Social Media Icons

torstai 21. huhtikuuta 2011

Minä, minusta, minuun. Eiku.. Vauva, vauvoista, vauvaan.

3 kommenttia , , Share It:

Olen kai sen verran masokisti, että tykkään julkaista itsestäni keskellä yötä. huonossa valossa otettuja kuvia. Nielkää tämä piirre minussa ominaisuutena, ei vikana..


Pallomaha, rv 31+4.

Unohdin vallan kertoa teille uusista hiuksistani! Kuten nokkelimmat varmaan jo huomasivatkin, viiden sentin juurikasvu on poissa ja hiukset ovat monta astetta entistä vaaleammat. Olin hiusmallina Wella-studiolla Kampissa eilen ja olen supertyytyväinen! Minä annoin vapaat kädet hiuksiini kajonneelle kampaajalle ja hän totesi, että koska olen niin kalpea ja vaalea luonnostani, olisi hiustenikin hyvä vaaleammat. Minusta se kuulosti erinomaisen hyvältä idealta, toivomuksenani kuitenkin oli, etten halua lainkaan lämpimän sävyistä tukkaa, koska silloin näytän känniseltä joulutontulta (ihoni on herkkä ja punoittaa helposti). Wellan kouluttaja keksi värjätä hiukseni vaalean roosalla vaalealla värillä (pysyttehän vielä mukana?). Hiuksissani on siis vaalean punainen, violettiin taittava sävy, joka ei toistaiseksi ole esittelykelpoinen (ko. sävy kuluu nopeasti pesussa pois). Päivä oli kokonaisuudessaan mukava ja aion ehdottomasti mennä hiusmalliksi uudestaan. Parasta koko hommassa oli se, että uskalsin repäistä miettimättä seurauksia kukkaroparalleni.
Eräs asia minua jäi kuitenkin ärsyttämään. Nimittäin se, että koko sen kolme tuntia jouduin puhumaan raskaudestani ja sekä kouluttaja että kampaaja utelivat voinnistani ja raskauteni kulusta. Oli jotenkin outoa kertoa kysyttäessä ventovieraille ihmisille, että vauvani potki pesupaikalla. Hyväähän he vain tarkoittivat, se on selvä. Mutta silti...
On jotenkin vaivaannuttavaa, että kukaan ei osaa enää puhua mistään muusta kuin raskaudesta, vauvoista ja synnytyksestä. Ystäväni kylään tullessaan kaivavat vauvalehdet esille, ottavat hyvän asennon ja alkavat höpötellä raskaudesta ja vauvoista. On suorastaan mukavaa vaihtelua, kun joku välillä kertoo Pikku-Kalle-vitsin. On ihanaa, että ystävänikin ottavat huomioon raskauteni, ovat kiinnostuneita voinnistani, mutta minä olen paljon muutakin kuin raskaana. Toisaalta, jos he eivät koskaan kysyisi voinnistani, varmaan loukkaantuisin. Silti toivoisin, että voisimme keskustella kuten ennenkin, kaikesta maan ja taivaan välillä. Uskon, että niihin harvoihin tapaamisiin mahtuisi muutakin kuin arvuutteluja sukupuolesta, keskustelua i-h-a-n-i-s-t-a vauvanvaatteista ja karvat pystyyn nostattavia synnytystarinoita. Minä olen muuttunut raskausaikana, huomaanhan minä sen. Odotus ja vauva täyttävät ajatukseni. Silti luen edelleen Cosmopolitania (tiedän. Puolustuksekseni sanon, että se on niin kepeää lukemista, että siitä tulee kevyt olo) ja katson Frasieria. Minä tahdon edelleenkin puhua niistä helvetin törpöistä liikenteessä ja turhista julkkiksista jotka asuttavat iltapäivälehtien otsikkoja. 
Ehkä siksikin viihdyn enemmän perheeni ja H:n perheen parissa. He näkevät minussa edelleen sen saman minän, vaikkakin pallomahaisena. He hienotunteisesti tiedustelevat vointiani kohteliaisuuttaan, mutta tietävät, että puhun ja kerron itse raskaudestani, jos koen sellaiseen tarvetta.

Mietityttääkin, että miten käy synnytyksen jälkeen? Olenko vain pienen vauvan äiti? Jäänkö lapseni varjoon illanistujaisissa? Onko silloin kukaan enää kiinnostunut minusta?

3 kommenttia:

  1. No mun kaverit sen sijaan unohtaa että olen raskaana, parikin päivää sitten yksi esitteli blogejaan ja sellasella ällönsekaisella äänellä sano et tää on kiva, mut tällä on skidi. Sit mä koputan sitä olkaan ja osoitan mahaani, että on se kyllä kauheaa :DNoi wellalaiset voisi kyllä tehdä kampauksia muillekkin paksukaisille, en pistäs ollenkaan hanttiin ;)

    VastaaPoista
  2. Kun olin raskaana, ihmisiä kiinnosti mun vointi. Toki aina nekin kyselyt liittyivät vauvaan. Sektion jälkeen osaa kiinnosti mun vointi. Onko kipuja, miten haava paranee jne.. Mutta kun vointi palasi ennalleen, ei ketään kiinnosta minä. Tuo meidän neiti vie kaiken huomion. Enkä itse huomiota kaipaakaan, mutta olisi se kiva jos joku joskus kysyisi mitä MULLE kuuluu.. Kuulumiskyselyt liittyvät aina meidän perhe-elämään. Miten teidän perhe voi? jne..

    VastaaPoista
  3. Mä olin kans loppuvaiheessa ihan kuitti ihmisiin ketkä ei voinu puhuu enää mistään muusta kun raskaudesta! OOtappa pari viikkoo ennen laskettua aikaa niitä fiksuja kysymyksiä "koska synnytät" "millon se syntyy" jne.. ehkä maailman typerin kysymys toi ensimmäinen! :o hoohhoijjaa! Ja kyllä, on multa ainakin muutama kaveri hävinny lapsen myötä mutta parhaimmat on pysyny <3

    VastaaPoista