Social Media Icons

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Bonusaikuisista ja suonenvedoista

2 kommenttia , , Share It:


Viime aamuyönä se iski. Unenhippuset karkasivat nopeasti ja silmät kirkkaina kärsin keskellä yötä. Suonta veti pohkeessa. Tuntui, kuin joku olisi kiristänyt viulunkieltä jalassani. Sattuu! Närästystä lukuunottamatta ei liene ikävämpää raskausvaivaa johon herätä. Kolmea kertaa yössä.
Aarre potkii harvemmin, tai sitten vain olen ollut enemmän liikkeellä, mutta kovempaa. Välillä se myllertää niin alhaalla, että tuntuu ihan epämukavalta. Koko maha tärähtelee kun se oikein monottaa!
En malta odottaa, että saan tämän painavalta tuntuvan mahan pois tieltä. Että voin taas vetää ulkoilutakkini vetoketjun kiinni. Ja kuinka ihanaa olisikaan hölkätä ilman painostavaa pissahätää?

Viikonloppuna syy joidenkin ihmisten tihentyneeseen yhteydenpitoon on selvinnyt minulle. Kummius. Meitä on lähestytty asian tiimoilta hyvin suorasukaisestikin esimerkiksi kysymällä, että "onko kummit jo valittu?" ja että "oletteko ajatelleet minua?".Olen otettu, että raskauteni kiinnostaa ihmisiä, että ihmiset voivat myötäelää tätä odotusaikaa, mutten varsinaisesti hypi riemusta, kun jotkut haluavat olla tekemisissä kanssani vain sen takia. Minä olen vain kävelevä maha. Ja meidän lapsemme vain facebookin "Rakas kummilapseni"-albumin potentiaalinen täyttäjä. Ollakseni rehellinen, en usko sen merkitsevän monille kovinkaan paljoa enempää. Mitä kummius meille sitten merkitsee? Kummivanhempi ei ole helposti velvoitettavissa oleva lapsenvahti eikä juhlapäivien lahja-automaatti. Minun mielestäni kummivanhempi on yksi turvallinen aikuinen lisää, lapselle. Se, että hän kykenee tarvittaessa toimimaan kuuntelevana korvana ja lohduttavana olkapäänä, on vain bonusta. Kummivanhemmilta odotan toimivaa yhteydenpitoa (puolin ja toisin), vuodesta toiseen. ....Kunnes kuolema heidät erottaa...

Omia sylikummejani olen tavannut kolme kertaa viimeisen viidentoista vuoden aikana, enkä aio tehdä jatkaa tätä perinnettä valitsemalla vääristä syistä kanssani tekemisissä olevia kummivanhempia. Minulla ei ole montaakaan ystävää, H:n lisäksi ehkä yksi tai kaksi, ja oli alun alkaen selvää, että kummitädiksi valitsen parhaan ystäväni A:n. En huomaa raskauteni muuttaneen ystävyyssuhdettamme, ja siksi hän onkin hyvä valinta. Tottakai puhumme odotuksesta, vauvasta, perheestä ja sen sellaisesta, mutta toisin kuin suurin osa ihmisistä, hänen kanssaan voi pajattaa muustakin, ihan niin kuin ennenkin. Tänään A:n ollessa meillä kylässä, pyysin häntä koettamaan vatsaani, kun pikkuinen Aarre potki. A. oli silmin nähden liikuttunut ja onnellinen puolestamme. Tuntuu mahtavalta, että hänkin ikään kuin odottaa kanssamme, tällä tapaa! Minulle tämä kaikki on tietenkin melko konkreettista, mutta muille ihmisille tämä konkretisoituu tällä tavoin. Tuntemalla. Siellä ihan oikeasti on jotain. (=En olekaan vain lihonut, sittenkään...)
Toiseksi kummivanhemmaksi olemme ajatelleet pyytää veljeäni. Hän on sympaattisin, hyväsydämisin ja vaatimattomin ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Meillä ei ole ikäeroa kuin 1v 9kk, joten kyseessä on myös vanhin ja rakkain lapsuudenystäväni. Hän tuskin osaa edes odottaa, että pyytäisimme häntä kummisedäksi.
Tiedän kummiuden merkitsevän heille molemmille paljon, paljon enemmän kuin facebook-kuva-albumia tai pakollista joulutervehdystä. Ja sitä paitsi, todelliset kaverit ja lapsen elämästä kiinnostuneethan voivat seurata lapseni kasvua ja kehitystä ihan normaalisti, ilman kummin virkaakin.

2 kommenttia:

  1. Suonenvetoihin vinkiksi : Magnesiumia. Apteekista purkki, illala nappia ääntä kohen ja voilá! Itsellä ainakin katosi suonenveot sen siliän tien... =)

    VastaaPoista
  2. Sitä mä olenkin käyttänyt vielä raskausmonivitamiinin lisäksi (jossa on magnesiumia), nyt ei ole ainakaan enää vetänyt suonta. :)

    VastaaPoista