Social Media Icons

maanantai 21. helmikuuta 2011

Ei sankariainesta keittiössä - story of my life

3 kommenttia , , Share It:



"If it fits in a toaster, I can cook it!" oli minun tunnuslauseeni ruoanlaiton ja leivonnan suhteen ennen raskautta. En olisi ikinä uskonut, että raskaus voisi saada aikaan näin suurta pesänrakennusviettiä, keittiössä! Ruoanlaitto-ja leivontainnostus hiipi niin salakavalasti elämääni, etten itse edes tajunnut minkään muuttuneen. En ennen kuin facebookini alkoi täyttyä ko. aiheitta käsitteleviin päivityksiin ja kavereiltani alkoi tulla palautetta ruoanlaittoinnostuksesta. Kun kieltäydyin ostamasta "lisää vain vesi ja jauheliha"-valmispussia, koska se olisi huijausta ja lisäainehulluutta, en ollut tunnistaa edes itse itseäni. 

Puoli vuotta sitten ostin kanasalaatinkin tuoretiskiltä valmiina. Töissä minulla oli eväänä poikkeuksetta Saarioisten valmisruoka. Uskottelin itselleni olevani liian tärkeä ja kiireinen ihminen ehtiäkseni kokkaamaan eväät mukaan (tai edes pakkaamaan evässämpylää). Pah! Minulle ei soita edes puhelinmyyjät eikä vaalimainostenkaan jakajat ei vilkaisekaan muhun päin. Niin tärkeä ja kiireinen kaupunkilainen mä olen.

Kun jään päiväksi yksin kotiin kun H. lähtee töihin, tuo ruoanlaitto ja leivonta mukavasti sisältöä päivään. Kaamosmasennus väistyy, kun lihapata tuoksuu rapussa saakka tehden naapurit kateelliseksi. On ihanaa saada yllätysvieraitakin kylään, kun vierasvarana löytyy runebergintorttuja tai amerikkalaisia suklaamuffinsseja. Salaa olen ylpeä saavuttamastani 'kätevä emäntä'-jalansijasta perheen ja kavereiden keskuudessa. Tämä on koko elämäni aikana ainoa harrastus, jolla olen onnistunut tuottamaan iloa paitsi itselleni myös muille. Ja ensimmäinen ihan oikeasti hyödyllinen harrastus.

Lapsuudenkotiin liittyy hurjasti tunnelatausta myös ruoanlaittoon ja ruokailuun liittyen. Haluan tarjota omalle lapselleni yhteisen aterian päivittäin. Ja tietysti itse tehtyä ruokaa. Haluan, että lapseni sanoo, ettei edes muista, koska kotona olisi syöty valmisruokaa. Kun ruoan tekee alusta loppuun itse, se ei koskaan ole erityisen kallista, ja tietää aina, mitä syömäni ruoka sisältää. Vaikka olenkin varsin innostunut puuhailemaan keittiössä, en voi tituleerata itseäni millään tapaa kodin hengettäreksi. (=H. tulee kotiin ja pesee leivontakulhot ja paistinpannut..)

Omiksi bravuureikseni ovat muodostuneet erilaiset suolaiset piirakat. Tähän postaukseen liitänkin broiler-pekonipiirakan reseptin. Pohja on oma mukailtu versioni muumimamman piirakkapohjasta.


Broiler-pekonipiirakka


Tarvittavat raaka-aineet 


Pohja:

2,5 dl hienoksi raastettua porkkanaa
200 g margariinia tai voita
2 dl karkeita vehnäjauhoja (voi käyttää myös moniviljasämpyläjauhoja)
2 dl kaurapuurohiutaleita
1 tl  leivinjauhetta
1tl suolaa
Oliiviöljyä piirakkavuoan voiteluun

Täyte:

4 suurta sipulia
300g broilerin maustamattomia fileesuikaleita
70g pekonia (n. puolikas paketti)
3 tomaattia
4 valkosipulinkynttä
(Halutessasi voit lisätä myös herkkusieniä tai kanttarelleja maun mukaan)
2 rkl öljyä
1dl kermaa 
1 kananmuna
2,5 dl juustoraastetta
rouhittua mustapippuria maun mukaan

Sulata margariini/voi ja lisää joukkoon hieno porkkanaraaste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää rasva-porkkaraasteseos joukkoon. Sekoita taikina tasaiseksi. Painele piirakkataikina käsin tasaiseksi laakean paistovuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla reikiä piirakkapohjaan, jotta pohja paistuu kuohkeaksi. Piirakkataikina on väriltään pirteän keltaoranssi ja kaurahiutaleet tuovat pohjaan ihanan, kuituisemman vivahteen. Paista piirakkapohjaa uunin keskitasolla 225 asteessa n. 5-10 minuuttia, eli puolikypsäksi. Laske uunin lämpötila 200 asteeseen kun otat piirakkapohjan pois.

Kuutioi sipuli ja tomaatti, leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi. Hauduta broilerinfileesuikaleita, pekonia ja sipulia pitkään miedolla lämmöllä paistokasarissa kannen alla. Kun pekoni ja broilersuikaleet ovat kypsiä, lisää joukkoon hetkeksi hautumaan kuutioidut tomaatit. Kaada paistokasarissa hautuneet raaka-aineet puolikypsän pohjan päälle.

Vatkaa kulhossa kananmunat ja kerma, lisää joukkoon juustoraaste ja mustapippuri. Jos haluat käyttää muita mausteita, lisää ne nyt kuorrutteen sekaan. Kaada kuorrute piirakan päälle ja paista 200 asteessa n. 10-15 minuuttia, kunnes piirakka on kauniin vaaleanruskea. Anna piirakan vetäytyä 30-60 minuuttia ennen tarjoilua.

3 kommenttia:

  1. Tää on niin totta. Ite oon aina pitänyt ruuanlaitosta, mutta leipominen ei oo ollut lempipuuhia. Jo ensimmäisen raskauden myötä iski kauhea leipomisvimma, ja varsinkin pullan leipomis :)Nyt toisella kierroksella sama homma (la 15.6.), pakastin on täynnä pullaa ja piirakkaa. Ja oon myös tullut siihen tulokseen, että täytyy tulla äidiksi ennen kuin osaa tehdä hyvää pullaa :D

    VastaaPoista
  2. Sullahan on laskettu aika samoihin aikoihin! :) H:kin sanoi mulle eräänä päivänä, että mun ruoka maistuu "äidin tekemältä", että "kaikki äidit tekee tällaista ruokaa". Otin sen kohteliaisuutena ja yritin sivuutta ajatuksen mun vähäisestä suolan käytöstä..

    VastaaPoista
  3. Mä oon nyt toisen myötä innostunut oikeen urakalla kans keittiössä. Tulee leivottua niin paljon, ettei kukaan kerkeä niitä edes syömään. ruokaa on toki tullut melkoisesti laitettua siitä asti kun meidän poju siirtyi samalle ruualle. Mun pesänrakennus vietti on kai iskenyt huonekaluja kohtaan. Täällä on vaihdettu järjestys monta kertaa joka huoneesta. Verhotkin oon kerennyt vaihtamaan muutamaan otteeseen. Ehkä se on vaan sitä kun odottaa tulevaa vauvaa niin kovasti, että pitää pitää itsensä kiireisenä :D

    VastaaPoista