Social Media Icons

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kuulumisia tauon takaa

6 kommenttia Share It:

 



Suokaa anteeksi Kaurapuuroa & sydänääniä-blogin tähänastisen historian pisin tauko postausten välillä. Lauantaina meillä kyläilivät kaverit, sunnuntaina sukulaiset, pyöreiden vuosieni ja hyvän ruoan merkeissä tietysti. Maanantaina olin aivan pää pyörällä, liian väsynyt tekemään yhtään mitään. Koko päivän käytännössä katsoen makasin sohvalla toimintakyvyttömänä, jaksamatta edes laittaa televisiota päälle.

Maanantai-iltana olikin sitten perhevalmennuskerta, toinen sellainen, jossa puhuttiin synnytyksestä. Pitää sanoa, että vaikka lähdimme molemmat (minä & H.) kotiin hyvillä mielin, tuntui meistä silti, ettemme varsinaisesti oppineet mitään uutta ja mullistavaa. Synnytys ei jännitä liiemmin, tiedän, että se on vain pakko hoitaa pois alta. Tunnelma on enemminkin odottavainen.

Eilen vietin isä-tytär-laaatuaikaa kaksin isän kanssa Tallinnan risteilyn merkeissä. Tuntui hassulta, kun kaikki muut tuntuivat taxfreestä raahaavan lähinnä edullista olutta ja savukkeita, kun itse jäin lähinnä ihastelemaan Snö of Sweden-koruja. Suurta vahingoniloa tuntien katselin puoliltapäivin tiistaina kännääviä keski-iän ohittaneita naisia permanenteissaan ja leopardikuosipaidoissaan, sopertamassa jotain epämääräistä baarimikoille ja pylväille, laulamassa karaokea nuotin vierestä ja itkemässä naistenvessassa. Nämä olivat sellaisia hetkiä, jolloin pallomahastani ja bad hair daysta huolimatta tunsin suurta ylemmyyttä. Ah, rakastan elähtäneitä pubiruusuja!
Risteilyllä oli esiintymässä Marita Taavitsainen (en kiinnostunut tarpeeksi, jotta olisin mennyt katsomaan hänen esitystään), joka myöhemmin tuli istumaan jonkun innostuneen fanin kanssa viereemme. Kuulin (ja tietysti näin!) sivukorvalla, että hänkin odottaa ja että laskettu aika on kesäkuussa. Onnekseni totesin, että hänen mahansa oli minun masuani suurempi. Taas tunsin suuren suurta onnea.

Väsymys ja suoranainen uupumus ei toistaiseksi ole talttunut vielä rautakuurillakaan. Tunnen oloni niin vetämättömäksi koko ajan, etten edes halua ajatella, että parin kuukauden päästä joku toinen, pieni Aarteemme, verottaakin yöuniani, halusin sitä tai en. Pahoinvointi sentään alkaa helpottaa, eli aina on syytä iloita. Harjoitussupistuksia tulee enemmän ja enemmän, nykyään ihan päivittäin, ilman että välttämättä edes liikun. Great.

 

6 kommenttia:

  1. Jeee vihdoin uusi postaus! :D Oon joka päivä monet kerrat käyny kattomassa että joko olis tullu ja nyt odotus palkittiin ;D

    VastaaPoista
  2. uusi lukija liittyi joukkoon:)kirjoitat tosi kivasti.kiva lueskella ja muistella omaa raskaus aikaa:)

    VastaaPoista
  3. Mie olen kanssa käyny vissi sen sata kymmenen kertaa päivässä kattomassa josko ois tullu uutta tekstiä.. :D

    VastaaPoista
  4. Joo, täälläkin yks tunnustautuu et pitäny käyä kahtoo et millon tulee uus teksti ja sit jos kävi mielessäet ku oli niitä raskausmyrkytysjuttuja aiemmin ettei vaan ois mitään. Voih, oispa ihana joku risteily.. Meillä on aina kisa risteilyillä varsinkin tallinnaan mennessä bongailla eläkeläismiehiä keillä on semmoset kalastus/tarvikeliivit et kuinka monta bongaa :D

    VastaaPoista
  5. Hei, raskaana itsekin ollessani olen alkanut selata raskausblogeja ja ajattelin, että "raskaana olevien maailma" on jotenkin yhtenäinen, mutta olen tullut sinun ja muutaman muun oletettavasti nuoren odottajan blogin perusteella siihen johtopäätökseen, että taitaa raskausaikakin olla melko ikäsidonnaista. Ei pahalla, mutta jotkut näkemyksesi vaikuttavat hieman epäkypsiltä. Saanko udella, miten vanha olet?

    VastaaPoista
  6. Hauskaa kuulla, että olette kaivanneet postausta! Ajattelin, että minun hetkellistä katoamistani ei huomaa kukaan, mutta yllätyin positiivisesti. :)Tinttu, risteilijöiden tyylimokien bongaaminen on kutkuttavan hauskaa! Eli eikun Tallinnaan vaan... ;)Anonyymi, olen usein teksteissäni painottanut, ettei kukaan ole vain kävelevä maha, ei pelkästään odottaja, joten luonnollisestikaan ajatuksetkaan eivät aina ole samalla aaltopituudella. Täytin vastikään 20, mistä kerroin edellisessä postauksessani. Tietenkin kolmekymppinen ja kaksikymppinen ajattelevat asioista hyvinkin eri tavalla, koska koko muu elämäntilanne ja elämänarvot ovat varsin erilaiset. Siksi raskausaikansakin kokevat eri ikäiset ihmiset varsin eri tavalla. Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi. :)

    VastaaPoista