaaPoista
  2. APUA miksi sun raskaus etenee niin nopeasti :D Tai siis, musta tuntuu siltä! Pian on pieni täällä <3

    VastaaPoista
  3. Poikkeama, ihana kuulla, että näin lähellä menee jo isoviikkoisen keskosen raja! Luo toivoa loppuodotukseen. Kiitos :)Aniina, mustakin tuntuu, että nämä viikot vaan menee hurjalla vauhdilla. Huomaan sen myös kun olen seurannut poikanne kasvua, aika ihan oikeasti kuluu todella nopeasti! Täällä enää 6 viikkoa täysiaikaisuuteen, hur-jaa!

    VastaaPoista
  4. On muuten laitonta irtisanoa ketään raskauden takia!

    VastaaPoista