Social Media Icons

maanantai 21. helmikuuta 2011

Me ollaan niin plussan puolella

8 kommenttia , , , Share It:



Nyt on neljäs neuvolakäynti takana. Sydänäänet kuuluivat uskomattoman lujaa, ja vauva liikkui koko ajan! Oli hurjaa tuntea kuulla ja tuntea pikkuinen samaan aikaan. Kohdunpohjankorkeus oli 19cm ja hemoblobiini laskee laskemistaan, nyt oli 121. Ja paino.... Oli noussut viime käynnistä 4kg. Ihastuttavaa. Terveydenhoitaja lohdutti, että nopea painonnousu saattaa johtua turvotuksestakin, mutta painoasiaa nyt tarkkaillaan. Ensi viikolla on sokerirasituskoe ja minä todella toivon, ettei mitään hälyttävää ilmene. Suvussamme on korkea diabetesriski ja mullakin on täytettä entuudestaan. Pelottaa.
Menin niin lukkoon painonnoususta neuvolassa, etten kyennyt antamaan virtsanäytettä, joten en tiedä mitään niistä arvoista. Sain mukaani raskaustodistuksen KELAa varten, eli äitiyspakkauksen hakeminen on nyt ajankohtaista. Aika menee nopeasti, mutta toisaalta taas laskettuun aikaan niin pitkä aika. Tarkalleen 16 viikkoa ja 5 päivää eli 117 päivää. Takana on nyt 23 viikkoa ja yksi päivä. Me ollaan niin plussan puolella!


Jo aikaisemmassa postauksessa kerroin, että minulla on kavereita, jotka odottavat samaan aikaan kanssani. Keskustelupalstoilla olo on melko yksinäinen, kun kaikki muut odottajat tuntuvat olevan kolmekymppisiä, naimisissa olevia toimistotyömyyriä, joten on todella mahtavaa jakaa kokemuksia saman ikäisten ja samassa elämänvaiheessa olevien odottajien kanssa. Huomaan, etten olekaan ainoa, joka käy läpi samoja asioita, oli kyse sitten ahdistavista tunteista tai alituisesta vessahädästä. Raskausaikana haluan tuntea olevani kaikkea muuta kuin yksilöllinen tai poikkeava. On helpottavaa tietää, että on ihan normaali. Että kaikki sujuu normaalisti. 


Maha painaa virtsarakkoa ja kaikki hyppiminen, pomppiminen ja riuhtominen on mahdotonta. Ja vaikka käy vessassa, on silti hätä. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Lisäksi minua on vaivannut jo pitkään kova, kuiva, hakkaava yskä, joka ei ota helpottaakseen. Niinä surkeina päivinä, kun olo on etova, näytän turpealta, pinkeältä vappupallolta, istun jalat ristissä yskiessä siltä varalta että lirahtaa ja viimeisin vessareissu tuntuu olleen kolme vuotta sitten, uskon yhä vähemmän raskausajan hehkuun & odotuksen auvoiseen aikaan. Olen melko vakuuttunut, että kyseessä on vain urbaanilegenda. Ja juuri tällaisina päivinä nuo jäljellä olevat reilut 16 viikkoa tuntuvat olevan valovuosien päässä. Joka aamu herään tietäen, että tämä vain pahenee. Jos se on nyt "jo" tällaista, niin mitenköhän selviän loppuajan...

Älkää ymmärtäkö väärin, olen onnellinen ja onhan tämä katkeransuloisen ihanaa aikaa, mutten jaksa liputtaa aamupahoinvoinnin tai turvotuksen puolesta. Onneksi on myös niitä päiviä, kun pikkuinen potkii hellästi, uunissa tuoksuu ihana ruoka, aurinko paistaa ja H. lukee nimikirjaa liikuttuneena. Pienten onnenhetkien voimalla jaksaa monta kurjaakin päivää, onneksi.

8 kommenttia:

  1. Täälä toivottaisi niitä niin ihania masukuvia! :)

    VastaaPoista
  2. Mää löysin sattumoisin sun blogin ja mukava lukee raskausajan juttuja;ja ei me kaikki olla ikäloppuja keskustelupalstalla (mä24), itellä laskettu aika 10.6 :)

    VastaaPoista
  3. No niin, mehän mennään melko samoilla viikoilla! Kiitos kaunis palautteesta :) Ei ne muut keskustelupalstoilla ole ikäloppuja sentään, mutta kun kyse vahinkolaukauksesta, niin mulla ei ole paljoa sanottavaa ovulaatiotikuista tai yritetyistä kierroista. ;)Yleisön pyynnöstä yritän huomenna ikuistaa mahani edustuskelpoisena. On kivaa, kun jää itsellekin todistusaineistoa viikkojen vieriessä. :)

    VastaaPoista
  4. saanko kysyy miten vanha oot? tästä postauksesta tuli vaan mieleen? (:t. uus lukijasi

    VastaaPoista
  5. Täytän 20 huhtikuussa, eli ihan pentu vasta. On tässä äidiksi kasvamista... :)

    VastaaPoista
  6. Sascia on tässä äidiksi kasvaminen muutamasta lisävuodesta huolimatta, kyllä aina semmoinen ajatusvirta myllertää päässä kun pohtii tulevaa kaikessa ihanuudessaan ja välillä se jopa pelottaa! Pistähän masu päivitystä niin voi vertailla. Itestä tuntuu ku ois taas viikossa plumpsahtanu esille :D

    VastaaPoista
  7. Musta tuntuu jotenki kauheen pieneltä kun täytän muutaman viikon päästä 19 ja kesäkuussa pitäis pikkumiehen syntyä. Mut mulle on monet sanonu jo nuorena et mä oon sellanen kotiäiti. Kiiks!

    VastaaPoista
  8. Niimpä, kenen tahansa on kasvettava hurjasti kun lapsen saa. Ei kai siihen koskaan voi olla kauhean "valmis". Ei vaikka lapsi olisi hyvinkin toivottu.Musta tuntuu, ettei maha ole kasvanut. Se vain plumpsahti yksi viikko esille ja parin viikon päästä olikin turvonnut näihin mittoihin..

    VastaaPoista