Social Media Icons

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Elämän kevät - kaikkea tullut puuhailtua

3 kommenttia Share It:

Eilen, ihan tavallisena lauantaina K-marketin parkkipaikalla jokin pato aukesi. Kuluva kevät on ollut todella raskas ja työntäyteinen, stressaava ja kiireinen. Odotin rättiväsyneenä autossa nukkuvan lapsen kanssa kun mies teki viikonlopun ruokaostoksia. Olin kiukutellut koko päivän kaikille, ja tunsin oloni surkeimmaksi olioksi maan päällä. Mitään erityistä syytä kiukutteluun minulla ei ollut, ehkä vain nousin väärällä jalalla. (Tai no, saattaa asiaan liittyä 2,5-vuotias, joka herätti allekirjoittaneen lyömällä nyrkillä silmään ja huutaen: "TUHMA ÄITI, VIHAAN SUA!". Ja vaikka voisin olla ylpeämpi siitä, että hän osaa sanoittaa omia tunteitaan, juuri eilisaamuna en moista herätystä olisi kaivannut. Etenkään kun syynä oli hänen sänkynsä ja seinän väliin joutunut Salama McQueen-legopalikka.) Mies toi minulle kimpun tulppaaneita, pyysi hengittämään syvään ja ajattelemaan yksisarvisia. Toimi. 

Tuntuu, että olen viimeiset pari vuotta vastannut kuulumisten tiedusteluun, että tässähän tämä, aika paljon paletilla. Aika ei tahdo riittää kinkereihin osallistumiseen, harrastuksiin tai liiemmin ystävienkään tapaamiseen, mutta parasta ystävissäni onkin, että he pääasiassa lilluvat samassa liemessä. Ei tarvitse selitellä.

Tällä hetkellä tuntuu, että on hirvittävästi kaikkea, ja kuitenkin niin väljää. Neljä kouluiltaa viikossa ovat vaihtuneet kahteen valmennuskurssi-iltaan, viikonlopputöissä olen himmannut tahtia pidemmän aikaa, ja ensi viikolla alkava Henkan kesälomakin tuo toivottavasti hieman väljyyttä aikatauluihin. Olen kokenut todella haastavaksi yrittää tehdä samanaikaisesti kolmea tai neljää hommaa, joista jokainen vaatisi täysipäiväisen panoksensa ja huomionsa, joten aikataulujen hölletessä tunnen suoranaisten lomatuulien puhaltavan - tuntuu uskomattoman hienolta, että voi (ehkä) oikeasti keskittyä eikä vain yrittää multitaskata.

Viimeisen lasten kanssa kotona vietetyn kesän ja tiettyjen virstanpylväiden lähestyessä olemme heitelleet täällä yläfemmoja. Hyvin me ollaan vedetty. Sanon me, koska (etenkin) viimeiset pari vuotta olemme hoitaneet homman kotiin oikeasti vain yhteen hiileen puhaltamalla, tiukalla aikataulutuksella ja arjen strukturoinnilla, lähipiirin lastenhoitoapua ja tsemppiä tietystikään unohtamatta. Esimerkiksi mieheni lapseton pikkuveli tuntee jokaisen Disney-prinsessan sekä Autot-hahmon, taitaa välipalaleipien tekemiset ja hammaspesumaanittelut ja äitini istutetaan lastenhuoneen lattialle Barbie-leikkeihin ennen kuin hän ehdin häntä tervehtiä. Olen ikuisesti kiitollinen perheillemme, jotka ovat auliisti kuunnelleet stressintäyteistä huoltani siitä, etten tule ikinä pääsemään mihinkään tai pärjäämään missään, raivanneet kalentereistaan tilaa kun on ollut tarvis ja tsempanneet aina. Luulen, että juuri saamani henkisen tuen vuoksi en koe koskaan edes luopuneeni mistään. Tai sanotaan vaikka niin, että olen luopunut asioista vain tehdäkseni jotain merkityksellisempää.

Ja koska kissan hännän nostaa vain kissa itse, niin paljon on tehtykin. Olen tehnyt freelancerina kahden eri toimialan töitä, hoitanut lapset kotona ja opiskellut iltaisin. Henkka on opiskellut päivisin virka-aikaan ja sitten lasten jo mentyä nukkumaan. Kesäkuussa nostamme maljat sekä minun vappuhatulleni että hänen kandivaiheelleen. Joku saattaisi sanoa, että viimein ja viimein, mutta sellaiselle ei nyt ole sijaa. Sillä nyt on näin ja näin on hyvä.

Monesti tuntuu, että täytyy katsoa taakseen, nähdäkseen, mihin on päässyt. Vaikka on tuntunut siltä, että tuottaa pelkkää sutta ja sekundaa, juoksee paikasta ja deadlinesta toiseen, vaihtaa läpsystä vuoroa ja on aina (mielessään) jossain muualla, niin paljon on hyvääkin. Tasapainoisia ja onnellisia lapsia kotona, rullaava arki ja ihan konkreettisia suorituksiakin, mustaa valkoisella. Minulle, hyvin suorituskeskeiselle ja perfektionistiselle ihmiselle, on itsensä kehuminen ja kiittäminen ollut aina todella vaikeaa - silloinkin, kun olen suoriutunut erinomaisesti. Mokatuista asioista, huonoista päivistä ja kiukkupuuskistani ruoskin itseäni kyllä, mutta hankalammalta tuntuu myöntää, että joskus vähempikin riittäisi. Että yhtä huonoa asiaa tai virhettä kohden on tehty monta hyvää.



perjantai 21. huhtikuuta 2017

Lapsimessutärppi x 4

Ei kommentteja Share It:

Kuudennet Lapsimessut takana, huh! Hyviä messutarjouksia, uusia brändejä ja erityisesti lastenvaatteita metsävälle messukävijälle oli tänäkin vuonna paljon katseltavaa, mutta täytyy ilokseni todeta, että tänä vuonna lapsille oli aktiviteetteja ja tekemistä aiempia vuosia enemmän. Meillä kovimmiksi jutuiksi nousevat vuosi vuodelta messut itsessään, eikä ihme: metrilakuja, mainosilmapalloja ja esitteitä (joita meillä keräillään muistoina - Taikuri Jarin lisäksi lastenhuoneen seinältä löytyy  mm. seksuaaliterveysneuvonnan esite) joka nurkalla, haha! Minä kävin tietysti moikkaamassa tuttuja yrittäjäkavereita, kokosin Duploilla, kävin bObles-radalla ja haistelin lastenvaatetrendien uusia tuulia.

Kokosin teille pari messutärppiä, jotka minun mielestäni kannattaa ainakin tsekata.

1. Koska te olette tykänneet erityisesti kotimaisista brändeistä ja luomupuuvillavaatteista tehdyistä nostoista täällä blogissa, ajattelin vinkata teille kotimaisen Melli Eco Designin kivasta messukisasta. Mellin pisteeltä löytyy kolme erilaista, kaverini Riikan stailaamaa asukokonaisuutta, jotka koostuvat Mellin kauden uutuuksista. Oma suosikkini oli pirteän keltainen frillamekko ja hortensialeggarit. Messupisteellä (6d 21) on mahdollista äänestää omaa suosikkiaan, ja kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan päivittäin 100 euron lahjakortti Mellin verkkokauppaan.
Psst! Viidelletoista ensimmäistä shoppailijaa saa muuten luomupuuvillaisen sulkakassin!

2. Messulavan ohjelma. Ihan huikean kiva kattaus kaikkea lastenmusiikista doulailuun ja huikean Marjut Ollilan & Ipanaisen sormiruokailuluentoihin.



3. LEGO Duplo + bObles-leikkipaikka. Melko lailla keskelle messuhallia on tehty hervottoman kokoinen temppurata ja Duplo-"hiekkalaatikkoja. Vaan varoituksen sana: sieltä ei pääse itkuitta pois.

4. Arlan voileipäbaari (Mellin & bOblesien kanssa samalla käytävällä). Uuden juuston promoamisen ohella messuvieraat voivat istahtaa alas, voidella itselleen ruisleivän ja kuorruttaa sen juustolla, kurkulla ja salaatilla. Ihan mahtavaa, että iänikuisten sokeroitujen jogurttien sijaan on maistiaisena ihan oikeaa messuvälipalaa. Helpotti muuten kiukku x3 (vaikka eväitä mukana olikin).

Kuva: Oot niin ihana 

+ Aivan ihanan Ainon Oot niin ihana-vauvakirjan messupiste Vekara-lavan vieressä. Samasta pisteestä löytyy niin ikään työkuvioiden kautta tutuksi tullut Miniones-verkkokauppa, joka myy lasten sisustustarvikkeiden lisäksi supercooleja lastenvaatteita niille, joihin eivät väri-ilottelut tai retro iske. ;)

Oma messukierrokseni jäi varsin lyhyeksi, koska lukupiiri kutsui, mutta ehkä teemme uuden retken huomenna - ihan vain niiden huikeiden leikkipaikkojen, pomppulinnojen ja luentojen vuoksi.



tiistai 18. huhtikuuta 2017

10 asiaa, joita et (ehkä) tiennyt minusta

2 kommenttia Share It:


1. Rakastan astioita. Ja kattauksia. Olen tehnyt koulun ohella töitä 14-vuotiaasta saakka, ja jo ihan ensimmäisellä palkallani ostin Arabian astioita tulevaan kotiini. Olen ala-asteiästä saakka haaveillut valkoisesta Teemasta ja Paratiisista, ja meiltä löytyykin kumpikin astiastona. Vaikka hurahdan säännöllisin väliajoin konmarittamaan, tuntuu astioille löytyvän aina tilaa. Ja jos ei ole, sitä tehdään. Vai sanoisinko, että astiastoille tai sarjoille. En näet voi sietää parittomia, yksinäisiä tai joukkoon kuulumattomia astioita, vaan hankin kaikki sarjoina - vaikka sitten yksi kerrallaan. 
Mieheni sen sijaan keräilee kristallisia olutlaseja (tai ehkä paremminkin minä kerään niitä hänelle hänen ohjeidensa mukaan kanta-asiakastarjouksista ja aleista). 

2. Tiedän, että moni teistä pitää minua ehkä aika boheemina ja huolettomana tyyppinä, mitä tietysti joissain asioissa olenkin, mutta esimerkiksi lapsuudenperheeni jäsenet tuntevat minut varsin konservatiivisena ja aika ajoin ryppyotsaisena naputtajana. Ryhdyin asuntosäästäjäksi 4-vuotiaana, koska halusin rivitaloasunnon Espoosta, en voi sietää avonaisia maitopurkkeja pöydällä, en ihmisiä jotka eivät pese käsiään vessassa käynnin jälkeen ja vältän julkisilla paikoilla nappuloihin ja ovenkahvoihin koskemista. Oikeasti musta tuntuu aika usein siltä, etten ikinä tee mitään muuta kuin nalkutan kaikilla mahdollisilla äänenvoimakkuuksilla ja -sävyillä.

3. En osaa käyttää laukkuja. Enkä oikein reppuakaan. Tungen tavarat takkini taskuihin ja näytän likimain samalta ulkovaatteet päällä kuin raskausviikolla 27. Minulla on lukematon määrä kangaskasseja, joiden pohjalla lojuu varavaippoja, kosteuspyyhepaketteja, kuitteja K-marketin välipalaostoksista ja kolikoita. Lompakkoni kolikkotasku hajosi jo vuosia sitten, mutten ole saanut aikaiseksi ostaa uutta tai korjauttaa vanhaa lompakkoani. Ja ihan rehellinen ollakseni, niinkin arkisen asian kuin lompakon suhteen olen ihan äärimmäisen kranttu. 

Lupasin itselleni, että jos pääsen yliopistoon syksyllä, ostan Lumin Supermarketin. XL koossa, jotta kaikki mukanani (taskuissani) kantamani tilpehööri mahtuu mukaan. 

4. Rakastan sekatavarakauppoja ja kirpputoreja (jälkimmäisestä ehkä tiesittekin)! Palava intohimoni Saiturin pörssiä kohtaan on perhe-ja kaveripiirissä ihan vakiintunut vitsi, ja Taatulin pöössi oli myös yksi kuopuksemme ensimmäisistä sanoista. Olin tietysti pakahtua ylpeydestä. 

5. Pukeutuessani tai johonkin lähtiessäni mietin aina pitkään, että tulikohan nyt mentyä liian pitkälle. Onko liian räväkkää harmaata tai liian persoonallinen neuletakki. Mietin vuosia, voisinko pukeutua Marimekon Iloiseen takkiin. Kunnes päätin pukeutua siihen. Joka viikko. Samoin on käynyt huulipunan kanssa. 

6. En voi sietää keksejä. Enkä mitään kuivaa, kuten jauhoja. Kuivat, hampaissa rahisevat asiat saavat aikaan välittömän oksennusrefleksin. Keksipohjainen juustokakku on hirveintä mitä tiedän. Jos joskus (yleensä hillittömän makeanhimon edessä) syönkin keksejä, upotan ne ensin teehen tai odotan, että ne sulavat suuhuni ennen kuin voin puraista. Pelkästään tätä tunnustusta kirjoittaessani inhon väreet kulkevat ihollani!

7. En erityisesti välitä julkisesti esiintymisestä, uskokaa tai älkää.

Voitin ala-asteeni kirjoituskilpailun ollessani 9-vuotias. Teemana oli lähestyvän itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomi. Itse kirjoitustilanteesta muistan, että minulla oli hirvittävä pissahätä (ja palo päästä kotiin viikonlopun viettoon), joten ajattelin pääseväni nopeasti pois kirjoittamalla muutaman säkeen runon jonkin pitkän tarinan sijaan (en kai osannut kirjoittaa lyhyesti silloinkaan). En edes tiennyt osallistuneeni mihinkään, ja kun kuulin, että joutuisin esittämään tuotokseni, inhosin koko ajatusta ja kieltäydyin. Opettajani ja äitini kuitenkin suostuttelivat minut esittämään runoni koko koulun edessä itsenäisyyspäivänjuhlissa. 
Unohdin laittaa mikrofonin päälle, kukaan ei kuullut mitään, ja sanottavani sanottuani juoksin lavan taakse - ja pyörryin. 

Muistan enää runon lopun, jonka ääni väristen luin. 

Mutta edes värit luonnon syksyisen
eivät peitä muistoja eilisen
Kun voimias uhraten, taistellen
säilytit lipussas värit sinisen ja valkoisen

Vähintään yhtä supliikiksi ja karismaattiseksi tunsin itseni kaksi vuotta sitten, kun tärisevin käsin astelin koulussa ryhmän eteen pitämään esitelmää, ja opettaja myötätuntoisesti hymyillen sanoi: "Muista Anna, ettet ole teloitusryhmän edessä." 

8. Minulla ei ole minkään valtakunnan rytmitajua. Yritin vuosia opetella soittamaan pianoa ja lauloin vuosia sekakuorossakin, mutten oikeasti tajua. 

9. En voi sietää hajusteita. Jo vuosia sitten hengenahdistukseni ja henkeä salpaavien yskäkohtausten aiheuttajaksi epäiltiin infektioastmaa. Kaikenlaiset hajusteet, hiuslakat, monet käyttövalmiit yleispuhdistusaineet ja esimerkiksi naapurin kuivaushuoneessa käyttämä hajustettu pesuaine (joka muuten tuoksuu kymmenen metriä ennen, suljetun ovenkin takaa) tuntuvat salpaavan hengityksen. Ilma tuntuu silloin ohuelta ja kuivalta. 

10. Pidän säännöistä, kaavoista ja lainalaisuuksista. Siitä, että asiat toimivat tietyllä tavalla. Viime aikoina olen ollut ihan tavattoman fiiliksissä ruotsin kieliopista ja tilastomatematiikasta. 



lauantai 15. huhtikuuta 2017

Aamupäivä kaupunkipuutarhassa & Bosch-puutarhatyökaluarvonta

109 kommenttia Share It:




Kaupallisessa yhteistyössä Bosch. Postaus sisältää Bosch-puutarhatuotearvonnan.

Lienenkö ainoa, jota kesän kolkutellessa ovella alkaa houkuttamaan maalle muutto? Aukeat peltomaisemat, sininen taivas, kesäpilvet, räsymatot, vetoisat verannat ja kuraiset kumisaappaat, tiedättehän. Kaipuuni on vuosi vuodelta voimakkaampi, vaikka viimeistään marraskuussa muistan, etten ole koskaan pilkkonut polttopuita tai asunut kilometriä kauempana lähikaupasta. Leikkimielisten murretestien mukaan olen kaupunkilainen, poliittisten mielipiteideni mukaan olen turkulainen (ja samaa muuten väittää passini...), ja lähiöistä vehreää, kotoisaa ja rakasta Pakilaa tarjotaan minun kotilähiökseni. Ja silti, jossain se on, kaipuu maalle. Omalle pihalle. Saunaan. Rauhaan. Eilen, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta, lintujen viserrellessä ja koiran juostessa onnellisena lasten mummolan pihalla, tunsin sen taas. Vaikkei edes oltu maalla. Oltiin pihalla.

Kun Henkka korkkasi testikäyttöön Boschin meille lähettämän, piha-ja puutarhatöihin erinomaisesti soveltuvan akkukäyttöisen moottorisahan, tunsin, kuinka lämmin aalto kulki lävitseni moottorisahan surinassa ja tuoreen puun tuoksun leijaillessa ilmassa. Ollapa maalla! Ollapa puutarha! (Joskin alleviivaan nyt taas, että kaipuu helpottaa viimeistään synkkinä marraskuisina aamuina, kun huoltoyhtiö tulee auraamaan kotipihan lumet.)

Kuten pidempään blogiani lukeneet tietävät, en varsinaisesti ole käsistäni kauhean kätevä emäntä tai syntynyt puutarhuriksi, mutta pidän kauniista tiloista ja asioista ympärilläni. Hankintojen, ja etenkin työvälineiden suhteen olen kuitenkin melkoisen ehdoton: en halua sutta enkä sekundaa, ja olen sitä mieltä, että laadukkaat, tarkoituksenmukaiset välineet - töissä kuin töissä - säästävät aikaa ja kestävät aikaa. Vanhemmillani on ollut aina tapana sanoa: osta hyvä ja halpa, siis osta kaksi.




Kysyin puutarhanhoidosta, pihasta ja ulkotöistä enemmän tietäviltä appivanhemmiltani, mikä olisi monikäyttöinen, helppo ja tarpeellinen puutarhatyökalu kaupunkipuutarhassa, ja he innostuivat akkukäyttöisestä, suhteellisen pienikokoisesta ja tehokkaasta moottorisahasta, jota voisi käyttää tarvittaessa vaikka kasvihuoneessa, nakata mukaan veneeseen tai pilkkoa pöllejä maalla. Minulle, kaupungin kerrostaloasukkaalle, moottorisaha näyttäytyi ensin metsurin työvälineenä, mutta mieheni vakuutti toisin: hän kertoi aikovansa nakata sahan mukaan rautakauppaan, kun päätämme tehdä toisen penkin parvekkeelle ja sahaavansa puutavaran oikean mittaiseksi hetkessä, suunnitteli jo kesän venereissuja ja polttopuiden surauttamista saaressa, ja harvensi pihapuita mummolassa. Saamani paketti oli niin pieni ja kevyt, että itse asiassa ensin pelkäsin saaneeni väärän tuotteen, joten tulimme heti todenneeksi, että Boschin uutuusmoottorisaha todellakin on helposti mukaan otettava, kompaktin kokoinen ja kevyt.

Testiryhmän kommentit Bosch AKE 30 LI-akkuketjusahasta:

+ Ei johtoa - ketterämpi kuin sähköjohdollinen ketjusaha
+ Käsiteltävissä kuin polttomoottorisaha
+ Jämäkkä, työkalumainen tuntuma
+ Kevyt paino, kompakti koko, huomattavasti kevyempi kuin polttomoottorisaha
+ Erittäin hiljainen - sopii naapurisopua vaalivalle kaupunkipuutarhurille
+ Varsin huoltovapaa laite verrattuna polttomoottorisahaan
+ Ei pakokaasua, työskentely onnistuu siis myös suljetuissa tiloissa (työpajat, kasvihuoneet)
+ Akun tilan ilmaisin
+ Hyvä akun kestävyys
+ Nopea lataus
+ Sama akku käy myös eräisiin muihin Boschin akkukäyttöisiin puutarhatyökaluihin

- Ei metsätöihin. Pienet rangat saa kyllä pilkottua ja karsittua, mutta ei järeään puunkaatoon. Soveltuu erinomaisesti kodin piha-ja puutarhatöihin ja timpurihommiin
- Sähkökäyttöisessä välineessä huomioitava Suomen sateinen kesä

Boschin puutarhatyökalusarjan ideana ovat irrotettavat, kestävät akut, joihin sopivat samat laturit. Johdoton työkalu mahdollistaa pääsyn vaikeampiinkin paikkoihin ja lisää mahdollisuuksia.

Mutta mikä parasta, myös yksi teistä onnekas pääsee kokeilemaan Boschin uutuussarjan akkukäyttöistä työkalua! Saan näet arpoa yhdelle onnekkaalle vapaavalintaisen Bosch-puutarhatyövälineen tästä listasta. Puuttuuko sinun pihaltasi tai puutarhastasi siis esimerkiksi akkukäyttöinen ruohonleikkuri, moottorisaha, pensasleikkurit, trimmeri, lehtipuhallin vai jotain muuta? Kurkkaa koko akkukäyttöisten puutarhatyökalujen lista täältä ja kerro toiveesi kommenttiboksissa (ja mikäli vain mahdollista, jätä myös sähköpostiosoite kommenttin) 24.4.2017 mennessä, ja olet mukana arvonnassa!

Edit: arvontaikaa pidennetty kommentointiongelman vuoksi!



torstai 13. huhtikuuta 2017

5 hyvää syytä sairastaa oksennustauti

2 kommenttia Share It:


Ah, oksutauti, vertaisryhmäin lahja lapsiperheille. Kaikista tavallisista, jokavuotisista (!) taudeista se kamalin. Ennen lapsia muistan olleeni kyseisessä taudissa ehkä kahdesti koko ikänäni, mutta meillä se on vakiinnuttanut paikkansa jokakeväisenä anti-Strömsö-viikkona. Koska viime viikkoihimme on mahtunut oksuja kurjempia juttuja (olimme mm. jo hilkulla lähteä paikkauttamaan yhtä verta vuotavaa, päänsä sohvapöytään lyönyttä sankaria....), niin ajattelin kääntää tämän voimavarakseni. Always look at the bright side of day ja niin edelleen.

1. KonMaritus-mahdollisuus. Kun satsi laskeutuu pehmolelulaatikkoon (joista yhtäkään ei tietysti saa pestä koneessa) tai vain kemiallisen pesun ja tasokuivatuksen sallivalle, ikuiselle viidentoista euron väliaikaismatolle, huomaa, ettei muuten pirskahtele ilosta ja auvosta. Luopuminenkin tuntuu pesulan neliöhintoja katsellessa yllättävän helpolta. 

2. Suursiivousmahdollisuus. Lattiat, seinät, kaapit ja kodin tekstiilit verhoista sohvatyynyihin tulevat ikään kuin kaupan päällisinä pestyä, jynssättyä ja vaihdettua. Siinä samalla menevät sitten kaikki pinnat, joihin joku yltää koskemaan. Jei! 

3. Tunne omasta toimijuudesta ja pystyvyydestä vahvistuu. Kun itse konttaa siivoamaan, pyykkäämään, ja lohduttamaan sairastavia raasuja, huomaa, että pystyy aika moneen silloinkin, kun ei enää pysy pystyssä. Jos kotiäitiys on työtä, täytyisi jokaisesta selätetystä koko perheen oksennustaudista saada kunniamaininta multitaskingista, hyvästä yhteistyöstä ja paineen alla toimimisesta. Ettäs tiedätte.

4. Osaa oikeasti nauttia elämän ja arjen pienistä iloista. Kuten siitä, että juomakelpoinen kraanavesi ei tule hissillä ylös, ja että yhtenä päivänä pää ei enää tunnukaan painekattilalta. Tai että kukaan ei juokse yöllä oksentamaan puoli tuntia sitten vaihdettuihin lakanoihin. 

5. Jos tautiin yhdistyy kuume, voi hourailla ja hilpeillä kuten allekirjoittanut, joka valintakoekirjallisuusflow'ssa ja kuumeessa oli vakuuttunut, että aamuneljältä sänkyymme oksentamaan juossut 2,5-vuotias huusi: "Uusliberalistinen rationaliteetti on vakiinnuttanut paikkansa laman jälkeisissä hallitusohjelmissa ja esittää hyvinvointivaltiolliset arvot tästä palkintoina!". Ja että toinen lapsinero, iältään 5,5-vuotias säesti: "Lipponen -95 ja julkisen sektorin menoleikkaukset!". Kyllä ei naurattanut silloin, mutta naurattaa nyt. 

PS. Kuva on (taas) tietysti vanha, kiitos tietokoneen kaksi päivää vieneen päivityksen (sanotaan nyt vaikka, ettei 190k kuvatiedostoa tee mistään enää kauhean jouhevaa). Arvatkaa muuten kolmetuhatta kertaa, kumpi kuvan matoista säästyi roiskeilta.



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kevätmessufiiliksiä ja viikonlopun menovinkki

Ei kommentteja Share It:
 





Messuliput saatu Plastexilta

Heipat (taas) sairastuvalta! Kevätflunssan helpottaessa on ehkä aika palata tämänkin sorvin ääreen. Ajattelin vinkata teillekin viikonlopun kivoista messuista (joista muuten löytyy spessu lastenleikkipaikka) Pasilan Messukeskuksessa vietetään nyt Kevät-messuja, joissa pääsee inspiroitumaan kodin, sisustuksen, puutarhan ja rakentamisen näytteilleasettajien pisteillä ja tutustumaan luomu-ja lähiruokatarjontaan. Me saimme kotimaiselta Plastexilta liput ja lähdimme porukalla fiilistelemään kukka-asetelmia, nappaamaan talteen parhaat puutarhaideat ja tietysti vähän haaveilemaan. Näytteilleasettajista löytyi ilahduttavan paljon ekologisuutta, kotimaisuutta ja vastuullista tuotantoa korostavia yrityksiä ja konsepteja, ja saimmekin paljon ideoita

Tiedän puhuvani kotimaisen yrittäjyyden ja tuotannon merkityksestä paljon, koska koen, että voisimme ajatella työpaikkojamme, päivittäisten kulutustuotteiden tuotanto-olosuhteiden eettisyyttä ja ennen kaikkea sitä, millaisia arvoja haluamme tukea. Ja oikeastihan on niin, ettei oikeasti tarvitse (aina) valita opiskelijabudjetin kipukynnyksiä paukuttavaa, käsin Suomessa ommeltua pienen yrityksen villaturbaania tai nahkakenkiä.

Valinnat tuntuvat pieniltä, mutta sitäkin merkittävimmiltä. Ostan halpatyövoimanmaassa tuotettua tyynyä viisi euroa kalliimman tuotteen, joka on valmistettu Jämijärven rannalla. Ostan maailmalla palkitun suomalaissuunnittelija Eero Aarnion Lohjalla valmistetun muovisen kastelukannun made in Chinan sijaan. Ostan Prismasta viisi euroa kalliimman luomupuuvillapaidan, made in Jyväskylä. Elintarvikkeissa suosin kotimaista aina kun se on mahdollista, hedelmissä ja vihanneksissa sesongin herkkuja. Pieniä, ja oikeasti niin suuria valintoja. Myös oma elantoni on riippuvainen suomalaisen yrittäjyyden tukemisesta ja lähipalveluiden käyttämisestä.

Kävin moikkaamassa Plastexin tyyppejä heidän kuhisevalla messuosastollaan, ja ajattelin vinkata teillekin, että messutarjouksena on mm. (täysin) kierrätetystä muovista Lohjalla valmistetut EKO-kastelukannut varsin huokeaan vitosen hintaan. Eero Aarnion kastelukannuja ja sumutepulloja paitsii messuhintaan, myös uusissa väreissä.


Meidän ikiaikaiset suosikkimme, Plastexilta saadut Kanto-korit kansineen (ne tosin on valmistettu Ranskasta) ovat niin ikään hyvässä messualessa - isoimmatkin kantokorit olivat alle kympin!



sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Sunnuntaista sunnuntaihin - #oispakahvia

1 kommentti Share It:

Sunnuntai. Päivä, jolloin tavallisesti istumme keittiön pöydän ääreen, katsomme kalentereita, ja mietimme, minä päivinä vaihdamme lastenhoitoroolia puolivälissä koulumatkaa, milloin käydään kaupassa, mitä syödään, mitä ensi viikolla on saatava aikaiseksi ja mitä on saatu pois to do-listalta. Olen monessa asiassa boheemi, mutten liiemmin tässä. Ensimmäiseksi aamulla (tai no, kahvilitran jälkeen) ja viimeiseksi illalla pohdin asioita, jotka täytyy tehdä, jotka on melkein tehty ja joiden tekemistä voisi vielä lykätä.

Tämä viikko ei ollut erityinen suksee. Olin synkronoinut tietokoneeni ja Google kalenterini sekä yrittänyt lisätä valmennuskurssiaikatauluni samaan, kätevästi kaikilla laitteilla avautuvaan samanlaiseen pakettiin sillä lopputuloksella, että kalentereistani hävisi kolmasosa merkinnöistä. Ja minä tietysti olen sitten ollut myöhässä. Ja häpeissäni. Bujoilu alkaa tuntua yhä houkuttelevammalta. Tai tuntuisi, jos käsialani olisi sellainen, että saisin siitä edes itse selvää. Silti päiväkirjamainen, ihan arkisten tapahtumien, päivien ja viikkojen ylös kirjaaminen ruuhkavuosissa rämpiessä tuntuu houkuttelevalta.

Olisipa lankapuhelin. Kunpa ei olisi internetiä. Kyllä olisi paremmin.

Mutta on ollut hyvääkin. Nuhakuumeen lisäksi olen saanut kertaalleen koko valintakoemateriaalin kahlattua läpi, ja tehtyä ensi viikolla alkavan valmennuskurssin ennakkotehtävistä puolet. Ehkä hienoimmalta kuitenkin tuntuu tämä hirvittävä palo. Olen istunut monistenippujeni äärellä aamuyöhön saakka, tehnyt vimmatusti marginaalimuistiinpanoja ja puhunut niiden teemoista aina kun siihen on tullut pieninkin mahdollisuus. Pelkäsin tähän saakka, että haluaisin tätä vain jonkinlaisen näyttämisenhalun tai masentavilta tuntuvien valintatilastojen vuoksi, mutta nyt tuntuu, että olen löytänyt oman juttuni. Ja se tuntuu upealta.

Arkinen elämäni sunnuntaista sunnuntaihin on kuvamateriaalin perusteella pitänyt sisällään jonkinasteista sosialisoitumista Marikan (ennakko)avoimien kutsujen muodossa, lemppari-NOSHejani kuvaillen ja (yllätys, yllätys) valintakoemateriaalien selailua.

PS. Vielä tänään ehtii osallistua Marikan NOSH-ryhmässä vapaavalintaisen NOSH Women-tuotteen arvontaan. Jos siis esimerkiksi yllä näkyvä LENTO-mekko kutkuttelisi, niin klikkaa itsesi mukaan tästä.