Social Media Icons

torstai 24. helmikuuta 2011

Elämää pomppivan mahan ja tunneälyisen miehen kanssa

11 kommenttia , , , , , Share It:



Miehet! Huh. Miehet. Äitini toi minulle tänään polvien väliin laitettavan erikoistyynyn kyljellään nukkuvalle, sillä nyt kun vatsakin alkaa olla kookas, selkä on melko kovan paineen alla. Alaselkä on ollut kipeä jo monta viikkoa, vaikka sitä on hierottukin ja vaikka mitä. Henri on valittanut, että sängyssämme on huono ja ahdas nukkua (120cm leveyttä), ja että selkä tulee kipeäksi. Niinpä hän tänään nukkumaan mennessä huhuili, josko voisin tuoda liinavaatekaapista tyynyliinan sitä erikoistyynyä varten, koska hänellä on selkä kipeä, ja koska hän tykkää nukkua kyljellään. Tylysti vastasin, että minä en edes voi nukkua selälläni, koska se tuntuu äärimmäisen kamalalta. Tunsin oloni kamalaksi ihmiseksi, koska olin mustasukkainen tyynystä. Kun äsken kävin makuuhuoneessa aikeissa pyytää anteeksi ja suukottaa, oli Henri viskannut erikoistyynyni koirakoppaan, ilman tyynyliinaa! Henri on osaa olla ihana ja tukena tässä kaikessa, mutta välillä.... Kaipaisin teetä ja sympatiaa. Kostoksi söin hänelle jättämäni suklaajäätelönjämät pakkasesta. Elämä antaa, elämä ottaa.

Tänään näin pitkästä aikaa tyttökavereitani kahvikestien merkeissä. Havahduin vasta lähdettyäni ajattelemaan, kuinka paljon puhuinkaan raskaudestani. Tai lapsista. Omatuntoni suorastaan huusi ja tuli sellainen olo, että olen anteeksipyynnön velkaa. Onneksi ystäväni tuntuivat ottavan asian hyvin ja keskustelimme aiheesta pitkään ilman että kukaan yritti vaihtaa aihetta.
Sitä minä vain ihmettelen, että miksi, oi miksi, minun täytyy kuulla kaikki hirveimmät synnytystarinat? Eräskin tuttavani totesi ykskantaan että "aika paljon naisia kuolee synnytykseen. Mutta ei kai enää niin paljon kuin ennen.. Jännittääkö synnytys?" Ei tietenkään, ei kun ilmaiset asian noin. Synnytys ei itsessään jännitä, päinvastoin, alan pikkuhiljaa olemaan odottavaisella kannalla. Eivätkä jutut synnytykseen kuolleista tai kuolleen lapsen synnyttäneistä herätä minussa suurta pelkoa tai kauhua, ihmettelen vain, minkä takia raskaudesta puhuttaessa pitää ensimmäiseksi vetää esiin aina vain tämä puoli. Minkä takia aina puhutaan raskausarvista, aamupahoinvoinnista ja keskenmenoista, muttei koskaan pikkuisista potkuista, sydänäänistä tai vaatehankinnoista? Ilmeisesti on eritredinkästä pelata jonkinlaista "pelotellaan odottavaa"-peliä. Kyseessä on kuitenkin maailman luonnollisin asia, lisääntyminen, synnytys, syntyminen. Milloin siitä tuli inhottavaa, limanuljaskaista huono-onnisten puuhaa? "Ajattele, se pää näkyy sieltä ja ÄÄÄ... Väliliha repeää ja maha näyttää Marimekon jokapoika-paidalta! Sitten se vauva valvoo yöt ja päivät ja univelkaan voisi jo kuolla". Kuitenkin jotkut erikoisen masokistiset ihmiset kokevat olevansa suorastaan onnellisia ja haluavat lisää lapsia.
Tässä kohtaa on sitä paitsi enää turha yrittää edes jänistää, nyt vain otan vastaan mitä annetaan.

Olen muuten huomannut, että nyt raskausaikana hiukset ja kynnet kasvavat nopeammin (kaiken lisäksi vielä vahvempina). Lisäksi hiusten väri on muuttunut tummemmaksi, punapigmenttisemmäksi ja luonnonkihara hiukseni on eri tavalla kihara. Säkkärämpi kuin ennen. Hiukset rasvoittuvat entistä nopeammin. Kehoni peittää nykyään outo, vaalea nukkamainen karva. Ihastuttavaa. Juuri tällaisten asioiden takia tunnen oloni entistä hehkuvammaksi.

Henri muuten kieltäytyy kutsumasta pikkuistamme Aarteeksi, sillä hän on vakuuttunut, että tulokas on tyttö. Niinpä hän nimesi masuasukin Lahjaksi. Aarre potkii päivä päivältä lujempaa. Kaikista selviten potkut tuntuvat keskellä mahaa, heti navan alla. Ja siitä ne jo näkyvätkin. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa olen monta kertaa joutunut siirtämään koneen pois ja tippa linssissä katsonut pomppivaa mahaani. Varsinkin iltaisin se potkii samaan kohtaan monta kertaa, ehkä noin kahden kolmen sekunnin välein. Hauskinta on, kun Aarre monottaa vallankumouksellisesti sylissäni olevaa tietokonetta, kuin vaatiakseen lopettamaan.
Huomaan vaistomaisesti silitteleväni vatsaani hellästi ja pitäväni esimerkiksi nukkuessani kättäni vatsan päällä. Ja siitäkös pieni Aarteemme tykkää, potkii hellästi ja innokkaasti kättäni vasten. (Mutta lopettaa kun Henri yrittää kokeilla)

Kaikista oudoin raskausajan muutos on hajuaistin tarkentuminen. Haistan jopa olohuoneessa istuessani Henrin käyttämän suihkusaippuan. Kamalinta on kuitenkin oma tuoksuni. Kukaan muu ei haista mitään, mutten kestä nuuhkaistakaan omaa ihoani. Se on kamalan hajuinen, tunkkainen ja... Outo. Ja jos hikoilen vähänkään, tuntuu, että voisin oksentaa aromin voimasta. Erityisesti rinnat haisevat oudolta, jotenkin äitelältä. (Nykyään osaan muuten myös kertoa, kenellä on kuukautiset....) Henri (tai kukaan mukaan, jolta olen kysynyt) ei haista mitään muuta kun deodoranttini tuoksun. Raivostuttavaa. Meillä pyykkikone varmaan linkoaa pian itsensä mutkalle.

Mahan kasvamisen lisäksi olen myös saanut lisää täytettä rintoihini. Olin varsin tympääntynyt edeltävään D-kuppiin, joten tämä E-kuppi ei oletettavastikaan tunnu hirmuisen mieluisalta lahjalta. Tunnen oloni vähän turhan muhkeaksi ja kurvikkaaksi. Nämä eivät ole kiinteät sporttitissit, vaan näyttävät lähinnä ostoskasseilta. Kipeiltä, isoilta, repeileviltä ostoskasseilta. Not my cup of tea.

11 kommenttia:

  1. Itelläkin tissit päätti pompata d:stä E:en ja kyllä sapetti. Tuntui hartiat kipeytyneen entisestään.Puhumattakaan sitten, kun maito nousee tisseihin ;P

    VastaaPoista
  2. Mulla näkyneet liikkeet vatsan päältä jo viikolta 20 alkaen :) Ja se on niin ihanaa katseltavaa ku pieni siellä myllertää :') Ja täällä sama homma, potkii sillon ku mulla on kone sylissä, ja sillon ku itse pidän kättä vatsalla, mutta odotappas ku mies tulee siihen kokeilemaan, niin potkut loppuu ku seinään :DEn myöskään ymmärrä tuota että kaikki jotka on synnyttäneet, eivät voi puhua niistä hyvistä asioista, vaan aina pitää nostaa esille ne synnytyksen kauhukuvat :o

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa tutulta, että äippää potkitaan, mutta isiä ei sitten kirveelläkään. Kiero otus vatsasta saakka :DMutta tosiaan, Miehet. Eivät ajattele aivoilla vaan jollakin ihan muulla...

    VastaaPoista
  4. Tuolta Vau:sta sun blogin pongasin :)Odotan kans sitä vaihetta, että vatta ihan muljahtelee, kun pikkuinen sielä möyrii.[: Nyt vasta tuntuu hennot kutitukset masusta.Ja noista tisseistä; täälä kans tissit lähenee Anderssonin koko luokkaa!

    VastaaPoista
  5. Ihania ajatuksia! :)

    VastaaPoista
  6. Löysin tieni blogiisi, ja ihailen miten taitavasti osaat kirjoittaa. Hienoa! :)Itse odotan toista lastani syntyväksi elokuussa, esikoiseni on reilu 9kk. Ja löydän tekstistäsi paljon samoja asioita mitä itse kävin läpi odottaessani esikoistani ja monta samanlaista kysymystä joita vielä tässä odotuksessakin pohdin.Itsellä raskaudet sujuneet kuin unelma, ja välillä tunnen huonoa omaatuntoa, kun ihmiset vain puhuvat huonoista kokemuksistaan ollessaan raskaana, eikä kukaan edes hehkuta hyvää oloaan?Synnytys on jokaisella niin oma tarinansa, myös jokainen synnytys on erilainen samalla odottajallakin. Kauhukuvia levitellään, koska mitä puhuttavaa olisi unelma synnytyksestä? Ei sitä kauhisteltaisi, tai siitä ei saisi samanlaista puheen sorinaa aikaiseksi.Itse kuuntelin ja luin innolla muitten (ja edelleen) synnytyskertomuksia, olivat ne kauhukuvia, hyviä tai jotain siltä väliltä. Kai sitä jotenkin hakee valmistautumista omaan koitokseen. Kun H-hetki koitti, unohdin kaikki tarinat sekä vinkit, keskityin vain siihen omaan kokemukseeni. Vaikka omani oli pitkä ja raskas, en koe sitä sellaisena. Se oli jotain niin unohtumatonta, se jännitys, se odotus ja se hetki kun sai pidellä omaa nyyttiään sylissään. Se kaikki oli sen arvoista, kaikki muu kuten kipu, väsymys sekä ympärillä tapahtuva unohtui. Jatkan innokkaana lukijana sinun blogissasi, ja toivotan sinulle erittäin antoisaa loppuraskautta ja onnea synnytykseen. Vaikka joinain päivinä tuntuu, että elämä potkii päähän, pyri silti nauttimaan! :) Tämä tila on hetkellistä ja tapahtumarikasta. Onnea vielä!

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia paljon palautteesta!Se vain mietityttää, että minkäköhän takia miehet yleensä kokevat nämä muutokset kuppikoossa vain miellyttäväksi asiaksi? Mä olen monta kertaa joutunut nostamaan Henkankin katseen mun etuvarustuksesta, ruokaillessakin!Miikulainen, kiitos pitkästä kommentista. :) Ja superkiitos tsemppauksesta! Mua ei varsinaisesti tuo synnytys pelota tai jännitä, tässä ollaan varsin odottavaisin tunnelmin. Kiva kuulla muutakin kuin kauhutarinoita. ;)

    VastaaPoista
  8. http://www.huvitutti.net/synnytyskertomukset/index.php?getid=540Luin synnytyskertomuksia ja löysin tällaisen kertomuksen joka on kaikkea muuta kuin pelottelua. Hyvin rohkaiseva teksti jos pelkää synnytystä ja on kuullut vain kauhutarinoita :) Kannattaa lukea :)

    VastaaPoista
  9. ah. hyvä etten oo ainut kellä hiukset kasvaa ja luonnon kiharat on ihan kamalan näköset! Ei oo todellista!Ja toi hajuaisti. Iskä tuli yks päivä käymään ja huusin sille ovelta et ootsä polttanu röökii! kröhömm.. Iskä ei oo polttanu n. 30 vuoteen.. hehe.. En tiiä mistä se haju tuli. Ja muutki hajut on nii vahvoja aina ja etenki meijän makkari ja vessa haisee kummallisen pahalle. Ja hyi! tosiaan toi oman kehon haju. YÄK!

    VastaaPoista
  10. Kivä lukea tätä sun blogia, kun päivittelet sitä niin usein! :) Itse olen myös raskaana (rv 30+4) ja on kiva lukea toisen kommentteja asiasta, jota myös koen parhaillaan! :)

    VastaaPoista
  11. Voi kamala ko repesin tissi-jutusta... =DD NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN tuttua, niin tuttua :D

    VastaaPoista