Social Media Icons

perjantai 28. tammikuuta 2011

Alkuvaikeuksia

Ei kommentteja Share It:


Selvää oli, etten missään nimessä keskeyttäisi raskautta. Vaikka kyseessä olikin suunnitelematon raskaus, olin tavattoman onnellinen alkujärkytyksestä toivuttuani. Niin onnellinen kun pahoinvoinninlta ja vatsakivuilta voi olla.



Vasta raskausviikolla 12 pahoinvointi, etova olo ja vatsakivut alkoivat hellittää. Sitä ennen ehdin säikähtää moneen kertaan ettei kaikki olekaan ihan hyvin. Varasin ajan Diacoriin ultraäänitutkimukseen ja siellä varmistui, että kovista vatsakivuista huolimatta kyseessä ei ole kohdun ulkopuolinen raskaus, vaan ihan normaali, kohdunsisäinen raskaus, raskausviikkoja kasassa 8+3. Pystyin huokaista helpotuksesta, kaikki näyttää olevan ihan hyvin! Se oli fiksuiten käytetty 90e vähään aikaan! Suosittelen muillekin panikoijille alkuraskauden ultraa yksityisellä. Helpottaa tietää, että kaikki on hyvin, ja että todella on raskaana. Ja vaikka tuolloin ultrassa näkyi vain pienen pieni pallokasa (se näytti oikeastaan vähän jonkun hyönteisen keskivartalolta, pari palloa vierekkäin), tuntui niin liikuttavalta nähdä pienen, pienen sydämen syke ja niin pieni, avuton vauvanalku "melkein livenä".


Odotin niskapoimu-ultraa kuin kuuta nousevaa, ja kun se päivä joulukuun alussa koitti, en todella uskonut miten paljon on ehtinytkään alle neljässä viikossa tapahtua! Laskin sormet ja varpaat, ihastelin pikkuista vipeltäjää. Se oli ihan ihmisen näköinen (jolla on melkoisen suuri pää), ei mitään suttua tai sössöä.


Tuntui, että ensimmäinen kolmannes kesti ikuisuuden! Raskausviikko 13 olisi jonkinlainen maaginen etappi, jonka jälkeen uskaltaisi iloita, toivoa ja nauttia. Kun se viimein koitti... En osaa sanoinkuvailla sitä iloa ja ylpeyttä. Minusta taitaa, toden totta, tulla äiti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti