Social Media Icons

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Minä, ne muut, te muut

4 kommenttia , , Share It:





Täytän ensi kuun alussa 20 vuotta ja aion tietenkin juhlistaa tätä iloista tapahtumaa. Raskauteni vuoksi en tietenkään juo, joten luvassa ei ole vuosisadan ryyppäjäisiä, vieraillenikaan. Olen lähinnä ajatellut hyvää seuraa, pientä purtavaa ja rentoa fiilistä. Olen lupautunut Wellan hius(väri)malliksi paria päivää ennen synttäreitäni ja jos lopputulos on hyvä, lienee juhlatunnelmaankin virittäytyminen helpompaa. Olen innoissani etsinyt erilaisten suolaisten piiraiden, salaattien ja pikkusuolaisten ohjeita. Menu joudutaan toteuttamaan suhteellisen pienellä budjetilla, mikä on osaltaan ihan mukavaa, pääsenpähän itse väsäilemään ja kokkailemaan. Kutsun laadin hetkessä, tarjottavia vielä hiotaan. Vieraslistan kokoaminen oli kuitenkin vaikeampaa kun osasin kuvitellakaan. Eniten inhottaa "kylkiäiskaverit"  -  ne jotka täytyy kutsua, kun kutsuu jonkun toisen. Esimerkiksi se ärsyttävä, aina kännissä oleva rääväsuinen poikaystävä tai nokkaansa nyrpistelevä Drama Queen, joka kuuluu samaan kaveriporukkaan.
Onneksi raskausaikana kaveriporukkaansa ja sen jäseniä oppii katsomaan eri tavalla. Mikä meitä yhdistää? Jos minä kelpaan vain kännäyskaveriksi, niin varmaankin Kuningas Alkoholi. Se ei tunnu minusta riittävän vahvalta yhdistävältä tekijältä, ei riittävän vahvalta kaveruudelta, jos ilman sitä ei ole mitään. Siksi huomaankin vieraslistani näyttävän kovin erilaiselta kuin kaksilla aiemmilla synttärikekkereillä. Paljon kavereita on tippunut kelkasta raskausaikana, mikä tietysti harmittaa, mutta toisaalta, olen luonut paljon aidompia ja tärkeämpiä kaverisuhteita entuudestaan vain tuttuihin, nykyisin odottaviin äiteihin. Heidät lisäsin ensimmäisenä kutsuttavien listalle. Heistä on tullut minulle erityisen tärkeitä, vaikka yhteydenpito onkin tapahtunut pääasiassa netissä (toivonkin, että he pääsevät tulemaan, saadaan pystyyn oikeat odottajien kokoontumisajot). Meillä on yhtäkkiä paljon yhteistä, vaikka raskausviikot ja oireet vaihtelevatkin. On helpottavaa tietää, että joku jo entuudestaan tuttu käy läpi tätä samaa vaihetta, pyörittelee näitä samoja ajatuksia kun minäkin. Nykyisin tunnen itseni jollain tapaa juhlissa ja muuallakin vähän ulkopuoliseksi. Kun paikalla on niitä muita, niitä tavallisia, ilman tätä etureppua tai ihan valmista pakkausta  -  lasta. Tuntuu, kuin olisin eri planeetalta. Puhuisin eri kieltä. Elämäni on erilaista kuin ennen. Vähemmän minua ja enemmän meitä. 
Mutta kun pääsen juttelemaan muiden odottajien kanssa,... Voih, mä oon elementissäni! Facebook on auki ja kyttään chat-ikkunaa kuin kuuta nousevaa ja odotan jonkun raskaana olevan kaverin kirjautuvan sisään. 
Tämä blogi on ollut myös mahdottoman hyvä paikka purkaa tunteita ja jakaa kokemuksia, ja monesti huomaan jopa odottavani, että mitäköhän teillä on sanottavana. Mitä mieltä te olette, onko teistä tuntunut tältä.. Tässä elämänvaiheessa sitä haluaa tuntea olevansa kaikkea muuta kuin poikkeuksellinen tai yksilöllinen. On helpottavaa kuulla, että jostakusta muustakin tuntuu tältä. Minä en ole yksin.

Erityisesti haluan kiittää niitä lukijoitani, joilla on jo lapsi/lapsia, kaikista niistä käytännön neuvoista ja rohkaisevista sanoista! Erityiskiitos kuuluu Miikulaiselle! Suorastaan odotan, mitä hänellä on sanottavanaan. Miikulainen on avoimesti jakanut kokemuksiaan ja neuvojaan, jättäen kuitenkin tilaa, tyrkyttämättä. Kiitos.
(Miten tämä alkoikaan kuulostaa Oscar-gaalan palkintopuheelta...)

PS. Tänään olen täydessä vauhdissa, joten myöhemmin saatte ihan oikean raskauspostauksen!

4 kommenttia:

  1. Mutta kun pääsen juttelemaan muiden odottajien kanssa,... Voih, mä oon elementissäni! Facebook on auki ja kyttään chat-ikkunaa kuin kuuta nousevaa ja odotan jonkun raskaana olevan kaverin kirjautuvan sisään. Toi on niin totta!! Samoin tän sun blogin kaNssa! kyylään tätä kun viimestä päivää, en siis kyyläys mielessä :D JOs ymmärrät mitä tarkotan.Ihan samanlainen oon ku oon facebookissa. Odotan vaan että joku odottaja tulis jutskailemaan! :)

    VastaaPoista
  2. Ohhoh minä taisin jopa punastua! Iso kiitos, että olet pitänyt kommenteistani, mielipiteistäni! :)Sinulla tulee 20 mittariin pian, hieno rajapyykki! :) Seuraavia kymmenyksiä et sitten ehkä haluakkaan juhlia, joten nauti näistä bileistä ja tee niistä juuri sellaiset kuin haluat!Jätä ihan suosiolla ne kaverin känniääliö poikafrendit yms pois! Sinä olet raskaana, sinun syntymäpäiväsi, sinä olet juhlakalu, joten sinä päätät ketä haluat vieraaksesi. Älä kutsu ketään, vain koska on "pakko", vaan kutsu heitä joitten kanssa oikeasti haluat juhlia :) Näin teet päivästäsi ikimuistoisen, hyvällä tavalla :)Oiiiih mä rakastan tehdä juhlapurtavia, ja rakastan itsetehtyä ylipäätänsä. Mikset järjestäisi myös hieman nyyttärimeiningillä? Vai pelkäätkö että joku toisi alkoholia näin mukanaan?Tai olisiko ystäviesi joukossa myös innokkaita käsiä tekemään jotain, kutsu heidät jo etukäteen paikalle tekemään tarjottavia. Yhdessä tekeminen vielä juhlistaa tunnelmaa, ainakin minusta :)Pikku alkupaloja (tapaksia), 1-2 ruokaisaa salaattia, suolaista piirakkaa, makeita leivonnaisia ja kakku kenties? :)Rakastan tapaksia, niissä voi käyttää mielikuvitustaan niin vapaasti! Yhdistää suolaista ja makeaa, värejä yms rohkeasti. Pieni ja napakka tapas, on paras tapas ;) Tapas ohjeita on varmasti ainakin nettipullollaan :)Itse myös esikoisen odotusaikana rakastin jutella ihmisten kanssa, jotka myös odottivat. Oli niin paljon yhteistä, niin paljon juteltavaa :) Edelleen on kiva jakaa odotuskokemuksia, ja minun kohdalla vielä vauvakokemuksia (miten lapset kehittyvät, kasvavat yms). Minusta on ihana seurata edes fb:n avulla mitä minun palstatovereille (Kyllä, olen yksi niistä pahamaineisimmista palstamammoista ;) Hihhih! ) kuuluu, jotka myös odottivat minun kanssani, joilla heillä on samanikäinen lapsi kanssani. Saan heiltä sitä iki ihanaa vertaistukea.Vertaistukea ihmisiltä, joitten kanssa olen jakanut odotusmatkani.

    VastaaPoista
  3. Minna, hyvä tietää, että muutkin odottaa ja nauttii noista facebookinkin välityksellä käydyistä keskusteluista. Joskus mietin, että pidetäänköhän mua ihan kauheana stalkkerina kun aina isken kun joku odottaja kirjautuu sisään... Luulevat vielä että vainoan. :DMiikulainen, välillä mä suorastaan hämmästyn, että sä olet noin nuori. Tai siis olethan sä mua pari vuotta vanhempi, mutta sä kirjoitat ja ajattelet niin kypsästi. Sanon tämän hyvällä tavalla. Et oo holhoava kuitenkaan, kiitos siitä. :)Mä mietin eka nyyttärimeininkiä, mutta valitettavasti mun kaveripiiristäni löytyy pari sellaista tyyppiä, joille tää nyyttärimeininki ei sovi. Se on kauhean vaikeaa, vaikka sanoisi vaan että "tuo LIMPPARIA". Ne alkaa laskemaan rahojaan ja nirsoilee. Eikä yleensä edes tuo mitään, vaikka kuinka pyytää. Uutena vuotena pyysin niitä tuomaan kaksi pulloa alkoholitonta skumppaa ja kaksi pulloa Pommacia - sain yhden pullon alkoholillista skumppaa (jee, mitäs mä sillä) ja yhden pullon Pommacia. Tästäkin asiasta käytiin aivan hirveä sota, ennen kun he edes saapuivat paikalle. On niin vaikeaa, ei voi lähteä kauppaan, menee rahaa, on niin vaikeaa. Sitten jos pari jättää tuomatta, niin koko idea on vähän pilalla. :/Mun pitää ihan myöntää, etten edes tiedä mikä tapas on! Ehkä olisikin aika avartaa maailmaani ja väkertää sellaisia. Juuri ehdottomaasi menuuta olin miettinytkin, ehkäpä tonnikalasalaattia, kreikkalaista salaattia, kinkku-ruccolapiirakkaa, patonkia, mokkapaloja, kakkua. Vielä on hiottavaa. Kutsuttuja on hieman alle 20, eli tilanahtaus saattaa iskeä. Onneksi meillä on lasitettu parveke, jonne on kiva majottautua hyvällä säällä ja makuuhuoneeseenkin voi leiriytyä. :)Keskustelupalstoissa kammoan niitä "keskenmenon oireita?", "kohtukuoleman uhrit", "outoa vatsakipua"-keskusteluja. Yhtäkkiä huomaankin omaavani kaikki raskausmyrkytyksen, raskaushepatoosin oireet. Yölläkin herätessäni vessaan pistän valot päälle ja tarkistan etten tiputtele vihreää lapsivettä. Olen vähän pelokas, vielä, keskustelupalstoille. Onneksi vau.fi-sivuston kesäkuisten odottajien keskustelupalstalaiset vaikuttavat pääosin mukavilta, joskaan keskustelu ei ole kauhean aktiivista siellä. PS. Miten (kommentoidessani muiden blogeja) saisin itselleni tiedon jatkokommenteista? Oon tän bloggerin kanssa vähän hukassa...

    VastaaPoista
  4. Mä en ainakaan ole vielä löytänyt sellaista säätönappulaa missä saisin tietoon toisten blogien jatkokommenteista, mä vaan säännöllisesti käyn kurkkimassa mitä on muut jatkaneet kommentointia ;DTapas, on lähtöisin yllätys yllätys muualta kuin suomesta ;) Tässä vähän wikin infoa;http://fi.wikipedia.org/wiki/TapasMelkein mistä vaan voi tehdä tapaksen nykyään :)Harmi, että muutama ystäväsi on tuontyyppisiä!Tiedän kyllä millaisia tarkoitat..No mä oon niin paljon kolunnu noita keskustelupalstoja, että osaan suodattaa nuo tuollaiset keskustelut. Toki luen siis nekin, tiedonahne kun olen! Mutta en lähde itsestäni niitä oireita etsimään ja ihan aidosti välitän surunvalittelut jos jollekkin käy ikävästi.Esikoisen odotuksessa meil oli toukokuulaiset, joka sisälsi aivan ihania ihmisiä! Ja osan kanssa edelleen kirjoittelen, ja muutaman olenkin tavannut ihan facetoface :)Kiitos taas kovasti, en tosiaan ottanut kommenttiasi pahalla. Itse olen kokenut elämässäni näinkin "nuoreen" ikään katsottuna niin todella paljon, todella erilaisia asioita. Sitä oppii näitten kokemuksien avulla katsomaan asioita todella eri näkökulmista, ja kehittyykin ihmisenä todella paljon. Ja minusta esikoisen odotus kasvatti minua todella paljon, opin arvostamaan taas aivan erilaisia asioita. Elämän arkijutuista tulikin aivan fantastisia hetkiä, ja niistä erikoisimmista hetkistä/asioista nauttiikin täysin siemauksin. Yhtäkkiä lapsen hymy onkin todella paljon arvokkaampaa kuin esim. lahjakortin saaminen lempivaateliikkeeseen. Näin vertauskuvallisesti :)

    VastaaPoista