Social Media Icons

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Avainlippumerkityt Univision Onni & Ilona-lastentuotteet + arvonta

45 kommenttia Share It:

Yhteistyössä Univisio 

Makuuhuone-ja sisustustekstiilejä tuottava tehdas Suomessa, millainen se olisi? Kuvitelkaa koivumetsän ja kauniin järvenrannan äärelle Jämijärvelle rakennettu pieni tehdas (tämän tiedän mieheni kertomana, hän sattumoisin on käynyt paikalla muutama vuosi sitten), joka haluaa tuottaa korkealaatuisia peitteitä, tyynyjä ja patjoja ihan oikeasti kuluttajalle ystävälliseen hintaan. Suunnittelu-ja valmistusprosessissa pienen työyhteisön ja asiakkaiden ääni kuuluu ja näkyy, ja tuotteita halutaan tuottaa suomalaisten tarpeita ja mieltymyksiä vastaaviksi. Asiakaspalaute ja huolellinen tuotetestaus on heille tärkeää. 

Kun sain satakuntalainen makuuhuone-ja sisustustekstiilejä valmistava Univisio otti minuun yhteyttä yhteistyöehdotuksen merkeissä, tutkin ensimmäiseksi heidän nettisivunsa, luin konseptista ja kyselin noin tsiljoona tarkentavaa kysymystä tuotantoon ja tuotteisiin liittyen. Turhaan tätä kiertelen: olin tosi vaikuttunut. Ja olen edelleen. 

Me saimme testiin Univision Onni & Ilona-lastentuoteperheen patjan juniorisänkyyn sekä peitot ja tyynyt lapsille. Univision Onni & Ilona on Allergia-ja astmaliiton yhteistyötunnuksen hiljattain saanut tuoteperhe, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pölyävyyteen materiaalien valinnassa ja käytössä on tuotesuunnittelussa kiinnitetty erityistä huomiota. 

Unesta ja nukkumisesta puhutaan lapsiperheissä varmaan verrattain paljon. Kuinka paljon teillä nukutaan - tai vieläkö heräillään? Vieläkö nukutaan päiväunia? Kannattaisikohan unikoulu? Koska siirryttäisiin pinnasängystä juniorisänkyyn - ja millaisen hankkisimme? Mutta kuinka paljon ihan oikeasti tulee kiinnitettyä oikeasti huomiota nukkumiseen ja hyvään uneen olennaisesti liittyviin tyynyihin, patjoihin ja peitteisiin? 

Minä uskallan myöntää, että meillä ainakin melko vähän, oikeasti. Sängyn runkojen välistä pohdintaa tein pitkään, mutta tyynyt ja peitteet olen ostanut ohikulkumatkalla ruokakauppareissulla, ja niitä sitten pessyt ja tuulettanut niitä säännöllisesti. En jotenkin ole tiedostanut, että tälläkin saralla valinnan varaa aidosti on. Kun mietin ostopäätöksiäni ohjaavia arvoja ja tekijöitä, nousee lasten tuotteissa aina esiin helppohoitoisuus, pestävyys, kulutuksen kestävyys, vastuullinen tuotantoprosessi ja jos mahdollista, kotimaisen työn aspekti. Niin, ja tämä kaikki tietysti opiskelijabudjettiin sopivalla hinnalla. Yleisesti olen huomannut, että hyvän laadun ja eettisen ja ekologisen kestävyyden edessä kannattaa kulutustavaroiden suhteen vähän löysätä kukkaronnyörejä, mutta on tosi positiivista huomata, että aina kotimainen ei automaattisesti tarkoita sitä kohtuuttoman paljon kalliimpaa. 


Meidän oma ihan ehdoton supersuosikkimme Onni & Ilona-tuoteperheestä on kaksikerroksinen vanupatja ja kuminauhallinen petauspatja, joiden täytteet on valmistettu kierrätyspolyesterikuidusta (joka siis on tutkitusti allergia-ja astmaturvallinen valinta). Juniorisängyn Onni & Ilona Teddy-patjassa on sisällä kaksi päällekkäistä vanulevyä, ja se on pestävä. Sen (tai siis patjan sisuksen, päällinen on luonnollisestikin konepestävä) voi siis viedä suihkuun, suihkuttaa kuumalla vedellä puhtaaksi ja asettaa pystyyn kuivumaan! En tiedä teistä, mutta minä ainakin olen kaikista patjansuojuksista ja petauspatjoista huolimatta kaivannut patjain pesumahdollisuutta. Monen monta kertaa. Teddy-patja on napakka mutta pehmeä, ja sen suojana oleva Teddy-petauspatja pysyy napakasti paikoillaan reunoissa olevien kuminauhojen vuoksi. 
Moni varmaan miettii nyt, että what's the catch. Kuten sanoin, pestävyydestä, kotimaisesta suunnittelu-ja valmistustyöstä sekä Allergia-ja astmaliiton yhteistyötunnuksesta huolimatta hinta on haluttu pitää hyvin kohtuullisena. Vesipestävän, Suomessa valmistetun ja allergia-ja astmaturvallisen Teddy-junioripatjan hintahaarukka on jälleenmyyjillä noin 40-45 euroa, petauspatjan reilut parikymppiä. Pinnasänkypatjojen hinnat ovat noin 35 euroa. Ja jälleenmyyjiähän riittää, tunnetuimpia ovat Prisma, Hobby Hall ja Kärkkäinen. Myös lukuiset verkkokaupat myyvät Univision Onni & Ilona-tuoteperheen tuotteita. 

Isommat saivat testattavakseen "aikuisten" Soft Dream-peitteet, joiden päällinen on untuvatiivistä, ruututikattua puuvillaa ja täyte untuvantuntuista mikropolyesterikuitua. Soft Dream-peitteet ovat tosi ylellisen tuntuiset, kuohkeat, paksut ja silti kevyet. Univision edustajien mukaan hieman "rapisevat" peitteet ovat toisinaan jakaneet ihmisiä, mutta oman kokemukseni mukaan on niin, että jos tykkää juuri vaihdettujen lakanoiden tunnusta, tykkää myös kyseisenlaisesta ryhdikkäästä ja kevyen tuntuisesta peitteestä.

Allun sängystä löytyvä Onni & Ilona Teddy-peitteen (koko 115x150cm) päällinen on mikropolyesteria ja täytteenä on 360 grammaa (kierrätys)polyesterikuitua, ja se siis on koko Onni & Ilona-tuoteperheen tavoin paitsi Avainlippu-merkitty, myös Allergia-ja Astmaliiton yhteistyötunnuksen saanut. Tyynynä meillä on Blowfill-polyesteripallokuitutäytteinen palkkityyny, joka on kaksivuotiaalla ollut ihan loistava, riittävän ohut välimalli - paksumpi kuin vauva-aikana ollut tyyny on, mutta ohuempi kuin hänen sängystä viskomansa juniorityynyt. Kuopuksella oli aiemmin sängyssään untuvapeite, mutta se löytyi aina sängyn alta aamulla, eikä hän edes illalla halunnut sitä päälleen vaan viskoi senkin lattialle, liekö häntä ärsyttänyt peiton kahina. Nykyään peitto on ja pysyy sängyssä, ja kuopuksenkin saa muiden tavoin peitellä peiton alle illalla. 



Niin, ja luonnollisestikin koko Onni & Ilona-tuoteperheen peitteet, tyynyt ja petauspatjat ovat 60 asteen konepesun kestäviä. Itselleni uutena tietona tuli, että pesuainetta pitäisi käyttää murto-osa peitteitä ja tyynyjä pestessä, jotta kaikki pesuaine voi huuhtoutua pesussa pois. Kolmasosa-neljäsosa (pesukoneesta riippuen - meillä esimerkiksi käytetään ecowash-ohjelmaa, joka käyttää vähemmän pesuainetta) riittää. 

Meillä nukkumista tai nukahtamista helpottavia hankintoja tai ratkaisuja on tehty paljon. On bluetooth-yhteydellä Spotifyn tuutulaulusoittolistaan yhdistettävää yövaloa, erityisiä unikavereita, tutut rutiinit ja rytmit. Kattoon ripustettava ensisänky, koliikkikeinu ja pinnasängyn keinutassut ovat nekin tulleet tutuiksi. Vesipestävä patja ja kuohkeat, kevyet petivaatteet ovat kuitenkin listamme kärkikahinoissa. 

Sain Univisiolta arvottavaksi tähän postaukseen kommentoineiden kesken Univision lasten Onni & Ilona-tuotepaketin, joka sisältää Avainlippumerkityn ja Allergia-ja astmaliiton yhteistyötunnuksella merkityt Teddy-tyynyn sekä Teddy-peiton (voittajan valinnan mukaan joko vauva-tai juniorikoossa). Kommentoi alle 5.10. mennessä ja olet mukana! (Mieluusti jätä sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa.) Arpaonnea ja parempia unia! 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


tiistai 13. syyskuuta 2016

Helppo ja nopea sienipiirakka

1 kommentti Share It:



Viimeisimmillä NOSH-kutsuillani päätin tavoilleni niin kovin epäuskollisesti ottaa ja leipaista. Oikeastihan kulunut vitsini siitä, etten leivo, ei ihan pidä paikkaansa - en leivo makeita asioita. Ehkä osin siksi, etten halua syödä puolikasta kuivakakkua tai pellillistä cupcakeja.

Mutta suolaiset piirakat, oi, niitä olen tehnyt paljon. Sain isotädiltäni pomminvarman ja vielä superhelpon reseptin kasvis-sienipiirakkaan, joka vaan toimii. Kantapään kautta tosin opin, että annettuja ohjeita ei kannata yrittää soveltaa tai alittaa aitoja - lopputulos joko itkettää tai naurattaa.

Ja koska sanoin, että piirakka on helppo ja nopea valmistaa, kannattaa rimoja alittaa ruokakaupassa. Siispä tarvitset:

-Valmiin piirakkapohjan (Minä ostan omani pakkasesta - se maksaa vähän yli euron, eli siivoan vessan mieluummin ennen vieraiden tuloa kuin väkerrän voitaikinapohjaa.)
-jokusen desin kantarelleja tai suppilovahveroita
-yhden sipulin
-mozzarellaraastetta noin 100 grammaa
-sinihomejuustomurua noin 100 grammaa
-250 grammaa (pakaste)kukkakaalia
-250 grammaa (pakaste)parsakaalia
-2 kananmunaa
-noin 2,5 dl ruokakermaa

Levitä piirakkapohja laakeaan vuokaan. Kuullota sipuli pannulla, lisää joukkoon sienet. Ruskista hieman. Kiehauta pakastevihannekset (parsakaali ja kukkakaali) nopeasti kattilassa. Älä keitä, vaan käytä ne vain kiehuvassa vedessä! Heitä sienet ja sipulit piirakkapohjan päälle. Valuta huolella vedet kaaleista ja hienonna niitä hieman, kaada ne sitten vuokaan. Ripottele juustoraasteet kasviksien ja sienien päälle. Riko kananmunat, sekoita joukkoon ruokakerma ja mausta halutessasi seos mustapippurilla (suolaa ei tarvitse lisätä, mikäli käyttää sinihomejuustoa). Paista uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia tai kun pinta on kauniin oranssi. Ja tärkeintä: anna piirakan vetäytyä ennen tarjoilua! Itse tarjoilin ensimmäistä kertaa tällä ohjeella tehtyä piirakkaa kantarellikeittona. Ei hyvä. Anna piirakan siis vetäytyä ennen tarjoilua, aikuisten oikeesti.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


tiistai 6. syyskuuta 2016

Pehmeä, hempeä, graafinen - Papu

1 kommentti Share It:


Armas: paita*, housut* Papu, lippis Vimma / Lilla Company, kengät Cienta
Helmi: mekko* Papu, leggarit Papu / Vimma Company

Pehmeitä, murrettuja sävyjä, jotain graafista, jotain hempeää - sehän on Papun syksy! Papu on paitsi yksi suosikkibrändeistäni lastenvaatteiden saralla, myös osa ajankohtaisia ja laadukkaita lastenvaatteita ja sisustustuotteita myyvän Lilla Companyn valikoimaa

Lillasta kysyttiin, josko haluaisin jatkaa VIP-bloggaajana vielä vuoden loppuun, joten keväältä tuttuun tapaan esittelen nyt syksyllä ja talvella ajankohtaisia uutuuksia omilla käyttökokemuksilla ja fiiliksillä höystettynä tietenkin. Ensimmäisenä näin syyskaudella on vuorossa Papu. Kotimaista suunnittelutyötä edustava Papu, joka ei vain petä koskaan. 

Papun tuotteet valmistetaan luomupuuvillasta suomalaisen perheyhtiön tiloissa Portugalissa, vastuullisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla, ja brändille ominaista ovat hauskat, kiinnostavat leikkaukset, graafiset, leikkisät kuosit, maltillinen väri-ilottelu ja hauskat väriyhdistelmät. Papun mallistoissa toistuu aina jokin juttu - he itse sanovat, että edellisestä mallistosta ikään kuin tippuu mukaan jotain seuraavaan mallistoon. Viime keväänä se näkyi esimerkiksi Popcorn-vaatteissa, joissa oli pieni oranssi merkki saumaan ommeltuna ja tänä syksynä Cottoncandy-kuosissa oransseina väripilkkuina. Hauskaa, eikö? 

Tämän syksyn ja talven väripaletista löytyi niin pehmeää toffeeta, hailakkaa violettia, syviä sinisen sävyjä, intensiivistä metsänvihreää ja hehkuvaa burgundya. Ja nekös niin iskevät, sinisen, violetin ja viininpunaisen sävyt, ah! 


Esikoiselle valitsin Lillasta burgundynvärisen Kanto-mekon, josta olen itsellenikin haaveillut monen monta kautta. Se oli ihanampi kuin olisin osannut kuvitellakaan! Vuosi sitten ostetut vinoraitaleggarit ovat nekin Papun. Katselin myös ihania Karkki-leggareita ja Patch-leggareita, koska legginssien laatu Papulla on ainakin minun mielestäni superhyvä - käytettynäkin ostetut vinoraitaleggarit ovat edelleen priimakunnossa, vaikka ne ovatkin tummat (joissa kaikki käyttö näkyy eri tavalla) ja todella paljon käytetyt. Kanto-mekon mitoitus oli minusta ehkä aavistuksen naftia - 122/128cm-kokoinen mekko oli juuri sopiva, ehkä aavistuksen kasvunvarallinen 119 senttiä pitkälle esikoiselle, ei missään nimessä liian iso kuitenkaan. Alaosissa ja paidoissa Papun mitoitus taasen on reilu - tuplakoon jälkimmäinen koko vastaa hyvin lapsen pituutta. 


Nelivuotias ehkä jää juuri nyt vähän hassusti kahden koon väliin - 98/104cm kokoiset vaatteet ovat 105 senttiä pitkälle kyllä istuvia, mutta kasvunvaraa niissä ei äkillisiä kasvupyrähdyksiä ajatellen ole. Kuvassa näkyvä Blue Mood-paita on kokoa 110/116cm, ja kuten näkyy, se on hivenen reilu. Papulla on kuitenkin monien muiden lastenvaatemerkkien tapaan hihoissa kääntövaraa, ja meillä hihat on käännetty - ennen pesua kahteen kertaan. Otaksun siis, että hänen uusi suosikkipaitansa menee vielä pitkään! 


Nämä hailakan violetin väriset Pudding slim baggy-housut olivat minusta aivan superihanat, mutten tiennyt, miten nelivuotias poika ottaisi ne vastaan - otin sellaiset siis testiin varuiksi siskon koossa (meillä on kerhojen myötä puhuttu hämmästyttävän paljon tyttöjen ja poikien väreistä!). Iloiseksi yllätykseksi hän kuitenkin ihastui niihin tyystin - eikä ihme, ne on tosi makeat! Ne ovat kuitenkin vielä isot, isosiskon kokoa, joten odottavat hetken. Pudding slim baggyt ovat sinisen Blue mood-paidan kanssa kuitenkin mahtis kombo!

Lämmin, unisex-mallinen ja värinen huppari on ollut toivelistalla pitkään. Neuletakkeja meillä on moneen lähtöön, mutta kaapista on puuttunut se täydellinen huppari. Papun syysmallistosta se löytyi - musta huppari rouhealla Cottoncandy-vuorisella hupulla. Iiiihana! (Mutta siitä lisää myöhemmin.)


Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


torstai 1. syyskuuta 2016

Lihapullapäiviä ja matalan kynnyksen lounaita

1 kommentti Share It:


Yhteistyössä IKEA Suomi

Vinkkasinkin aiemmin ensimmäistä kertaa järjestettävästä IKEA:n lihapullapäivästä, jossa tarjottiin (maksutonta) IKEA Family-korttia vastaan maisteluannoksia ikonisista lihapullista (sekä tietysti kasvisversioita) ilmaiseksi. Tapahtuman tuotto meni Pelastakaa Lapset ry:lle, ja mekin kävimme kantamassa oman kortemme kekoon. Meillä viimeistä lomaviikkoa, ja vielä tätä ensimmäistä arkiviikon alkuakin, on vietetty aika rennoin rantein, sillä kuopus sairastui äkisti viimeisellä lomaviikolla ja Lastenklinikan päivystyksessä yöaikaan valvottuja tunteja on koetettu paikkailla muutoin. Joten niitä kulttilihapulliakin on siis syöty pari kertaa reilun viikon sisällä.



Lihapullapäivästä kohdallamme ennustin sukseeta ja osuin oikeaan (ovathan IKEA-lihapullat maksalaatikon ja pinaattilettujen ohella aina lasten toiveruokalistalla, eivätkä vähiten siksi, että lihapullien jälkeen pääsee useimmiten pallomereen). Pilvettömän taivaan alla, lämpimässä tuulenvireessä perhelounaalla kasvis-ja lihapullien äärellä katselimme kaupungin vilinää, vaihdoimme kuulumisia ja nautimme loppukesän tunnelmasta. Tajusin, että hitto vieköön, meillä on kotonakin lasitettu parveke, jota voisimme hyödyntää päiväuniaikaa ja salaattiviljelmää enemmän! Sisustuskuume!

Ylipäätään minulle jostain syystä tulee aina syksyisin ja keväisin tarve uudistaa kotia, pöllyttää mattoja, vaihtaa verhoja ja tuulettaa kaappeja. (Eikä äskettäin julkaistu IKEA:n uusi kuvasto ainakaan helpota asiaa.) Yleisesti ottaen teen niin huonekalujen paikkaa vaihtamalla, jo kaapeista löytyviä tekstiilejä hyödyntämällä ja julisteita vanhoihin kehyksiin vaihtamalla. Nyt kuitenkin on niin, että isommiksi käyneet lapset (ajatelkaa, meillä ei ole ikinä ollut näin vanhaa kuopusta, miltei kaksivuotiasta!) ovat lakanneet asettamasta yhtä kovia vaatimuksia sisustuksen suhteen. Liki kaksivuotias kyllä heiluu vasaran kanssa tietokoneen äärellä kun silmä välttää, mutta esimerkiksi maljakot ja ruukkukasvit voi jättää polven korkeudelle! Halleluja!

Suurimman uudistuksen on kokenut makuuhuone, josta minun täytyy kirjoittaa ihan erikseen, mutta sisustusrintamalla hiljaisemman kesäkauden jälkeen kotona on noin yleensä tapahtunut nyt aika paljon. Ehkä suurin syy tähän on taktisesti ajoitetut IKEA-reissut; torstaisin lapset syövät IKEA Family-korttia näyttämällä aikuisen ravintolaostoksen yhteydessä ilmaiseksi ja 3-7-vuotiaille tarkoitetun Småland-leikkipaikan tunnin leikkiaika riittää hyvin kiireettömään tavaratalokierrokseen pienimmän nukkuessa liikkuvissa rattaissa.

Liekö ihme, että Lihapullapäivää on meillä ehdotettu viikottaiseksi ohjelmanumeroksi karkkipäivän oheen!

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) 


Ensimmäinen kerhopäivä

1 kommentti Share It:

Ensimmäinen kerhoviikko uudessa kerhossa. En tiedä, olenko muuttunut kesän aikana jääkuningattareksi vai itkinkö kenties riittävästi onnesta hoitokuvioiden selvitessä kesällä, mutta meillä uuteen kerhoon ja ensimmäiseen kerhopäivään lähdettiin melko neutraalein fiiliksin. Hanat ehkä aukeavat kun kuopus marraskuussa aloittaa samassa paikassa.

Ohjaajat olivat ihania, kumpikin löysi leikkikavereita ja kaikki meni tosi mutkattomasti, mutta sitä osasin tutulta leikkipuistolta odottaakin. Lähtiessä eteisessä etsittiin kenkiä ja kuopus näytti kyllä ninjaviuhahduksensa moneen otteeseen.

Pitkän kesän aikana olin kuitenkin ehtinyt unohtaa muutaman jutun:

Kuten että kerhotossut ovat kerhoaamuina aina hukassa riippumatta siitä, olivatko ne illalla repussa vai eivät.

Sadan metrin tieosuus saattaa kotimatkalla viedä 40 minuuttia.

Kahdessa ja puolessa tunnissa saa uskomattoman paljon asioita aikaiseksi, kun mukana on vain yksi lapsi! Kuten esimerkiksi viedä kellon kultasepälle korjaukseen (joka on ollut proggiksena huhtikuusta saakka), käydä kolmessa kaupassa, laittaa ruokaa, jutella koiranulkoiluttajille ja vähän siivotakin.

Kerhopäivien jälkeinen hiljaisuus, oi, siinä on sitten sitä jotain.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla


maanantai 29. elokuuta 2016

10+1 hyvää syytä järjestää NOSH-kutsut (eli hypetystä ja NOSH-lahjakorttiarvonta)

285 kommenttia Share It:


Yhteistyössä NOSH-kotimyynti

Perjantaina pidin yhdennettoista NOSH-kutsuni, eli muutaman kerran on kutsujärjestelyyn tullut lähdettyä. Kotoa löytyvien luomupuuvillaisten NOSH-vaatteiden määrää en kehtaa edes arvailla, mutta paljon innostuksestani kertoo se, että jo varmaan neljä ihmistä on luullut, että olen itse NOSH-kotimyyntiedustaja! Ja kun mietin suosikkibrändiäni, keksin vain hyviä syitä järjestää kutsut ja rohkaisen siihen aina kaikkia. Aina.

Jaa että miksi? Listasin alle 10+1 hyvää syytä buukata omat kutsut.

1. Vastuullisuus ja arvot. Minä koen tärkeänä kannattaa ja vaalia niitä toimintatapoja, joilla voin edistää eettisesti ja ekologisesti kestävämpää elämäntapaa - ja jotka eivät vaadi minulta ylettömästi. Kulutustottumukset ovat olennainen osa tätä. En liiemmin osta muovikasseja, vältän yksittäispakattuja tuotteita, suosin luomua aina kun se on mahdollista. NOSH-vaatteissa minua on neljän vuoden ajan ihastuttanut tuplakokojen mahdollistama pitkä käyttöikä ja hyvä laatu - vuoden käytössä ollut paita saa vielä seuraavankin käyttäjän. Meillä lapset ovat kaikki syntyneet 3,5 vuoden aikana, mikä vaatekokojen suhteen on tarkoittanut sitä, että neutraalit legginssit ja mukavat collegehousut saavat pieneksi jäätyään aina heti uuden käyttäjän, joten kaapeistamme löytyy jopa kolme vuotta aktiivisessa käytössä olleita aarteita. Parasta!
NOSH-tuotteethan valmistetaan suomalaisen perheyhtiön tiloissa Portugalissa, eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla 100% luomupuuvillasta (tai siis kaikki niissä käytetty puuvilla on luomulaatuista).



2. Let's face it: uunituore lasten syysmallisto, jonka lisäksi julkaistiin myös naisille muutamia i-h-a-n-i-a syksyisiä tuotteita - se on UPEA ja pakko nähdä livenä! En tiedä, olenko sanonut aiemmin, mutta tavallisesti syysmallistot eivät iske minuun samalla tavalla kuin raikkaat, pastelliset kevätherkut. NOSHin suhteen luotto on aina kova - varaan kutsuni aina ennen ainuttakaan teaseria tai tietoa siitä, mitä on luvassa. Tänä syksynä olisin halunnut ostaa rekiltä kaiken. Kaiken. Syksyn lastenmalliston sävypaletti on pehmeä ja utuinen mutta kuitenkin todella raikas. Itse ihastuin indigonsiniseen, tummaan savunsiniseen, lempeään puuteriroosaan sekä aina ja iankaikkisesti toimivaan luumuun. Ihan erityisesti ihastuin epäsäännöllisiin, leikkisiin polkadot-henkisiin pilkkuihin, rusettiyksityiskohtiin, yksivärisiin ribbipaitoihin.... No, mallisto on nähtävä ja sovitettava itse. Ehdottoman hyvä syy järjestää kutsut.

3. Naisyrittäjyyden tukeminen. NOSH on vuonna 2009 perustettu brändi, jonka pääsuunnittelija ja toimitusjohtaja Hanna Rannila tukee kotimaisia naispienyrittäjiä niin suunnittelu- kuin edustustyössäkin. Eri puolilla Suomea toimii kaiken kaikkiaan yli 110 kotimyyntiedustajaa, yli 110 pienyrittäjää yrityksen alla. NOSH on halunnut tukea allaan toimivia yksityisyrittäjiä esimerkiksi tarjoamalla erityisiä etuja ja erikoistuotteita ainoastaan edustajien kautta tilatessa - kutsuja ei siis välttämättä tarvitse järjestää tai sellaisille osallistua, mutta oman edustajan kautta (listaus täällä) voi tilata samat tuotteet, mitkä verkkokaupastakin löytyvät (luonnollisestikin samaan hintaan) sekä vaihtuvan kattauksen erilaisia erikoistuotteita, kuten VIP-hintaiset kausituotteet sekä kauden naistenmalliston herkut. Tilauksen voi helposti laittaa omalle edustajalleen esimerkiksi Facebookin yksityisviestillä. Support your local!



4. Saa hyvän syyn kutsua ystävät ja tuttavat koolle. Itse ainakin koen näin ruuhkavuosissa luoviessani, että vahvasta tukiverkosta huolimatta sosiaaliset (aikuis)kontaktit jäävät vähälle ja kuulumisia vaihdetaan kauppareissulla ohimennen. Kutsujen järjestäminen voi yhdistää ihmisiä lisäksi uudella, yllättävällä tavalla - esimerkiksi omasta edustajastani Marikasta on tullut minulle näiden vuosien saatossa hyvä ystävä, jolle lähetän synttärikutsut ja jonka kanssa kahvittelemme ilman rekkiäkin, mutta perjantaina sain kutsuille vieraaksi työkaverini kuuden vuoden takaa. Edellisestä tapaamisesta oli kulunut yli kolme vuotta, ja lapsiakin oli ehtinyt siunaantua kummallekin lisää. Vaaterekin selailun lomassa oli ihana päivittää kuulumisia ja sopia uudet treffit.
Niin, ja ne kohtaamiset. Tiedän, että tämä menee vähän samaan lokeroon kuin kavereiden kutsuminen koolle, mutta haluan korostaa, kuinka tärkeältä meille on tuntunut kavereiden tapaaminen rennoissa merkeissä. Yksiä kutsuja lukuunottamatta meille ovat aina olleet lapsivieraat tervetulleita, mikä siis käytännössä on saanut lapset odottamaan Marikan NOSH-rekkiä kuin kuuta nousevaa - lappaahan edustajan jälkeen ovesta leikkikavereita! Yhdet kutsut olen viettänyt pelkästään aikuisten seurassa, viinilasillisten äärellä. Yhtä kaikki, me saamme ystävien kohtaamisesta ja hauskasta illasta virtaa päiviksi.



5. Vaatteiden shoppailu voisi tuskin olla mukavampaa. Inhoan sovituskoppeja sinivaloineen, jonottamista, ulkovaatteet päällä seisomista, kiertelyä ja kaartelua, eikä näinä aikoina pääse enää kaverin kanssa päiväksi kaupungille kiertelemään ja rennosti shoppailemaan. Kotona (tai kaverin kotona) rauhassa sovittaminen, asiantuntevan myyjän kanssa kokojen miettiminen ja kaverien kommentit rohkaisevat ja ostopäätökset syntyvät varmemmalle pohjalle. Olen ostanut yhden, siis yhden NOSH-hudin, ja senkin oman edustajani näkemyksen vastaisesti kokoa pienempänä kuin mitä normaalisti käytän. Edustaja osaa neuvoa mitoitukseen, käyttöikään, hoitoon ja istuvuuteen liittyvissä kysymyksissä - hän tietää, mikä kutistuu hieman pesussa, missä koossa olkalinja osuu kohdilleen ja niin edelleen.

6. Pehmeys. Oikeasti. Se on asia, mitä ei voi nettikauppaa selailemalla kokea tai tietää. Ja juuri vaatteiden ja kankaiden pehmeys on NOSHille niin tunnusomaista.

7. Hyvä syy siivota. En koe itse hirvittävää sosiaalista painetta, koska luotan siihen, että samassa elämäntilanteessa olevat ystäväni tietävät, miltä elämä ja lapset kotona näyttävät, mutta kyllä kutsuja varten siivotaan meilläkin (uskokaa tai älkää). Välillä tekee ihan hyvää kattaa pöytään kukkia ja nauttia puhtaasta lattiasta.

8. Kutsujärjestäjän edut. Vaikkei kutsuilla ole ostopakkoa (ei sellaista ääneen lausumatontakaan), saa kutsujärjestäjä alennusta tilauksestaan kutsujen yhteismyynnin ja vieraiden lukumäärän mukaan 20-40 euroa. Minä tilaan useimmiten kavereiden kanssa kimpassa, jolloin postikulut voi kätevästi jakaa - ja on hyvä syy nähdä pian taas uudestaan. Lisää kutsujärjestäjän eduista voit lukea täältä

9. Pitkin kautta ilmestyvät täydennysmallistot, uutuudet ja naisten mallisto. NOSH julkaisee läpi kauden uusia, ihania tuotteita, joten useampien kutsujen järjestäminen tai kaverin kutsuille osallistuminen muutamaa viikkoa myöhemmin on myös hauskaa - uutta sovitettavaa ja hypisteltävää löytyy kyllä!

10. NOSH-tiimi. Olen tavannut useita NOSH-edustajia, pääsuunnittelijan, kotimyynnistä vastaavan henkilön ja asiakaspalvelunkin ihmisiä, ja täytyy sanoa, että kaikesta heidän tekemisestään huokuu hyvä yhteishenki ja palo omaa työtä kohtaan. He puhuvat toisistaan aina etunimillä ja lämmöllä. Se on minusta yritysmaailmassa jotenkin tosi virkistävää.

+1. Vielä kasa adjektiiveja varsinaisista NOSH-vaatteista: ajankohtaisuus. Käytännöllisyys. Mukavuus. Itse kolmen lapsen äitinä arvostan vaatteita, jotka istuvat pyöreäksi käyneelle pepulle ja vatsalle, eivät purista, mutta eivät roiku päällä. Vaatteita, joissa on mukava olla, liikkua ja kyykkiä, mutta jotka eivät ole velouria, yksiselitteisesti collegea ja jotka eivät huuda kotiäitistatusta. Hyvä istuvuus, armeliaat mallit, ajankohtaiset kuosit, hauskat leikkaukset ja se, että viihtyy omissa vaatteissaan, näkyy myös ulospäin - sekä lasten että minun NOSHejani ovat ihastelleet monet aina liki kahdenksankymmentävuotiaasta isoäidistäni pikkusiskooni ja asiakkaisiini. Itse arvostan suomalaisessa suunnittelutyössä sitä, että värit ja mallit on oikeasti ajateltu suomalaiselle asiakkaalle sopiviksi. En liioin itse vaaleana ihmisenä käytä esimerkiksi kovaa mustaa tai kirkasta oranssia, mutta NOSHeista olen löytänyt vaaleaan hipiääni sopivat pehmeät graffitinharmaat, vaniljan ja toffeen sävyt. Kiitos siis pääsuunnittelija-Hannalle vain siitä, että talvikuukausinakin voin pukea päälleni jotain pehmoista ja lämpöistä, joka EI OLE mustaa!



Sain NOSHilta arvottavaksi 30 euron arvoisia lahjakortteja, jotka voi käyttää niin verkkokaupassa, edustajalta tilatessa kuin kutsuillakin. Arvon kaksi lahjakorttia tähän postaukseen kommentoineiden kesken ja yhden Instagramissa. Arvontaan osallistuaksesi rittää, että kommentoit alle 5.9 klo 21 mennessä, Instagramissa käy tykkäämässä arvontakuvasta

NOSHin etusivulle ja verkkokauppaan pääset tästä. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)


sunnuntai 28. elokuuta 2016

Siirtymiä

2 kommenttia Share It:




Tänä syksynä kerhoreppuja pakataan kolme.

Keittiöportti hajosi, eikä uutta ostettu. Kukaan ei enää kaiva metreittäin leivinpaperia tai räjäytä kahtasataa muovipilliä lattialle valvovan silmän välttäessä (toivottavasti).

Vähään aikaan kukaan ei ole tunkenut suuhunsa mitään pientä. (Hamahelmiä tosin olen kaivanut pinseteillä niin nenästä kuin hampaista.) Viime kesänä pelkäsin kuopuksen tukehtuvan barbiein kenkiin.

Esikoinen aloitti tanssitunnit, liki neljävuotias odottaa ensimmäistä nassikkapainia kuin kuuta nousevaa.

Kaikki kolme ovat jo pitkään nukkuneet samassa huoneessa. Sängyn alla vaanivien mörköjenkin määrä on ollut pidemmän aikaa jyrkässä laskussa.

Vaippoja kuluu aika vähän.

Tutti jäi Muumimaailmaan kesällä, eikä sitä ole kyselty sittemmin.

Apupyörät jätettiin alkukesästä.

Esikoinen venähti kesällä kaksi vaatekokoa, kuopus yhden.

Kahden allergisen lapsen sijaan meillä on enää yksi, hänkin enää vain maidoton-kananmunaton-dieetillä.

Ja kun minä iltapäivisin lounashulinoiden ja pakollisten siivoushommien jälkeen keitän kahvia ja istun alas, on lastenhuoneessa melko hiljaista. Tai jos ei hiljaista, niin ainakin sopuisaa. Ei aina, mutta suurimman osan ajasta.

Esikoinen tavailee kirjaimia ja joitain sanojakin.

Kuopuksen kaksivuotissyntymäpäivät lähestyvät.

Raskauskiloja siis tuskin voi kutsua enää raskauskiloiksi. Aloitin lenkkeilyn.

Olen pitänyt kiinni 10 000 askeleen päivätavoitteesta. Kun kuopuksen synnyttyä sain aktiivisuusrannekkeen, kertyi askelia kahdesta kolmeen tuhatta.

Ja kun suljen oven perässäni, ei kukaan huuda perääni.

Ensi viikolla palaan siis kouluun hyvillä mielin (okei, olen kaivannut sitä aivan sairaasti).

Elämä on pidemmän aikaa ollut jollain tavalla melko ennakoitavaa; elämänrytmi ja arki lasten kanssa on ollut aika tasaista. Useimmiten. Mutta mitä tapahtuu vuoden päästä tai missä silloin olen, sitä en tiedä.

Vähän aikaa sitten ihan oikeasti tajuntaani nimittäin iskeytyi se tosiasia, että tämä lienee viimeinen syksyni lasten kanssa kotona. Toisinaan mietin haikeana ajan kulua, ja sitä, että olenkohan ollut näinä vuosina edes riittävän hyvä tai välttävä äiti. Paikalla olen ollut kyllä, läsnäolosta en tiedä. Liikkuvaan junaan syntyneet lapset ovat pakostikin mukautuneet osaksi meidän vanhempien koulu-ja työkuvioita.

Ja vaikka olo on hetkittäin haikea, tiedän, että juuri näin on hyvä. Aika aikaansa kutakin. Joku sanoi kerran, että harmittaa varmaan olla tässä, kun olisi voinut olla niin paljon enemmänkin, olla jotain enemmän. Minusta taas tuntuu, että minä en olisi minä, emmekä me olisi me, jos emme olisi tehneet juuri näin - oikeita asioita vähän hassussa järjestyksessä. Olen saanut enemmän, kuin mitä koskaan osasin odottaa.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)