Social Media Icons

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Hyvät neuvot kalliit

26 kommenttia , , Share It:



Viime päivinä (viikkoina) olen hyvällä omatunnolla levännyt laakereillani ja ollut tekemättä mitään. Raskaus kun on varsin kätevä selitys tällaiseenkin käytökseen. Skeptisimmille totean hemoglobiiniarvoni olevan alakantissa.
Sitä en itselleni kuitenkaan kykene selittämään, mistä tämä pohjaton uupumus kumpuaa. Hädin tuskin olen viime päivinä jaksanut katsoa Salattuja elämiä, kun tuntuu, että ne kaksi mainostaukoa ovat täysin riittämättömät ajat torkkua, jotta jaksaisi seurata sarjaa, jonka ohjelma-aika on 30 minuuttia. Kamalintahan tässä väsymyksessä on se, etten jaksa tai voi edes nukkua  -  minä en saa unta, jokainen asento tuntuu huonolta, alaselkää särkee, jalkoja turvottaa, närästää... Lista on loputon. Niinpä minä öisin nousen pomppimaan jumppapalloni päällä (tehden naapurit alapuolellamme varsin onnellisiksi), lukemaan Aku Ankkaa ja siemailemaan kofeiinitonta teetä.
Koska nukkuminen on väsymyksestä huolimatta pelkkä kaukainen haave, ärsyttävät kommentit siitä, kuinka nyt pitää nukkua, kun vauvan syntymän jälkeen sellaiseen ei jää aikaa. Mutta minä hymyilen ja totean, että aivan, kiitos vinkistä, en tajunnutkaan, että nukkuminen saattaisi auttaa, vaikka tosiasiassa mieleni tekisi lyödä joltakulta hampaat kurkkuun.

Yli-innokkaille kaveeraajille ei tunnu sen sijaan uppoavan mikään selitys, kun kyseessä on facebookin chat-ikkuna-boikotti tai se, etten vastaa puhelimeen. Olen alkanut inhoamaan kysymyksiä voinnistani ja vauvan sukupuolesta. Ihmiset eivät enää katso silmiin, vaan mahaan, mikä on hieman epämukavaa. Yhden asian olen joutunut toteamaan: koska odotan esikoistani, olen tyhmä. Minua saa ja pitää neuvoa joka käänteessä. 

(Tässäkin kohtaa haluan ylistää blogiani avautumispaikkanani  -  minä saan kertoa sen verran kuin haluan, ja neuvot & vinkit tulevat ihmisiltä, jotka oikeasti tietävät asiasta jotain, ovat siis itse äitejä tai muuten vain asiasta kiinnostuneita. Kiitos teille! Teiltä haluan jatkossakin vinkkejä kylmäkääreistä piparminttuteen juomiseen. Ja tietysti niitä lohduttavia kommentteja, kun elämä potkii päähän.)



Ylipäätään olen lopen kyllästynyt jatkuvaan neuvomiseen ja tyhmiin kysymyksiin & kommentteihin. Ja koska olen varsin tykästynyt erilaisiin kollaaseihin, päätin minä tehdä kollaasin kuulemistani parhaista paloista, käymistäni parhaista keskusteluista.

Sukupuoli

Tuttavani: Joko tiedätte, onko se tyttö vai poika? (kolmannensadan kerran kuulen tämän kysymyksen samalta ihmiseltä.)


Minä: Ei, eikä me edes haluta tietää. Se ei selvinnyt silloin kolme kuukautta sitten rakenneultrassa.

T: Eikö ne neuvolassa sanoneet mitään? Oletko kysynyt siltä terveydenhoitajalta, että tietääkö se, kumpi on tulossa?

M: Mistä ne sen tietäisivät? Verenpaineesta, sydänäänistä?

T: No kai ne vauvan vointia seuraavat? Ei kai ne voi noin tärkeää yksityiskohtaa pimittää. Kysy vaan rohkeasti niiltä, että kumpi se on.

Yritä toiselle sitten selittää, että kunta kustantaa kaksi ultraäänitutkimusta, jotka on molemmat jo käyty.

T: Ai, sä ostit sitten tuollaiset musta-vihreät vaunut. Entäs jos se on tyttö?

M: Niin, mitä sitten jos onkin?

T: Sittenhän joudut ostamaan uudet vaunut. Nuo on vähän poikien väriset.

M: En jotenkin jaksa uskoa, että vastasyntyneen sukupuoli-identiteetti kokee kovan kolauksen, jos joutuu matkustamaan väärän värisissä vaunuissa. Mun mielestä vihreä on sitä paitsi aika unisex, kulkeehan tyttövauvat laivastonsinisessäkin.

T: Miettisit vielä. Kaupoista löytyy tosi ihania punaisia ja liiloja vaunuja.

"Jos se onkin poika, niin mitä sitten teet? Varmaan aika vaikeaa kasvattaa poikalasta, kun on itse tyttö."

Päihteet

T: Raskaus se muuttaa kaiken. Alkoholin käyttö, tupakointikin saa jäädä.

M: Niinpä. Sellaista se on.

T: Mutta siis, tupakoinninkin on jäätävä historiaan.

M: Niin...?

T: No kyllä sun pitää vähän sitä syntymätöntä lasta ajatella, ei röökinpoltto tule kuulonkaan!

M: Niin, mutta kun mä en ole polttanut vuosikausiin.

T: Ai, lopetitko raskauden takia?

"Sinä se et saa enää juhliakaan! Voi sua raukkaa. Vaikka ei ton kokoisena varmaan edes huvittaisikaan."

"Onkohan tuon alkoholittoman siiderin juominen ihan turvallista? Voihan siinä silti olla alkoholia..."

Raskaus, keho & synnytys

"Sä se vaan paisut! Et oo viitsinyt vielä lähteä synnyttämään?" (Laskettuun aikaanhan on siis hieman alle 2kk.)


"Oot kyllä todella itsekäs, kun kehtaatkin värjätä hiuksia raskausaikana." (Viimeisen 8kk aikana tukka on saanut kolme kertaa väriä, kaksi kertaa niistä tyviraitoina.)

"Aiotko leikkauttaa sun välilihan?"

"Kai aiot sitten olla huolellisempi ehkäisyn kanssa kun vauva syntyy?"

"Mä olen kuullut, että vihreät vihannekset aiheuttavat keskenmenoja."

"Nyt susta kyllä huomaa, ettet sä ole vain lihava, sähän olet raskaana!"

Niin, hyväähän he vain tarkoittavat ja on mukavaa, kun ihmiset ovat kiinnostuneita, mutta silti huomaan miettiväni, että ilmaisenko itseäni jotenkin epäselvästi, kun saan "En saa unta"-valitusvirteeni vastaukseksi "nuku, hyvä ihminen, se helpottaa".


Minkälaisia neuvoja ja kommentteja te olette saaneet? Puhumattakaan erikoisista kysymyksistä?

26 kommenttia:

  1. "Aiotko leikkauttaa sun välilihan?"Tää on paras, sitähän mennään leikkauttamaan kuten esim. hiuksia! :DItse olen saanut kommentteja kuten: "Ei susta kyllä huomaa että oot raskaana, kun ei maha näy." En viitsinyt sanoa, että ei näillä viikoilla kuulu mahan hirveästi näkyäkään.. Paras oli varmaan anopiltani: "Onhan sun maha pyöristyny ihan selvästi, siellä se lapsenlapsi uiskentelee (samalla taputtaen mun mahaa)." Enpä siihenkään viitsinyt sanoa, että hupparin kengurutasku on vaan täynnä nenäliinoja :D

    VastaaPoista
  2. Mä en oo saanut oikein mitään kysymyksiä. No ihan alussa kysyttiin, et uskaltaako onnitella. Mahaan ei ole monikaan koskenut ja typeriltäkin kysymyksiltä olen välttynyt, uskoisin sen johtuvan lähinnä siitä etten ole jaksanut hengailla ihmisten seurassa kovin.

    VastaaPoista
  3. Mun äitini, joka kovasti toivoi tyttöä on sanonut montakin kommenttia varsinkin sukupuolesta. Onneksi aika on kullannut muistot. Tässä kuitenkin yksi esimerkki: "Mun ystäväni sanoi vauvan kokoarvion perusteella sen olevan poika. Siis eihän sieltä nyt poikaa voi tulla!" (Me kyllä tiedettiin et tyttö tulossa, mut pidettiin se salassa).Mahaa sanottiin avoimesti isoksi, ja iso se olikin kun kasvoi ihan omaa käyräänsä kaukana käyristä. "Joko tulee maitoa?""Tissiski kasvaa koko ajan!""Kohta oot löysä ja kärsit virtsankarkailusta" jne..

    VastaaPoista
  4. Apua, sain taas nauraa vatsalihakset makkaroilla täällä!! Kyllä on ihmisiltä tullu tyhmiä kommentteja :DSuurin osa mun saamista kommenteista on ollut lähinnä yllättyneitä onnitteluita, mutta muutakin on kyllä kuultu :D Alkuraskauden aikana kuulin monelta sekä suorasti että epäsuorasti sen klassisen - elämä loppuu lapsen saamiseen. Lapsuudenystäväni, jolla itsellään on myös lapsi, oli niin innoissaan, että ajoi mut ihan aidon hermoromahduksen partaalle. Varpajaisten ajankohtakin olisi pitänyt päättää jo rv 13, eikä meinannut millään ymmärtää ettei olla pitämässä mitään bileitä.Tosi paljon jouduin kuuntelemaan sitä, miten ihanaa raskausaika on ja kuinka mun pitäisi nauttia siitä, kaikki yleiset kommentit keskiraskauden pirteydestä (edelleen odotan sitä alkavaksi) pesänrakennusviettiin. Kyseisiltä ihmisiltä teki mieli lyödä nenä pään sisään! Onneksi viimeisetkin kommentit raskauden ihanuudesta loppui viimeisen kolmannen alussa, kun tyhminkin näki millaista helvettiä se mulla oli. Näin jälkikäteen voin sanoa, että ehdottomasti kaiken kivun ja tuskan arvoista, mutta yhtä helvettiä plussatestistä aina rv 37 asti (ei enää ikinä kiitos!). Tai sitten ne kommentit, että selkäkivut johtuivat vain raskaudesta - mä tiesin ettei johdu, mutta ei edes lääkärit kuunnelleet mua. No, samoja kommentteja edelleen: johtuu kumartelusta, nostelusta... *huoh*Ohoh, tais tulla aika pitkä kommentti! Mutta näin loppuun vielä: mä olen saanut tytön syntymän jälkeen nukuttua paljon paremmin kuin kertaakaan raskauden aikana! Läheskään kaikki vauvat eivät valvota koko yötä. Ja äidin ollessa tappoväsynyt isä voi "valvoa" vuorostaan. Ei se vauva kuole siihen jos se syö yhden yön korviketta (tai säilöttyä rintamaitoa) :)

    VastaaPoista
  5. samat kysymykset on kysytty miljoonat kerrat ja hermot meinaa mennä.. Joka kerta vointiani kysyessä katsotaan mahaa, ei mua silmiin. Ketään ei kiinnosta mitä MULLE kuuluu vaan kuinka paljon vauva potkii ja onko se tyttö vai poika.Huoh.Ymmärrän sua.

    VastaaPoista
  6. Tää postaus oli kyllä niin paras! TUTTUA JOKA KOMMENTTI!

    VastaaPoista
  7. Moikka Ansku,Huomaathan että kirjoitat välillä todella ristiriitaisesti. Blogin alussa kerrot että kykenisit puhumaan vauvoista 24/7, ja (muistaakseni, en mene vannomaan) sinua ärsytti ihmiset jotka koittivat lapsiasiaa vältellä.Seuraavaksi kerrot että sinua raivostuttaa jatkuva äitiydestä puhuminen, tyhmät kysymykset ja et olekaan kuin odottava maha.Sitten kerrot että pelkäät jääväsi "porukan" ulkopuolelle nyt raskausaikana ja kun olet saanut lapsen. Pelkäät olevasi "äiti jota ei voi kutsua mihinkään"Tässä tuoreimmassa postauksessa kerrot liiasta kaveeraamisesta...Millä tapaa kuuluisi sitten käyttäytyä?Ottaakko sinuun yhteyttä ja olla piinaaja? Odottaa yhteydenottoasi ja olla hyljeksijä? Puhua vauvoista ja kysyä tyhmiä? Vältellä vauvoista puhumista?Olisi kiva jos selventäisit asiaa.TerveisinYhteydenottasi odottava hyljeksivä kaveri.

    VastaaPoista
  8. "Aiotko leikkauttaa sun välilihan?" Totaalinen repeäminen =DD Ei näitä postauksia, tekstejä, ajatuksia ja ideoita voi ymmärtää kuin raskauden kokenut.. Vähän viitaten edellä mainitun anonyymin kommenttiin..

    VastaaPoista
  9. Niin. Ristiriitaisia asioitahan ei voi ymmärtää kuin lapsen pullauttanut? =) Nyt järki käteen. En osoittanut kysymystäni sinulle- Anonyymi

    VastaaPoista
  10. Ihan huippupostaus! Sait uuden vakkarilukijan minusta :) Kirjotat tosi mukaansatempaavasti. Laitoin blogisi sivupalkkiini, jotta muistan seurailla tiiviisti teidän loppumatkaa. Toivottavasti se on ihan ok?

    VastaaPoista
  11. Voi itkujen itku mitkä naurut sain! Nää sun saamat kommentit on niin totta! :DKiva blogi sulla,tuun uudelleenkin!

    VastaaPoista
  12. Piristit ainakin mun aamua tällä postauksella :D Itsekin olen saanut muutamia typeriä kommentteja ja ne ärsyttävät, etenkin jos kommentin laukaisija on itse lapseton ihminen. Muutamat kaverit sanoivat aikanaan että: "Kyllähän nyt jo vauvan liikkeet pitää tuntea, onhan toi mahakin jo noin iso!" (Kun aloin tuntemaan liikkeitä vasta rv20). Ja hyvin monet sanovat, että "Miten sun maha on noin iso, onks toi jotenkin epänormaalia?" Yritä siinä sitten hymyillä ja selittää, että jokainen raskaus on erilainen...Ja yksi ystäväni ei millään ymmärrä, miten voin olla "muka jo" 7.kuulla raskaana (rv 27, eli kuukausissa reilusti 6+). Hänen mielestään olen vasta kuudennella kuulla. Huoh.

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Minusta myös on tullut sun blogisi vakkarilukija - upeesti kirjotat :)!Ja nää kommentit on kyllä ihan klassikoita. Multa kysyttiin jossain vaiheessa suoraan, että "oliko toi ihan suunniteltua". Purin hammasta kysyjän tahdittomuudesta huolimatta ja vastasin vaan, että "kyllä tämä kuule jo vuoden päivät oli ollu toiveissa ja monet itkut itkettiin negatiivisten testien takia".Tyypillisiä on just noi sukupuolikysymykset, mahan tuijottelut, taputtelut ja lausahdukset kuten "sullahan on kauhee maha!". Jossain vaiheessa sitä toivoikin, että alkaisi nyt se maha jo näkyä, mutta ei tämä "pelkkää mahaa" -fiiliskään kiva ole.

    VastaaPoista
  16. Ihmiset osaavat kyllä päästellä uskomattomia kommentteja! :)Tiitu, tietenkin on ok! Tervetuloa lukijaksi! :)Yhteydenottoa odottavalle kaverilleni haluaisin täsmentää nyt muutaman pikkuseikan. Kyllä, raskauden puolivälin tienoilla tuntuikin, että voisin puhua vauvoista (blogissani) 24/7, mutta kirjoitin myös, etten halua keskustella näistä asioista kaupan kassalla tai kaverin tupaantuliaisjuhlissa. Nykyään tukea odotukseen löytyy neuvolan ja perhevalmennuksen muodossa hyvinkin paljon, toisin kuin muutama kuukausi sitten. Kun kirjoitin, että minua ärsyttää vauva-asiaa välttelevät ihmiset, viittasin lähinnä lapsettomuutta poteviin ystäviini, jotka eivät kyennet käsittelemään koko asiaa. Sitten on aivan toisenlaisia kavereita, niitä, jotka kaivavat nimikirjan esiin kahvikupposen ääressä ja tenttaavat sukupuolesta. Ylipäätään olen kirjoittanut useampaan otteeseen, että kaverini tuntuvat jakautuvan kahtia - niiksi, joita ei kiinnosta yhteydenpito kuin kännikuskin ominaisuudessa ja niiksi, jotka ovat myöhännäisheränneitä ystävyyden suhteen. Siis sellaisia, jotka yhtäkkiä raskaudesta kuultuani haluavatkin kahvitella ja olla parasta kaveria.Minulla on aina ollut suhteellisen pieni ja tiivis ydinkaveriporukka, jonka kanssa tapaamme muutaman kerran vuodessa grillailun tai illanistujaisten merkeissä. Muihin en oikeastaan olekaan ollut yhteyksissä, koska en ole kokenut erillistä tarvetta päivittää odotuskuulumisiani jokaisen naamatutun kanssa. Miksi hiljaiseloni on nyt muodostunut muille ongelmaksi nyt, raskausaikana, kun aiemmin se ei ole aiheuttanut kenellekään päänvaivaa? Onko todella noin vaikeaa käsittää, että haluaisin ehkä olla yksin? Minä läpikäyn elämäni mullistavinta aikaa ja puuhaa riittää pesänrakennuksesta neuvolakäynteihin. Minut tuntevat ihmiset tietävät, etten ole sitä ihmistyyppiä, joka tarvitsee viikottain seuraa ja sosiaalista kanssakäymistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö arvostaisi ystävieni seuraa tai että pitäisin heitä ääliöinä. Minut oikeasti tunteville ihmisille se on ihan ok. Muistatko, kun kirjoitin, että mielestäni on epämukavaa, että blogiani lukevat tutut? Että inhoan spekulointia selän takana ja asioiden vääristelemistä? Miksiköhän?Luuletko, että minusta on mukava kuunnella, kun muut nauraen selostavat, miltä näyttää juuri synnyttäneen vatsa? Kuvitteletko, että haluan esitellä raskausarpiani? Että minulle on ok, että kokoani kommentoidaan? Koska sellainen on toisten käsitys small talkista. Jos ja kun haluan keskustella vauvoista, raskaudesta, synnytyksestä, voin avata puheen itse. Minä koen tunkeilevaksi sen, että perääni lähetellään viestejä, kun en salamana vastaakaan facebookin chat-ikkunassa tai että ystävyyden laatua spekuloidaan, kun en jaksakaan lähteä elokuviin. Jos minä tahdon olla yksin, suo se minulle. Jos minä kaipaan seuraasi, minä kerron kyllä. Minä olen raskausaikanakin tavannut ystäviäni ja pitänyt heihin yhteyttä, mutta kuten sanoin, en koe sitä tarpeelliseksi edes viikottain.Jos siis en vastaa chat-viesteihin tai halua soitella, eikö se kerro jotain? Miksei minulla yhtäkkiä ole oikeutta olla rauhassa?PS. Asioiden puiminen tätä kautta tuntuu jotenkin kornilta, sillä kaverinani sinulla lienee muitakin kanavia tunteidesi purkamiseen.Olen todella nauttinut tästä blogin pitämisestä ja muiden blogien lukemisesta - tuntuu, kuin minulla olisi joukko kavereita, jotka ovat pyyteettömiä, avuliaita ja ymmärtäviä. Kiitos siis teille! Haluan, että jatkossakin kommentoitte vuolaasti ja kerrotte mielipiteenne, sillä se on minulle tärkeä. (Typerät kommentit ja kysymykset ovat karsiutuneet täältä pois, ehkä lukijakuntani on hieman erilaista.)

    VastaaPoista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. "Aiotko leikkauttaa sun välilihan?" :D Aivan mahtava postaus!Jokainen kommentti tuntui ainakin jollain tavalla samalta mitä sitä on itse raskaana ollessaan joutunut kuuntelemaan. Itseäni ärsyttää tällä hetkellä eniten jatkuva mahani koon spekuloiminen ("Miten se voi olla näillä viikoilla noin pieni?"), jatkuvat arvailut vauvan sukupuolesta (Tiedetään se miehen kanssa, muttei haluta kertoa muille. Muut voisivat kunnioittaa sitä arvailemisen sijasta) ja se, että monilta ihmisiltä (mm. oma äitini) tuntuu puuttuvan täysi ymmärrys siitä, että jokainen raskaus on erilainen.

    VastaaPoista
  19. Hahah mikä postaus! Päivän paras kohta tähän mennessä! Kiitos kun jaoit tämän!:)Joo niinhän se on, että kyllä ihmiset osaa olla ajattelematta ja kysyä töksäyttävät millon mitäkin.. Multa kysyttiin ennen esikoisen syntymää, että "Pelkäätkö että sä repeät kokonaan. Ja jos repeät niin mitä sitten teet?" Mitä tuohon voi sanoa, öö synnytys menee niinkuin menee, en pelkää etukäteen kun ei sellaiseen voi vaikuttaa..Ja esikoisen syntymän jälkeen sitten tuli kysymyksiä; "Repesitkö", "sattuiko se synnytys?" ..Avoimesti olen ihmisille kyllä synnytyskokemukseni jakanut, jotta ei jäisi epäselväksi että minulle kyseinen tapahtuma oli tärkeä ja hyvä vaikka olikin raskas koettelemus.Ja niin myös kohdallani kyseenalaistettiin minun "juhlimiseni" ja sen alkoholittoman siiderin juominen. Kävin joo baarissa mahani kanssa kerran, oli ihan kivaa jos känniset ihmiset osaisivat varoa pikkuisen enempi.. Sukupuolen arvailut, no oon sanonut että jokainenhan voi vaikka lotota sen puolesta kumpaa veikkaavat. Me kun ei sitä haluttu selvittää ;DJa tuohon vaunujen väriin... Musta vihreä sopii kummalle vain! Meillä ainakin esikoinen (tyttö) omistaa paljon kaikkea vihreetä, vaatetta, peittoa, lelua, jopa hänen huoneensa seinät ovat sellaiset ihanan pastellihennon vihreät <3Ja yhtälailla tytöllä voi olla sinistä päällään. Ja jos tämä pikkukakkonen sattuu olemaan poika, aivan varmasti voin hänelle pukea jotain vaatetta missä on pinkkiä! Tosimies osaa pukeutua myös pinkkiin! <3Ja olen huomannut, että vaikka mun esikoistytöllä on pinkkiä, valkoista ja röyhelöriti rimpsua päällä niin silti aina löytyy joku joka luulee häntä pojaksi?!?Viimeksi erään pitserian omistaja kuukaus sitten..Että ihmisiä on niin jokaista lajia..Jaksamista noitten kommenttien keskelle, älä välitä!Ja kovasti tsemppiä unien metsästykseen, mulla kans esikoisen kans pätki unet viimisillä viikoilla. Sänkyyn ei kannata jäädä pyörimään, rupee vaan ahdistamaan. Yöllä kun et saa unta, niin tee juuri sitä mitä mielesi tekee. Hemmottele vaikka keskellä yötä itseäsi kasvonaamiolla, hyvällä suklaalla ja hyvällä lehdellä! :) Itsellä mieltä piristi kummasti niinä öinä kun oikein väsytti mutta nukutuksi ei saanut; niin kuuma suihku istualteen, ihon kauttaaltaan rasvaus, kylpytakki niskaan ja sohvalle lepoasento, lämmitetty kauratyyny niskaan tai seläntaakse, viereen kylmää jääteetä, tummaa suklaata ja cosmopolitan lehti. Lopuksi vielä jalkapohjien rasvaus jalkoja viilentävällä voiteella ja villasukat jalkaan ja sänkyyn, kyllä sitten taas hetken nukutti.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. "T: Ai, sä ostit sitten tuollaiset musta-vihreät vaunut. Entäs jos se on tyttö?"Siis ei elämä! Tuo on just niin kaunis väriyhdistelmä, kun vaan voi olla! Ja ei ole edes olemassa tyttöjen ja poikien värejä. Ei meillä ainakaan. Värit käy kaikki kaikille. Sen sijaan, jos pojan saamme emme välttämättä mekkoja laita, mutta muuten menee samat vaatteet. :) Röyhelöistä ja kukista kun en tykkää tytöilläkään.

    VastaaPoista
  22. Liittyy ihan täysin postaukseen, mutta tulipa vaan tässä mieleen, että ootko käyny Makuunilla työhaastattelussa? :D

    VastaaPoista
  23. Poikkeama, olen ihan samaa mieltä. :)Anonyymi, en ole ollut Makuunin työhaastattelussa, vaikka sellaisesta työstä varmasti pitäisinkin. ;)

    VastaaPoista
  24. Sitten se oli sun kaksoisolento kun kävi meillä haastiksessa tuossa viime vuonna! Damn! :D

    VastaaPoista
  25. Onneks mä oon kutakuinkin saanu olla rauhassa tällasilta kommenteilta :D Ainut mikä tulee mieleen on ku yks tyyppi sano sillo iha alussa kun olin kertonu olevani raskaana, että "on sulla oikeestiki tosi iso maha" - vaikkei sillo ollu mitää muuta ku iha omaa pömppistä. :P Ja sit niitä toki on muutama jotka haluais niin kovin sanoa miten pitää toimia (ja jos ei toimi niinku sanotaan on huono tuleva äiti)

    VastaaPoista