Social Media Icons

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Huhuu, kuuleeko kukaan?

7 kommenttia Share It:



Tänään on rv 23+0, eli 24. viikko alkoi tänään. Nyt on neljä viikkoa viimeiseen kolmannekseen. Ajatella, enää  neljä viikkoa ja olen virallisesti "viimeisilläni"! Huomenna on neljäs neuvolakäynti. Vaikka aika tuntuu kuluneen todella nopeasti, tuntuu kesään olevan ikuisuus.

Viikko 24


Lapsi:

Lapsi tietää, miten ollaan ylösalaisin
Ihon läpikuultavuus vähenee, kun pigmentti on kiinnittynyt siihen. Iho näyttää ryppyiseltä, koska keho muodostaa ihoa nopeammin kuin tuottaa rasvaa, joka täyttäisi ihon alapuolelta. 

Lapsi pystyy luultavasti tuntemaan, onko hän ylösalaisin vai oikeinpäin. Asennon tunteminen on mahdollista, koska kehon tasapainoa säätelevä sisäkorva on kehittynyt. 

Ulkokorvat ovat pehmeät, mutta ne ovat täysin kehittyneet. Lapsi pystyy siis kuulemaan. 

Lapsi todellakin pitää liikkumisesta, ja siihen on vielä tilaa.
Äiti:

Hemmottele jalkojasi!
Kohtu kasvaa ja ulottuu napaan asti. Se painaa sisäelimiäsi ylös ja pois tieltä. Sinulla saattaa olla närästystä, väsymystä, huimausta ja kipuja jaloissa. 

Nyt on todella aika hemmotella jalkoja! Pidä hyviä ja mukavia kenkiä. Tee jalkakylpy, kun jalat tuntuvat väsyneiltä. Hoida jalkojasi huolella ja rakkaudella. Jalkojen päällä tulee olemaan paljon painoa seuraavien viikkojen aikana. Ota jalkahieronta.
Ehkäpä kotona on joku, joka on innokas auttamaan sinua kaikin mahdollisin tavoin, koska odotat hänen lastaan.

Eilen kävimme kavereidemme kanssa "tuulettumassa". Oli suorastaan surkuhupaisaa katsoa humalaisia ihmisiä baarissa. Sitä onnetonta "laittautumista" ja soidinmenoja tanssilattialla. (Missä vaiheessa ihmiset unohtivat pukea päällensä, ulkona on 20 astetta pakkasta!) Vauva kyllä tuntui olevan juhlatuulella, zumbaili ja tanssi innokkaasti masussa koko illan. Lävitsetunkevan kovalla soiva musiikki, pahalta haisevat vessat ja känniääliöt olivat kuitenkin minulle liikaa ja lähdimme kotiin jo 2 tunnin ulkoilun jälkeen. Ja niin me istuimme sunnuntaiyönä kahdelta yöllä keittiössämme ja söimme nugetteja samanvärisissä Benettonin kylpytakeissa ja nauroimme makeasti. Meille on tulossa jotain niin paljon parempaa, enkä voisi olla onnellisempi. 
Eilen tulin miettineeksi, että miltäköhän mahtaa kuulostaa yökerhon musiikkimöykkä kohdussa? Olemme H:n kanssa jutelleet paljon tulokkaalle. H. tuntee jo vauvan liikkeet mahan päältä, mutta potkut hän tuntee vielä kovin vaimeasti. Olen yrittänyt houkutella sitä sanomalla "potkaise iskää", mutta vauva taitaa luottaa solidaarisempaan lähestymistapaan ja pysähtyy niille sijoilleen tykkänään. Kun käden ottaa pois mahan päältä, alkaa potkurumba taas. Aavistelen, että meille on tulossa vaikea lapsi....

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa täysin samalta kuin meillä, jos isi erehtyy pistämään käden mahan päälle niin loppuu riehuminen ja sitten jatketaan kun isi on turvallisen matkan päässä. Koitappa siinä toiselle selittää, että riehuminen ei tunnu kivalta :D

    VastaaPoista
  2. Minulle tulee todella hyvä mieli lukea näitä sinun juttujasi, kiitoksia siis niistä. Onnea jatkoon teille!

    VastaaPoista
  3. hihii! ihana blogi ja löysinpäs! meillä on kans tuttua toi et kun potkii ni mä vaan tunne ja siin vaihees ku jarkko kerkee paikalle ni loppuu kaikki liike. pöhh.

    VastaaPoista
  4. sulla on tosi kiva blogi! :)saanko toivoa tänne myös niitä ihania reseptejä, kun sä tunnut kokkailevan joka päivä kaikkea herkullista :)

    VastaaPoista
  5. Jep, tämä kova myllertäminen ei aina saa hymyä huulille, päinvastoin! Aamuyöllä vessaan herätessä, vauvan poukkoillessa on hymy pyllyssä. :'D Ja kun yrittää kerätä sympatiapisteitä, niin kaveri lopettaa kuin seinään. Inhottavaa. Jo senkin takia, että toivoisi tekevänsä vauvan tuloa konkreettisemmaksi myös tulevalle isälle. :(Olivia, Lilian ja Minna, kiitän! Palautetta on aina superkiva saada. :)Lilian, mä olen pohtinut mun surullisenkuuluisien ruokapäivitysten jakamista täälläkin. Oikeasti olen aika surkea kokki ja pelkään kulissien kaatuvan.. Taidankin ryhtyä tuumasta toimeen, reseptiä tulemaan! :)

    VastaaPoista
  6. No jos yhtään lohduttaa, niin kevät on jo tulossa ja siitä ei oo pitkä matka sit kesään! :----) Ainaki toi auringonpaiste antaa toivoa keväästä ja ens viikolla toivottavasti lämpenevä sää!Ihana lukee toisten myllerryksistä ja potkuista masussa, meinaa tulla jo vähän ikävä omia. :3 Mut sit taas mieleen muistu ne viimeisten viikkojen potkut, mitkä ei enään niin pikkuisia ollut, vaan jo aika kivuiliaita suurinosa.. Mut aika kultaa muistot, mulla näköjään vaan vähän hitaammin. :-D

    VastaaPoista
  7. Mä yritän optimistisesti odottaa kevään tuloa, mutta kun pakkasta on lämpömittarissa yli 20, niin usko horjuu.. :--DNiin se taitaa olla, aika kultaa muistot. Oletteko ajatelleet, että haluaisitte Väpälle pikkusisarusta?

    VastaaPoista