Social Media Icons

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Päivittelyä

15 kommenttia , , , Share It:




Olen usein kirjoitellut raskauden karsimista kavereista (ja tietysti niistä yhtäkkiä kiinnostuneista), mutten olekaan tajunnut iloita niistä uusista kavereista, uusista tuttavuuksista, joista iloitsen. Kaikki eivät suinkaan ole raskaana, eivätkä äitejä. Parasta heissä on se, että he ovat kiinnostuneita ajatuksistani ja kuulumisistani, ilman pyrkimyksiä kummeiksi tai synnytysdouliksi. Ja ennen kaikkea, yhteydenpito on luontevaa internetissä. He ovat kiinnostuneita siitä, mitä minulle kuuluu, mitä minä ajattelen. He ovat kiinnostuneita raskaudestani, mutteivat vaadi tapaamaan voidakseen hämmästellä vatsaani. He ovat toisia bloggaajia tai blogini lukijoita. (Lisäksi muutama kaverini odottaa myös vauvaa, ja vaikkemme aiemmin olleet sen kummemmin tekemisissä, olen minä saanut oppia tuntemaan heidät paremmin.) He eivät ensimmäisinä vahingoniloisina riemuitse, kun huomaavat minun lihoneen tai naureskele, että vielä se vatsanahka repeää ja välilihaan tulee 17 tikkiä. On ollut mukavaa huomata, että ihmiset etäältä voivat olla aidosti kiinnostuneita minusta ja ajatuksistani kuin ihmiset lähellä. Hyvä esimerkki on Lilian, jonka blogia olen seurannut jo jonkin aikaa (ja joka lukeutuu omiin suosikkiblogeihini). Olen tavannut hänet muutamaan otteeseen isossa porukassa, eli käytännössä facebook-kaveruuden meriitit ovat täyttyneet. Hänkin haaveilee vauvasta, parin vuoden päästä, ja siksi seuraa kuulumisiani (ja tietysti Aarteen kuulumisia).
 Kun tämä etureppu pullahti esiin, olen ollut varsin varovainen sosiaalisen elämäni suhteen. En oikein halua tavata vanhoja tuttuja. Se tuntuu epämukavalta. Olen viime aikoina viihtynyt aika paljon omissa oloissani. Ystäväni A:n kanssa juttu luistaa ja tapaamme useita kertoja viikossa, mutta muut kaverit ja tuttavat olen halunnut pitää loitommalla. Tuntuu, että niin monet vain katsovat mahaani. Välillä tunnen olevani akvaariossa, kaikkien pällisteltävänä, jonkinlaisen suojalasin takana, muka kuuro muiden juoruilulle ja ilkeille puheille. Olen olemassa vain, jotta minua voidaan avoimesti töllistellä ja hämmästellä. "Onpas sun vatsasi iso!", "varmaan kamalaa, kun on noin iso vatsa, JO NYT!". Minä olen toisille vain kävelevä maha, en mitään muuta. Tämä on uutta ja ihmeellistä, ymmärrän sen, mutta toisille tämä tuntuu olevan kiinnostunutta kohinaa vatsan koosta, sukupuolesta, raskausarvista, vauvanvaatteista... Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että minulle on ihan se ja sama, onko vauvani tyttö vai poika, tai että enemmän huolta kannan vauvan terveydestä kuin sen mahdollisesta homoudesta. On näemmä selvää, että tämä herättää monenlaisia kysymyksiä muissakin.

Sain tänään sokerirasituskokeen tulokset. Oma terveydenhoitajani sanoi harvoin näkevänsä yhtä mallikkaita tuloksia. Kaikki on siis hyvin, minulla ei ole raskausajan diabetesta. Jippii!

Tänään saimme myös kutsun perhevalmennukseen, ja parin viikon päästä se alkaa! Perhevalmennuksen alkaminen tekee kaikesta konkreettisempaa. Vaikka kyllä potkutkin muistuttavat pienestä, kasvavasta elämästä sisälläni. Silti kesään tuntuu olevan ikuisuus ja tuntuu, että miljoona asiaa ehtii vielä mennä pieleen. Pelkään, että lapsi kuolee kohtuun tai että se syntyy kuolleena. Ja entä jos se ei olekaan terve? Pystyisinkö rakastamaan sairasta lasta samalla tavalla? Entä jos kaikki onkin vain hukkaan heitettyä?

PS. Olettekin ehkä huomanneet, että blogiteksteissäni on havaittavissa nykyään pientä sensuuria. Tämä johtuu siitä, että liian moni kaveri liian läheltä on löytänyt tiensä blogiini. Siis aivan liian läheltä. En jaksa selän takana puhumista ja spekulointia, jota tämä blogi herättää. Katkaistakseni juoruilta siivet, sanon nyt vain, että minä voin ihan hyvin, minä olen onnellinen. Minulla on pahoja päiviä siinä missä muillakin, ja takaan, että niinä hetkinä, kun vauva oleilee niin alhaalla että sattuu, liitoskivut vaikeuttavat liikkumista ja on alituinen vessahätä, voi hymy olla kaukana.
Olen itse antanut blogini osoitteen samaan aikaan odottaville kavereilleni, joten en tarkoita heitä. Sitten on bloggerissa jo entuudestaan olleita tuttuja, joiden blogeja olen seuraillut aiemmin. Luen heidän blogejaan julkisesti, koska olen halunnut jakaa omankin blogini heidän kanssaan. 

15 kommenttia:

  1. Kyllä niitä kylän juoruämmiä aina riittää. Ei kannata välittää. Mutta joo ymmärrän jos et viitti enää kovin henk.koht. kirjottaa..

    VastaaPoista
  2. Juoruämmä on turhan ruma sana, mutta välillä ihmisten kiinnostus purkautuu varsin erikoisella tavalla...

    VastaaPoista
  3. oi, ihanasti kirjoitettu :) mä mietinkin tässä että kehtaanko sanoa että suhun olisi tosi kiva tutustua paremminkin, mutta mietin mitä ajattelet, että oon kuitenkin vaan kiinnostunut vauvasta. Voi oikeasti, aika läpinäkyvää sellainen. Mun mielestä sulla on tosi inhimillisiä ajatuksia raskaudesta ja muutenkin vaikutat sellaiselta ihmiseltä jonka kanssa mä tulisin hyvin toimeen. tai eihän sitä ikinä tiiä kun mäkin oon aikamoinen drama queen välillä :D himassa lähinnä :DMäkin oon tajunnut että mun blogia lukee myös sellaiset ihmiset/ tutut, jotka ei oo rekisteröityneet, joten en saa tietää heidän olemassaolostaan kun he taas tietävät musta turhankin paljon. Siksi mäkin oon yrittänyt vähän "sensuroida" mun blogia..

    VastaaPoista
  4. moi,löysin sun blogin ja oonkin lueskellut tätä aina kun uutta tekstiä on tullut. itsellä on 7kk ikäinen poika,ja kovin oli samanlaisia ajatuksia odotusaikana.. :) hienoa että sokerirasitus meni nappiin,ja ei ollut rd:tä !

    VastaaPoista
  5. Hyvä ettei ollu raskausajan diabetestä! :)Saan tästä omasta vatsasta juurikin samanlaisia kommentteja mitä sinä; "Onpa se iso, nyt jo". "Sillä ja tuolla oli raskaana ollessaan samoilla viikoilla paljon pienempi vatsa". "Ootko lihonnu jo NIIN paljon, kauheaa"! Tuntuu, että ku on raskaana, niin kaikilla on joku erityinen lupa tulla arvostelemaan painosta ja muodoista, sekä vähän kaikesta muustakin. Me ei olla saatu mitään kutsua perhevalmennukseen :o Pitääkö se itse jotenki varata sitten joku aika vai miten se homma toimii? Olis kiva päästä itekki :)

    VastaaPoista
  6. Lilli, draamaillaan sitten yhdessä! ;)Susanna_Turunen, kiva tietää, että kaiken tän jo kokeneena jaksat lukea mun ajatuksia :)Jonna, niinpä, voi elää ihan normaalisti ja synnytyssairaalakaan ei muutu. :) Raskaana olevat tuntuvat olevan kaikkien vapaata riistaa. Kai tässä kohtaa, kun kohtu on jalkapallon kokoinen, kai se nyt näkyykin? Ja mitä väliä sillä on, kenellä on minkäkin kokoinen vatsa?Kannattaa varmaan kysästä neuvolasta tuosta perhevalmennuksesta. Vantaalla se on aloitettu vähän aikaisemmin, rv 25-28. Mulle ainakin tuli vaan neuvolasta kutsu seuraavaan alkavaan perhevalmennukseen. :)

    VastaaPoista
  7. Mä oon miettinyt myös paljon sitä minkä verran uskaltaa puhua henkilökohtaisista asioista, mitä jos joku sittenkin tunnistaa jostain pienestä lauseesta? Suurin osa kavereistani eivät tiedä raskaudestani mitään ja ne jotka tietävät, järkyttyessään vähensivät yhteydenpitoa huomattavasti. Tuntuu siltä, etten halua asiasta edes kertoa, saatika puhua muiden, kuin perheenjäsenien kanssa. En ole lukenut blogiasi kauaa, mutta pidän vaikutelmasta.

    VastaaPoista
  8. Hyvä että testin tulokset oli nappiin! :)Tuo töllistely/hämmmästely kyllä jaksaa nyppiä. Juuri tänään sain itsekin työkaverilta taas kommenttia: "Katsoin että sun vatsahan on jo VALTAVA. Että aloin ihan miettimään onko sieltä tulossa yksi vai KAKSI."Nojoo, eh heh, siinäs pohdit... Tiedän kyllä itse että vatsani on jo kookas, mutta tykkään siitä. Ja on jo niiiiiin kulunutta päivitellä "tuleeko sieltä sittenkin kaksoset, etkä vain tiedä sitä". Voi huoh. Nuo töllistelytkään ei haittaisi, jos A) pitäisivät mölyt mahassaan tai B) kommentoisivat nätimmin, vaikkapa "onpas sulla jo kaunis ja selkeä vauvamaha". Nih!(Anteeksi purkautuminen, sattui vain niin samaan aikaan tämän lukemisen kanssa tuo kollegan kommentti! :D)

    VastaaPoista
  9. Caisalisa, kaipa aina netissä bloggaillessa on vähän ahtaalla. Ei voisi paljastaa mitään itsestään, asuinpaikkakuntaa, ikää, puolisosta mitään, töistä mitään, ettei kukaan tunnistaisi. Harmi, että kaveripiiri on suhtautunut nihkeästi ja vetäytynyt. :( Kiva, että pidät blogistani!Äni, ihmiset osaa olla niin töykeitä! Miten joku kehtaa sanoa noin? Tähän kaksoskysymykseen olen itsekin törmännyt usein. "Ei, en todella voi olla varma, minut on ultrattu vain kolme kertaa ja aina ne väittää, että yksi lapsi siellä molskii, mutta nyt kun sanoit, niin ehkä siellä todella onkin kaksi vauvaa. Kiitos siitä."On muutenkin vaikeaa suhtautua raskauden tuomiin muutoksiin kehossa, aina ei todellakaan tunne itseään hehkuvaksi ja kauniiksi, ja ikävät kommentit, jotka tuntuvat vihjaavan, että oikeasti "vauvamaha" onkin vain joulukiloja. Koska eihän jalkapallon kokoinen kohtu näy vielä ulospäin.. Musta tuntuu, että suurin osa kommenteista tulee joltain ei-raskaana olleelta, ei-synnyttäneeltä. Vaikka kyllä tän jo kokeneet ja ihan odottajatkin osaavat kommentoida asiaa ilkeästi, luulisi, että tietäisi itse, miltä tuntuu kun jokainen kokee oikeudekseen kommentoida asiaa. Viimeinen kolmanneshan häämöttää jo, eikö sen pitäisikin näkyä?Ah, nyt purkauduttiin yhdessä! ;)

    VastaaPoista
  10. Mulla on ollut pieni raskausmaha esikoisesta, ja vielä raskausviikolla 30 harva työkaveri uskoi että olen edes niin pitkällä. Hieman ikävään sävyyn sekin kommentti piti lohkaista, "Ethän sä nyt voi niin pitkällä olla ton mahas kanssa". Että kyllä näinkin päin voi loukata, vaikka kuinka ylpeä olinkin omasta vauvamahastani.Ihmiset ei vaan ajattele ensin mitä töksäyttävät suustaan..Hienoa että rd tulokset oli puhtaat!Ota perhevalmennukseen pientä evästä mukaan, meillä oli ainakin niin puuduttava pitäjä, että ilman evästä en olis selvinny useimmilta kerroilta ;D Toivottavasti teillä parempi!

    VastaaPoista
  11. Kauheaa, varsinkin kun sen vauvan tulo ei välttämättä edes tunnu kauhean konkreettiselta, niin tuntuu pahalta, kun joku alkaa arvostelemaan kokoa tai raskauden kestoa. Mitä se edes muille kuuluu, minkä kokoinen maha kelläkin on? No, karavaani kulkee, koirat haukkuu.. Onko pikkukakkosesta myös pieni masu? :)Kiitos vinkistä! Toivon, ettei se perhevalmennus ole ihan kauheaa ajantappamista...

    VastaaPoista
  12. On tää kakkosmasu vähän isompi mitä esikoisesta, tänään just vertasin masuviikkojen kuvia, niin mulla on nyt sellainen masu (17+4) joka oli esikoisesta kun olin rv 24 :D Esikoisesta karttu +11kg, joista puolet jäi synnärille heti kättelyssä. Nytkin tavoittelen maks. +15kg nousua, ja toistaseks näyttää ihan hyvältä, vaikka masu näyttääkin isommalta, kiloja on silti tullu vähän vasta.Se perhevalmennus riippuu myös paljon siitä, kuinka aktiivista porukkaa osallistuu. Kannattaa miettiä kysymyksiä valmiiks mitä haluaisi esittää pitäjälle, ja rohkeasti esittää vain. Meillä mä ja yks toinen oli ainut joka uskals kysymyksiä esittää, muut istu tuppisuina.. Sitten kun tuli "ryhmätehtävä", huomas taas että pari oli äänessä ja loput hiljaa.. Suomalaiset, hiljaista kansaa ;)

    VastaaPoista
  13. Toivottavasti nyt kukaan ei sitten ota asiakseen lähteä kommentoimaan vatsan kokoa, mutta onhan mukavaa, että raskaus näkyy ja että kenelläkään ei ole aihetta spekuloida raskausuutisia tms. :)Musta tuntuu, että mä tulen olemaan siellä käsi pystyssä ja äänessä, niinkuin aina. H:ta hävettää. On vaan pöllöä, ettei uskalla kysyä jos jokin kaivaa mieltä. Tai kommentoida.

    VastaaPoista
  14. Paras kommentti omasta mahastani taisi tulla päivää ennen äitiysloman alkua. "Siis mitä, ootsie raskaana vai?" Jotenkin sekin loukkasi, ettei kukaan muka huomannut, tai ollut näkemästään niin varma, ettei olisi pelännyt kommentoivansa leipuriopintojen mahamakkaraa vauvaksi. Moni myöskin epäili etten syö mitään, ja vahingoitan vauvaa vahingossa syömättömyydellä. Todellisuudessa söin kaikkea mikä sisällä pysyi niin paljon kuin napa veti..Onneksi nuo lastenrattaat on vähän näkyvämmät, ei tarvitse kaupan kassajonossa kenenkään miettiä "onkohan toi saanut vauvan?" :D

    VastaaPoista
  15. Vanha postaus jo, mutta tekee mieli kommentoida :D Oon vaan huomannut, että raskausmahaa tekee mieli kommentoida siksikin, että tuntuis niin oudolta olla ikään kuin "huomaamatta" noin merkittävää (elämän)muutosta. Kun olin ite raskaana, mun maha oli omasta mielestä iso. Saatoin saada samana päivä kommentin "onpa se jo iso" (loukkaannuin), onpa se pieni (loukkaannuin) ja ei kommenttia (loukkaannuin. ai mä oon niin lihava luonnostaan ettei selvästä raskausmahasta kehtaa sanoa, jos vaikka oisinki vaan lihonu vielä lisää??). Pointti on, että maha on siitä hankala asia että kommentoipa siitä melkein mitä vaan tai jättää kommentoimatta, nii raskaana oleva loukkaantuu :D Muille se ei kumminkaan oo niin järisyttävä asia kuin henkilölle, jonka keho ja elämä on muutoksen tilassa..

    VastaaPoista