Social Media Icons

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Materialistista - taas

4 kommenttia Share It:
Raskauden alkupuolella isäni avovaimo sanoi, että pitää osata myös ajatella itseään.  Hän sanoi, että vauvaa ja sen tarpeita tulee kyllä ajateltua, muttei itseään. Nauroin. Pöh, minäkö unohtaisin itseni? Ehei, minä olen aina osannut pitää huolen omista tarpeistani, omista toiveistani, omista oikeuksistani. Niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta nyt jokin on muuttunut. Kun minulta kysytään, mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi, alan pohtimaan puuttuvia vauvantarvikkeita. Ystäväni kivahtavat, että silloin se ei ole lahja minulle. Tunnen saaneeni jo niin paljon, etten uskalla pyytää enempää, itselleni ainakaan. Se tuntuisi liian etuoikeutetulta. Ja ihan rehellinen ollakseni, en ole pitkiin aikoihin enää haaveillut mistään itselleni tulevasta. En ole osannut ajatella enää viime aikoina mitään muuta.  Sen sijaan haaveissani siintävät ne täydellisen kauniit Brion mustat kuomurattaat, täydellisen kaunis hoitoalusta, itkuhälytin, imetystyyny kauniilla kuosilla.. Niin paljon hankittavaa, niin paljon kaikkea ihanaa!

Vaikka olisihan Thomas Sabon hopeinen keräilyrannekoru ihana. Salaa toivon, että saisin sellaisen H:lta lahjaksi. H. ei valitettavasti tällaisten asioiden päälle ymmärrä. Ei, vaikka olen yrittänyt vihjailla. Ei, vaikka näytän hänelle sitä korukaupassa. Olen haudannut toivoni. Viime jouluna sain H:lta lahjaksi punaisen ruusukuvioisen froteekylpytakin ja perunankuorimisveitsen. Niin paljon, kun avopuolisoani rakastankin, en voi hyvällä tahdollanikaan valehdella ja sanoa, että hän osaisi ostaa lahjoja. Siksi olen toivonut, että hän ostaisi jotain mille tulisi ihan oikeasti käyttöä (vaikka kyllähän perunankuorimisveistä aina tarvitse...), jotain mistä voisin ihan oikeasti iloita. Tai sitten ei ostaisi mitään. En kestä, kun en osaa peittää pettymystäni hänen edessään. Lahjoissakin tärkeää on se ajatus ja tunnen oloni tosi lurjukseksi kun valitan. Minun kihlattuni, minun rakkaani, ei vain yksinkertaisesti ole sitä sorttia, joka yllättäisi korvakoruilla ystävänpäivänä tai jolta edes saisi koruja. Onneksi se on vain materiaa, vain maallista materiaa.



Silti.... Voih.


PS. Aiemmissa postauksissani kerroin etsiväni senkkiä vauvanvaatteille ja tarvikkeille. En tajunnut ollenkaan, että makuuhuoneessamme väliaikaisena romunkeräyspaikkana toiminut Ikean vanha avolipasto voisikin olla tähän tarkoitukseen aivan loistava. Pahoittelen, kuva on huonolaatuisin sitten miesmuistiin, mutta lipasto on kiva! Ajattelin yrittää etsiä sopivan kokoisia rottinkikoreja (tai sitten vaan ihan valkoisia, umpinaisia muovikoreja), joihin sulloa vauvanvaatteita, hoitotarvikkeita,... Ylimpiin, pienempiin lokeroihin ajattelin sisällyttää talkit, hoitoöljyt, vaipat ja sen sellaiset. Alemmat lokerot ovat kuin luodut vauvanvaatteille.


4 kommenttia:

  1. Aivan ihana tuo rannekoru, mäkin haluun! :D Ja tuo teidän hyllykköhän on kuin tehty vauvanvaatteille. Hyvä idea ostaa rottinkikoreja hyllyille ja osa tavaroistahan voi olla ihan vain hyllyllä näkyvissäkin.

    VastaaPoista
  2. ps. saisiko hoitoalustaa mahtumaan hyllykön päälle niin samassa olisi myös "hoitopöytä"?

    VastaaPoista
  3. Joo, toi on aivan upea tuo Thomas Sabo! Ja sehän on käsittääkseni se aito ja alkuperäinen, 20 vuotta vanha brändi, Lovelinksit sun muut on tulleet myöhemmin. Tuohon saa siis itse valita "paloja", hintaa 20-200e. Suurimman osan hinnat pyörii kuitenkin 20-50e välissä. Ja tuohan on ihan hopeaa. :)Tuo lipasto on valitettavasti syvyydeltään niin pieni, että siinä päällä ei mahtuisi tekemään oikein mitään. Myö varmaan itse ommellaan meidän pesukoneen päällisen kokoinen hoitoalusta, joka päällystetään jollain kivalla vahakankaalla. ;)

    VastaaPoista
  4. Täytyy laittaa tuo koru korvan taakse, jos joskus joltain saisi lahjaksi ;)

    VastaaPoista