Social Media Icons

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Muutosten aikoja

5 kommenttia , Share It:



Viime aikoina olen miettinyt paljon muutoksia, joita vauva tulleessaan aiheuttaa. Maailmahan muuttuu joka hetki ja pakko on pysyä perässä, mutta onnen ja jännityksensekaisin tuntein odotan sitä hetkeä kun kahdesta tuleekin kolme, meistä tulee perhe. Eniten mietityttää parisuhde.

Nyt voin vielä käpertyä H:n kainaloon ja nukkua siinä yöni (vessassa käyntiä lukuunottamatta) häiriöttä, keskeytyksettä. Entä sitten kun yöheräämiset alkavat? Kun meillä ei nuku kukaan? Entä jos saammekin koliikkivauvan?
Tuntuu, että yhteistä aikaa on nytkin liian vähän, H. on päivät töissä ja illat väsynyt. En jaksa uskoa yhteisen ajan lisääntyvän kun vauva syntyy. Sen merkitys on ehkä aiempaa suurempi, mutta aikaa yhteiselle tekemiselle ei tule olemaan enää samalla tavalla. Ja kaikki ne viikonloppuaamut, voi, ne hitaat sunnuntaiaamut, kun paistattelemme päivää kylpytakeissamme ja juomme kahvia.. Mitä niille käykään? Milloin saan (vauvan synnyttyä) seuraavan kerran juoda kahvia ja lukea lehteä, luoda viipyileviä katseita rakastettuuni, loikoilla sohvalla H:n silittäessä hiuksiani? Tyydymmekö vain käymään päiväunille kun saamme vauvan nukutettua?
Kesäisin olemme lähteneet H:n perheen kanssa kesämökkeilemään viikonloppuisin. Niissä viikonlopuissa on ollut parasta ne aamukuuteen venyneet juttutuokiot, veneretket auringon noustessa, auringonlaskut.. Kaikki se kiireetön aika. Se tunne, ettei enää koskaan ole kiire mihinkään. Miten niiden hetkien käy? Auringon tahtiin heräävä pienokainen herättää koko mökkikansan ja silmät punaisina minä manaan yöllä sääreni syöneitä hyttysiä? Entäpä ne ihanat, pitkät mökkimatkat? Hirvittävän helteen, naama punaisena huutavan lapsen ja radion surkean keskusteluohjelman siivittämänä saavumme rentoutuneina ja levänneinä pitkän matkan takaa mökille lomailemaan? Voi onnea, voi autuutta!
Entäpä seksi sitten? Eikö ole vähän tunnelmaa latistavaa, että pienokainen nukkuu samassa huoneessa...
Ihanaa on käydä kaupassa heti aamulla. Kierrellä, kaarrella, pohtia, vertailla. Ilman kiirettä, ilman ruuhkaa, ilman jonoa. Juoksenko minä ensi kesänä kauppaan ostamaan liivinsuojia, kahvia ja maitoa, tuli perseen alla ja huutava pentu ostoskärryissä? Ostan valmiskastikkeita ja lisää vain vesi-ruokaa? Paheksuvien katseiden alla kaivan lompakkoani yrittäen samalla hiljentää hysteerisesti huutavaa vauvaa?

Eniten pelottaa, että jään ihan yksin kirkuvan ja vähäunisen lapsen kanssa. H:n tuntien se tuntuu vähän epäuskottavalta itsestänikin, mutta silti pelkään. Että yhtäkkiä minä olenkin vastuussa kaikesta, kodista, lapsesta.. Joskus tunnen olevani kahlittu tähän kaikkeen. Kukaan ei voi ottaa mahaani hetkeksi niin että voisin lähteä juhlimaan. Tai saisin syödä maksalaatikkoa. Kukaan ei voi synnyttää puolestani. Kukaan ei voi ottaa pahoinvointiani lainaan. Minun on tämä kestettävä, vain minun, vaikka "palkinnon" voi jakaa kanssani niin moni muu.
Joudunko taistelemaan, että joku pitäisi lastani sen hetken että pääsen suihkuun? Kampaajalle? Zumbaan? Vessaan? Ulos?

Minusta maailmassa ei ole ahdistavampaa ääntä kuin vauva itku. Jokaikinen soluni huutaa apua, minä hätäännyn, minä haluan lopettaa sen äänen, minä haluan tyynnyttää pienen vauvan, vastata hänen tarpeisiinsa. Jokin alkukantainen vietti minussa herää, en kykene kuulemaan mitään muuta, en keskittymään mihinkään muuhun. Minä en kestä vauvan itkua, se on niin lohdutonta, viatonta, anelevaa.

5 kommenttia:

  1. Ajatuksenakin on hieman ahdistava, että Miehen ja minun yhteiset, joskus tunninkin kestävät suihkut tultaisiin keskeyttämään. Mutta siinä kai sitä oppii arvostamaan yhteisiä pieniäkin hetkiä, puhumattakaan omasta ajasta joksi vessassa käynnin rauhassa saattaa lukea.

    VastaaPoista
  2. Luulen, että kun pieni on maailmassa muuttuu myös ajatusmaailma tai näin ainakin ajattelen. Ne nyt "tärkeät" hetket ei tunnu ehkä enää niin isolta ja tärkeältä silloin. Kai sinulla on muitakin läheisiä ympärillä, kuin mies, että pääset joskus käymään myös yksinkin jossain? :) (Seksistä vielä, että mä en kyllä pystyis siihen jos samassa huoneessa tuhisis pikkuinen unillaan ;D Onneksi on muitakin paikkoja, kuin se makuuhuoneen sänky! ;D)

    VastaaPoista
  3. Täytyy sanoa että kiitän "onneani" että meillä on pullovauva. Mies hoitaa minun kanssa poikaa yöt ja päivisin kun ei ole töissä. Jaksamme molemmat paremmin. Osasin onneksi jo alussa vaatia mieheltä apua lapsen hoidossa niin hän ei ole pystynyt jättää minua yksin lapsen kanssa.Itse en ehtinyt edes ajatella tällaisia asioita mutta nyt kun poika on 4kk, olen alannut kaivata illalla sohvan nurkassa leffan katsomista. Tai ihan vaan yleensäkin tv:n katselua, kirjojen lukemista, shoppailua ym. Tosin ei näitä enää niin kovasti kaipaa, mutta välillä.Seksi, no se aluksi tuontui hirveän vaikealta ja ei se maitoa kaipaava lapsi aluksi ainakaan auta asiaa. Mutta kyllä sillekin oma aikansa löytyy kun jaksaa odottaa. Välillä toki toivon että saisin palata menneisyyteen edes yhdeksi päiväksi, saisi olla vaan rauhassa koiran ja miehen kanssa. Käydä ehkä ravintolassa (ihan rauhassa, kokeiltu on et onnistuu se vauvankin kanssa) ja sen jälkeen vain olla. Mutta en varmaan edes osaisi enää nukkua yötä ilman heräämisiä ja nauttia rauhasta. Sillä 2-3h päiväunetkin ahdistaa välillä. Vauvan itku on hirveää kuunneltavaa jos ei sille tiedä syytä mutta ne hymyt saa unohtamaan kaiken.Tsemppiä tulevaan!http://pikkuvauhkonen.blogspot.com/

    VastaaPoista
  4. Ihanasti taas pohdit! Välillä lukiessani naurahdin, nyökkäsin, tunsin samaa pelkoa.. Pääni tulvii taas niin paljon tekstiä kommentoitavaksi, mutta sormet eivät pysy perässä naputellessa, kun ajatus juoksee jo seuraavassa.Seksi, no myönnettäköön että meillä ei kyllä kärsinyt tämä asia parisuhteessa, käytimme mielikuvitusta ja tilaisuuksia että tämä osia parisuhteessamme vauvasta huolimatta toteutui.Teillä H on kuitenkin viikonloppuisin kotona, meillä isäntä tekee yövuorotyötä, niin epäsäännöllisin putkin. Ja jos on vapailla vkonloppuisin, on hän molempina päivinä n.4-6 tuntia harrastuksensa parissa.Aivan hyvin voitte sunnuntai aamuisin juoda kahvia kylpytakeissanne, vauva on vain lisänä teillä siinä samassa tilassa. Hänelle voi jutella, hänkin voi nauttia "kupin kahvia" eli toisinsanoen pullollisen tai tissillisen maitoaan :) Jos onnistut imetyksen kanssa, hommaa sellainen imetystyyny esim. jonka saa seläntaakse kiinni, näin voit nauttia samalla imettäessäsi kupin kahvia, vaikka siinä aamupalapöydässä.Minulla käy sama pelko, pelko että jään yksin lasten kanssa. Vaikka isäntäkään ei ole sellaista tyyppiä, että vain häipyisi. Ihmisajatukset / tunteet ovat vain tälläisia, varaudumme ja pelkäämme pahinta.Vaikka vauvan itku olisi sinusta maailman ahdistavin, synnytyksen jälkeen koet sen myös maailman ihanimpana kutsuhuutona. Siinä hän, pienokaisenne kutsuu sinua ainoalla tavallaan jolla hän osaa ilmaista itseään. Toki sen kokee väsyneenä helposti ahdistavaksi, etenkin jos vauva vain huutaa. Minä itse helpotin tilannetta laulamalla ja lasten/kansanloruja lausumalla, tästä tuntui vauvakin rauhoittuvan. Edelleen neiti rauhoittuu kuuntelemaan kun laulan näitä tuttuja lauluja/loruja. Vauva helposti aistii sinusta ahdistuksen, pelon tai epävarmuuden, jonka hän peilaa itselleen.Kaupassa käynti.. No riippuen tietenkin hieman vauvasta sekä siitä mihin vauvan opettaa. Meillä pääsääntöisesti on aina ollut rauhallinen kauppareissu, voinut rauhassa pohtia, vertailla. Meillä kun on pullovauva, oli keitetty vesi pullossa valmiina johon Nan jauhot sekaan ja maitoa lapselle, vaikka keskellä pastahyllyä :) Jos imettää, kannattaa ennen kauppaan menemistä syöttää vauva tai sitten mennä (jos kaupassa on) pukukoppi. Voithan toki siinä kaupassakin imettää, jos itse et koe sitä kiusalliseksi. Tulet varmasti saamaan katseita ;)Vastuu.. Meillä edelleen jos lähdemme kotoa jonnekkin, tunnen sen vastuun olevan minulla. Vastuu että pakkaan kaikki tavarat mukaan, puen / laitan itseni kuntoon, puen lapseni. Ja tämä silloinkin vaikka isäntä olisi mukaan tulossa. En vain saa häntä jakamaan tätä vastuu aluetta, jotenkin tuntuu että hän ei tietäisi mitään mukaan tulee, mitä vaatteita voisi vauvalle pukea. Tulee ahdistus, että aina tulee kiire kun pitäisi olla jossain tiettynä aikana.Osasyy meillä tähän on minussa, en osaa jakaa tätä vastuuta, en osaa patistaa toista tähän. Koska minusta tuntuu, että minun on tämä tehtävä, minun tehtäväni.Joten vinkkinä, huolehdi että H:kin oppii tietämään tarvikkeet, yms jutut joita tarvitsee vaikka kauppaan tai kyläreissulle mukaan :)Kyllä meillä isäntäkin varmasti osaisi, ainakin osittain .. :)Alussa jos vauva valvottaa öisin, suosittelen nukkumaan päiväunet aina kun mahdollista. Kerää voimia, jossain kohtaa saatat tuntea yliväsymystä, vaikka alussa olisitkin pirteä kuin peipponen :) Ja kun H:lla on vapaata, velvoita häntäkin hoitamaan yöheräämisiä jos mahdollista, tai anna hänen huolehtia päivisin, että saat itse levättyä.Huuuuh, olikohan tässä kaikki.. ;)

    VastaaPoista
  5. Hyvä postaus! Mulla on monesti puolestaan sellainen olo, että voi kun voisin ottaa hetkeksi raskauden kantaakseni, pahoinvoinnin tai iskiaskivut itselleni, että toinen sais hetken levät ja kerätä voimia. :)Kyllä se maksalaatikko maistuu sitten kesällä varmaan monin verroin paremmalle! ;)Tsemppiä!!

    VastaaPoista