Social Media Icons

torstai 24. helmikuuta 2011

Äiti on tänään vähän väsynyt

5 kommenttia , , , Share It:




Kerrostaloasumisen ihanuutta on että voi kuulla naapurista jokaisen vessanvetämisen ja tömisevät askeleet. Aiemmin minua ei ole liiemmin häirinnyt naapureiltamme kantautuvat äänet, mutta tänään ylittyi jonkinlainen maaginen raja. Koko eilisen päivän naapuri porasi lähes tauotta. Olkoon. Poratkoot. Kun tänä aamuna heräsin halaamaan vessanpönttöä, migreenikohtaus teki tuloaan ja rästiin jääneet koulutehtävät huusivat nimeäni, en ollut otollisimmalla tuulella naapurin aloittaessa klo 9 poraamaan. Enkä varsinaisesti ilahtunut hänen jatkaessa viiteen asti iltapäivällä. Kokonainen työpäivä, pelkkää poraamista ja vasaralla naputtelua! En keksinyt muuta selitystä tälle iloiselle melulle, kuin että naapurini tahtoo olohuoneensa betoniseinän muistuttavan reikäpeltiä. Puolilta päivin päässäni napsahti. Itkin, huusin ja kiljuin kotona. (Kypsää, eikö?) Silmittömän raivon vallassa lähdin pururadalle koiran kanssa tarpomaan siinä toivossa että naapurini lopettaisi sen kamalan, epäinhimillisen melun, josta minäkin sain osani. Vaikka kävelin melko verkkaiseen tahtiin, alkoi lenkkipolun puolivälin tietämillä supistella. Kun palasin kotiin hieman rauhoittuneena, seisoi Robert-koiramme vain eteisessä kylmästä kangistuneena. Silloin huomasin unohtaneeni pukea raukalle talvihaalarin. Lysähdin eteisen lattialle ja taas hanat aukesivat. Itkin ja huusin ja mietin, että minkäköhänlainen äiti minusta tuleekaan, kun en osaa edes koirasta huolehtia.

Eilen kävimme hakemassa pinnasängyn H:n vanhempien luota säilöstä. Ajattelin, ettei pinnasängyn kokoaminen voi olla tähtitiedettä. Ruuveja oli kuitenkin varmaan sata erilaista ja eri kokoista, eikä missään ollut mitään logiikkaa. Yhden ruuvin sain paikoilleen ja kun Henri tuli töistä kotiin, oli pinnasänky (edelleen) osina eteisessä, minä taasen istuin keittiössä itkemässä. Tällaisina päivinä kiitän Luojaa maailman ihanimmasta ja ymmärtäväisimmästä avopuolisosta. H halasi minua, katsoi minua ymmärtäväisesti (=säälivästi) ja kokosi pinnasängyn. Kuvia saatte, kun olemme hankkineet pinnasänkyyn patjan ja prinsessakatoksen. :)

Tänään Aarre on potkinut niin lujaa, että H:kin on päässyt kokeilemaan. Potkut tuntuvat ja näkyvät selvästi myös ulospäin. Tänään hämmästyin itsekin, kun huomasin reagoivani pieniin potkuihin sanomalla "niin, siellä hän potkii. Meidän oma, ihana, pieni vauvamme". En ole halunnut kiintyä syntymättömään vauvaan tai edes ajatukseen siitä, pelkäsin pitkään ja pelkään vieläkin, että jotain odottamatonta tapahtuu. Mutta pikkuhiljaa olen antanut itselleni luvan iloita asiasta, ja jollain omituisella tavalla rakastan sitä jo nyt. Nyt vain odotan vain sitä päivää, kun saan tuon käärön tähän vatsan toiselle puolen.

5 kommenttia:

  1. Kiitos värikkäästä luettavasta! Et ole muuten ainoa tunnepurkausten riivaama, mä olen täällä räkättänyt ja pillittänyt kovaan ääneen sun blogia lukiessa :) Jos sulla ei ole mitään sitä vastaan niin haluaisin linkittää tän blogin omille sivuilleni, hyvässä yhteydessä tietenkin!Löysin tän linkin vauva.fi:stä ja kirjoitin sinne omankin blogini osoitteen, mutta laitampa sen tähän nyt myös.http://junnujuttu.blogspot.com/Tuolta löytyy, saa kommentoida,J & jr

    VastaaPoista
  2. vauva.fi kaipailit odottajien blogeja. Tässä olisi yksi, mutta kirjoittelen paljon muutakin blogiini. Tervetuloa lukemaan. =)

    VastaaPoista
  3. Voi että, blogisi on aivan ihanaa luettavaa! :) Vaikka itse olenkin täysin kokematon aamupahoinvoinneista ja supistelusta, pystyn jollakin tavoin samaistumaan kirjoituksiisi. Tai no, ei tietenkään samaistumaan, kun en raskaana ole, mutta kuitenkin. Ihanaa tekstiä ja mukavaa luettavaa, kirjoitat mukavan rehellisesti elämästäsi!:)

    VastaaPoista
  4. Deye, jännityksellä & itku kurkussa luin sun postausta vatsakivuista ja suorastaan vollotin kun luin Juniorin ensiliikkeistä. ;) Mulla ei tietenkään ole mitään linkittämistä vastaan, päinvastoin, kiitos kunnianosoituksesta! :)Nina, ihastuin Ainon prinsessahuoneeseen ja jäin seuraamaan postauksia. ;)Ada, suurkiitokset! Aina on mukavaa saada palautetta ja erityisen mukavaa on saada positiivista palautetta. Tosi kivaa, että oot voinut samaistua raskauspostauksiini vaikket itse raskaana olekaan. Välillä näitä "oloja" on nimittäin aika hankala pukea sanoiksi ja tulee onnistunut olo, kun joku on samalla aaltopituudella, vaikka teksti olisikin sanamössöä ;)

    VastaaPoista
  5. […] sitähän ei voi kukaan muu minulle sanoa – sehän olisi tosi loukkaavaa! Nostatin draamaa naapurin tekemästä kattopaneloinnista, appelsiinimehusta ja jumppapallon väristäkin. Eikä tälläkään kertaa taida olla yhtään sen […]

    VastaaPoista