Social Media Icons

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Tyylipuhdas raskauspostaus

9 kommenttia , , Share It:



Tänään on rv 25+0, eli kahdeskymmeneskuudes raskausviikko starttasi tänään, jonka kunniaksi päätin tehdä postauksen paljon puhutusta mahastani ja raskaudestani. Oudoksuntaa aiheuttaa lähinnä siis sen koko. Joka ikinen kerta, kun joku kommentoi vatsaani isoksi, tunnen minä kommentin takana olevan jonkinlainen vihjaus lihomisesta. Koska eihän se voi olla, ei vielä, näin suuri. Jospa olenkin vain syönyt kuudentoista edestä. Tämä ei ole turvotusta, tähän ei auta ruoansulatusjogurtti. Ja ei, tämä ei ole kaksosraskaus. Pitkälti koon takia olen alkanut ajatella tätä vauvaa poikana (rakenneultrassa ei siis selvinnyt sukupuoli). Vilkuilenkin vain vaaleansinisiä potkuhousuja ja bodeja. (Tässä kohtaa valveutunut ja moderni esikoisenodottaja suosii sukupuolineutraalia kasvatusmallia ja ostaa vain beigeä & harmaata, tai vaihtoehtoisesti pukee lapsensa päälle sekä vaaleansinistä että vaaleanpunaista, mutta minäpä olen konservatiivinen jääräpää, joka antaa lapselleen valmiit sukupuolimallit, nimittäin 56cm kokoisilla vaatteilla.)

Aarre potkii mojovasti, mutta tuntuu, että yhä harvemmin ja lyhyempiä jaksoja, vaikka olisin paikallanikin. Aion ottaa asian esille seuraavan kerran neuvolassa. Toivottavasti kaikki on kuitenkin pikkuisella hyvin..

Raskausaikana moni asia kehossa on muuttunut. Päätin listata Aarteen odotuksen minulle tuomia vaivoja ja muutoksia.

Ensinnäkin se surullisenkuuluisa pahoinvointi (eikä todellakaan vain aamuisin!), josta olen kärsinyt käytännössä katsoen koko odotusajan ja joka onnekseni alkaa väistyä.

Närästys ja happamat röyhtäisyt. Erinaisellista, eri-ihanaa.

Ennakoivat supistukset ja liitoskivut ilmaantuvat erityisesti liikkuessa. Tätä olisi luvassa vielä reilut kolme kuukautta..

Oudot mieliteot, mieltymys happamaan ja kirpeään ruokaan. Kiivit, sitrushedelmät ja puolukat ovat suoranaisia suosikkeja. Ennen en pitänyt mausteisista ruoista, mutta nyt saa maustetta olla ihan "ronskistikin"  -  ainakin minun mittakaavassani.

Turvotus ja kolotus. Erityisesti myöhään illalla ja aamulla noustessa kädet ovat voimattomat ja jalat turpeat ja niitä kolottaa. Nilkat ja polvet on turvoksissa 24/7.

Raskausarvet jenkkakahvoissa (jotka stragedisesti peitin kädelläni alemmassa kuvassa!).

Kuppikoko on vaihtunut DD-koosta muhkeaan E-kokoon. Rinnoissa on myös vaaleita raskausarpia tästä ihanasta tapahtumasta johtuen.

Hiusten väri on tummunut ja hiukset ja kynnet kasvavat nopeammin kuin ennen. Lisäksi luonnonkiharani on loivempaa kuin ennen ja hiukset rasvoittuvat aiempaa nopeammin.

Kehonhallinta on kasvavan mahan kanssa vähän hakusessa. Huomaan joutuvani kiinnittäväni enemmän huomiota esimerkiksi tasapainoon. Nykyään on myös jotenkin hankala hahmottaa, minkä kokoinen minä olen. "Mahdunkohan tuosta välistä?"

Synnytyspelko on väistynyt. Ennen raskautta ja ihan raskauden alussa pelkäsin synnyttämistä ihan kuollakseni, pelkäsin että se sattuu ja että repeän pahasti. Nyt synnytykseen liittyvät pelot ovat hieman erilaisia, pelkään, ettei kaikki menekään hyvin, että napanuora onkin kaulan ympärillä tai että vauva syntyy ennen aikojaan. Pelkoa enemmän odotan synnytystä. Tulisitpa jo!

Arvomaailmani on muuttunut täysin. Enää onnellisuuden välikappaleita eivät ole hienot vaatteet tai kalliit korut. Enkä oikeastaan himoitse juhlimaan lähtemistä, en siksi etten voisi, vaan koska minua ei yksinkertaisesti huvita. Edellisestä kampaajasta on nyt kuukausi ja vierähtää ainakin toinen ennen kuin olen menossa seuraavan kerran. So not.

Hajuaisti on terästynyt aivan mielettömästi. Haistan jo pitkältä, kun H. on käynyt tupakalla, tai kun naapuri leipoo pullaa. Ihon oma tuoksu (dekoltee) on välillä ihan kammottava, suorastaan hirveä, mutta kukaan muu ei haista mitään.

Suussa maistuu erityisesti aamuisin kummallinen metallin maku. Tämä on ihan uusi tuttavuus.

Tämä on ehdottomasti erikoisin, enkä tiedä, onko raskaudella varsinaisesti tekemistä asian kanssa. Nauran ihan eri tavalla kuin ennen. Hihitän hysteerisesti ja H. sanoo, että kuulostan ihan Niiskuneidiltä. Aiemmin käkätin kuin noita-akka, matalalta ja puoliksi äänettömästi.

Onko odottajilla ollut kummallisia oireita?

9 kommenttia:

  1. Mulla oli myös mitä omituisempia haluja silloin raskaana ollessa. Mä olin koukussa jääpaloihin ja eukalyptuskarkkeihin, oli pakko pureskella jotain kovaa koko ajan ja hampaat tykkäs. Myös omituiset ruokayhdistelmät tuli kuvioihin, nakkeja dipattuna jätskiin, ruisleivän päälle margariinia ja kaakaojauhetta, tää lista vois jatkuu loputtomiin. :DMulla taas nauru muuttui sellaiseksi hirveeksi räkätykseksi, aina mä oon räkättäny, mutta silloin se oli jo omastakin mielestä kamalan kuulosta eikä sitä saanut loppumaan. Jos rupesin nauramaan jollekkin asialle, niin se nauru vaan jatku ja jatkui!Mulle itselleni tuli myös hirveä halua näyttää kauniilta ja päästä laittautumaan ja ihmisten ilmoille, eli sitten elämääni pikkusiskon kautta, meikkasin, laitoin tukkaa ja valitsin vaatteita jos sisko oli lähdössä ulos. :DMutta tosi paljon mulla oli samoja juttuja, mitä sulla on nytten. Ja kiitos hajuaistin herkkyyden, pelkästään se että joku leikkasi tomaattia meillä kotona, se sai mut oksentamaan. Ikinä en oo tykänny tomaatista, mut silloin se meni jo ihan yli. Näkö ja haju oli ihan kauheeta!

    VastaaPoista
  2. ei toi kyllä mun mielestä vielä mikään iso maha ole :)

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä kuin Sini, ei tuo massu minun silmiini niin isolta näytä :) Itselläni on vain hiukan pienempi ja olen kuitenkin "vasta" 19. viikolla :) Antaa massun kasvaa! ♥- Anna

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva lukea muiden oireista ja huomioista! Jännä miten voi olla aivan samanlaisia oireita ja osa taas aivan päinvastaisia. Esim. mulla hiusten rasvoittuminen on huomattavasti vähentynyt mutta hiusten kasvu tuntuu tyssänneen liki kokonaan.Mulla ei juurikaan mitään erikoisia oireita taida olla, eikä varsinkaan mitään mielitekoja. Muutamaa juoma/ruoka, joita en ole aiemmin voinut sietää, maistuukin nyt hyvältä, mutta ne ei ole mitään raflaavia (kivennäisvesi ja tietyt jugurtit lähinnä). Hauska lukea muiden erikoisemmista oireista. :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanasta raskausblogista! Olen seuraillut blogiasi nyt noin kuukauden päivät. Täytyy itse näin 3-kymppisenä kahden lapsen äitinä sanoa, että nettikirjoitustesi perusteella sinusta tulee varmasti hyvä äiti pienelle Aarteellesi. Juttusi ovat kypsän kuuloisia, kirjoitat helppolukuista ja mielenkiintoista tekstiä, jota on ilo lukea. Enkä halua asiaani holhoavaan sävyyn sanoa, vaan nimenomaan kohteliaisuutena. Olet lahjakas kirjoittaja ja pohdit asioita moniulotteisesti.Ja näin kolmatta lasta odottaessani voin sanoa, että kovin moni tuntemuksesi kuulostaa tutulta. Olipa sitten ensimmäinen, toinen tai kolmas odotus vuorossa, raskaus saa naisessa aikaan kaikenlaisia muutoksia ja ajatukset juoksevat hormoonien hyrrätessä... ;) Joka raskaudessa on ollut kaikenlaista kolotusta, liitoskipua ja ällötystä eri ruokia kohtaan (mulla lähinnä kaikki liharuuat ja valkosipuli). Mutta kaiken tuon kestää, kun tietää miten ihana palkinto maalissa odottaa. :)Nauti lopusta odotusajastasi ja ottakaa yhteistä aikaa H:n kanssa. Pian vauvanne valtaa toviksi maailmanne ja valloittaa teidät täysin. Sitten sitä ei hetkeen muuhun malta keskittyäkään... ;) Hyvää vointia sinulle ja Aarteellesi!

    VastaaPoista
  6. Hei Aarteen tuleva äiti! Pakko kommentoida tuohon mahan koon päivittelyyn. Sinullahan on ihan normaalin näköinen vauvamaha noille viikoille minun silmääni! Mulla on kummallakin odotuskerralla ollut maha todella iso, todella pian ja loppuajasta se oli suorastaan valtava. Kaikki sitä ihmettelivät ja pyörittelivät silmiään. Kaikkien oli pakko päästä sitä taputtelemaan ja kummastelemaan. Kysyttiin, ootko varma viikoista, lasten lukumäärästä jne. Öö, kyllä olin. Kummallista utelua... Ja kummallakin kerralla syy massiivimahaan on ollut sama eli vartaloni rakenteen vuoksi maha kasvaa pystyyn tuohon eteen ja lapsivettä on paljon lapsen iloksi. En leviä sivuille, ainoastaan eteen. ;) Kummallakaan kerralla lapset eivät ole olleet jättiläisiä ja yksi on kerrallaan tullut. Pömppis on mulla aina ollut, mutta olen muuten hoikka, joten silläkään ei ole ollut mitään tekemistä asian kanssa. Ai niin, pystymaha ei sitten välttämättä tarkoita poikaa, vaikka mulle niin kummallakin kerralla väitettiin. Kaksi tyttöä täällä juoksentelee. <3Onnellista loppuodotusta! Nauti vauvan potkuista, niitä tulee ensimmäisenä ikävä. Ja kiitos vielä kivasta blogistasi! :)

    VastaaPoista
  7. moi!ei tuo minusta mikään iso vauvamaha ole. mulla jaksoi kaikki päivitellä, että miten iso mun maha on (ja se ei siis ollut iso lääkärin mukaan). kakki oli sitä mieltä, että aivan varmasti on poika tulossa (me ei haluttu tietää lapsen sukupuolta ennen synnytystä) kun maha on noin iso ja tuon muotonen... ja siis: painoa nousi raskauden aikana 11kg, ja meille syntyi tyttö. Se siittä isosta ja poikamuotoisesta mahasta!

    VastaaPoista
  8. Essi, voi ei, oot "kärsinyt" tosi kummallisista mielihaluista! :-D Meillä sellaisista oudoista yhdistelmistä kärsii H. Se tykkää syödä leipäjuuston päällä lakkahilloa, suolakurkkua ja sinappia! Sympatiaraskautta?Ah, ihanaa kuulla ettette pidä mun mahaani jättimäisenä. En itsekään ole ajatellut sitä isona ennen tätä, viime aikoina olen saanut tosi paljon kommentteja "valtavasta" tai "kauhean suuresta" mahasta, mikä tuntuu aika pahalta. Mulla ei ennen raskauttakaan kertynyt kiloja mahaan vaan enemminkin reisiin ja takapuoleen, joten raskaus näkyi jo aika nopeasti, maha pullotti pikkaisen jo joskus viikolla 13 tai 14.Anonyymi1, kiva kuulla, että olet pitänyt blogistani ja teksteistäni! Ajoittain tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa, tai että kuvia mahasta ja yksityiskohtaista selontekoa raskausoireista halutaan enemmän. Kehoanikin enemmän tapahtuu kuitenkin pään sisällä ja tämä blogi on ollut hyvä paikka purkaa sitä aivomyrskyä. :)

    VastaaPoista
  9. Mulla on edellisessä ja tässä raskaudessa hurjat hormooni mielialavaihtelut. Saatan vaikka salkkareita katsoessani ruveta itkemään ja hetken päästä itku muuttuu nauruksi ja sitten taas itkuksi. Tai sitten nauran katketakseni ihan jostain mitättömästä syystä joka sitten lennossa vaihtuu itkuun. ( Isäntä rukka onneksi jaksaa huumorilla tätä mun vuoristorataa ;) )Metallinmaku on mullakin etenkin aamuisin suussa. Not kiva.Himot ruokaan; mitä kummallisempi juttuja tekee mieli, yrttejä suoraan ruukusta, suolasta ja makeaa keskenään.. Yms.. Sulla on mun mielestä kyllä aivan ihana vauvamaha, se ei todellakaan ole iso. Mulla kanssa vauvamaha puskee eteenpäin, niin edellisessäkin, ja tyttö tuli silti ;) vaikka mulle monet vatsanmuodosta povas poikaa.Meillä esikoistyttö oli niin siro ja pieni syntyessään, että 56 vaatteet meni pitkään. Mutta osalla valitettavasti ne jäävät nopeasti pieneksi. Joten varaudu myös seuraavalla koolla ;) Meillä väriskaala oli aika molemmille vaan, aika paljon halusin vihreetä ja limeä vaatteissa, koska rakastan sitä väriä itse :) Ja hyvin tuo vihreä pukee meidän tyttöä, vaikka moni vastaantulija luuleekin pojaksi (pinkillä tutilla höystettynä). No kun oppii puhumaan, niin pääsee itse kommentoimaan "en ole poika, olen tyttö!"-tyylillä ;)

    VastaaPoista