Social Media Icons

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Better to be safe than sorry

13 kommenttia , Share It:





Edellisen postaukseni aloitusvideo ei jostain syystä näy laisinkaan, ja kun yritin lisätä sitä seuraavaan postaukseen, katosi koko teksti jonnekin bittiavaruuden ulottumattomiin. Olen pahoillani!
On erinomaisen mukavaa, että piditte videoversioisesta postauksestani! Jännitin todella paljon ja.. No, kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että sanojaan ehtii korjata ja miettiä, mutta puhuessa kun tekstiä olisi hyvä tulla koko ajan (ellei sitten pidä pitkistä, kiusaantuneista hiljaisuuksista), niin puheeni saattaa olla hyvin epäjohdonmukaista ja poukkoilevaa. En pelkää näyttää kasvojani kameralle, ne te olette saaneet, ikään kuin osoitukseksi siitä, että näiden tekstien takana on ihan oikea ihminen, omilla kasvoillaan. (Minä en ole vain odottaja!) Sen sijaan kovasti jännitin ääneni julkaisua. Olen koko ikäni inhonnut jollain tapaa miehekästä ääntäni. Olisipa minulla pehmeä ja heleä ääni, niinkuin vaikkapa Aniinalla...

Aiemmin kerroin käyneeni äitiyspolilla raskausmyrkytysoireiden vuoksi. Siellä lääkäri näki, että tilannettani olisi syytä tarkkailla useammin ja että neuvolakäyntien on tihennyttävä. Tänään (eilen, perjantaina) minulla oli ensimmäinen kontrolli arvoihin liittyen, ja ikäväkseni huoleni ei ollut turhaa  -  virtsanäyte ei ollut puhdas. Se ei ollut hälyttävä, mutta pieni määrä valkuaista siinä oli, joten neuvolaterveydenhoitajani varasi minulle uuden ajan jo viikon päähän ja käski mitata kotona verenpainetta päivittäin (minulla on aina ollut kovin matala verenpaine, eikä raskaus ole muuttanut asiaa, 106/68 olivat lukemat käynnillä jos oikein muistan).
Pari päivää sitten lähikaupassa ollessani minut valtasi äkkiä huono olo; kaikki muuttui valkeaksi ja sumuiseksi, en kuullut enää mitään, päässä humisi, tuntui että jalat pettäisivät alta ja minua oksetti ja pyörrytti. Kerroin tästä kohtauksesta terveydenhoitajalleni, joka arveli sen johtuvan joko alhaisesta verenpaineesta tai migreenistä, joka olisi puhjennut vasta nyt raskausaikana.
Kerroin myös väsymyksestä ja ahdistuksesta, suoranaisesta uupumuksestani. Mitattuaan hemoglobiinini hän totesi, ettei ole ihmekään, jos olen tuntenut oloni väsyneeksi  -  ensimmäisellä kerralla mitattaessa arvo oli 98 ja toisella kerralla 106. Päivän vesisaldo oli kaksi lasia vettä. Jouduin tietenkin välittömästi ankaralle rautakuurille.
Painoa oli tullut kolmessa viikossa 260g lisää, mikä oli ihanaa kuulla! Oma terveydenhoitajani ei onneksi ole missään kohtaa ollut huolissaan painostani, totesi vain, että minua ja odotustani seuranneena en näytä siltä, että olisin lihonut viittätoista kiloa. Että toisille vain kerääntyy helposti nestettä (minä kuulun tähän luokkaan, tiesin sen krapula-aamuina jo kauan ennen raskautta).
Terveydenhoitajanikin totesi, että Aarre-raukalla alkaa olla piukat paikat ja että siksi liikkuminenkin on hankalampaa. Mahani silti muljahtelee ja pomppii, kun pikkuinen liikkuu. Ja nykyään Aarre liikkuu silloinkin kun vain seison paikallani, jopa kävellessäni verkkaiseen tahtiin! Meille taitaa olla tulossa maailman vähäunisin vauva....

Nyt olen yrittänyt levätä ja kerätä voimia. Huomenna (tänään) vietän syntymäpäiviäni ystävieni kanssa ja tehtävää olisi riittämiin, aikaa ja puhtia sen sijaan ei löytyisi piiruakaan.

13 kommenttia:

  1. Oikein hyvää Syntymäpäivää Sascia! :)// Geisha

    VastaaPoista
  2. Hyvää syntymäpäivää, vietä mukava päivä! :) Ja muista levätä!

    VastaaPoista
  3. Hienosti synnytty, onneva onneva ! =)

    VastaaPoista
  4. Heheh, kiitos! Oikeasti mulla on syntymäpäivät vasta huomenna, mutta silloin tulee vanhemmat ja appivanhemmat syömään. ;)

    VastaaPoista
  5. Rentouttavaa synttäriviikonloppua! Älä rehki liikaa, vaan ota iisisti ja nauti seurasta! :)

    VastaaPoista
  6. Oi Anna Anna, kivaa kun löysin sun blogin! Tää on IHANA, luin sen jo alusta loppuun hetkessä :)Terveisin, Janita asuntolastaP.S. Mulla on rv 15+4 menossa, meijän täytyis nähä sitten vauvojen kanssa :)

    VastaaPoista
  7. Onne Syntymäpäiväsi johdosta! Hyvää vointia! :)

    VastaaPoista
  8. Hyvää syntymäpäivää! Toivottavasti seurannalla olosi paranee, eikä kyse olisi mistään vakavasta.

    VastaaPoista
  9. Mulla oli raskausaikana ihan samanlaisia huimauskohtauksia. Näkö sumeni, kuulo meni, heikotti ja huimasi. Usein myös hartiaseutu ja kädet puutui. Mitään syytä ei mun kohdalla löydetty, eikä sitä sen tarkemmin tutkittu. Kerran pyörryinkin ja muutaman kerran oli lähellä. Mulla näitä kohtauksia tuli vähintään pari kertaa viikossa rv 16 lähtien muistaakseni. En pystynyt olemaan missään, missä piti seistä pitkään. Piti kävellä ja istua joka 10 minuutti..http://sonjanaiti.blogspot.com/

    VastaaPoista
  10. Niin ja mulla on ollu aina hyvä verenpaine ja migreeni on ollu jo ennen raskautta. Mulla nää kohtaukset ei muistuttanu yhtään migreeniä..

    VastaaPoista
  11. Aluksi: Onneksi olkoon :)Mulla myös on ollut migreeni nyt neljä vuotta, ja nyt oon alkanut saada samantapaisia kohtauksia mitä kuvailit, eikä ne varmasti ole tätä migreeniä. Pyörryttää ja oksettaa ja humisee just noin, paitsi että mulla menee silmissä mustaksi eikä valkeaksi. Yleensä johtuu siitä jos oon pitkään seisaallaan ja keskityn johonkin (veikkaan että unohdan hengittää kunnolla), esim meikatessa, ruokaa laittaessa tai viimeksi fysioterapiassa kun piti seistä suorassa ja tarkkailla ryhtiä niin multa meni jalat alta. Neuvolatäti oli sitä mieltä, että verenpaine voi yhtäkkiä romahtaa alas ja palautua sitten ennalleen, ja sitä mitatessa lukemat on ihan normaalit.Tsemppiä lepäilyyn ja jännitykseen, hyvin kaikki menee :)J

    VastaaPoista
  12. Nuo huimauskohtaukset kuulostavat melko tutuilta. Alkuraskauden aikoihin hemoglobiinini oli vielä ihan ok ja tuolloin ei vielä mitään huimausta ollutkaan, mutta rv 22 todettiin, että kärsin matalan verenpaineen lisäksi myös alhaisesta hemoglobiinista. Jouduin tietysti rautakuurille ja kuurin aloitettuani olo on ollut paaaljon parempi ja huimaukset ovat jääneet vähemmäksi. :) Toivotaan, että se helpottaisi sinullakin.

    VastaaPoista
  13. Oi onnea!Mulla on haaste sulle blogissani http://pikkuvauhkonen.blogspot.com/2011/04/haastetunnustus.html

    VastaaPoista