Social Media Icons

lauantai 19. helmikuuta 2011

Teiniäitiydestä

4 kommenttia , , Share It:


Tunnen itse vielä olevani nuori saamaan lapsen, vaikka fyysisesti ja biologisesti olen parhaassa synnytysiässä. Silti kautta aikojen on ollut 16-vuotiaita ensisynnyttäjiä, ja asiaan suhtaudutaan nyt hyvin eri tavalla kuin vaikkapa parisataa vuotta sitten. Kun mietin itseäni 16-vuotiaana, en usko, että olisin kyennyt ottamaan näin isoa vastuuta toisesta ihmisestä. Ei kai vanhemmuuteen voi koskaan oikein valmistautua, mutta uskon, että ikä tuo mukanaan jonkin verran kypsyyttä suhtautua asiaan ja valmistautua. Luin erään 16-vuotiaan odottajan mietteitä raskaudesta ja äitiydestä, ja yksi virke jäi vaivaamaan.

"Olen kyllästynyt kuuntelemaan muiden äitien valitusta nuoresta iästäni, koska raskauteni oli suunniteltu ja olen muutenkin vastuuntuntoinen. Lopetin tupakanpolton heti kun sain tietää olevani raskaana ja juomisen lopetin jo raskauden suunnittelussa."
-Esikoisenodottaja 16v. Kaksplus-keskustelupalstalla 

Minä olen sitä mieltä, ettei 16-vuotias lähtökohtaisestikaan polta. Tai käytä alkoholia. Ehkä nyky-yhteiskuntamme vaatii nuoria kasvamaan turhan nopeasti aikuisiksi. (Vilkaiskaapa joskus vaatekauppojen ala-asteikäisille tytöille suunnattuja vaatteita..) Vaaditaan vastuunottamista ja kypsyyttä melko varhain. Lastenpiirretyt vaihtuvat Salattuihin elämiin ennen kouluikää ja leluilla leikkimisestä mustamaalataan lapsellista ja mielikuvituksetonta ajantappamista. Onko siis ihme, että perheitä perustavat yhä nuoremmat ja nuoremmat? 

Evoluutiohan on muokannut naisista nuoria synnyttäjiä. Naisen hedelmällisyys laskee merkittävästi 30 ikävuoden jälkeen. Nykyään ihmisten eliniänodote on niin paljon korkeampi, että lastensaaminen myöhemminkin on mahdollista eliniän puitteissa, muttei välttämättä enää luonnollisin keinoin. Ei luonto ole tarkoittanut, että 38-vuotias synnyttää ensimmäisen lapsensa. Julma tosiasia. Vaikka tällöin olisikin psyykkisesti valmis äitiyteen ja sen tuomiin muutoksiin. Vaikka luotuna olisikin hieno ura, vakaa talous ja upea parisuhde.
En tahdo mitenkään väheksyä varttuneita odottajia, haluaisin vain muistuttaa, että todellisuudessa perheenperustaminen nuorena on luonnollista

Ikä on tässäkin kohtaa vain numero. On paljon eri ikäisiä äitejä, joista ei olisi koskaan pitänyt tulla äitejä. En ole kuullut teiniäitien lapsia huostaanotettavan yhtään sen enempää kuin muidenkaan ikäryhmien. Sitä paitsi, yhteiskuntamme tukitoimet nuorille perheille ovat uskomattoman monipuoliset. Mielestäni olisi aiheellista puhua syntymättömän lapsen hyvinvoinnin lisäksi myös odottajan henkisestä hyvinvoinnista, sillä keskivertoa nuorempiin odottajiin ja äiteihin kohdistuu jo ikänsä puolesta paljon paineita. Neuvolassa monia katsotaan kieroon ja mittaillaan verenpainetta kyllästyneen näköisenä. Ja jos tarjotaan normaalia enemmän tukea, on valitettavan usein kyse lässyttävästä neuvolatädistä joka rautalangasta vääntää terveellisen ruokavalion kulmakiviä ja raskausajan ruokavaliorajoitteita. Olen ehkä keskivertoa nuorempi synnyttäjä, en tyhmä. 

Tämä on vain minun mielipiteeni, enkä halua loukata sillä ketään.

4 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu, itse sain esikoiseni 16 vuotiaana (samana vuonna täytin kyllä 17v) ja neuvolan suhtautuminen oli enemmän kuin asiallista, eikä nuoreen ikääni erityisesti missään vaiheessa kiinnitetty huomiota. Samoin synnärillä kohtelu oli hyvää, eikä ikääni kiinnitetty huomiota paitsi positiivisessa mielessä. Mm.. hyvin menneen synnytyksen jälkeen kätilö totesi että "Sehän meni kuin oppikirjojen unelmasynnytys kohdassa, mutta ei ihme itse olen sitä mieltä että 16-20 vuotta on paras ikä synnyttää" -tämä siis kätiön suusta.Aluksi sukulaiset yms.. tuttavat kauhisteli ja epäili miten tullaan pärjäämään, mutta ilmeisesti on hyväksytty suoritus esikoisen kanssa tehty kun toista ei kukaan kauhistellut, vilpittömiä onnitteluja vain saatiin osaksemme.Mutta onnellista odotusta sinne! :)

    VastaaPoista
  2. tosi hyvä teksti, olen sun kanssa täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
  3. Muista loistavasti kohtelun kun sain esikoiseni myönkin juuri täytettyäni 20v. siitä on tosin jo seitsemän vuotta. Edelleen muistelen sitä, miltä tuntui mennä yksin (mies tekee pelkkää iltavuoroa) perhevalmennukseen, kun sain kaikilta iäkkäämmiltä pareilta katseita jotka oikein huusivat "voi tuotakin tyttörukkaa, elämä pilalla". Kuinka synnärillä kätilöpuhui minulle kuin lapselle, kun mielestäni 20v. nainen ei enää lapsi ole. Tai kuinka sain puistossa paheksuvia(kateellisia) katseita, kun pöllähdin sinne hyvän tuulisena, tukka laitettuna, farkut jalassa ja lapsen totellessa joka sanaani, sekä minun osallistuessani hänen leikkeihinsä. Enkä ollut kuin muut äidit...Nyt 27 vuotiaana, toista lasta odottaessani, huomaan ajattelevani, hui kun olet nuori ;) mutta samalla tajuan, että niin se olin minäkin kun tuo täydellinen poikamme syntyi, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Ja toisaalta koen, nyt olevan viimeinen hetki toiselle lapselle. En usko, että enää myöhemmällä iällä "uskaltaisin" lähteä uudellee siihen vauva-arkeen!?

    VastaaPoista
  4. Joskus viime vuosituhannella,kun minusta tuli teiniäiti niin kyllä silloin teinien elämään valitattavasti saattoi kuulua tupakka ja alkoholi. Sama on tilanne nykyäänkin.En ollut aikoinani kypsä ja aikuinen, onneksi raskauden aikana kasvoin vastuuseen. En ehkä ole aina onnistunut äitiydessä, mutta aina olen parhaani yrittänyt :)Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että nuorena lapsen saaminen on luonnollista, mutta omien kokemusteni pohjalta suosittelisin odottamaan täysi-ikäisyyteen asti; silloin moni käytännön asia hoituu helpommin.

    VastaaPoista