Social Media Icons

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

KESÄLISTA 2016

2 kommenttia Share It:


Kesän 2016 suunnitelmissa on ainakin.....

Pakolliset hengailupäivät köyhien Rivieralla eli Aurinkolahdessa...

Monen monta kotipihalla syötyä lounasta ja grillikatoksen tehokäyttöä...

Enemmän parisuhdeaikaa. Koko syksy, talvi ja kevät meni läpsystä vaihto-meiningillä, joten kesällä voisimme ihan oikeasti ladata vähän akkuja ennen pimeää ja kiireistä syksyä. Lupasin tarjota ainakin kahdenkeskisen lounaan.



Mökkeilyä eri paikkakunnilla ja roadtrip.

Yksien vaaleansinisten naamiaissyntymäpäivien järjestäminen 5-vuotiaalle (joiden teema on vaihtunut noin 8376352 kertaa, ja joista on puhuttu neljävuotissyntymäpäivien illasta saakka).

Muumimaailma, kesän aktiviteeteista se, josta on puhuttu siitä saakka, kun siellä edellisen ja ensimmäisen kerran kävimme. Rehellisesti sanottuna, ajattelin alunperin paikan tarjoavan lapsiperheiden lomakohteista sen klassinen helppo raha pois-päivän, mutta paikka olikin tosi elämyksellinen ja hyvin toteutettu - emmekä edes ostaneet mitään paikan päältä.

 Kesäkurssit ja kesän lukemiset. Ei siis olla ihan lomalla.


Toivoakseni voisimme viettää kesää myös aiempia kesiä enemmän autotta liikkuen, kun pieninkin on jo puolitoistavuotias eikä kannettavana ole raskausmahaa. Fillarikausi on avattu ja suunnitteilla on mitä ihanampia retkiä kesäisessä kotikaupungissa Helsingissä. Kävimme eilen vertailemassa urheiluliikkeessä peräkärryjä ja koeajolla. Kärrykuume kasvaa.

Haluaisin lisäksi kokeilla jotain ihan uutta - suppausta tai frisbeegolfia vaikka!

Suursiivous. Tietysti. Mitä olisi kesä ilman vimmattua ja mieltä kalvavaa invistelyproggista?

Maalaus. Voi, miten minä haluaisinkaan maalata. (Tämä on vielä neuvotteluasteella.) Tällä hetkellä mietimme keittiön liukuoven poistamista ja uuden jääkaapin sekä pakastimen hankintaa ja sijoittamista liukuoviseinälle, koska jääkaappi on aina turvoksissa mutta kaupasta tarvitsee silti aina jotain - kyllä viisihenkisessä perheessä ruokaa vain kuluu.

Tavata ystäviä. Useammin.

Lukea, lukea, lukea, lukea.....



Nauttia kesästä, väljemmistä aikatauluista ja lasten kesätouhuista. Minusta on vain tavattoman ihanaa seurata heidän iloaan saippuakuplista, nakkien grillaamisesta ja uintireissuista, ihan tavallisista asioista.




Pudottaa paino takaisin viime talven takaiselle tasolle! Aktiivisuusranneke ja aamupuurot ovat taas täällä, mutta suklaa on ollut poissa pelistä k o l m e pitkää päivää. Huhhuh.

Lisäksi lupasimme ainakin käydä veneilemässä, kotieläintilalla, Angry Birds-puistossa, köysiseikkailuradalla, Linnanmäellä ja lasten toiveesta myös lähijunassa. Myös oman lapsuuteni suosikkileikki-ja ajanviettopaikka Töölön Ratikkamuseo on korkattava.

Enolaisen (!) ystävän suosittelema, lähistöllä sijaitseva uusi iranilainen ravintola on ehdottomasti myös testattava.

....Niin, ja tietysti käymme tänäkin kesänä Enossa samaisilla kavereilla kylässä, heillä kun on jotain ennenkuulumattoman hienoa: kesäkanoja ja trampoliini!

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


maanantai 23. toukokuuta 2016

Sokeriton, viljaton & maidoton vadelmamuffinssiohje

2 kommenttia Share It:


Huhhuh. Viime kuukaudet, suklaiset illat ja tenttikirjojen äärellä norkutut talvikuukaudet tuntuvat näin kesän kynnyksellä kiristävinä housuina ja muutamana ekstrakilona. Minulla on kolme huonoa tapaa: skipata aamupala ja vaihtaa se puoleen pannulliseen kahvia, polkaista illalla Alepaan hakemaan herkkuja kun lapset nukkuvat ja ostaa tai leipoa kahvileipää. Kahvileipä vain kruunaa iltapäivän hiljaisen hetken, kun päivän touhuihin huipentunut lasten (tai yhden lapsen) päiväuniaika koittaa. Tänään kuulin ystäväni aloittaneen Fit Farmin Mama-dieetin ja tykästyneen hyvään ohjelmaan, joten kotiin polkiessani tunsin mieltä polttelevien mudcake-muffinsseista vain syyllisyyttä. (Minä muuten välttelen prosessoituja ja överipakattuja eineksiä ja elintarvikkeita, mutta pullahyllyllä vain esanssisin ja kumisin on parasta. Ihanan kamalaa.)



Muistin bonganneeni jokin aika sitten ohjeen viljattomista, maidottomista ja lisäämätöntä sokeria sisältämättömistä vadelmamuffinsseista, ja niin ryhdyin tuumasta toimeen - ainahan jonkinlainen leipominen ruotsin tenttiin lukemisen voittaa!

Paistoin muffinssejani liian kauan, mikä teki pienimmistä sitkeitä ja kuivempia, ja paistoaika riippuukin siis uunista. Muffinssit saavat kuitenkin jäädä kuohkeiksi. Minä itse olen tosi ihastunut silikoniseen muffinssivuokalevyyn, jonka ostin muutama kuukausi sitten Prismasta ehkä kympillä, ja jonka myötä halusin vähentää sekä rasvan käyttöä (metallivuoan voitelu - etenkin silikoninen kakkuvuoka on ollut hitti!) että syntyvän roskan määrää. Olen monasti tehnyt silikonimuffinssilevyssä (vai miksihän sitä kutsuisi?) uunimunakkaita viikonlopun hitaina aamuina, mutta kananmuna toimi makeankin herkun pohjana ihan ookoosti.



Nirso esikoinen liputti heti muffinssin puolesta, minä jäin vähän kaipaamaan sitä mudcakea. Mutta helppona, nopeana herkkuna makeanhimon iskiessä tämä toimii kyllä. Kokeilin kruunata muffinssini rasvattomalla maitorahkalla, mutta se jos mikä tuntui itsepetokselta.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

KESÄN ENSIMMÄINEN FILLARIRETKI

7 kommenttia , , , , Share It:




Kesä. Voikukat. Lämpö. Ballerinat. Kukkivat omenapuut, puiden lävitse siivilöityvä ilta-aurinko. Ja allekirjoittaneella ensimmäistä kertaa neljään vuoteen: polkupyörä. Hävitin muutossa fillarini lukon avaimen, ja siitä saakka pyörä on niin ikään ollut kellarissa työn alla. Työhuoneen siivouksessa avain löytyi vanhan kodin eteisestä sellaisenaan mukaan pakatusta avainkaapista (olenhan sanonut, että silloin, kun tavarat ovat siellä, missä niiden pitäisi olla, ei niitä koskaan löydä), joten pyöräilykausi oli enää muutamien huoltotoimenpiteiden takana. Heti satulaan noustessani tunsin ja muistin, miksi pidin tästä ennen niin paljon. Kuntopyörän polkeminen on tylsää, mutta voi pojat, hulmuavassa ponnarissa ja ohi vilahtavissa maisemissa on vain sitä jotain.



Oman polkupyöräni ostin varmaan 7 tai 8 vuotta sitten Salon kierrätyskeskuksen pihalta kolmellakympillä, kävin rautakaupassa, hioin, maalasin ja vaihdatin miehellä renkaat. Vaihteeton pyörä on ollut tällaisella hyvän fiiliksen kauppaan, kirjastoon ja satunnaisesti töihin polkevan valinta,  eikä uusi ruostekaan pinnassa niin haittaa, mutta toisinaan olen haaveillut kolmivaihteisesta fillarista.

Tänä kesänä liki viisivuotias esikoinen on innostunut entisestään polkupyöräilystä, ja pyöräileekin toisella, vähän isommalla pyörällä jo ilman apupyöriä. Hyvään palveluun tottunut puolitoistavuotias kiipeää potkupyörää tai potkumopoa mieluummin pyörän istuimeen, ja varovainen 3,5-vuotias kävelee hitaasti Puky XL-potkupyöränsä (saatu Polkupediltä) kanssa. Reipasta tahtia menevän esikoisen ja kyydissä istuvan kuopuksen kanssa matkat ovat olleet nopeita ja helppoja taittaa, ja bonuspuolena on päässyt nauttimaan ihanasta, raikkaasta ilmasta. 3,5-vuotias tuntuu sen sijaan jo pyörän istuimessa, ja itse pelkään monen vuoden tauon jälkeen kaatuvani. Potkupyörällä hän on nyt kulkenut korkeintaan joitain satoja metrejä - ja juuri tällaisina hetkinä huomaa lasten persoonallisuus-ja temperamenttierot; sinnikäs ja liikkuva esikoinen potkutteli kanssani 3,6 kilometrin lenkkipolkkua kaksivuotiaana sellaista vauhtia, etten ollut kiinni saada.



Me olemme viime viikkoina ihan vakavissamme katselleet polkupyörän peräkärryjä (ja laatikkopyörää, mutta se ei ihan sovi budjettiimme), sillä kaksipaikkainen peräkärry tuntuisi ratkaisevan logistisen ongelman, ja vapauttaisi tilaa repulle tai laukuille tarakoilla, siis vaikkapa kauppaostoksille. Peräkärry kaupungissa kuitenkin mietityttää. Mahtuuko sen kanssa ajamaan kapeilla kävelykaduilla? Mahtuuko se helposti ovista sisään ja pyöräkellariin säilöön - ja onko sen liikuttaminen (ilman pyörää) yleensäkin helppoa? Tuleeko peräkärryläisille kuuma? Entä kuinka pitkäikäinen hankinta on? Meillä pienin on toki vasta puolitoistavuotias, mutta kuinka pitkä on oikea pyöräilysesonki lasten kanssa? Eniten minua mietityttää tietysti suuri tila, jonka pyörän peräkärry vaatii, kun tilat ovat pienet. Sanokaahan te, joilla peräkärry on - hitti vai huti? (Ja jos jollain on kohtuuhintainen tarpeettomana, niin let me know.)

Vanhemman pojan Crazy Safety-kypärä saatu Ipanaiselta

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


lauantai 21. toukokuuta 2016

JUST NYT

1 kommentti Share It:
Kaksi viikkoa kesälomaa takana. Tai, lomaa ja lomaa, koulu ja työt pyörivät tietysti edelleen taustalla.  Varsinaista kesälomaa tuskin pidän tänä vuonna ollenkaan, mutta hitaat aamut ja kiireettömämmät aikataulut tuntuvat kyllä läpsystä vaihto-kuukausien jälkeen autuailta. Kaksi viikkoa meni enemmän tai vähemmän rattoisasti sairaana, joten kaikenlaiset terassibileet ja Hanami-juhlat jäivät meidän osaltamme nyt kokematta, mutta onneksi meillä ei hinkua sellaisiin olekaan.

Kuten Instagram-kuvista näkyy, olemme päässeet toisinaan uloskin; äitienpäivä meni rattoisasti korkeuksissa turvavaljaissa liidellen, ja shortsejakin on todistetusti käytetty jo tänä kesänä. Tämän valtakunnan pyöräilykausi on sekin korkattu - allekirjoittaneella vuosien tauon jälkeen. Kevätjuhlaitkut ja liikutukset tuli taas koettua eilen, ja hanat aukesivat uudestaan, kun meitä pyydettiin suloisen pikkupojan kummeiksi!

Arkikuulumisista kirjoittaminen on tuntunut vieraalta ja vähän hassultakin, koska meillä eletään monellakin tapaa aika helppoa kautta juuri nyt. Poikien ruokavaliorajoitteet alkavat hiljalleen helpottaa, ja pienempi on uuden, tuhdimmin hiilareita sisältävän dieettinsä vuoksi alkanut nukkumaan öitä heräämättä - halleluja! Minä olen virallisesti tuleva kokelas, ja kaapissa odottava valmistujaismekkokangas tuntuu yhä konkreettisemmalta. Esikoinen täyttää pian huimat viisi vuotta ja jo viikon verran olemme suunnitelleet yhdessä hänen vaaleansinisiä Tuhkimo-syntymäpäiviään. Kolme ja puoli vuotta vanha herra ilmoitti olevansa Suomen oma Jeesus-Batman, nuorin murisee, irvistelee ja kulkee isompien vanavedessä.

Enin osa asioista on aika ihanasti siis juuri  nyt.



PS. Miltei unohdin mainita Instagramin ollessa puheena, että Instagramissani on meneillään huikean ihana, graafisen, tanskalaisen OYOY-automaton arvonta. Käykäähän osallistumassa!

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)



perjantai 20. toukokuuta 2016

JÄÄHYVÄISIÄ JA HAIKEITA TOIVEITA

4 kommenttia Share It:

Siellä minä seisoin. Kamera käsissäni, täynnä ylpeyttä, kiitollisuutta ja liikutusta. Enkä selvinnyt näistäkään kevätjuhlista ilman kyyneliä. Lasten laulut, kukkien ja lahjakassien täyttämät pöydät, juhlakenkien kopina isossa salissa. Tänä keväänä näyttää siltä, ettei syksyllä enää tavata.

Lasten kerhon toimitilassa ei järjestetä enää syksyllä kerhoa, ja uusi paikka on sen verran kaukana, ettei kolmen lapsen kanssa kannata lähteä viemään kahta hoitoon kolmen tunnin leikkiajan vuoksi. Kaupungin kerhosta olen yrittänyt saada kerhopaikkaa jo kaksi vuotta turhaan, enkä oikeasti enää keksi, mitä temppuja täytyisi tehdä, kun osa-aikatyö ja opinnot lasten kotihoidon ohella sekä beibi eivät riittäneet perusteluiksi viiden tunnin viikottaiselle hoito-ajalle.

Ensi syksyn suunnitelmat ovat siis (taas) monellakin tapaa auki, mutta osa-aikainen päivähoito alkaa tuntua yhä enemmän varteenotettavalta vaihtoehdolta. Etenkin kohta viisi vuotta täyttävä on ollut tavattoman surullinen ja apea, kun ulkona talviaikaan ei näy muita samanikäisiä lapsia, ja kaverit toinen toisensa jälkeen tuntuvat menevän päiväkoteihin ja perhepäivähoitajille.

Minusta on hienoa, että työn, opintojen ja lasten kotihoidon yhteensovittaminen on ollut joustavaa tai ylipäänsä mahdollista - ja tällä siis lähinnä tarkoitan työskentelyä kerhopäivinä nuorimman päiväuniaikaan ja öisin. Vahva tukiverkko on ollut myös äärimmäisen tärkeä osa tässä palapelissä. Tunnen saaneeni tosi paljon - kaikista rooleistani ja kaikista ihmisistä ympärillämme - mutta näin kevätjuhlien aikaan kiitollisuuden ja kivan kerhovuoden jälkeen pintaan nousee auttamatta myös epävarmuus ja ärtymys.

Esikoinen kysyi, että mihin he kesäloman päätyttyä pääsevät, mutta minä en osannut vastata.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)


torstai 19. toukokuuta 2016

18 x jatka lausetta

8 kommenttia Share It:
Tiedän, mitä varmaan ajattelette. Sinäkin, Brutukseni. Nyt vatsataudin jälkimainingeissa ja tenttiviikon lähestyessä mennään kuitenkin aidan matalammalta puolelta. Niin monien muiden tapaan minäkin siis päätin jatkaa lausetta. ;)


En ymmärrä... Selän takana supattavia ja tieten tahtoen mielensä pahoittavia ihmisiä. Aikuisten ihmisten täytyy kantaa vastuu omista tunteistaan. 

Seuraavaksi ajattelin... Jatkaa historian verkkokurssin viimeisiä esseevastauksia, valmistautua illan tunneille, käydä postissa, pakata kerhotätien kevätjuhlakassit, silittää huomiset juhlavaatteet, vaihtaa lakanat ja viedä puhtaat pyykit ulos kuivumaan, laskuttaa ja maksaa laskuja, tehdä vähän töitä. Normisettiä siis. 

Viime aikoina... Voi. Ugh. Olen selviämäisilläni kaksi viikkoa kestäneestä vatsataudista, tai ehkä sen kolmannesta kierroksesta.



En osaa päättää... Monia asioita. Kun kyseessä on seinän tai keittiökaapin värisävy, kylpyhuoneen lattialaatta tai keittiön verhot, tiedän yleensä, mitä haluan, enkä emmi. Mutta esimerkiksi vaatekutsuilla ja ulkona syödessä minä mietin, mietin, mietin ja mietin. Ja silti yleensä päädyn johonkin tuttuun ja turvalliseen - vaakaraitaan ja kanaan. 

Muistan ikuisesti... ensitapaamisen mieheni kanssa. Istuin hänen viereensä odottamaan ystävääni, ja hän alkoi juttelemaan niitä näitä. Kului tunti, kului toinen. Ihastuin heti hänen aitouteensa, siihen, ettei hän yrittänyt esittää tai todistaa mitään. En ollut huomannut tai nähnyt häntä koskaan aiemmin, mutta hän tiesi minut kyllä ja kertoi myöhemmin, että oli ollut ihastunut jo paljon aiemmin. Illalla kotiin palatessani mietin vain, että kunpa tapaisimme vielä uudestaan. 

Päivän paras juttu... On ollut se tunne, kun tehtävälista on konkreettisesti lyhentynyt ja heikoin olo helpottanut. Se mikä viikko sitten tuntui mahdottomalta kasalta tehtäviä hommia, tuntuu nyt oikeasti selätetyltä. 

Noloa myöntää, mutta... En ole kauhean hyvä hahmottamaan asioita kolmiulotteisesti tai ymmärrä ajo-ohjeita, karttoja, kokoamisohjeita tai sen sellaisia. Vasta yläasteella tajusin, että synnyinkaupunkini Turku on "niin lähellä" - olin aina kuvitellut sen olevan Porin paikkeilla!



Viikko sitten... Yh. Viikko sitten kaikki sairastivat. 

Kaikista pahinta on... Tajuta julkisella paikalla että on unohtanut laittaa dödöä tai pestä hampaat. First world problems, I know right. 

Salainen taitoni on... Viikkaan vaatteet nopeasti, kauniisti ja täydellisiksi pinoiksi. Syynä lienee pesulakesätyötausta ja lapsuudenkotien pyykkäysvastuu. Mieheni tekee epämääräisiä myttyjä ja jos hän hakee pyykkejä kuivaushuoneesta, tuntuu siihen kuluvan koko iltapäivä. Mutta voi, miten i-n-h-o-a-n vaatteiden viemistä kaappeihin - ne saattavat viipyillä kauniissa pinoissaan lipastojen päällä viikonkin!

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... Että pysyisimme kaikki terveinä ja eläisimme pitkään. 

Minulla on pakkomielle... Minä olen monissa asioissa perfektionisti ja äärimmäisen kriittinen omia töitäni kohtaan. Äitini kertoo usein, kuinka jo neljävuotiaana tuhahtelin kiukkuisena, ryttäsin omia piirrustuksiani ja kielsin muita katsomasta niitä - vaikka siis piirsin jo silloin ihan hyvin. 



Söin tänään... Palan täysjyväpatonkia, marjasmoothien ja tummapaahtoista kahvia. Ruokahalu ei ole vielä ihan palannut tautiputken jälkeen. 

Ärsyttävintä on... Sotku ja epäjärjestys. Toivoisin olevani enemmän sellainen KonMari-karsija, askeettisuudessa ja siisteydessä elävä, mutta todellisuus on meillä jotain aivan muuta - varovaisen arvioni mukaan työpöydälläni on nytkin noin 60 tavaraa. 

Tekisi mieli... Lähteä lomalle. Olen haaveillut muovisesta all-inclusive-rantalomasta jo vuosia, mutta sellaisen aika on sitten, kun opinnot ovat vakaammassa vaiheessa. 

Minusta on söpöä... Kun lapseni osoittavat hellyyttä, jakelevat suukkoja, tsemppaavat toisiaan ja kutsuvat toisiaan "kultapieniksi". 



Hävetti... Kun kolmevuotias poikani bussissa pari viikkoa sitten julisti kovaan ääneen: "äiti, mennään hei ostoksille kun mulla on niin paljon rahaa ja mä oon RIKAS! Mä tarjoon hei äiti!". Hänellä oli taskussaan 15 senttiä, jotka hän löysi pihatieltä, mutta tietysti puoli bussikansaa tuijotti meitä silti. 

Olenko ainoa, jonka mielestä... On todella ärsyttävää, kun ihmiset jäävät tuijottamaan kirkuvaa lasta  (tai hänen vanhempiaan) kaupassa, kirjastossa, parkkipaikalla - missä se uhmaraivo sitten syttyykin? Solidaarisuudesta muita vanhempia kohtaan käännän katseeni pois tai korkeintaan hymyilen ymmärtäväisesti kun kuulen tutut sanat: tänään ei ole karkkipäivä, ei, me emme osta sitä hiekkaämpäriä, sinä et saa juosta ihmisiä päin. I feel you. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


torstai 12. toukokuuta 2016

KOLMEN LAPSEN LASTENHUONE

5 kommenttia Share It:


Aaah, lastenhuone, kotimme huoneista alati muuttuvin. Viimeksi kun kirjoitin lastenhuoneesta, asuttivat huonetta vain isoimmat, sillä minityyppi nukkui (tai siis nimenomaan ei nukkunut) meidän makuuhuoneessamme. Viime jouluna tilanne kuitenkin muuttui, kun tassuttelu-unikoulun päätteeksi kuopuskin reilun vuoden vanhana muutti lastenhuoneeseen. Kolmen alle kouluikäisen lapsen huoneen säilytysratkaisut ja sisustus on hakenut loveaan, mutta nyt tuntuu, että olemme kehityskelpoisessa tilanteessa.

Tai no. Ehkä jokin toimivampi (isompi) hyllyratkaisu voisi olla paikallaan. Ja vähän haaveilen (toisen) valkoisen seinän maalaamisesta.

Tekstiilisuosikkejani ovat vetskarein suljettavat päiväpeitot ja mummin kirpparilta parilla eurolla bongaamat mintunvihreä-burgundyt retro-Muumi-verhot. Autobukleemattoa tuskin voi kutsua suosikiksi, mutta uskokaa tai älkää, se on ollut kotimme matoista paitsi rumin, oikeasti myös laadukkain. Olisipa se vain vähän nätimpi.

Lastenhuoneen suosikkikalusteisiin lukeutuu edelleen miehen valkoisiksi maalaamat Unipuun sängyt (tai siis kerrossänky, jonka saa kahdeksi erilliseksi sängyksi), jotka vaihtuivat kahvipaketteihin, käytettynä ostettu Muuramen Jolla (josta haaveilin varmaan jo ennen lapsia), lasten vaarin aikoinaan askartelema retroauto sekä Jollyroomista saadut Alice & Foxin pöytä-tuolit-setti sekä kirjahylly (joka muuten näkyy olevan roimassa alessa just nyt!).

Lastenhuoneen sisustustuotteita ja -kalusteita myyvän Alice & Foxin vaalean skandinaavinen ja moderni linja on viehättänyt minua jo pitkään. Värikkäiden helistimien ja leikkimattojen jälkeen kaipasin jotain virikkeettömämpää, jotain, missä silmä voisi levätä - sillä let's face it, lastenhuone on se paikka, jossa minäkin vietän ison osan päivästäni.



Kirjahyllyssä pidän siitä, että kirjain kannet ovat näkyvillä ja kirjat lasten helposti saatavilla. Me luemme paljon ja kannustamme lapsia selaamaan kirjoja, mutta pienessä, kansikuvineen houkuttelevassa kirjahyllyssä on sekin etu, että siinä olevia kirjoja voidaan vaihtaa ja vaihdetaankin säännöllisesti. (En tiedä teistä, mutta minä en jaksa lukea samaa Elmeri-norsu-kirjaa neljääkymmentä kertaa viikossa.)



Pöytäryhmä on ihanampi kuin uskalsin edes ajatella. Pöytälevy on paksu ja tukeva, tuolit ovat keveästä ilmeestään huolimatta vankat - puolitoistavuotiaskin kiipeää niihin vaivatta (tai siis kaatumatta). Tuotesetin viimeistelytaso miellytti puuartesaaniakin, ja vaikka setin musta pöytälevy vähän värinä epäilyttikin, on se ollut nappivalinta. Musta on valkoisten tuolien kanssa paitsi skarppi, myös oikeasti käytännöllinen - en edes jaksa laskea, kuinka monta valkoista kalustetta tai seinää on peittynyt värikynien alle.

Meillä on kevään aikana karsittu ja siivottu leluja näkyviltä liukuovien taakse vaatehuoneen ylähyllyille, mikä on merkittävästi vähentänyt lattialla lojuvien lelujen määrää. Meillä on tiukka mutta reilu sääntö - uutta lelulaatikkoa ei saa kaapista, ennen kuin vanha on siivottu omaan laatikkoonsa. Säilytyslaatikoina meillä on sekä perinteisiä sängynaluslaatikoita, joihin mahtuvat hyvin Duplot, säilytyskasseja että erilaisia muovikoreja.

Omia suosikkejani ovat ehdottomasti Plastexilta ostetut, pehmeähköt ja kantokahvalliset elintarvikemuovista Euroopassa valmistetut muovikorit. Tuotekuvissa tylsältä näyttänyt beige sopii värikkäiden lelujen säilytystilaksi, ja kantokahvojen vuoksi korien nostelu esimerkiksi imuroidessa on nopeampaa. Tigerista pari kuukautta sitten löytynyt mustavalkoinen säilytyskori jadenvihreillä kahvoilla on huippusuosikki sekin - ja 7 euron hintakin oli enemmän kuin kohtuullinen.




Koska meillä asustaa kolme pientä apinaa, on toiminnallisuuden ja liikkumisen tukeminen ollut meille aina tärkeä juttu. Ulkona tietysti pyöräillään, potkulautaillaan ja muuten vain leikitään, mutta sisällä etenkin vauvavuoden imetysmaratonien, flunssapäivien ja sadeviikkojen pelastajat ovat olleet kalusteet, jotka innostavat liikkumaan; katossa roikkuvat voimistelurenkaat, trapetsi ja köysitikkaat ovat jo parin vuoden ajan kuuluneet kalustoon, mutta tanskalaiset lastenhuoneen bObles-kalusteet  (saatu) ovat myös lunastaneet paikkansa suosikkeina. Ne ovat toimineet niin jakkaroina, pöytinä, tuolin korokepaloina kuin tasapainolautoina, keinuina ja ties minä mitä villeimmissä leikeissä.  Kaikkien kolmen kiistaton suosikki on pehmeä, kimmoisa, ilmalla täytetty vaaleanpunainen donitsi. Se näyttää vaatimattomalta ja tylsältä, mutta se on tosi muuntautuva ja hauska! Donitsi on jakkara pikkukakkosen aikaan, Barbien trampoliini, tasapainolauta, osa jumppaperformansseja, ja monasti kaverisynttäreillä se on ollut korotuspalana tavallisen tuolin päällä. Iiiiso peukku - etenkin donitsille ja kanalle!

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla