Social Media Icons

torstai 3. maaliskuuta 2011

Syntymäpäiviäni mä odotan

11 kommenttia , , , , Share It:


Tänään oli se surullisenkuuluisa sokerirasituskoe. Sanasta tulee minulle ensimmäisenä mieleen kuntopyörän polkeminen kosteassa, harmaassa huoneessa, mutta sellaiseen en onneksi joutunut. 12 tuntia paastoten, siis ilman ruokaa ja juomaa, ja sitten verikokeita verikokeiden perään. Pelkään kuollakseni neuloja, joten jännitin ihan hurjana ja syömättömyys & juomattomuus tuo näytteenottoon kivasti lisää twistiä. Hoitaja ei millään meinannut löytää suonta, johon kammottavan piikkinsä iskisi, ja kun hän viimein sellaisen löysi, suoni "pakeni" paikalta (onnekas pentele, minä en päässyt mihinkään) ja verikokeen ottaminen sattui ihan mielettömän paljon. Kun hoitaja sai kokeen otettua, minä pyörryin. Kun tulin tajuihini, tuli vain huono olo ja kammottavin päänsärky ikinä. Sitten oksensin käytännössä katsoen kaiken. Olen niitä ihmisiä, jotka ovat erityisen herkkiä verensokerin heittelylle. Sokerirasituskokeesta ei siis jäänyt ihan kauhean lämpimät muistot.
Aarre kuitenkin tuntui nauttivan olostaan, voimisteli innoissaan monta tuntia sokeriliuoksen "nauttimisen" jälkeenkin. Jos joskus vielä huolestun kun liikkeitä tuntuu harvemmin, tiedän mitä juoda  - vettä ja sokeria. Siis aivan pirun sokerista vettä. Suosittelen kanssasisarillekin, toimii!
Onneksi jo huomenna saan soitella tuloksia. Toivon, ettei mitään hälyttävää ilmene.

20-vuotissyntymäpäivääni on nyt aika tarkalleen kuukausi (kuukausi ja yksi päivä!). Olin aina ajatellut, että 20-vuotissyntymäpäivilläni hehkun ja olen huippukunnossa. Nämä haaveet ovat luonnollisestikin kuopattu. Syntymäpäiväjuhlat aion kuitenkin järjestää! Olen miettinyt, että olisi ihanaa kokoontua isommalla porukalla puistossa hyvän ruoan, hyvän seuran ja pallogrillin merkeissä. Mutta entä jos sataa? Ulkoilmajuhlissa mikään ei ole niin tunnelmaa latistavaa kuin huono sää. Täytyy olla jonkinlainen Plan B.
Puistokekkereissä on se hyvä puoli, ettei tarvitse miettiä juhlavampaa pukeutumista, ja ennen kaikkea, ei tarvitse ostaa mitään juhlamekkoa tai paitaa sitä varten (jota ei sitten koskaan enää käyttäisi). Koska juhliin on vielä neljä viikkoa, en tapojeni vastaisesti suunnittelekaan änkeytyväni kaalikeittodieetin jälkeen kokoa pienempään riepuun, vaan oikeastaan (silloin rv 28) mietin oversize-vaatteiden hankintaa, mahaa on silloin varmaankin nykyistä etureppua enemmän.

Luulin jo päässeeni vatsakivuista eroon, mutta ne piinaavat silloin tällöin edelleen. Etenkin kävellessä (vauhdista riippumatta) alkaa toista kylkeä pistellä. Yleensä se kestää maksimissaan 10 minuuttia, mutta nyt olen muutamaan otteeseen joutunut kävelemään etukenossa jotta kivut helpottaisivat. En ole järin motivoitunut liikkuja muutenkaan ja tämä kyllä syö halua liikkua.

11 kommenttia:

  1. hei sulla on sama synttäripäivä ku mulla! :) tosin täytän 19.

    VastaaPoista
  2. Ohh, se oli ihan KAMALAA se sokerilitku!

    VastaaPoista
  3. Mulla on viikon päästä tuo sokerirasitus, uh... En kyllä yhtään odota innolla, mutta pakko kai se on käydä kärsimässä. :(En ole vähään aikaa ehtinyt käydä lukemassa blogiasi ja luinkin nyt yli viikon ajalta postauksesi. Ihana kun jaksat kirjoittaa näin usein, ja tosi kuva vauvakumpu sulla jo on! :) Eniten jäi kyllä mieleen se, kun harmittelit ettei vauvapalstoilla tunnu juurikaan olevan muita odottajia kuin kolmikymppisiä toimistotätejä. Heh, taidan itsekin henkisesti kuulua tuohon luokkaan, vaikka ikää onkin muutaman vuoden alle 30. ;) Mutta silti aivan samanlaisia ajatuksia täälläkin päässä pyörii, kuin itselläsikin odotuksesta. :)

    VastaaPoista
  4. Hyi hitto, onko siis mullakin toi sokerijuttu edessä?!Hehe, mulla oli just synttärit ja yllätys yllätys, en mahtunut ihanaan kalliiseen minimekkooni jonka ostin jo viime vuonna ihan vain 18 veesynttäreitäni varten. Löysissä rekkakuskifarkuissa ja mahatuubissa mentiin, juotiin kokista ja tonic-vettä ja oli kuule kivaa!Kirjotat tosi hauskasti, kredittiä siitä. Mä en pysy perässä kun sulta tulee uutta juttua viis kertaa päivässä mutta yritän piipahtaa lukemassa aina kun ehdin :)

    VastaaPoista
  5. MSR, onnittelen hienosta päivästä syntyä! :)Sini, sokeriaddiktina ensimmäiset kaksi desiä upposi, mutta loput kyllä meinasi tulla ulos...Äni, otan osaa. Itse olen tosi herkkä verensokerin heittelylle ja se paastoaminen jo teki pahaa. Kamalinta oli, että kun sen sokerilitkun juomisen jälkeenkään ei saanut juoda, vaikka oli kamala jano. Mulla on jalat ja kädet aivan turvoksissa, kun en ollut juonut mitään.Mulla ei sinällään ole mitään kolmikymppisiä odottajia vastaan, mutta tunnen oloni väistämättä ulkopuoliseksi, kun jo "junior member" saa muut palstalaiset epäluuloisiksi. Ja tuntemaan itseni tosi nuoreksi.Deye, jos olet yli 25-vuotias, BMI on yli 25 tai jos suvussa on korkea diabetesriski (niin kun mulla on), niin joudut siihen raskauden puolivälin jälkeen, rv 24-28. Mä muistan myös, kun valitsin pitkään mekkoa 18-vuotissynttäreilleni. Mutta voithan aina lohduttautua, että ensi vuonna tulee taas synttärit, ja silloin onkin hyvä motivaatio pudottaa raskauskiloja sitä kallista minimekkoa varten! :) 21-vuotissyntymäpäivilläni mä aion loistaa... :)Kiitos hurjasti palautteesta! Mulla on kai liikaa vapaa-aikaa, kun ehdin täällä kirjoitella niin usein. ;D

    VastaaPoista
  6. En ajatellutkaan, että sulla olisi mitään pahaa meitä "iäkkäämpiä" (hehheh) vastaan. :) Ja sun teksteistä kyllä kuultaa tietty kypsyys, joten et ainakaan minun mielestä tunnut yhtään juniorilta tai "liian nuorelta".

    VastaaPoista
  7. vauvat rakastaa makeaa ;) Meillä alkanu jumputus aina kun parikin karkkia/suklaata/lakua suuhunsa laittaa :D Lasillinen limuakin saa pientä vipinää aikaiseksi ;)

    VastaaPoista
  8. Joo, mä olen huomannut, että coca-cola tekee ihmeitä! En oo koskaan limusta välittänyt erityisesti, mutta nyt kun haluan vipinää Aarteen kinttuihin niin juon lasin tai kaksi colaa. Kai sokerissa on niin paljon energiaa, että ne jaksavat vipeltää.. ;)

    VastaaPoista
  9. Äni, voi ei, olen ilmaissut itseäni jotenkin hölmösti, ei mulla mitään mua vanhempia odottajia vastaan ole, tuntuu välillä vaan niin ulkopuoliselta, kun kaikkien muiden raskaudet tuntuvat olleen suunniteltuja. Vahinkovauvan odottajalla ei ole paljoa sanottavaa ovulaatiotikkuihin tai yritettyihin kiertoihin :) Ja ehkä mä itse vain arastelen jutella foruumeilla, tuntuu, että saa varoa sanojaan, ettei vaikuta junnulta tai hölmöläiseltä. Tässä vaiheessa elämää kymmenen vuotta vanhemmat odottajat vaan on yleensä tosi erilaisessa elämäntilanteessa: naimisissa ehkä, asuntolainallisia, lapsi on suunniteltu. Me alettiin etsiä yhteistä asuntoa (vaikka ollaan me 5,5v menty yhdessä) kun sain tietää raskaudesta, ja tämä aika on todella pesänrakennusta, monella tapaa.Kiitos sanoistasi! Itkupotkuraivareita ja mykkäkoulua pitäessä tunnen tosin oloni varsin epäkypsäksi, mutta kai se kuuluu tähän hormonihirmukauteen. ;)

    VastaaPoista
  10. Hei, typerä kysymys, mutta eikö se siis haitannut että oksensit ne litkut jossain vaiheessa? :D vai missä välissä se tapahtui? Olen ite menossa kans tuohon rasitukseen ja pelkään eniten sitä, että se litku on niin kamalaa että yökkään ja sitten menee koko koe pilalle, ja joudun siihen uudelleen... :D

    VastaaPoista
  11. Yökkäilin kaksi tuntia, mutta oksensin "onneksi" vasta kolmannen verikokeen jälkeen (viimeinen). :D Se sokerilitkukin on ihan siedettävän makuista, ainakin pari desiä alkuun...

    VastaaPoista