Social Media Icons

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Ne muut, ne muut

11 kommenttia , Share It:



Viikon kestäneen tehorautakuurin jälkeen olo alkaa olla pirteämpi kuin aikoihin. Edelleen olen kuitenkin äärettömän uupunut ja väsynyt (ja ihmekös tuo, hemoglobiini toisesta kädestä mitattuna 98, toisesta 106). Aarre kuitenkin tuntuu pirteämmältä, liikkuu paljon enemmän kuin viime viikkoina. Tai oikeastaan potkii kylkiluita ja vaihtaa asentoa, niin että maha liukuu puolelta toiselle. Minulla on vahva tunne siitä, että pikkuinen on raivotarjonnassa edelleenkin. Se selvinnee viimeistään maanantaina neuvolassa.

Maagisen rv 30 raja lähestyy ja sen maaliviivan ylitän sunnuntaina. Tuntuu jotenkin isolta jutulta, että ensi viikolla minä olen oikeilla kymmenillä, yhä vain lähempänä sitä ihan oikeaa maalia. Alan olla malttamaton. Tottakai toivon, että vauva syntyisi täysiaikaisena, mutta toisaalta alan olla täynnä tätä odotusta. Niin paljon takana, niin paljon edessä.
Juteltuani useampien jo synnyttäiden kavereideni kanssa olen tullut siihen lopputulokseen, että kaikki eivät todellakaan nauti odotusajasta, eivät venyneestä ja vanuneesta vauvamahasta, mutta se ei tarkoita, että vauvaa haluaisi jotenkin vähemmän tai että olisi jollain tapaa epäkypsä äidiksi. Tai etteikö haluaisi enempää lapsia. Minua ärsyttääkin puheet siitä, että nuoret odottajat ovat epäkypsiä ja täysin "epäpäteviä" äideiksi, koska eivät ehkä nauti samalla tavalla odotusajasta kuin 38-vuotias. Rehellinen ollakseni, on paljon hetkiä jotka vaihtaisin pois. Uskon melko monen olevan samaa mieltä esimerkiksi aamuyökkäilystä tai vatsakivuista. Ne kuuluvat tähän aikaan, mutta se ei ole syy nauttia niistä. Mitä mieltä te olette? Onko itsekästä ja epäkypsää valittaa, kun raskaus kuitenkin on niin ihana asia?


Olen tunnistanut kavereistani ja "kavereistani" vielä yhden ryhmän, kateelliset vauvakuumeilijat. Kyllähän te tiedätte, ne jotka puhuvat hillittömästä halustaan saada lapsi ja heti seuraavassa lauseessa toteavat, että toiset käyttävät raskautta tekosyynä painonnousuun ja lihavuuteen. Kyllä, puhumme ehdottomasti "kavereista". He muistavat täydellisten perhehaaveidensa jakamisen ohessa muistuttaa raskausarvista ja synnytyksessä syntyvistä repeämistä. Tämä on pahinta minua vanhemmilla kavereilla (joita on aika paljon), kolmenkymmenen ylittäneillä ovulaatiotikkujen suurkuluttajilla, jotka jo salaa miettivät lapsettomuus-tutkimuksia. Heitä ei kiinnosta minun kuulumiseni, oikeastaan he eivät kestä kuulla raskaudestani lainkaan. Sen sijaan keskustelemme lapsensaamisen vaikeudesta (joka on minun tilanteessani vähän absurdi puheenaihe) ja siitä, kuinka raskasta onkaan nähdä kun muut saavat lapsia. Silloin tunnen tarpeelliseksi pahoitella omaa raskauttani. Anteeksi, että olen raskaana ja sinua 10-15 vuotta nuorempi (jolloin todennäköisyys tällaiselle tapahtumalle on todennäköisempää jo biologian kannalta). Anteeksi, en oikeastaan nauti tästä lainkaan, jotta sinulla olisi parempi olo. Anteeksi, yritän piilottaa vatsani telttamallisten vaatteiden alle, jottei sinulle tulisi paha mieli. Oletteko te törmänneet kyseiseen ihmisryhmään?

11 kommenttia:

  1. Ei ole mun mielestä ollenkaan epäkypsää. Kyllä ne venhemmatkin odottojat valittaa vaivojansa. Itse olen törmännyt yli 40 vuotiaaseenkin ensiodottajaan, joka vaivojansa valitteli ihan samanlailla kun nuoremmatkin odottajat. Ei se tarkoita, ettei raskaudestansa olisi onnellinen jos jostain valittaa.

    VastaaPoista
  2. Mun blogissa on sulle tunnustus :)

    VastaaPoista
  3. No onneksi mun kaveripiiriin ei kuulu moisia tyyppejä, johtuu varmaan siitä että olen nirso kaverieni suhteen ja koska en ollut itsekään mitenkään valmistautunut raskauteen, ei babyboomia ole kyllä havaittu läheisimmilläni nytkään. Muutamat puolitutut ovat antaneet kyllä palautetta tyyliin enkö kirjoita enää vanhaa blogiani, ihan kuin uusi Oi mutsi mutsi olisi pois suljettu kuulumisien lukemiskanava. Eräs tyyppi sanoi, et voisi tulla kylään jos puheet ei oo kokoajan vauvajuttuja. Silleen et antteksi mitä helvettiä, ei mulle sanella ehtoja mistä puhun ja mistä en. Välillä tuntuu, ett kun ei ole tosiaan mitään ovulaatiotikkuvaihetta ja 7 vuoden lapsihaaveilua takana, niin sitten ei saisi ollenkaan muuttua mammamaiseksi ja puhua siitä asiasta mikä muuttaa elämän kohta kokonaan. Vaan pitäisi pysyä sinä samana keikoilla juoksevana sinkkuna joka vetää vähintään pullon skumppaa viikossa...Ja sit tää narina. Jokainen saa narista niin paljon kun haluaa, esim mulla on ollut ihan perse olo koko raskauden. Joskus mulla toki ittellä kiehuu yli kun blogeissa lukee päivästä toiseen jatkuvaa vinkumista jostain rintojen kasvamisesta kun tuntuu ettei kaikki tajua että on pahempiakin oireita.Ja tuo on ihan perseestä, että lapsettomat puhuvat noin, että heillä on vaikeaa eikä anna sitä odotuksen riemua sitten toisenkaan kokea ilman syyllisyyden tuntoa. Ei tässä anteeksi aleta pyytelemään keneltäkään.

    VastaaPoista
  4. Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää ärsyyntyä parikymppisestä pimusta, joka on vahingossa tai "vahingossa" tullut raskaaksi, jos itse lasta haluaa oikeasti ja homma alkaa käydä jo väkisin yrittämiseksi. Siinä tilanteessa ei ainakaan auta kommentit "oho kun meillä tärppäs niin helposti" tai "me ei edes suunniteltu tätä". Monilla naisilla lapsitoiveet tulevat ajankohtaisiksi vasta kun muu elämä on mallillaan, koska tahtovat tarjota lapselleen hyvät eväät elämään ja silloin yleensä ollaan jo lähempänä kolmeakymmentä. Se, miten helposti toiset raskautuu, ei ole pelkästään iästä kiinni, vaan joillain saattaa olla myös raskautumista vaikeuttavia vaivoja tai miehellä voi olla heikkoa spermaa jne jne.. Kannattaa ehkä perehtyä lapsettomuuteen ennen kuin tulkitsee lapsettomien suhtautumisen naiivisti kateudeksi.

    VastaaPoista
  5. "Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää ärsyyntyä parikymppisestä pimusta, joka on vahingossa tai "vahingossa" tullut raskaaksi, jos itse lasta haluaa oikeasti ja homma alkaa käydä jo väkisin yrittämiseksi."Ymmärtähän sen, että se ärsyttää, mutta se, että joku nuorempi tulee vahingossa raskaaksi ei vie lapsettomalta mahdollisuuksia saada lapsia. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Pisti vituttamaan toi kommentin kohta "joka itse lasta haluaa oikeasti", sillä vaikka lapsi on vahinko, niin ei se tarkoita etteikö sitä lasta voisi haluta.

    VastaaPoista
  6. Mä "ihan oikeasti" haluan lapseni, vaikka se raskaus tulikin ihan puun takaa. ihan aikuisten kolmikymppisten oikeesti :D

    VastaaPoista
  7. Arka asia toi lapsettomuus.Itse tullut raskaaksi helposti. Molemmat raskaudet alkanut 1-3 kierrolla. Se ei ole kenenkään vika, että tulee helposti tai vahingossa raskaaksi, eikä mielestäni siitä täydy kokea mitään syyllisyyttä. "vahinkoraskauksista" saa olla iloinen ja se ei sitä äidiksi haluamista mitenkään pienennä.. Mielestäni olisi kuitenkin syytä nyt olla ymmärtäväinen näitä lapsettomia perheitä kohtaan, joilla isona haaveena on saada lapsi, mutta sitä ei ole nyt heille suotu.. Suru, katkeruus, viha jne jne on varmasti tuttuja tunteita tahattomasti lapsettomille..Ketään joka ei ole lapsettomuushoitoja yms käynyt läpi ei voi kyllä tietää miltä tuntuu, kun sitä raskautta ei vaan kuulu. On kieltämättä hiukan vaikeaa olla semmoisten ihmisten seurassa, jotka ei lapsia jostain syystä ole saaneet tai on ollut vaikeuksia raskautumisissa. Vaivaantunut olo itselläni ainakin.Nyt siskoni on kokenut kohtukuoleman ja minä itse olen raskaana. Meidän välit on tyystin katkenneet. Ennen soittelimme päivittäin ja näimme lähes viikottain. Nyt parin kuukauden aikana olemme lähetelleet yhteensä 4 tekstiviestiä. Siskoni on sanonut, että on todella hankalaa ja hirveetä seurata minun raskauttani. Missään vaiheessa en ole ollut siskolleni tästä vihainen ja ymmärrän täysin hänen kantansa. Enemmänkin olen ärsyyntynyt tästä tilanteesta.. Että miksi piti näin käydä. Koitetaan nyt kuitenkin ymmärtää näiden lapsettomien "kiukuttelua". Heille tilanne on hankala!!!_Nuppeli_

    VastaaPoista
  8. Lapsettomuus-lapselliset-lapsiaodottavat keskustelusta poiketen...Ei raskaanaolevan tarvitse hehkuttaa sitä kuinka ihanaa odotusaika on, jos siltä ei tunnu. Minun äitiysneuvolan kätilö sanoi, että harva nauttii raskausajan kaikista muutoksista ja kokemuksista. Itse koin raskausajan ns. pakollisena pahana, vaikka kaikki raskauden kannalta mallikkaasti sujuikin.

    VastaaPoista
  9. Ymmärränhän minä sen, että lapsettomuus on todella vaikea ja tuskallinen paikka, ja että lapsettomuuteen liittyviä syitä on erilaisia - omasta suvustani tiedän tapauksen, joka alkoi yrittämään lasta miehensä kanssa 23-vuotiaana. Ikä ei siis aina ole syy lapsettomuuteen. Mutta juuri kommentit "parikymppisistä pimuista" ärsyttävät - onko minun raskauteni joltain muulta jotain pois? En ole kiertämässä veistä kenenkään haavassa, jos blogissani totean, että olen tullut vahingossa raskaaksi. Ja jos näin on, niin sitten ei pidä raskausblogia lukea. Puhuin tekstissäni parista kaveristani, joilla on ikää 35-40-vuotta, jolloin mahdollisuudet raskautumiseen ovat luonnollisestikin pienemmät, vaikka elämäntilanne vasta silloin lapsen sallisikin.Yhdyn Oi mutsi mutsin mielipiteeseen siitä, että kyllä lapsi voi olla ihana asia, vaikka suunnittelematon olisikin. Ja vauvastahan tulee haluttu silloin kun se päätetään pitää. Ja kaikesta narista huolimatta raskaudestaan voi nauttia. ;)

    VastaaPoista
  10. mä tuunny kommentoimaan tota rautajuttua.. mullaki oli tosi huono HB. terkkari määräs 3kk rautakuurin, RETAFER 100mg ja kaks tablettii päiväs. Kannattais sunki semmonen varmaan hommata, ihan ilman reseptiä saa. Itellä hb tammikuus joku joku 110 ja nyt 135. Tuolla 3kk-annoksella saa kuulemma rautavarastot täyteen.. :))

    VastaaPoista
  11. Jep, olen Retaferia syönyt jo monta vuotta ennen raskautta, mulla on aina ollut alhainen HB, nyt vaan nostin annoksen kahteen tablettiin. Obsidan on myös hyvä valmiste, kalliimpi vain, mutta vatsaystävällisempi. ;)

    VastaaPoista