Social Media Icons

perjantai 24. kesäkuuta 2016

TEILLE

Ei kommentteja Share It:

Hauskaa, turvallista ja aurinkoista juhannusta. Nauttikaa yhdessäolosta, valoisista öistä ja elämästä.

Kiitos kuluneista kuukausista, vuosista. Te osaatte olla mahtavan kannustavia, empaattisia, positiivisia. Te löydätte niin usein juuri ne oikeat sanat. Kiitos siitä.

Me lomailemme - ainakin semisti - ensi viikon puolelle, vaikkakin luulen, että ikävä läppäriä kohtaan yltyy liian kovaksi jo ennen Lappeenrantaa, tiedättehän. Suuntana on toivoakseni aurinkoinen Pohjois-Karjala, Ilomantsin tunnelmallinen viinitorni ja ehkä parit extemporetreffit ystävien kanssa. Viimeinen vuosi on ollut hektinen, ja parin päivän irtiotto tuntuu niin tarpeelliselta. Puusauna, peltomaisemat, hyvä ruoka. Takapenkin odottavainen tunnelma, raikaavat lastenlaulut, mukaan pakatut puuhakirjat.

Niin, ja ehkä siis vesirokkoisilta näyttävät lapset hyttysrökityksen jälkeen, heinänuha ja viikon turvotus. Can't wait.

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille, missä sitä vietättekin!

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

VOITA NORTH 13.5 SPEEDER-PYÖRÄILYVAUNU!

160 kommenttia Share It:

Yhteistyössä Jollyroom. Sisältää North 13.5 Speeder-pyöräilyvaunun arvonnan.

Olemme kuluneiden viiden vuoden aikana miettineet useita, useita kertoja polkupyörän perräkärryn tai laatikkopyörän hankintaa, koska asumme hyvien kulkuyhteyksien ja kaikkien palveluiden lähellä. Ja toisaalta samoista syistä peräkärry oli jäänyt hankkimatta - koska julkisilla pääsee tarvittaessa, lyhyet matkat on kävellyt mielellään, ja jos ei ole, auto on ollut vaihtoehto. Ennen lapsia pyöräilin ahkerasti niin työ-kuin koulumatkojakin. Fillarilla liikkuminen, reipas vauhti ja leppoisa tuulenvire, voi, siinä vain on sitä jotain!

Meille tarjottiin peräkärryä oikeasti jo keväällä, mutta arvelimme sen käyttöikää ja käyttökertoja, ja jätimme asian hautumaan, mutta kesän tullen kuume kasvoi ja tartuimme tilaisuuteen testata polkupyörän (lasten kuljettamiseen tarkoitettua) North 13.5 Speeder-peräkärryä, jollaisen saimme testiin Jollyroomilta.

Meitä alkuun epäilytti käyttöikä, tilavuus, liikkuminen kaupungissa ja ennen kaikkea peräkärryn säilöminen. Meillä pyöräkellariin joutuu menemään kolmen lukollisen oven ja pyörärallin turvin kellarikerrokseen, jonka vuoksi esimerkiksi laatikkopyörä ei olisi tullut kyseeseen - sen kantamiseen olisi aina tarvittu kaksi ihmistä, koska maan tasalta pyöräkellariin ei ole käyntiä. Paljon mietitytti tietysti myös käyttöikä ja käyttökerrat - kun nuorinkin on "jo" puolitoistavuotias, jäisivätkö käyttökerrat pariin, ehkä jopa yhteen kesään? Tulisiko peräkärryä käytettyä, kun kyseessä on autollinen talous? Entä miten ihmeessä liikkuminen onnistuisi ahtailla kaduilla, jos kyydissä olisi hillittömän pitkä karavaani?


Aikamme asiaa tutkittuamme ja urheiluliikkeissä testailtuamme kiinnitimme huomiota peräkärryn painoon, maksimikuormitukseen, jalkatilan määrään, jousitukseen ja muunneltavuuteen - meille todella tärkeää oli, että kärryn saisi tarvittaessa irti ja muunnettua lastenrattaiksi. Tärkeältä tuntui myös tavaratilan määrä, koska halusimme pystyä taittamaan myös kauppamatkat fillarein tai vaikkapa lähteä päiväksi rannalle ilman hervottoman kokoisia selkäreppuja.

Meidät yllätti se, kuinka kevyesti ja vaivattomasti peräkärry kulkee perässä, kun sen tuomaan lisävastukseen (eli lapsiin) kerran tottuu. Tarakalla lastenistuimessa istuva kyytiläinen tuntuu paljon keljummalta! Kääntyminen on helpompaa kuin ensi alkuun ajattelimme ja metsäteilläkin liikkuminen on suhteellisen hyvän jousituksen vuoksi mukavaa. Peräkärryn irroittaminen ja eturenkaan vaihtaminen käy myös melko nopeasti.
Kaupunkikäytössä ja kauppakäytössä pitkä kärry ja iso, kääntymätön eturengas tuntuu hieman kömpelöltä ja hankalalta kääntää, etenkin jos kyydissä on kaksi lasta, joten meillä on muutaman kauppareissun jälkeen vahvasti hankintalistalla kääntyvä, pieni, ketterämpi stroller-eturengas. Iso eturengas on kuitenkin mieheni mukaan juoksulenkkikäytössä oikein miellyttävä - ja sellaiseen tarkoitettukin.


North 13.5 Speeder-polkupyörän peräkärryn viimeistelytaso oli hyvä, ja tukeva kärry on ollut helppoa kasata rappuun tai eteiseen odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Siinä on hyvin jalkatilaa, turvavöissä on kunnolliset, leveät pehmusteet ja vöiden säätäminen on helppoa.



Jalkatilaa kärryssä on hyvin, ja kauppaostoksien suuretessa yksi ostoskassi on mahtunut vielä kahden kyytiläisen jalkatilaan.



Tilaa esimerkiksi kauppaostoksille tai päiväreissun kamppeille on myös kivasti. Meidän kärryyn, North 13.5 Speederiin, mahtuu noin 2-3 ruokakassia - siis noin puolen viikon ruokaostokset.

Muita kivoja, hyödylliseksi kokemiamme juttuja ovat olleet säädettävä työntöaisa, muunneltavuus tosiaankin peräkärryistä (sisarus-)rattaiksi, tilavuus, hyvä ilmanvaihto liikkeellä ollessa ja useat säilytystaskut. Käyttökertoja on tullut sateisesta alkukesästä huolimatta reippaasti, emmekä voisi olla yksimielisempiä siitä, että yhteiset pyöräilylenkit ja raitis ilma ovat olleet huumaavan ihana kombo - miksihän me edes epäiltiin?

Mutta hei, pidemmittä puheitta: myös teillä on mahdollisuus voittaa samanlainen Speeder-pyöräilyvaunu (joka muuten on nyt aika hyvässä alessa!). Osallistua voit yhdellä tai kahdella arvalla; yhden arvan saat kommentoimalla alle (jätä mieluusti sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa), kaksi jos kommentoit ja seuraat arvonnan sponsoroivaa Jollyroomia Instagramissa (jollyroomfi) täällä! Kerro alla, kuinka monella arvalla osallistut. Arvonta päättyy 28.6, voittajalle ilmoitetaan meilitse.

Arpaonnea ja mahtavaa juhannusviikkoa!

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

RELAA HEI, ÄITI

4 kommenttia Share It:

Tunnen vatsanpohjassani jättimäiseltä kiveltä tuntuvan, sisälläni mylläävän painon. Kurkkua kuristavan ahdistuksen, joka ei helpota. Makaan iltaisin sängyssä miettien asioita, jotka päivän aikana jäivät tekemättä. Asioita, joissa olisi pitänyt olla parempi. Kuulen pääni sisällä äänen. Moittivan, syyttävän, osoittavan.

Minä olen stressaaja. Tietyissä asioissa itsekriittinen perfektionisti. Hammaslääkäriaika, tentti, lähtö pitkäksi viikonlopuksi pois kotoa - pelkkä ajatuskin nostattaa sykettä. Minua ei haittaa tarjoilla valmista kääretorttua tai tilattua kakkua juhlissa, ei sotkuinen työhuone tai neljättä päivää kuivuvat pyykit, mutta ylioppilasjuhliin lähtiessä Spiderman-lippiksestä vääntäminen tai väärän väriset servietit neljävuotissynttäreillä ihan oikeasti katkaisevat kamelin selän. Minua raivostuttavat vääriin lelulaatikkoihin paiskotut lelut - olisivat vaikka pitkin lattioita, mutta että väärissä paikoissa!

Minä r-a-k-a-s-t-a-n inventaarioita; yksittäisten kaappien, laatikoiden ja lipastojen setvimistä, mutta inhoan jääkaapin pesua ja astianpesukoneen tyhjentämistä.

Jos jotain äitiys on minulle opettanut - alituisen syyllisyyden ja epävarmuuden lisäksi siis - niin tietynlaisen keskeneräisyyden sietämisen. Tai ainakin sen kanssa elämisen. Aikataulut koko perheen voimin liikuttaessa ovat noin-laatuisia ja tietyissä asioissa on hyvä olla suurpiirteinen - ymmärtää, että unohtunut D-vitamiinitabletti tai välistä jäänyt hammaspesu ei muuta isompaa kuvaa.

Helpommin sanottu kuin tehty. Minä olen kuitenkin se, joka kilaroi Spiderman-lippiksestä.

Kesäloma, tai jokin sen tapainen, alkaa neljän päivän päästä. Neljä niin lyhyttä ja samalla niin pitkää päivää. Viime viikot (tai kuukaudet) olen kiitänyt paikasta toiseen, potenut syyllisyyttä, hävennyt kalenterissa kolkuttavia deadlineja, ja ihan oikeasti yrittänyt opetella sietämään sitä keskeneräisyyttä. Mutta en minä tunne oloani yhtään tämän paremmaksi ihmiseksi.

Eilen havahduin missä meidän kaikki kengät on, sateenvarjokin on hukassa, miksi aina tällaisina päivinä sataa, mun hiukset on ihan miten sattuu, oi ei, oi ei-höösäämiseltäni, kun viisivuotias esikoiseni katsoi minua eteisessä lähdön hetkellä syvälle silmiin ja rauhallisesti, vakuutellen sanoi (kuten hän vain voi): "RELAA HEI! Relaa hei, äiti. Hengitä syyyvään sisään, paha ilma ulooos. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?". Ensin hävetti. Sitten nauratti.

Olen ottanut missiokseni nähdä enemmän ja useammin ne asiat, jotka ovat hyvin, joissa olen hyvä, ja joissa olen onnistunut. En siis häpeä lahjaksi saatujen, lukematta jääneiden kirjojen määrää tai ikuista aikomusta ihan oikeasti aloittaa heti huomenna hyperterveellinen elämä, vaan totean, että en ole viikkoon ostanut suklaata tai irtokarkkeja ja että ehdin lukea neljä tenttikirjaa kuudesta. Ja vaikka me vähän myöhästyttiin alkuperäisestä aikataulusta eilen, oltiin me silti ihmisten aikaan paikalla. Viisivuotiaan mind fullness-harjoitteiden sijaan haluaisin muistaa, että hän piirsi viime viikolla joka päivä koulussa ollessani piirrustuksen meistä, kysyi, voisimmeko viettää samanlaisen tyttöjen päivän kuin pari viikkoa sitten, ja tuli ennen lähtöä ikionnelliseksi tekemistäni korkkiruuvikiharoista. Ja vaikka pyykkikori onkin nyt täynnä, hinkkasin kylpyhuoneen puhtaaksi noin muuten lattiasta kattoon.

Lasi on puoliksi täynnä, vaikka se olisikin vähän sottainen.

Kuulostaako tutulta? Jos sinun pitäisi juuri nyt kehua itseäsi, mitä sanoisit?

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


maanantai 13. kesäkuuta 2016

VIISI VUOTTA

1 kommentti Share It:

Viisi vuotta sitten tähän aikaan me olimme puolitoista tuntia vanhan tyttövauvan onnellisia mutta väsyneitä vanhempia (lapset kasvavat, mutta edelleen ollaan samalla tiellä - onnellisia ja väsyneitä), vailla minkään valtakunnan käsitystä siitä, miten elämä tulisi muuttumaan, millainen meidän perheestämme kasvaisi tai millainen maailma meitä odottaisi perheellisinä, sairaalan seinien ulkopuolella. 

Viisi vuotta maailman ihanimman ja kauneimman pikkutytön äitinä on opettanut minulle enemmän, kuin mikään muu tähän mennessä. En koskaan ajatellut, että voisin rakastaa näin (tai kokea yleensäkään tunteita koko skaalalta) elää sellaisessa univajeessa vuosikausia, yrittää, ponnistella oikeasti, onnistuakin joskus. Ja vaikka päiviin mahtuu monenlaisia hetkiä, tunteita ja ajatuksia, niin silti viiden vuoden ajan mä olen mennyt nukkumaan iltaisin ajatellen, että asioiden piti mennä juuri näin. Ja että meillä on niin paljon, mistä olla kiitollinen. 

Nyt on näin - ja näin on hyvä.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)


lauantai 11. kesäkuuta 2016

PRINSESSAJUHLIEN (BUDJETTI-)KATTAUSIDEA

3 kommenttia Share It:

Pikamoikat synttärihulinan hiljentyessä! Viimeiset vielä pyörivät sängyissään, mutta viisivuotissynttärit lähipiirin kanssa kahdessa kattauksessa ovat nyt virallisesti ohi. 

Kerroinkin aiemmin, että tällä kertaa menimme todellakin sieltä mistä aita on matalin, ja raskaan, pitkän viikon päätteeksi vain laitoimme kahvit tippumaan, keksejä, poppareita ja kakkuja pöytään. Päivänsankari itse toivoi vaaleansinistä prinsessakattausta, ja sellaisen siis sai. Kunnianhimoiset Tuhkimo-vankkurikakkukoristeet, pompomein täytetyt ilmapallot ja hunajakennopaperipallot jäivät siis tällä kertaa unholaan, koska oikeasti, meille ja päivänsankarille tärkeintä olivat juhlimaan tulleet ystävät ja sukulaiset. 

Ajattelin vinkata teille prinsessakattauksesta (tai pöydän somistamisesta, miten sen nyt ottaa), joka ei vienyt aikaa, maksanut maltaita, ja joka kuitenkin söpöydessään täytti neidon toiveet. Kullanväriset pahvilautaset ja paperipillit kultaisilla ja sinisillä raidoilla löytyivät Tigerista viime viikolla, ja jos en ihan väärin muista, niin pillipaketilla oli hintaa kaksi tai kolme euroa, lautasilla (8 kpl/pkt) muistaakseni kaksi euroa. Marimekon kullanväriset Ananas-servietit olivat jäämistöä edellisiltä kemuilta, ja Prisman (!) häätarvikeosastolta (!!) löytyi pussillinen "muovitimantteja" varsin kuluttajaystävälliseen 3,5 euron hintaan. Yksi pussillinen riitti hyvin pyöreän pöydän ja kymmenen lapsen kattauksen somistukseen, ja tietysti keräsimme timantit talteen seuraavia juhlia varten. Vasta juhlien päätyttyä tajusin, että olin vahingossa unohtanut kattaa vaahtokarkit pöytään, sillä nehän vallan ovat prinsessateemaan sopivia. 



Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


JUHLAPÄIVÄN AAMUNA

1 kommentti Share It:

Tänään meillä vietetään viisivuotissynttäreitä, vaikka oikea päivä onkin vasta ensi viikolla. Olen ylpeä, olen haikea. Tyttö, joka viisi vuotta sitten majaili vielä vatsan suojissa, pilkkoo nyt kurkkua, siivoaa itse omat sotkunsa, napittaa takin, kirjoittaa oman nimensä ja odottaa kaikista eniten koulua - joka siis on kuitenkin vielä kahden vuoden päässä.

Juhlavalmistelut ovat olleet ennennäkemättömän rennot ja leppoisat, vaikka neiti itse onkin suunnitellut kemuja,... Öh, yksitoista kuukautta? Liekö syynä olleet omat pitkät päiväni poissa kotoa koulussa ja töissä, aamuseitsemästä iltayhdeksään, vai oikeasti se tosi asia, että kemufiilis syntyy ihan toisenlaisista asioista. Ystävistä - aikuisten ja lasten, kummeista ja mummeista, juhlakenkien kopinasta ja kiharoista.

Zeniläisyyden taustalla ei suinkaan ole aikataulu tai asioiden valmiiksi saattaminen ajallaan - vieraat tulevat kolmen tunnin päästä, ja niin ikään puolet tarjoiluista pitäisi vielä käydä hakemassa, ostaa sukkahousut, pestä lattiat, raivata tilaa eteiseen, siivota kylpyhuone, laittaa yksi herra nukkumaan ja vaatettaa neljä ihmistä.

En tiedä, ehkä se on tämä yhdeksään nukuttu aamu tai aamukahvi kotona. Tai sitten silkkaa kiitollisuutta; kaverikemuille tulevista ystävistä tunsin vain yhden viisi vuotta sitten. Loput ovat elämän eteen heittämiä, upeita naisia, joihin tuskin olisin muuten tutustunut. Jos viisi vuotta sitten tunsin olevani yksin uudenlaisessa elämäntilanteessa, kaveripiirin ensimmäinen äiti, on tilanne nyt toinen.
Mummien kattaus on tietysti aivan yhtä odotettu. Minusta on ollut ihana nähdä, kuinka jokainen on löytänyt oman tapansa olla isovanhempi, olla tukena ja apuna. Toiset tekevät metsäretkiä ja vievät lapsia poimimaan mansikoita, toiset muistavat paistopisteen tuliaissuosikit ja hupsut piiperileikit, joku konttaa lattialla ponia leikkien ja toisen kanssa heitetään yläfemmat ovella.

Elämä on asettunut uomilleen.

PS. Mekosta erillinen postaus täällä. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

KOTIMAISET, NOSTALGISET JA PEHMEÄT LASTEN JUHLAVAATTEET

3 kommenttia Share It:




Yhteistyössä Lilla Company / MUKA VA Mini-tuotteet saatu. Postaus sisältää alekoodin ja arvontavinkin.

Eilen juhlittiin tuoretta ylioppilasta rennolla meiningillä, ihanien herkkujen ja sukulaisten äärellä. Meille ja minulle juhlavaatteiden hankkiminen on jotenkin aina ollut vähän vastenmielistä - lapset kirkuvat jäykkien ja hikoavien keinokuitujen edessä jo eteisessä, ja käyttökertoja arvokkaille vaatteille kertyy hävyttömän vähän. Tyttären kanssa ongelma on ratkaistu sillä, että kemujen jälkeen mekkoja saa pukea päälle kerhopäivinä ja ihan vaikka mummolaan lähtiessä (jotta niitä tulisi käytettyä), mutta suurimpia suosikkeja ovat silti paljetittomat, pehmeät (luomupuuvilla)vaatteet, joissa on helppo olla. Näihin hetkiin saakka elin siinä uskossa, ettei arkeen ja oikeasti juhlaan sopivia, vastuullisesti tuotettuja, pehmeitä ja mukavia (juhla-)vaatteita olisi kuin Pinterestin lookbookeissa -  miten väärässä olinkaan! Lilla Companyn uutuus-valikoimasta löytyy nimittäin nyt kotimaisia Muka va Mini-lastenvaatteita, joille tuotekuvat eivät muuten tee oikeutta, mutta joiden pehmeys, kuosit ja kiinnostavat leikkaukset ovat vertaansa vailla. Vinkkinä muuten, että vielä tänään Lillassa on ilmainen toimitus, ja 7.6 saakka saatte Muka va Mini-mallistosta 15% alennusta koodilla MUKAVA.

Muka va on tamperelainen, suunnittelijakaksikko Anna Mattelmäen ja Emilia Kiialaisen suunnittelutyöstä syntynyt, vastuullisesti laadukkaita vaatteita naisille ja lapsille valmistava brändi, joka tekee yhteistyötä mm. lähialueen kutomoiden ja ompelimoiden kanssa. Muka van tuotteet siis suunnitellaan ja valmistetaan Tampereella - hatunnosto!



Muka va Mini taasen edustaa vastuullista tuotantoa ja esteettisiä lastentuotteita, ja keväällä ilmestynyt lastenvaatemallisto on toinen laatuaan. Kevään mallistossa minä itse ihastuin paksuihin, pehmeisiin ja pesuista pesuihin kestäviin neuloksiin, ja valitsinkin pojille testattavaksi Nooa-paidat suloisilla, nepparein irrotettavilla ruseteilla. Rusetin irrottamalla paidan ilme muuttuu arkisemmaksi, mutta vaarinpaita-henkinen malli ja kiinnostava kuosi eivät siitä mielestäni todellakaan tylsää tee. Meillä tavallisesti juhlavaatteita vastaan kapinoivat pojat eivät tehneet vastarintaa, koska paidat ovat pehmeitä, hengittäviä ja joustavia - paidan rusetti oli oikeastaan 3,5-vuotiaalle tosi kova juttu!




Esikoiselle valitsin jätskikuosisen Vuokko ice cream-mekon eilisiin ylppäreihin ja tuleviin ristiäisiin, vaikka vallan rakastuinkin itse ihastuttavaan, vohvelihelmaiseen, mustavalkoraidalliseen Waffle-mekkoon - tiesin hänen arvostavan paitsi pastellivärejä, myös hauskaa taskua mekossa nostalgiaa henkivää, paksua mutta pehmeää puuvillamekkoa enemmän.

Muka va Minin mitoitus tuntuu pitkäselkäiselle suomalaislapselle hyvin istuvalta - vaatteissa on hyvin pituutta, mutta leveyttä maltillisesti. Rusettipaidoista voi niin uskaltaessaan ottaa isommankin koon, koska hihat ovat oman kokemukseni mukaan kapeat, ja niihin voi siis vähän jättää kääntövaraa. Kuukausi sitten 100 cm pitkäksi mitatulle 3.5-vuotiaalle valitsin koon 116/122cm, ja kuten näkyy, se istuu rennosti (eli mahtuu vielä ensi kesänäkin!) muttei lökötä. Hoikalle 80cm pitkälle kuopukselle koko 80/86cm oli kuitenkin hyvä, sillä isommassa koossa olisi ollut jo turhasti leveyttä.

Mitäs pidätte? Iskeekö?

Vielä tänään, 5.6 sunnuntaina Lillassa on ilmainen toimitus ja 7.6 saakka saatte 15% alennusta Muka va Mineistä koodilla MUKAVA. Iloa sunnuntaihinne!

PS. Instagramin puolella on arvottavana vapaavalintainen tuote minun ja Lilla Companyn seuraajien kesken. Käy ottamassa osaa täällä!

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)