Social Media Icons

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

It's not a secret, but...

7 kommenttia , Share It:


Maailma tuntuu liian pieneltä. Hirveän moni kaveri ihan läheltä tuntuu löytäneensä tiensä mun blogiini. Ei siinä mitään, en mä ole kasvoton, tuntuu vaan, että pitäisi lisätä "sensuuria" teksteihin. Ja on ihan ymmärrettävää, että kaverit ja tutut, jotka odottavat tietävät blogini osoitteen. Meillä on jotain yhteistä, raskaus, jonka olen valmis jakamaan. Voinko enää kirjoittaa parisuhteestani, kun ihmiset, jotka ihan oikeasti tuntevat meidät, lukevat näitä? Haluanko mä todella kertoa kaikille, etten mä ole aina ollut ihan varma tästä kaikesta? Meillä on kaikki ihan hyvin, me olemme onnellisia, mutta on mielestäni melko inhimillistä välillä epäillä tai että välillä on vaan huono päivä. Sitä paitsi, minkä takia lähipiiri haluaisi kytätä mun mahakuviani tai lukea mitä kuuluu-postauksia, kun voisi vaan soittaa tai tavata? Ärsyttävää juoruilua. 
Tämä oli mulle paikka, jossa avautua ja puhua tunteistani avoimesti. Niistä huonoistakin. Ja se on niin paljon helpompaa, jos lukijat on ulkopuolisia, vieraita ihmisiä, tai vain "puolituttuja". Tuntuu, etten osaa enää puhua avoimesti, jos kuulija on joku liian läheltä. Ahdistaa. Joudun jatkossa miettimään blogitekstieni sisältöä tarkemmin, koska ei tunnu mukavalta avautua, jos tiedän, että joku liian läheltä pääsee tekstiin käsiksi. 

Ehkä ylireagoin (menkööt taas hormonien piikkiin), mutta musta tuntuu, kuin multa olisi viety jotain, jotain mun omaa. Kuin jo(t)ku(t) olisivat ylittäneet mun henkilökohtaisuuden rajat.

7 kommenttia:

  1. Mietin han samaa silloin, kun minulle selvisi, että puoli kotikylää lukee ( no ehkei ihan..).Päätin rohkeasti kirjoittaa silti, mutta en silti kirjoittanut kaikkein henkilökohtaisimmista asioista, ne eivät kuulu muille. Mutta melko lailla rehellisesti tulee asiat puitua, jos sitä ei kestä niin ei voi mitään.Kyllä tuo mies sanoo, os on jotain epämiellyttävää hänestä julkaistu.

    VastaaPoista
  2. Mua pelottaa just se, että liian moni tuttu löytää lukemaan mun blogia, koska ei sitä varmaan sitten ole samanlaista kirjottaa. Mutta jos se kauheasti alkaa häiritsen, niin voihan tänne laittaa blogin salasanalle, tai pistää sillain, että vain ne jotka on blogspotissa, voi lukea tätä blogia :)Kaikki saa laittaa hormoonien piikkiin ;D

    VastaaPoista
  3. Samaa ongelmaa täälläkin pohdittu moneen kertaan...

    VastaaPoista
  4. Mun muutama hyvä ystävä lukee mun blogia, eikä se tunnu pahalta, mutta jotenkin arveluttaa, että jos jotkut puolitutut tunnistais mut teksteistä. Enkä oikeastaan pelkää omalta kohdaltani vaan Miehen kohdalta, että ovathan toiset niistä asioista joita kirjoitan myös hänen yksityisasioitaan. Hankala juttu.

    VastaaPoista
  5. Hei, löysin blogisi alunperin kaksplussan kautta ja olen käynyt sitä siitä asti säännöllisesti lukemassa :) Pidän kovasti sun kirjoitustyylistä ja just siitä, kun kerrot suoraan sekä positiivisista että negatiivisita asioista mitä odotus tuo. Odotan itse myös esikoistani viikoilla 11+4 ja vaikka ikää on "jo" 29v niin voin sanoa, että täsmälleen samat ajatukset pyörii välillä päässä, esim. miten parisuhde muuttuu, mitäs jos vauva/lapsiperheen arki ei sovikaan minulle ja sitten vihaan elämääni jne. Sulla on mun mielestä tosi kypsä tapa pohtia suurta edessä olevaa muutosta ja elämääsi muutenkin, ja kuitenkin päällimmäisenä välittyy rakkaus vauvaa kohtaan, joten sulla ei tuu olemaan mitään hätää :) Toivottavasti jatkat siis kirjoittelua samaan malliin, ilman huolta mitä joku tuttu ajattelee jostakin asiasta ja mitä voit kirjoittaa. Ihanaa odotusaikaa! :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Olen seuraillut blogiasi välillä (en muista mitä kautta löysin) ja tätä on mukava lukea kun olet avoin ja rehellinen. Raskaana olevilla ja äideillä saa olla huonojakin päiviä ja fiiliksiä, ihan luvan kanssa.Itse olen lähtöviivoilla raskaudessani ja aloittelen vasta blogin pitämistä. Haluan pitää raskauteni salassa tutuntutuilta jne. siihen asti kuin vain pystyy (en halua vain kailottaa kaikille, that's it) mutta mietin koska joku tunnistaa kun alan enempi kirjoittelemaan.Rakastan ylikaiken masukuvia, mutta mieheni ei halua että levitän niitä sitten ympäri facebookkia. Näin ollen olen ajatellut esitellä niitä ihanuuksia blogissani sitten kun kumpu kasvaa. :)

    VastaaPoista