Social Media Icons

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

LUOMUdenim x3 ja arvontavinkki

4 kommenttia Share It:

Yhteistyössä NOSH-edustaja Marika Väyrysen kanssa 

Jos ketä tahansa ystävistäni pyydettäisiin kertomaan, mistä mieluiten omat ja lasteni vaatteet ostan, tiedän, etteivät he joutuisi miettimään kahta sekuntia kauempaa. Vastauksen varmaan tiedätte tekin. Tiedätte myös, että olen ollut aktiivinen kotikutsujen järjestäjä, koska mielestäni jokainen tilaisuus kutsua ystävät kylään, herkutella ja viettää aikaa yhdessä, on käytettävä. Aina.

Tänä keväänä en ole pitänyt perinteeksi muodostuneita NOSH-kutsuja, koska olen ankkuroinut itseni koulujuttujen pariin. Minä ja  ystäväni - vai sanoisinko Marikan NOSH-ystävät - emme ole kuitenkaan suosikkibrändiämme unohtaneet. Naisten päämalliston julkaisupäivän aamuna oman edustajani Marikan Facebook-ryhmässä oli suuren urheilujuhlan ja odotuksen tuntua. Itse istuin aamuseitsemästä saakka päivittämässä sivua toiveikkaana. Palveluvalmiudessa oli myös "äitiyslomalle" (yrittäjät ainakin ymmärtävät hipsut tässä yhteydessä) kutsuilta hetkeksi jäänyt Marika, joka palvelee (tai on aina myös palvellut) asiakkaitaan paitsi sähköpostilla, myös kätevästi Facebookin yksityisviestillä. Marika neuvoo niin materiaaliin, mitoitukseen kuin malliin liittyvissä kysymyksissä - ja osuu aina oikeaan. Olen monta kertaa meinannut itse tilata kokoa suuremman tai optimisesti pienemmän vaatteen, mutta minua näkemättäkin Marika on ohjannut minut oikealle polulle, oikeaan kokooni - joka muuten on muuttunut myös asiakkuuteni aikana moneen kertaan.

Vastaus on tullut kuin apteekin hyllyltä kun olen tiedustellut 2014 ostamani paidan mallia, eri naistenmalliston keltaisten värien sävyeroja, pohtinut kahden koon tai tuotteen välillä, miettinyt mallin istuvuutta tai mitoitusta. Oikeasti, on kullanarvoista kuulla ja tietää, milloin esimerkiksi pudotetun hartialinjan tai muotolaskosten vuoksi kannattaa valita eri koko, kuin minkä tavallisesti on tottunut valitsemaan. Olenpa tilannut mekkoja sanoen, että tykkäsin kolme vuotta sitten sivumallistosta tilaamastani mekon pituudesta ja materiaalista, että olisiko jotain vastaavaa. Tähän tarvitaan asiantuntemuksen lisäksi ymmärrystä ja näkemystä erilaisten vartaloiden mittasuhteista, tuotteiden istuvuudesta ja materiaalista - ja niitä edustajana vuosia toimineelle yrittäjälle, Marikalle, on kertynyt. Itse asiassa nämäkin kuvissa näkyvät tuotteet olen tilannut sovittamatta niitä etukäteen, ja kuten näkyy, koot Marika arvioi oikein.
Edustajan kautta tilaamiseen liittyy monia verrattomia etuja, joista sopivan tuotteen löytäminen on (paitsi erittäin tärkeä, myös) vain yksi.

Marikan oma NOSH-ryhmä, johon ihmiset postaavat kivoja sovituskuvia, kokemuksia tuotteista ja jossa esimerkiksi järjestetään kirppisviikkoja, arvontoja ja muita hyvän mielen tempauksia. Marikan NOSH-ryhmässä on ihan hillittömän hyvä ja kannustava meininki, jossa kynnys antaa hyvää palautetta (siis paitsi Marikan, myös hänen asiakkaidensa taholta) on äärimmäisen matala. Sovituskuvissa on sekin hyvä puoli, että saa käsityksen samojen tuotteiden mallista ja istuvuudesta erilaisten ihmisten ja erimallisten vartaloiden päällä.
Olen monesti tilannut tuotteen sitä näkemättä ja sovittamatta, mutta sovituskuvan nähtyäni. Marika on neuvonut oikean koon valinnassa: "tässä paidassa on sitten, Anna, pudotettu olkalinja ja hivenen A-linjainen malli. Pituudesta arvioisin, että sinulla tämä tulisi lantiolle. Jos haluat rennosti istuvan vaatteen, niin tilaa tämä omassa koossasi, mutta jos etsin esimerkiksi sen suosikkihameesi kanssa käytettäväksi sopivaa, hieman tyköistuvampaa paitaa, niin ota kokoa pienempi. Huomaa, että väri ei ole valkoinen, vaan vaniljaan taittuva. :)"




Marikan omat avoimet kutsut, joista hän tiedottaa Facebook-sivuillaan. En ole itse jaksanut hetkeen järjestää kutsuja, mutta olen kaivannut kahvitaukoa, aikuiskontakteja ja tietysti niiden vaatteiden hilpeltämistä ja sovittamista. Kynnys osallistua tai tulla mukaan on äärimmäisen matala, ja fiilis avoimillakin kutsuilla on mahtava. Jos pitää ystävän kanssa shoppailusta, pitää aika varmasti myös avoimista kutsuista, jonne voi tulla omaan aikatauluunsa sopivasti, viipyä sen aikaa kuin itselleen sopii ja konsultoida Marikan lisäksi kanssashoppailijoita. Minä olen itse aina vierastanut uusia ihmisiä ja tilaisuuksia, joissa en tunne kaikkia, mutta avoimilla kutsuilla käyn aina kuin mahdollista - vaikka olisinkin itse pitänyt hetkeä aiemmin kutsut, haha!

Naisyrittäjyyden ja pienyrittäjyyden tukeminen - itselleen tärkeiden arvojen kuten vastuullisen ja ekologisen tuotantotavan kannattamisen isäksi siis.

Spesiaalit tuotteet ja edut. Esimerkiksi tällä viikolla julkaistu naistenmallisto on saatavilla vain edustajain kautta.

Ja mitä tulee tällä viikolla julkaistuun naisten mallistoon, myönnän, että odotukseni olivat - taas -korkealla. Viime mallistoista olen löytänyt suosikkini, mutta must have-tuotteita ei paria poikkeusta lukuunottamatta ollut ilmestynyt. Mutta NYT kolahti! Uudesta naistenmallistosta näet löytyy niin rentoja, mukavia arkivaatteita, ajattomia leikkauksia pienillä tvisteillä ja jotain (aikuisten oikeasti) juhlavaakin.


Itse ihastuin hennosti kiiltävään, kauniin farkunsiniseen luomudenimiin, joka tuntuu todella ylelliseltä iholla. Omat valintani - arkeen, kouluun, töihin ja kesän juhliin - olivatkin kaikki denimiä. Pitkässä JENNA-luomudenimpaitiksessa on ihana, takaa pidempi, pyöreä leikkaus ja täydellinen mitta - se on rennompi ja nuorekkaampi kuin perinteinen kauluspaita mutta juhlavampi kuin tunika. Välitön suosikkivaate kouluun ja töihin.
Aavistuksen A-linjaisen LENTO-denimmekon ihanilla frillahihoilla valitsin kesän valmistujaisjuhlieni mekoksi juuri siksi, että se on riittävän juhlava, mutta tarpeeksi rento tullakseen käytetyksi muulloinkin. Minusta koko juhlavaate-lakerikenkäkonsepti on pöyristyttävä - ostaa nyt kalliita vaatteita vain yhtä käyttökertaa varten!
JENNA-denimhousut taasen ovat tällaiselle NOSHin chinoja fanittaneelle vastaus kaikkiin rukouksiin. Ne ovat näet ryhdikästä denimiä. Pehmeää mutta eittämättä kaupunkikelpoista denimiä.

Ja nyt viimein siihen arvontavinkkiin! Marika järjestää Facebook-ryhmänsä jäsenien kesken ihan huikean arvonnan, jossa voi voittaa vapaavalintaisen NOSH Women SS17-päämalliston tuotteen. Siis ihan minkä tahansa! Mitä sun vaatekaapista puuttuu? Pehmeät ja rennot denimhousut, luomupuuvillaiset shortsit, edullinen peruspaita vai kenties astetta ihanampi arkimekko? Jätä liittymispyyntö Marikan NOSH Ystävät-ryhmään täällä ja osallistu! (Liittyminen ei luonnollisestikaan velvota tilaamaan, järjestämään kutsuja tai osallistumaan mihinkään. Ei siis ryövättyjä sieluja eikä ikuisesti jatkuvia tilauksia - ainakaan ilman omaa pyyntöä ;).)



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Petroolikukkia ja uusia lempivärejä - Mellin kevään uutuudet + alekoodi

2 kommenttia Share It:

Postaus sisältää saatuja tuotteita

Sinisen eri sävyt ovat niitä, joiden pariin lapsesta saakka olen aina palannut. Mustaa ja valkoista kotoisampi on farkunsininen, mutta kausittain innostun sinisen eri sävyistä. Tänä keväänä paikkaa täyttävät kotimaisen luomuvaatevalmistajan Mellin kevään petroolinsiniset uutuudet, jollaiset Melliltä ihanana ylläripakettina saimme.

Moni ehkä muistaa viimesykyisen hypetykseni Jyväskylässä valmistetusta, Avainlippu-merkitystä, sysimustasta laatikkotunikasta, joka on vakiinnuttanut paikkansa maailman helpoimpana arkivaatteena niin fakkujen, tregginssien kuin legginssienkin kanssa. Laatikkotunikaa suuremmaksi suosikiksi nousi sittemmin tällaista X-vartaloista imartelevampi taskumekko, jossa on kaunis leikkaus vyötäröllä, mutta istuu vatsan ja takapuolen alueella armollisen väljästi.




Nyt vaatekaappini pehmeillä arkimekoilla on haastajansa. Sain tosiaan Melliltä kevään uutuudet, frillahelmaiset, suoran malliset taskumekot. Pudotettu vyötärölinja ja frillamainen helma tuovat yksiväriseen, suoraan mekkoon ripauksen tyttömäisyyttä ja 3/4-pituiset hihat keventävät kokonaisuutta. Siis arkimekko, joka voi vain toimia. Jolle ei ole tilannetta, johon se ei sopisi. Burgundyn värinen mekko on paksua, napakkaa ja hyvin istuvaa collegea (siitä lisää myöhemmin). Tänään myyntiin tullut petroolinsininen taasen on ohuempaa, hyvin laskeutuvaa (ja yllättävän painavaa!) materiaalia. Tämä ensisovituksella vaikuttaa myös mekolta, joka ei rypisty - siis aika kiva vaate myös reissuun!

Halusin omat mekkoni kokoa suurempana, koska mielestäni juuri tähän rennosti istuvaan malliin sopii väljyys ja rentous. Ensimmäistä kertaa collegemekkoa sovittaessani ehdin jo katua valintaani, mutta kerran mekon pestyäni totesin sen lähes täydellisesti istuvaksi. Petroolinvärinen uutuusmekko on sen verran ohuempaa ja laskeutuvampaa materiaalia (tenceliä), että se istuu paremmin koossa kuin koossa. Pitkäselkäisenä arvostan näiden säädyllistä mittaa - 175 sentin mittaisena ja persjalkaisenakin pituus on pesun jälkeen juuri sopiva, polven yläpuolelle ulottuva. En voi sietää puoleen väliin reittä yltäviä mekkoja, joita saa nykiä ja toivoa, ettei takapuoli vilahda kyykistäessä.




Yhteistä näille arjen lempimekoille on taskut. Aina tarvitsee taskuja. Varsinkin kaltaiseni ihminen, joka ei osaa käyttää laukkua.

Tällaisissa yksivärisissä mekoissa ehkä (taskujen lisäksi) parasta on muunneltavuus. Tummansinisen taskumekon ja mustan laatikkotunikan lisäksi tämä mekkomalli on lunastanut paikkansa luotettujen arkivaatteiden joukosta. Aina toimii. Sama mekko näyttää ihan erilaiselta sukkahousujen, nahkanilkkureiden ja kivan korun kanssa, arkisemmalta kivojen legginssien, tennareiden ja kauluhuivin kanssa ja jakkuun yhdistettynä jo varsin terassikelpoiselta (enää puuttuvat terassikelit).   Aika ihana tämä petroolinvärinen taskumekko oli pinkkien Hai-saappaiden ja villapipon kanssa (ainakin meidän naapurin mummon mukaan).
Olen muuten haaveillut jo jonkin aikaa pitsisestä irtokauluksesta, joka toisi näinkin tyttömäiseen mekkoon ihan uudenlaista ilmettä, vai mitä sanotte? Mistähän sellaisia voisi löytää?

PS. Mellin petroolinväriset uutuudet täällä ja kuvassa näkyvät ihanat Hortensiat täällä. Ennakkotilattavina on ainakin keltaisia ja mintun värisiä ihanuuksia. Kaikista normaalihintaisista tuotteista saatte 20% alennuksen koodilla SS17. Koodi on voimassa 22.3 saakka.



perjantai 10. maaliskuuta 2017

Cosmetic organiser - viiden euron superlöytö

3 kommenttia Share It:

Mikähän olisi muuten oikea suomenkielinen vastine sanalle? Kosmetiikkasäilytys... Paikka? Asia? Teline? Äh, väliäkö sillä.

Olen aina kipuillut oman, varsin boheemin säilytystyylini vuoksi. Tykkään kyllä järjestää kaappeja, pystyviikata vaatteita ja kierrättää, mutta pohjimmiltani olen se tyyppi, jolla on lompakossa 30 kuittia (muttei varmasti sen takuuaikana hajoavan kodinkoneen takuukuittia kuitenkaan), tyhjiä juomapulloja kestokassien pohjalla ja nuhjuuntuneita karkkipapereita takkien taskuissa. Yep. That's me.

Todellista luontoani vastaan taistellen hankin kauniita säilytysasioita, joiden avulla uskon pitäväni asiat järjestyksessä. Kauniissa järjestyksessä. (Kaikki meillä käyneet tietävät kyllä esim. String-hyllyjeni kohtalon laskujen ja tyhjien kahvikuppien säilytyspaikkana.)



Tänään tartuin ongelmain ytimeen. Kylpyhuoneen kaappeihin. Löysin aiemmin viikolla Flying Tiger Copenhagenista (siis entisestä Tigerista) kuvassa olevan, kirkkaasta muovista valmistetun meikkilokerikon varsin kohtuulliseen viiden euron hintaan, ja täytyy sanoa, että taas pirskahtelee. Eleetön muotokieli ja funktionaalisuus samassa paketissa hyvän hinnan kanssa - jatkoon. Käyn ostamassa siveltimille vielä toisen.



tiistai 28. helmikuuta 2017

Helsingin paras lastentarvikekirpputori & lastentarvikemyymälä - Ipanainen 2.0

2 kommenttia Share It:


Superlatiiveja! Minä tarvitsen superlatiiveja! Ja minä rohkenen käyttää niitä tässä yhteydessä konstailematta. Huomenna, maaliskuun ensimmäisenä päivänä avataan nimittäin Ipanainen 2.0. Tai siis oikeasti vanha, tuttu lastentarvikeliike & lastentarvikekirpputori Ipanainen avaa ovensa uudessa osoitteessa, siltasaarenkadulla. Jos piditte Ipanaisen vanhasta, huomattavan paljon pienemmästä, ystävällisen palvelun ja matalan kynnyksen kivijalkamyymälästä, rakastutte tähän uuteen. Lupaan. Vannon.

Uusi myymälä on tilava, selkeä, helppo... Ihana? Ihana! Juuri sellainen paikka, johon voisin kuvitella sopivani tapaamisen perhekerhotuttujen kanssa tai jossa haluaisin vain olla ja viihtyä. Yksi asia harmittaa kuitenkin ihan huolella: se, ettei tällaista konseptia ollut olemassa, kun liki kuusi vuotta sitten jäin äitiyslomalle. Kyllä ennen ei ollut kevään trendiväreissä ruokailualustoja tai lastentarvikeliikettä, johon olisi voinut jäädä kahvittelemaan ystävän kanssa. Ei ollut liikettä, jossa myyjä osaisi kertoa myymistään tuotteista muutakin kuin kauden uutuusvärit (nimimerkillä Asiakas, jolle lastentarvikeliikkeen myyjä on kaksi kertaa asentanut lapsen turvaistuimen väärin autoon).



Ja koska uskon vastuullisen, tiedostavaan kuluttamiseen, jossa omilla kulutustottumuksillaan voi tukea itselleen tärkeitä arvoja, haluan sanoa sanasen Ipanaisen konseptista ja heille tärkeistä arvoista. Ipanainen työllistää pääasiassa perheellisiä naisia ja arvostaa työntekijöitä tärkeimpänä voimavaranaan. Työhyvinvointi ja töissä viihtyminen on heille tärkeää: kun työntekijä lapsineen  on oksennustaudissa, lähetetään hänelle moitteiden sijaan kauppakassillinen ruokaa. Hyvä fiilis työpaikalla on tärkeä ja välittyy myös asiakkaalle.

Ipanainen haluaa tarjota asiakkailleen hyvän palvelun lisäksi mahdollisuuden kuluttaa ekologisesti ja eettisesti kestävällä tavalla. Laadukkaiden, siistikuntoisten lastenvaatteiden second hand-konseptin lisäksi Ipanainen on nimittäin myös lastentarvikeliike, jonka valikoimasta löytyy esteettisiä ja turvallisia tuotteita. Tuotteita, joiden tuotantotavat ovat läpinäkyviä ja päivänvaloa kestäviä, jotka täyttävät lastentarvikkeille asetetut vaatimukset ja joiden aidosti uskotaan olevan hyödyllisiä. Kantovälineitä on mahdollista vuokrata ennen ostopäätöstä ja kerran Ipanaiselta ostetut tavarat menevät kirpputorin puolella helposti kaupaksi - he itse esimerkiksi taannoin ostivat kerran myymiään vauvatukia asiakkailtaan.

Lapsiperheet, heidän tarpeensa, heidän hyvinvointinsa.



Työntekijöiden lisäksi Ipanainen arvostaa asiakkaitaan ja etenkin heidän lapsiaan. Pitkin myymälää on teipattu tsemppiviestejä vanhemmille ja hiljaisena hetkenä kassan takana häärivä myyjä lempeästi hymyillen toimii varasylinä kun pukemistaistelu toisen lapsen kanssa on kiivaimmillaan. Lasten leikkinurkkaus (joka muuten todellakin ON 2.0) ja välipalapöytänä toimiva keittiönurkkaus palvelevat aina. Meidän tyypit jo kävivät testaamassa näyteikkunat, potkumopot ja jokaikisen pyöräilykypärän - ilman ainuttakaan paheksuvaa tai arvostelevaa katsetta.

Kyse ei siis todellakaan ole pelkästä lastentarvikekirpputorista. Maailma muuttuu kivijalkaliike kerrallaan.

Uusi Ipanainen avaa ovensa huomenna keskiviikkona 1. maaliskuuta osoitteessa siltasaarenkatu 2. Verkkokauppa on tietysti vanhalla tutulla paikallaan täällä.



LASTENTORI 4.3

Ei kommentteja Share It:

Viikonloppu tulossa (onhan, pliis?) eikä ohjelmaa? Ei hätää! Supersuosittu Lastentori tulee taas, ja tällä kertaa koko perheen ilmainen tapahtuma järjestetään Telakkarannassa. Lastentorilla on perinteisesti ollut maksutonta ja kaikille avointa puuhaa, näytteilleasettajien spessutarjouksia, lapsiperheille soveltuvia lounas-ja välipalavaihtoehtoja sekä bloggaajia kirppispöytineen. 

Itse olen kolmatta kertaa mukana, mutta tällä kertaa otan lastenvaatteiden (niistä lisää vähän myöhemmin!) sijaan omia, kaappien pohjalle hautautuneita vaatteita, kenkiä, koruja ja lastenhuoneen sisustusjuttuja. Konmaritukseni on näet edennyt pisteeseen, jossa pirskahtelevan olotilan voi saavuttaa vain luopumalla asioista, jotka ovat ehkä ajankohtaisia muttei minun näköisiäni. Tai joita minulla on yksinkertaisesti liikaa. Kasseihini olen pakannut ainakin Uhana Designia, Vimmaa, Meandia ja NOSHeja. Muun muassa. 

Nähdään Lastentorilla lauantaina, eiks je? 


perjantai 24. helmikuuta 2017

Avioliitto punnitaan makaronilaatikkopäivinä

6 kommenttia Share It:

Olemme viettäneet yhdessä liki kaksitoista vuotta, josta tänään neljä olemme olleet naimisissa. Matkan varrelle on luonnollisestikin mahtunut paljon. Ylä-ja alamäkiä. Kiireessä vaihdettuja suukkoja oven suussa, järjettömiin mittakaavoihin paisuneita riitoja pöydälle jääneestä maitopurkista tai niinkin tärkeistä asioista kuten tiskikoneen täyttämisestä tai pyykkituvasta. Perhosia vatsanpohjalla, yhteisiä salaisuuksia, varovasti ääneen lausuttuja haaveita, elämän suurimpia ja tärkeimpiä hetkiä yhdessä. Lasten syntymät, ensimmäinen koti, kihlasormusten vaihtaminen kaksin (ja tietysti täysin päinvastaisessa järjestyksessä).

Juuri nyt elämme arkisen harmaata (soija)makaronilaatikkokautta. Joka sunnuntai istumme lapsien nukkumaanmenon jälkeen keittiön pöydän ääreen, kaivamme kalenterit esiin ja sovimme marssijärjestyksestä. Minä päivänä käydään kaupassa, miltä luennoilta tai oppitunneilta voi tarpeen vaatiessa olla poissa, minä päivinä teen töitä ja kuinka viikonlopun vapaatunnit jaetaan.

Tällä hetkellä itselläni on aika raskas kausi koulussa ja hirveä stressi valintakokeista, vaikka yritänkin lohduttautua ajatuksella, ettei mikään, tämäkään, kestä ikuisesti. Jokusen kuukauden vain. Harmikseni minun pitäisi (kirjaimellisesti) iltaisin olla neljässä paikassa samaan aikaan, eikä yksikään niistä ole sellainen, jossa oikeasti haluaisin olla.

Ja kun olen tuntenut hautautuvani tehtäviin, töihin ja kurkkua kuristavaan epätoivoon, on apu ollut aina lähellä. Hän on ollut siinä. Hän on muistuttanut, ettei aina tarvitse suoriutua erinomaisesti. Että joskus vähempikin riittää. Ja että ramppikuume on hyvä asia. Se kertoo siitä, etteivät asiat tai niistä suoriutuminen ole yhdentekeviä. Hän myös muistuttaa, ettei itseään pitäisi liiskata tai ruoskia kaiken aikaa.

Hän keittää aamuisin kahvia, tekee puolet arkiruoasta, pitkämielisesti neuvoo luonnollisten logaritmien kanssa ja järjestää aikaa - silloinkin kun sitä oikeasti ei olisi. Hän on se, joka sytyttelee iltaisin kynttilöitä ja kattaa herkkuiltapaloja, raivaa aikaa yhdessäololle ja huoltaa parisuhdetta, maalaa seinät ja poraa tauluille paikat (tsiljoonannen kerran). Minä taas olen se, joka huolehtii taloudesta, neuvola-ajoista, kauppareissuista, ruokalistoista, aikatauluista ja harrastuksiin viemisistä. Meille jako on selkeä ja toimiva.

Juuri tällaisina aikoina parisuhde punnitaan ihan erityisellä tavalla. On helppoa olla onnellinen, kun asiat rullaavat omalla painollaan, vähäisin ponnistuksin. Haastavampaa on olla tukena silloin, kun tarvitaan.

Mieleeni on jäänyt kerta, jolloin edesmennyt mummuni sanoi: "Pidä tuosta kiinni, et koskaan löydä ketään parempaa". Olin jo silloin samaa mieltä. Olen edelleen. Ei ole ketään parempaa. Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tunnen olevani hänen kanssaan kotona. Hänelle minun ei tarvitse olla mitään muuta tai kukaan muu. Neljä vuotta sitten pidin sitä arvokkaimpana asiana suhteessamme. Ja pidän edelleen - no, lasten jälkeen ainakin.

PS. Lukekaahan myös kahden vuoden takaiset Henkan ajatukset meistä Mieheni sanon: sinä ja minä, melkein retroa-postauksesta



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pystyviikattuja vaatteita ja säilytystilan maksimointia

1 kommentti Share It:



Sisältää saatuja tuotteita 

Meillä asuu kotona kaksi siivoustottumuksiltaan erilaista ihmistä. Kun minä aloitan suursiivouksen, avaan kaapit, laatikot, lipastot, tutkin varanappipussukat ja epämääräiset laatikot. Lajittelen Barbien kengät, irtonaiset Pet Shopit ja muovidinosaurukset omiin laatikoihinsa, lajittelen vaatteet väreittäin ja käyttökertojen mukaan kaappeihin. Kodin pintojen suhteen olen suurpiirteisempi - tasoilla saattaa  olla (ja onkin) tavaraa, mutta siistit kaapit antavat minulle itselleni tunteen jonkinlaisesta elämänhallinnasta, vaikkeivat ne ulospäin näykään. Mieheni sen sijaan kerää lelut yhteen kasaan, vaatteet toiseen, pyyhkii tasojen päällä pyörivät tilpehöörit sekatavaralaatikoihin (jotka muuten sisällöltään muistuttavat erehdyttävän paljon laukkujeni pohjalla pyörivien tavaroiden sekamelskaa) ja imuroi sitten. Nyssykät, kasat ynnä muut hän siirtää kaappiin - jonka minä sitten joskus räjäytän.

Olen viimeisen vuoden aikana varsin perusteellisesti käynyt läpi kaappeja, luopunut turhista tavaroista ja oikeasti miettinyt, josko ne oikeasti tuottavat minulle jonkinlaista iloa. Siispä sanoin aikaa sitten pieneksi jääneille vaatteille, vielä yhden käyttökerran kestäville rintaliiveille ja puolityhjille, kuivettuneille käsivoiteille hyvästit. Hankalampaa on kuitenkin ollut oikeasti keksiä jokin oikea paikka jäljelle jääneille tavaroille. Meillä ei esimerkiksi ole lainkaan siivouskomeroa ja makuuhuoneiden vaatesäilytystila on hyvin rajallinen kun taas keittiössä, eteisessä ja kylpyhuoneessa säilytystilaa on tyhjiksi hyllyiksi asti.




Ja nyt kun olen taustoittanut ja esitellyt ongelmani, voinen kertoa ratkaisunkin. Tai en ehkä ratkaisua, mutta askeleen oikeaan suuntaan: Plastexin eri kokoiset, pinottavat, umpinaiset ja pehmeät kantokorit (saatu). Etenkin makuuhuoneen vaatekaapeissa erityisen käteväksi olen kokenut kapeat mutta pituussuunnassa syvät korit (tilavuus 10 l), jotka mahtuvat paitapinon viereen (toista paitapinoa kun ei mahtuisi), ja joihin saa sullottua säilytyskorillisen sukkahousuja. Tai joihin juuri mahtuvat ne hilpeimmät, millimetrin mittaiset tilpehööriasiat joita vaaleanpunainen lastenhuone on pullollaan, ja jotka on laitettava eri laatikkoihin, koska ne katogorisesti eroavat toisistaan merkittävällä tavalla. Kyllä te tiedätte.



Saimme tosiaan Plastexilta pinottavia ja tyhjinä sisäkkäin meneviä eri kokoisia muovikoreja, jotka ovat palvelleet mitä moninaisempia tarkoituksia Duplo-säilytyksestä kurakenkien varastointiin. Saatavilla on useita eri värejä, kokoja ja suurimpaan osaan koreista on saatavilla myös kannet. Kannet ovat sikäli kätevät, että ne paitsi suojaavat laatikon sisältöä pölyltä ja vandaaleilta, mutta tekee niistä myös päällekkäin pinottavia.



Poikien huoneessa nappasimme alimmat hyllyt liukuovien takaa pois ja näin saimme kaikki irtonaiset lelukorit mahtumaan nätisti suljettavien ovien taakse. Ihan erityisen kätevinä olen nämä eri kokoiset säilytyskorit kokenutkin juuri kaappien sisällä. Monet kaapit ovat niin syviä mutta leveyssuunnassa kapeita, ettei paitoja tosiaan mahdu kahta pinoa vierekkäin, ja joiden taakse kuitenkin jää 10-15 senttiä hukkatilaa. Pienimmät korit ovat ihan parhaita juuri vaatepinojen taakse tai viereen laitettuina, koska niihin mahtuvat juuri päivittäin käytössä olevat, mutta pieneen tilaan sullottavat vaatteet, joiden rypistymistä ei tarvitse pelätä: sukkahousut, alus-ja välikerrastot, rintaliivit ja niin edelleen.

Vaatesäilytyksen vähintään yhtä suuresti on mullistanut pystyviikkaus. En usko vaatteiden lepäävän tai kiitä hameitani päivän päätteeksi, mutta etenkin vetolaatikoissa pystyviikkauksella on helpompaa mahduttaa enemmän vaatteita siistimmin samaan tilaan ja laatikon avaamalla näkee aina, mitä kaikkea siellä onkaan. Tunnen aina ihan tavattoman huonoa omaatuntoa löytäessäni kerran tai kaksi käytettyjä vaatteita, jotka vain yksinkertaisesti ovat hautautuneet alimmaksi kerrokseksi vaatekaappiin. Problem solved!

Kaikki saatavilla olevat kantokorit, tarkemmat tuotetiedot ja oheistarvikkeet (kannet) löytyvät täältä.