Social Media Icons

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Suurennuslasin alla: raskautuneet, epäonniset yksilöt

19 kommenttia , Share It:



7,22 kuukauden raskauskokemuksella päätin valaista teitäkin, rakkaat lukijani, huomaamillani raskauden yleisillä lainalaisuuksilla.

Raskaana oleva on lihava. Maha pyöristyy, mutta kaikki puhuvat paisumisesta ja turpoamisesta, ja mukavimmat ihmiset antavat ihan oikeita lempinimiäkin plussapallosta pallokaloihin. Koska raskausmahahan pullahtaa esiin kolme päivää ennen synnytystä, ei hetkeäkään aikaisemmin.

Äitiysvaatteet vievät turhaan tilaa vaatekaupasta. Kulkekoot säkeissä. Äitiysvaatteiden ostaminen on turhaa, koska loppujen lopuksi yhdeksän kuukautta on niin lyhyt aika kulkea liian pienissä farkuissa ja napamallisiksi käyvissä paidoissa.

Raskaana oleva ei osaa syödä oikein eikä pitää itsestään huolta. Onneksi neuvojia ikään ja lapsimäärään (tai määrättömyyteen) katsomatta ihan jonoksi asti, on mistä valita. Lenkkeilyn aiheuttamat tärähdykset tappavat lapsen ja oranssit kasvikset ovat pannassa.

Vatsa, sen koko, muoto ja kasvu ovat vapaata riistaa. Sitä saa taputella, sen jättiläismäisyyttä sopii päivitellä ja katseet on enemmän kuin sallittavaa osoittaa tuohon ihmeelliseen palloon.

Jokaiselle raskaana olevalle täytyy aina ja iankaikkisesti kertoa vähintään tuhat ja yksi erilaista synnytyskauhutarinaa kahvipöydässä. Olen aina halunnutkin kuulla muffinssia haukatessani kauniita yksityiskohtia välilihan kokoon kursimisesta.

Koska raskaana oleva nainen on varsin konkreettisesti todistanut, että on ainakin joskus harjoittanut seksiä, on siitä puhuminen enemmän kuin luontevaa. Ja odottava äiti luonnollisestikin haluaa keskustella seksielämästään kasvavan mahan kanssa, ihan kaikkien kanssa. (Miten se käytännössä onnistuu?)

Lapset syntyvät laskettuna aikana, piste. Varautukaa kysymyksiin "milloin se syntyy". Jaa-a, mistä minä sen tietäisin, mutta laskettu aika on kesäkuussa.

Ihmisiä jaksaa yhä edelleen ihmetyttää, tuhansien vuosien lisääntymisen jälkeenkin, miten miltei nelikiloiset, puolimetriset rusinat mahtuvat niin pientä reittiä ulos. Sitten onkin luontevaa jatkaa keskustelua neljästäkymmenestätuhannesta tikistä välilihassa. Ja 64 tuntia kestäneistä synnytyksistä.

Jos raskaana oleva nainen suuttuu, kimpaantuu tai loukkaantuu, on vain kyse hormoneista. Ihmiset ympärillä lakkaavat yhtäkkiä törttöilemästä eivätkä osaakaan enää olla aaseja. Hormonit. 

Kaikki kotona puuhailu siivoamisesta ruoanlaittoon on pesänrakennusviettiä. Ihmiset eivät normaalisti siisti kotiaan tai laita ruokaa, sellainen on niin kivikautista puuhaa. 

Raskaana oleva nainen lakkaa olemasta oma persoonansa. Odotusaikana olemme pelkkää sukupuolta ja mahan koon arvostelua. Naamakirjaankaan ei enää kaivata naamakuvia, maha on yksinkertaisesti niin paljon kiinnostavampi.

Raskaana olevilla ei ole enää omaa vapaa-aikaa, ei omia harrastuksia. Eikä viikonloppuisin ole muuta puuhaa kuin kuskata känniääliöitä paikasta toiseen. Tai olla lapsenvahtina.

Kukaan ei enää kysy, mitä kuuluu, vaan miten olet voinut. "Onko ollut pahoinvointia? Onko tullut raskausarpia? Oletpas valtava!"

Kaikki raskaana olevat ovat samanlaisia, yhtä suurta massaa vain. Jos tuttavapiiristäsi siis löytyy yksikin, jonka muistat olleen raskaana, on kansalaisvelvollisuutesi tulla neuvomaan onnetonta reppanaa, odottavaa äitiä.

Toisin sanoen, asiani kuuluvat kaikille, niiden yleinen kommentointi ja spekulointi on täysin sallittua. Raskaana ollessani olen lakannut olemasta yksilö, minusta on tullut Maha. Tuntuu, että raskaus koetaan yleisesti jotenkin huonona juttuna  -  on niin paljon kaikenlaista vaivaa ja oiretta, ulkonäkökin turmeltuu, alkoholi on pannassa. Sen sijaan, että joku kehuisi minua hehkuvaksi odottajaksi, on helpompaa (ja totuudenmukaisempaakin ehkä) sanoa iloisesti hymyillen "sä se vain paisut ja paisut!" (tällaisen kommentin jälkeen sitä tyytyväisenä miettii, että jossen olisi raskaana, voisi tuo satuttaa enemmän).
Eniten ärsyttävät kommentit siitä, kuinka nyt tulisi nauttia pitkistä yöunista, kun niille ei kohta olekaan enää sijaa.

Vielä ihanampaa odotusajasta tekee, että on keskimääräistä nuorempi ensisynnyttäjä. Kokemus tuo varmuutta, siksi minä olenkin ihan täysin dorka, raukkaparka, jota jokaisen täytyy ojentaa, neuvoa, paapoa. Yleensäkin neuvoa ja väheksyä. Minä olen ensisilmäyksellä parikymppinen festareilla paksuksi pamahtanut pimu, joka sai tietää olevansa raskaana vasta sukupuolitautiklinikalla. Tai sitten raskauteni on suunniteltu, ja kyseessä on vain katala juoni pitää miestä otteessani pakon (perheen) uhalla. Minulle puhutaan h-i-t-a-a-s-t-i, kuin lapselle tai älykääpiölle.
Toisinaan minua jaksaa huvittaa, miten moni jaksaakaan ihan tosissaan provosoitua teksteistäni. Tähän mennessä mieltä lämmittävin anonyyminä jätetty kommentti on kuulunut näin:

"Ammu ittes, parikymppinen äpärätehdas". 


Meitä on niin monenlaista sukankuluttajaa, sille en mahda mitään. Toistaiseksi olen ottanut anonyyminä jätetyt, ilkeät ja pilkkaavat kommentit omaan arvoonsa ja toisinaan nauran makeasti ihmisten pikkusieluisuudelle. Ehkä niiden poistamisen sijaan alankin arkistoida niitä, ja teen ilkeiden kommenttien kollaasipostauksen, mene ja tiedä.

19 kommenttia:

  1. Turhauttavaa on myös se, että aina joutuu vastaamaan samoihin kysymyksiin: koska laskettu, onko tyttö vai poika, ootko voinut hyvin. Ja näitten kysymysten jälkeen ihmiset ajattelee, että "nyt olen huomioinut tämän raskaana olevan, eikä minun enää tarvi puhua hänelle" Ketään ei kiinnosta mikään muu kuin ne asiat ja sen jälkeen olen ilmaa!! :(Olen itse 18-vuotias odottaja ja se ei ilmeisesti ole sallittua nykymaailmassa. Jotkut ovat osanneet ottaa asian positiivisesti ja sitten on näitä jotka puhuu selän takana, että kauhea teiniäiti meni pilaamaan elämänsä. Hassua... musta kun oikeastaan tuntuu, että tästä se elämä vasta alkaa, kun saan aloittaa perhe-elämän kihlattuni kanssa. Eniten ärsyttää, kun neuvolatädit kysyy, että oliko vahinko? Mitä hittoa se niille kuuluu. Mä oon nyt tässä ja raskaana. Voisivat kohdella samalla tavalla kuin 30-vuotiaitakin. Tuskin niiltä kysytään ensimmäisenä kysymyksenä, et oliko vahinko!Inhottavaa, että sulle on tullut noita anonyymi kommentteja!! Eivät kehtaa edes sanoa kirjautuneena! Maailma on täynnä ihmisiä joilla ei ole omaa elämää ja siks pitää arvostella toisten elämää! Kyllä meistä nuoristakin vaan usein tulee hyviä äitejä. Ei se ikää katso!! :)

    VastaaPoista
  2. toi on niin totta toi kaikki mitä kirjotit :D pieni hajoilu oli kyl tota lukiessa :Dja yhdyn myös edelliseen kommentoijaan, itsekin olen 18vuotias kohta tuleva äiti :)

    VastaaPoista
  3. Loistava postaus! :)

    VastaaPoista
  4. ihana postaus! Loistavaa!Itseänikin ärsyttää tuo neuvominen ja et voi syödä tätä ja tuota. Oon kaikille jotka tota syömistä päivittelee sanonu et lukasin kerran nopeesti ne paperit mitä pitäis välttää ja oon kyllä syöny ihan normaalisti ja lapsi voi vallan hyvin ja mullakaan ei oo hätää.. Se niistä neuvojista.Ja se katse minkä saa kun joku huomaa et oon raskaana ja näin nuori. Miksei näin nuori voisi olla hyvä äiti. Ehkä se on vaan mahdottomuus.Muutamat hyvätkin kaverit sitten on sanonu, että kun lapsi tulee ni se on sitten koko elämän velvollisuus, siitä ei pääse eroon. Niin, mitä sitten ?En rupee nyt enää avautuu :)

    VastaaPoista
  5. Totaalinen hajoaminen ja repeäminen ! Oisin kyllä tippunu toolilta jos sellaisella oisin istunu ! =D Oijoi, iha veet valluu silmistä ko lukasin tämän ! NIIIN NAPPIIN ! Sie se osasit, taas, kirjottaa niiiiiin asian ytimestä! Mahtava ! Saanko mie tulostaa ja kehystää tämän seinälle? =DDD

    VastaaPoista
  6. pakko oli munki heti kommentoida ku sain luettua! Siis ihan mahtava postaus, miten kukaan osaakaan kirjottaa näin?! Oon kateellinen :D Ihana blogi!

    VastaaPoista
  7. Hauska postaus:D Mutta voin kertoa että odottaessani esikoistani mulla oli ikää 25vuotta ja olin 26 kun hän syntyi, siltikin mulle sanottiin että "sä oot niin nuori/miten niin nuorena lapset teet???"... eli ilmeisesti oot nuori jos teet lapset alle 30v:nä ja auta armias jos on opinnot vielä kesken eikä ole vielä monensadantuhannen asuntolainaakaan hankittuna... nää ei lopu koskaan, nämä kommentit:Dtoisesta korvasta ulos vaan, sanon mä. sitäpaitsi, yleisesti ottaen nuorena jaksaa raskauden tuomat vaivat ja vauvan kanssa valvotut yöt paremmin kuin vanhempana, näin uskon:D

    VastaaPoista
  8. Toi on kyllä kaikki niin totta :DD Ja pystyn hyvin samaistumaan Teddybearin kommenttiin, itsekin olen huomannut saman monet kerrat. Yhdessä vaiheessa harkitsin vakavasti äänittäväni nauhurille vastaukset kysymyksiin "milloin on laskettu aika", "miltä nyt tuntuu", "oliko vahinko" jne, kun kaikki kysyivät samat kysymykset ja vielä samassa järjestyksessä. Olisi ollut näppärää vain antaa nauha ja sanoa, että siinä on kaikki mitä haluat kuulla!Yksi asia vielä minkä harmikseni raskausaikana huomasin: raskaana olevien kanssa ei osata puhua muusta kuin vauvoista. Kyllä ketutti, kun koko sen 42 viikkoa joutui puhumaan vaan VAUVOISTA. Toki vauvajutuista on kiva puhua, mutta ei koko aikaa! Mistä ihmeestä tulee sekin olettamus, että raskaana olevien kanssa ei voi puhua muusta kuin vauvoista??Ja sama se on vielä sittenkin kun vauva syntyy - kukaan ei kysy mitä kuuluu, vaan miten on pärjätty, valvottaako vauva öisin, tuleeko maitoa, miten synnytys meni, jne... Yhtäkkiä mä olen lakannut olemasta kaikille oma persoonani, olen vain äiti. Raivostuttavaa.

    VastaaPoista
  9. Vaikken olekaan nuori odottaja, osui ja upposi tämä postaus TÄYSIN!! :D :D Juurikin näin!Teddybearin kommenttiin on pakko vastata: Itse kolkuttelen kohtapuoliin tuota kolmenkympin rajaa, mutta kyllä meiltäkin silti kysyttiin kautta rantain neuvolassa, että oliko raskaus positiivinen ja odotettu asia. Onneksi ei kuitenkaan aivan noin suoraan että onko käynyt vahinko, mutta olen kyllä ymmärtänyt, että aina alkukartoituksessa jotenkin varmistetaan, että millä mielellä raskaus on alkanut. Että osataan sitten käsitellä äitiä paremmin, jos raskaus ei olekaan odotettu tai toivottu vaan tullut yllätyksenä tai odottamatta.

    VastaaPoista
  10. Ja taas vaihteeksi sulta aivan loistavaa tekstiä! :) Nauratti, mutta toisaalta voin kuvitella noikin kaikki sitten omalle kohalle, ja silloin ne ei varmastikaan naurata. : (

    VastaaPoista
  11. Repesin. :Dihan mahtava postaus ja niin tutun kuuloista. Itse olen alkanut odottaa ensimmäistäni vain muutama kuukausi 20-vuotis synttäreiden jälkeen. nyt olen 24-vuotias kahden pikkupojan äiti.Joten ymmärrän kyllä että ottaa aivoon. Vielä nykyäänkin minua saattaa tulla neuvomaan n. 30-vuotiaat odottavat äidit. Se on niin ihmeellistä miten muka heidän tietonsa ylittää omani vaikka minulla on kaksi lasta. Onko se se ikä mikä sitä varmuutta tuo? Tuskin.Paljon voimia kaiken masun taputtelun keskellä. :D

    VastaaPoista
  12. Ihan mahtavaa tekstiä! :D

    VastaaPoista
  13. Oli tosi hyvää tekstiä ja voin niin kuvitella tuon olevan totta. Musta tuntuu, että toi lapset vasta kolmikymppisenä kun on koulut käyty ja ura aloitettu ajattelu väistyy ihan välttämättä kohta puoliin. Koska ainakin mun ympärillä tuntuu olevan ihan hirveästi ihmisiä, jotka luokitellaan nuoriksi äidiksi. Etten oikein tajua, että miten sen ensisynnyttäjän ikä voi tosiaan olla sen päälle 30, ellei siellä ole sitten parikymppisten vasta painoksi enemmän niitä nelikymppisiä.Mä oon jo valmiiksi saanut kritiikkiä siitä, että ajattelen lasten yrittämistä 20 vuotiaana. Kaikista naurettavinta on, että luokkatovereista kovin kritisoija on muija, joka itse on saanut kakaransa saman ikäisenä kuin minä tulen olemaan, kun lapsi aikasintaan ensi vuoden puolella maailmaan putkahtaisi :D

    VastaaPoista
  14. Loistava postaus, mutta mun täytyy rehellisyyden nimissä todeta,että itse saan ihmisiltä valtavasti kehuja.Jopa tuntemattomat tulevat kadulla kertomaan, miten kauniilta näytän kasvavan vatsani kanssa.Olen ihan ok näköinen, suhteellisen pienikokoinen nainen, enkä ole täysin ilman kehuja joutunut elämään aikaa ennnen odotusta, mutta tämä on kyllä kertakaikkiaan mielenkiintoista. Ehkä siksi, että itsestä oma olemus tuntuu ryhävalaalta ja on vaikea uskoa kehuja todeksi. Ehkä sultakin on menny kehuja ohi ja oot takertunu "vain" negatiivisiin asioihin, koska mahan paisuessa niin helposti tapahtuu?Kiitokset tästä blogista; mun laskettu aikani on itseasiassa viikkoa ennen sua ja on kiva lukea samassa tahdissa kasvavan ajatuksia:) Tsemppiä sulle ja voimia loppumetreille:)

    VastaaPoista
  15. Kiitos kovasti, ja kiva kun piditte tekstistä! :-)On jotenkin kummallista, että ihmiset, joilla ei aiemmin ollut häpyä kysellä henkilökohtaisia ovat karaistuneet raskausaikana. Tuntuu, että olen hyvien tapojen vuoksi velvollinen vastaamaan typeriin kysymyksiin ja neuvoihin (vaikka hyväähän he vain tarkoittavat, ainakin suurin osa). Olen huomannut ihan saman kuin Sinikin - kukaan ei osaa puhua enää mistään muusta. Onhan kivaa, että asioistani ollaan kiinnostuneita ja että uusi elämäntilanteeni huomioidaan, mutta silti tuntuu jotenkin tukalalta kun kampaajallakin käydessä saa puhua vain vauvoista, raskaudesta ja synnytyksestä. Kun kavereita tulee kylään, he ottavat hyvän asennon ja kaivavat vauva-lehdet esiin.

    VastaaPoista
  16. Aivan ihana postaus! Osasit kyllä poimia kaikki ne ärsyttävimmät asiat, vaikka tottahan sinä ne tiedät kun niistä joudut kärsimään :)Valitettavasti olen syyllistynyt edell ämainittuihin. Kaverini tuli parikymppisenä raskaaksi, ja en itse tiennyt silloin yhtään mitään lapsista. Halusin käsitellä häntä oikein, loukkaamatta, ja kysyin joka kerta häntä nähdessäni "miten olet voinut". Ajattelin, että häneltä varmaan kysellään jatkuvasti vain mahasta ja kaikesta muusta, mutta ei sitä kuinka Hän voi, ja onko ollut vaivoja mistä haluaisi puhua. Osassa noista varmasti voi olla kyse siitäkin, että ihmiset eivät oikein tiedä mitä puhua/mistä puhua, ja on helpointa sitten aloittaa sieltä raskaudesta.Itseasiassa raskaana oleva tuttavani kävi juuri meillä, ja en kertaakaan huomioinut hänen täällä oloaikanaan sitä että hän on raskaana. Mietin olisikohan pitänyt, mutta toisaalta taas jos olisin hän olisi ehkä pahastunut siitä kun kaikki sitä kyselevät. Toivottavasti se kultainen keskitie löytyisi, jaksamisia kaikkiin kommentteihin! :Dps. Olen jo etukäteen kauhuissani siitä (jos joskus olisin raskaana), että kaikki haluavat taputella mahaa. Minulla on ERITTÄIN suuri henkilökohtainen reviiri/kupla, ja en todellakaan halua että edes läheiset tunkevat liian lähelle. Huh, enkä ole koskaan ymmärtänyt niitä jotka vain menevät taputtelemaan toisten mahoja :o Kaksi kaveriani on ollut raskaana, ja kummankaan mahaa en ole kosketellut. Tosin mieli teki, olisin halunnut tuntea vauvan liikkeet loppuajalla, mutten uskaltanut kysyä kun en halunnut tunkea toisen reviirille. Onhan se aika henkilökohtainen asia :)

    VastaaPoista
  17. Vähän vanha postaus jo, mutta pakko kertoa siskopuoleni tarina kun nyt nuorien äitien arvostelusta puhutaan. Siskopuoleni synnytti esikoisensa ollessaan 15-vuotias. Toki alaikäisen raskaus on eriasia kuin 18-vuotiaan, mutta vaikka hänen äitinsäkin sanoi siskoni olevan täysin kelpaava kasvattamaan lapsen ja itse olevansa valmis auttamaan 24 tuntia vuorokaudessa, yritettiin siskoani saada väkisin luopumaan lapsesta. Abortin aika meni umpeen, joten seuraavaksi oli sossutädit ja neuvola tekemässä kaiken mahdollisen jotta lapsi saataisiin adoptioon. Siskopuoleni jopa karkasi paniikissa kotoaan jotta häntä ei voitaisi pakottaa mihinkään, sen jälkeen hänet tietenkin toimitettiin mielenterveysosastolle hetkeksi hoitoon, josto täysin terveen paperein päästyään joutui sosiaalitoimisto taipumaan ja antoi hänen kasvattaa lapsen. Nyt tämä lapsi on 6-vuotias reipas eskarilainen enkä ole kiltimpää ja avuliaampaa nähnyt, tulee aivan Gilmoren tytöt mieleen kun siskoa ja hänen tytärtään katsoo :) Tutustuttuani uuteen siskopuoleeni kerroin tietenkin aina hänestä kysyttäessä sukulaisilleni myös lapsesta. Siihenhän vastaus oli joka kerta "aattele nyt jos sinäkii oisit sen ikäisenä lapsen saanu, sehän ois jo niin ja niin vanha..." Tätini 35-v, on yrittänyt jo parin vuoden ajan saada lasta, lääkäri totesi parhaitten päivien jo menneen ja nyt tuskin enää onnistuvan. Isoäitini on ollut kauhuissaan tyttärensä vauvahankkeesta, hän kun vasta 5 vuotta sitten valmistui pitkistä opiskeluistaan eikä ole vielä ehtinyt kunnon uraa luomaan. Koskaan ei siis ole hyvä aika lasten hankkimiselle... Tutustutin tätini ja siskopuoleni toisiinsa ja nyt he yhdessä puhuvat nuorena äidiksi tulemisen puolesta. Eivät siis sentään ihan 15-vuotiaana kannusta raskaaksi hankkiutumaan, mutta siskopuoleni puolustaa omalla ja ystäviensä tarinoilla nuorien äitien tahtoa itse kasvattaa lapsensa, tätini kertoessa kuinka käy jos odottaa liian kauan.Äitini ystävä puolestaan sai esikoisensa 41-vuotiaana. Ei siinä mitään, nuorekas ja menevä nainenhan hän on, mutta entäs kun hän saa lapsenlapsia 60-70 -vuotiaana? Silloin saattaa energia alkaa jo loppumaan. Vaikka ei pidä tätäkään yleistää! Jaksaahan oma 90-vuotias isoisoäitinikin edelleen shoppailla kanssani ja leikkiä serkkuni parivuotiaan pojan kanssa :)Tulipa paljon tekstiä, mutta kun tämä vaan on minunkin sydäntä lähellä. Vierestä kun on joutunut seuraamaan kummankin ääripään ongelmia vauvahaaveissa.

    VastaaPoista
  18. Kiitos Nenna pitkästä kommentista! Tuli ihan tippa linssiin. :') Mä olen aina halunnut saada lapsia nuorena, ja siksi tämäkin yllätys oli ihan positiivinen. Itsestäni ei varmasti olisi ollut äidiksi 15-vuotiaana, mutta toisaalta, kaikkeen kasvaa. Mulla on eräs ystävä, joka on nyt 38-vuotias ja lapseton. He on kaksi vuotta käyneet kaiken maailman tutkimuksissa, kunnes nyt todettiin, että no can do, hän ei voi tulla raskaaksi. Toisaalta hänkin aina vannotti, ettei halua lapsia, että voisi poistattaa kohtunsa, kunnes 36-vuotiaana keksikin haluta niitä.Mä olen itse ajatellut niin, että työ ja koulu odottaa, siellä ei käytännössä ole ikärajoja. Hedelmällisyyden suhteen on julma tosiasia, että nainen ei ole lisääntymiskykyinen loputtomiin.

    VastaaPoista